Kasvatus 16.10.2014 Päivitetty 17.06.2021

Tukkapölly on melkein historiaa

Teksti
Saga Wiklund
Kuvat
iStockphoto

Ainakin yhdessä asiassa me nykyvanhemmat olemme parempia kuin aiemmat sukupolvet: emme kannata lasten fyysistä kurittamista. Silti joissain kodeissa vielä tukistetaan, vaikka se on lainvastaista.

Uhmaikäinen saa leluhyllyllä itkupotkuraivarit. Miten tilanteessa kannattaisi toimia? Ei ainakaan retuuttaa lasta tai karjua takaisin. Parasta olisi vain kantaa lapsi rauhassa pois – jos itse onnistuu pysymään rauhallisena, lapsikin rauhoittuu vähitellen.

Pieni osa vanhemmista kuitenkin hiiltyy, antaa takaisin ja käy jopa käsiksi lapseen. Taustalla on usein väsymystä, keinottomuutta ja kurituskokemuksia lapsuudesta. Ne, jotka ovat altistuneet kuritusväkivallalle omassa lapsuudenkodissaan, jatkavat muita helpommin tapaa omien lastensa kanssa. Poikkeus säännöstä ovat lapsena vakavaa väkivaltaa kokeneet. Heidän asenteensa väkivaltaa kohtaan on muita kielteisempi.

Kuritusväkivalta on kova ja ruma sana, kovempi kuin ruumiillinen kuritus, mutta juuri tätä ilmausta Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntija Heikki Sariola haluaa käyttää.
– Sanapari ruumiillinen kuritus ikään kuin oikeuttaa asian liittämällä sen osaksi kasvatuksen perinnettä, hän kritisoi.

Termi kuritusväkivalta taas kriminalisoi kurittamisen, mikä onkin oikein, sillä väkivalta lasta kohtaan on ollut Suomen lain mukaan rikos jo 30 vuotta.

Lapsellekin koskemattomuus

Jostain syystä lapsen koskemattomuuden suoja on kuitenkin edelleen ohuempi kuin aikuisen. Kukapa menisi retuuttamaan työkaveriaan, saatikka lyömään tätä?
– Miksi lapsen retuuttaminen tai jopa lyöminen olisi jotenkin oikeutetumpaa? Heikki Sariola kysyy.

Hän on tehnyt vuosikymmenien ajan töitä lasten puolesta. Samalla hän on nähnyt hyvän kehityksen: yhä harvempi suomalainen hyväksyy kuritusväkivallan ja yhä harvempi käyttää sitä. Lastensuojelun Keskusliiton pari vuotta sitten tekemässä tutkimuksessa valtaosa, 73 prosenttia suomalaisista, vastusti kuritusväkivallan käyttöä edes poikkeustapauksessa. Lapsiperheellisistä kurituksen hyväksyi vain joka kymmenes, muista vastaajista 17 prosenttia.
– Lapsiperheiden keskuudessa muutos on ollut dramaattinen, alle kymmenessä vuodessa kurituksen kannatus on vähentynyt ratkaisevasti, Sariola kiittää.

Vielä vuonna 1981 lähes puolet suomalaisista hyväksyi kuritusväkivallan käytön.

On mielenkiintoista, että naiset suhtautuvat miehiä kielteisemmin kuritusväkivallan käyttöön, mutta käytännössä naiset kuitenkin kurittavat lapsia enemmän kuin miehet. Osittain tämä selittyy sillä, että naiset ovat edelleen miehiä enemmän tekemisissä lastensa kanssa.

Kuritusväkivallan käyttö saattaa johtaa erimielisyyksiin perheen sisällä. Kaksplussan raatikyselyssä lähes neljännes vastaajista ilmoitti, että ruumiillinen kuritus aiheuttaa erimielisyyksiä vanhempien kesken.

Tukistamista ja läpsimistä

Kuritusväkivallan yleisimpiä muotoja ovat tukistaminen, sormille näpäyttäminen, väkivallalla uhkailu ja läimäyttäminen. Väkivallalla uhkailua käyttävät etenkin isät.

Lastensuojelun Keskusliiton kyselyssä viidesosa kasvattajista kertoi käsitelleensä lapsiaan kovakouraisesti retuuttaen. Määrä voi olla todellisuudessa suurempikin, sillä joka kymmenes ei halunnut vastata tähän kysymykseen.
– Kyselyssä paljastui myös, että luunappeja tai tukistamista ei pidetty kuritusväkivaltana. Tämä on ihmeellistä, koska rikoslaissa yksi pahoinpitelyn keskeisistä tuntomerkeistä on se, että aiheuttaa toiselle tahallaan kipua, Sariola kommentoi.

Suhtautuminen luunappeihin voi selittyä sillä, että itsehillinnän pettäessä vanhempi saattaa antaa luunapin lapselle vastoin omaa vakaumustaan ajatellen jälkikäteen, että se oli väärin. Kaikkineen muutos kasvatustavoissa on ollut vuosikymmenten mittaan todella suuri.
– Elämme nyt täysin eri kasvatuskulttuurissa kuin 30 vuotta sitten, Heikki Sariola sanoo.

Henkinen väkivalta yleisintä

Koululaisille tehty laaja kysely väkivaltakokemuksista tukee Lastensuojelun Keskusliiton tietoja: myös koululaisten mukaan vanhempien väkivaltaisuus on vähentynyt. Kun vuonna 1988 yli 60 prosenttia koululaisista oli kokenut tukistamista, niin kymmenen vuotta myöhemmin määrä oli pudonnut puoleen. Läimäytyksistä ja piiskaamisesta kertoi enää joka kymmenes.

Yleisintä on henkinen väkivalta: haukkuminen, nälviminen ja kiroilu. Näistä kertoi viidesosa kuudesluokkalaisista. Joka kymmenes oli myös nähnyt kotonaan tavaroiden paiskomista. Koululaisista pari prosenttia oli kokenut kotona vakavaa väkivaltaa siten, että heitä oli lyöty tai potkittu. Vanhempien koulutustasolla ei ollut vaikutusta väkivallan käyttöön, mutta työttömyys lisäsi väkivaltaisuutta. Ehjä perhe eli asuminen molempien vanhempien kanssa suojasi lapsia jonkin verran kuritusväkivallan eri muodoilta.

Väkivalta tuottaa väkivaltaa

Lapset ovat riippuvaisia vanhemmistaan, mikä tekee kuritusväkivallan kohtaamisesta erityisen vaikeaa. Väkivaltaa kokeneiden lasten käytös on aggressiivisempaa kuin muiden samanikäisten. Väkivallasta seuraa lapsille myös pelkotiloja, heikkoa itsetuntoa ja masennusta, joka voi olla pitkäkestoista.

Heikki Sariola korostaa, että paras tapa ratkoa ongelmatilanteita on keskusteleminen; Sariola toivoo, että kaikki vanhemmat tekisivät lujan päätöksen, etteivät kurita lapsiaan missään tilanteessa. Asiat ovat aina ratkottavissa muilla, paremmilla keinoilla. 

Lähteet: Kuritusväkivaltaa koskevat asenteet ja lapsiin kohdistuvan väkivallan kehitystrendejä Suomessa. Lastensuojelun Keskusliiton Taloustutkimuksella teettämän kyselyn tulokset (2012).
Ellonen, Kääriäinen, Salmi ja Sariola: Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset
(2008). Poliisiammattikorkeakoulun raportteja.

 

Lisää tietoa kuritusväkivallasta löytyy huhtikuun 2014 Kaksplussasta. 

Kommentit (1)

Kaupat, päiväkodit ja lastentarhat ovat täynnä näitä riiviöitä joita kukaan ei saa kuriin. Ei ne usko puhetta useinkaan, sitä en hyväksy jos lasta lyödään.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X