Tyttöjen ja poikien jaottelu voi edistää kiusaamista: ”Jos tiukkoja rajoja ei ole, erilaista ei pilkata”
Lasten tasa-arvoisesta kasvatuksesta on puhuttu jo pitkään. Silti tytöiltä pyydetään edelleen apua ja poikia autetaan, vaikka he eivät edes pyytäisi apua.
Kun sain tietää odottavani tyttövauvaa, ilahduin. Meillä oli ennestään poika, joten tuntui ihanalta saada myös tyttö.
Sitten sain itseni kiinni: Miksi kuvittelin, että tyttö olisi erilainen kuin poika? Miksi en tullut heti ajatelleeksi, että vaikka meille olisi syntynyt toinen poika, hänkin olisi erilainen persoona kuin isoveljensä?
On yleistä, että vanhemmat tiedostamattaan kokevat omaa sukupuolta olevan lapsen itselleen läheisemmäksi. Tästä on jopa jonkin verran tutkimusnäyttöä: erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan naiset suosivat tyttölapsiaan ja miehet poikalapsiaan, kun piti valita, kumpaan panostaisi taloudellisesti.
Tavallisempaa lienee kuitenkin, että isä innostuu pojan syntymästä ja äiti tytön, koska vanhempi saa mielestään tilaisuuden toistaa oman lapsuutensa hyviä kokemuksia samaa sukupuolta olevan lapsen kanssa.
Tässä saattaa piillä ansa: jääkö jotain kivaa tekemättä lapsen kanssa vain siksi, että hän edustaa tiettyä sukupuolta?
Poikia autetaan enemmän
Vaikka ymmärtäisimme, että tytön ja pojan kanssa voi tehdä samoja asioita, kaikkea me emme tiedosta. Sallivassa kasvattamisessa ei ole kyse vain vaatteiden väristä, vaan myös siitä, kuka saa huomiota ja millaisin keinoin, sekä siitä, millaista käytöstä aikuiset vahvistavat.
Naisasialiitto Unionin Tasa-arvoinen päiväkoti -hankkeessa kartoitettiin videokuvauksen avulla, miten tyttöjä ja poikia kohdeltiin päiväkodeissa esimerkiksi ruokailu- ja eteistilanteissa. Samoja tilanteita seurattiin toistuvasti. Video paljastaa paitsi sanat, myös ilmeet, eleet ja katseen suunnat.
– Kävi ilmi, että poikia autetaan enemmän kuin tyttöjä, ja usein jo ennen kuin he ehtivät pyytää apua, hankkeen projektipäällikkö Reija Katainen kertoo.
Tytöiltä sen sijaan pyydettiin apua. Heitä vastuullistettiin erilaisissa pikku tehtävissä.
– Auttamisella saatu positiivinen huomio vahvistaa toimintatapaa. Pojat taas eivät edes kiinnitä huomiota siihen, että voisivat itse yrittää enemmän, koska heille oli aina tarjolla apua.
Tämä on yksi mahdollinen syy siihen, miksi hoivavastuu sekä kotona että yhteiskunnassa kertyy naisille.
Kotikasvatusta on tutkittu vähemmän kuin varhaiskasvatusta, mutta erään amerikkalaistutkimuksen mukaan isät käyttäytyvät eri tavoin eri sukupuolisia lapsiaan kohtaan.
He lauloivat tytöille enemmän ja puhuivat heille enemmän erilaisista tunteista kuin pojille. Tutkijan mukaan tämä voi viitata siihen, että isien on helpompi hyväksyä tyttöjen tunneilmaisut.
On myös käynyt ilmi, että tyttövauvoille puhutaan enemmän ja heitä katsotaan enemmän silmiin kuin poikia. Poikia puolestaan pidetään enemmän sylissä kuin tyttöjä.
Hyi, tyttöjen värejä!
Tasa-arvoinen päiväkoti -hankkeessa kävi myös ilmi, että työntekijät eivät aina huomioi lasten vihjeitä. Poika, joka selvästi antoi ymmärtää haluavansa nukkeleikkiin, ohjattiin muiden poikien joukkoon toiseen leikkiin.
Kun päiväkodin lelut järjestettiin uudelleen siten, että autot ja kotileikki olivat samassa huoneessa, sekaryhmissä leikkiminen lisääntyi.
– Tilankäyttö vaikuttaa todella paljon, vaikka asiaa ei usein tiedosteta, Reija Katainen sanoo.
Sukupuoliroolikäsityksiä varhaiskasvattajien työssä tutkinut Outi Ylitapio-Mäntylä havaitsi, että tyttöjä ja poikia ohjataan päiväkodeissa usein leikkimään eri tiloihin, koska poikien leikkejä pidetään äänekkäinä ja häiritsevinä.
Lapset ovat eskari-iässä ja pieninä koululaisina usein hyvin tarkkoja sukupuolieroista. Henna Huusko selvitti varhaiskasvatuksen gradututkimuksessaan, että lapset tekevät päiväkodin arjessa sukupuolierot näkyviksi esimerkiksi hyljeksimällä toiselle sukupuolelle kuuluviksi miellettyjä ”väärän värisiä” esineitä.
Tilankäytössä väreillä on kuitenkin toisenlainen merkitys: valitsemalla tilaan monia erilaisia värejä se koodataan neutraaliksi, kaikille lapsille sopivaksi tilaksi.
– Ihmisen ei tarvitse olla neutraali, mutta tiloihin sukupuolineutraaliuden käsite sopii, Katainen sanoo.
Myös leikeissä lapsia ohjataan edelleen perinteisten normien mukaan silloinkin, kun lapsi itse ei välttämättä sitä haluaisi. Poikia ei esimerkiksi tueta nukkeleikkeihin ja tytöt roolitetaan mieluummin prinsessoiksi kuin ritareiksi tai hirviöiksi.
Mitä tyttö voi tehdä?
Neutraalius olisi usein muutenkin paikallaan, sillä saamaan persoonaan mahtuu monia puolia, joista toiset ovat perinteisesti feminiinisiä, toiset maskuliinisia.
Viime aikoina on puhuttu paljon myös sukupuolisensitiivisyydestä. Sillä tarkoitetaan sitä, että jokainen saa ilmentää itseään ja tulla hyväksytyksi sellaisena kuin kokee olevansa.
Tyttö saa toki edelleen olla tyttö ja poika poika. Kyse on siitä, millainen tyttö tai poika voi olla ja mitä tehdä.
Kun lapsi sanoo olevansa tyttö tai poika, hän ilmaisee sukupuoli-identiteettinsä. Se on sisäinen kokemus omasta sukupuolesta tai sukupuolettomuudesta, eikä sitä voi muuttaa kasvatuksella.
Reija Katainen sanoo, että on hyvin yleistä, että lapset haluavat kokeilla rajojaan myös sukupuolen ilmaisussa. Eri asia taas on, sallimmeko me aikuiset sen.
Outi Ylitapio-Mäntylä sanoo, että aikuisen esimerkki vaikuttaa siihen, miten lapset ottavat vastaan toisten lasten sukupuolirajojen kokeilun. Aikuisen pitää tiedostaa asenteensa.
– Eräässä päiväkodissa eskaripoika oli halunnut mukaan lumihiutaletanssiin ja ylleen hamemaisen lumihiutaleasun. Kasvattaja oli miettinyt, voiko hän antaa sitä pojalle, mutta toiset lapset eivät olleet reagoineet asiaan mitenkään, Ylitapio-Mäntylä kertoo.
Tanssi on hyvä esimerkki toiminnasta, joka usein mielletään tyttöjen puuhaksi. Joskus kasvattajat kohtaavat tilanteita, joissa varsinkin isille pitää perustella, miksi heidän poikansa on mukana tanssimassa.
Pitkäaikaiset vaikutukset
Miksi sitten on tärkeää antaa lapsen ilmaista itseään sellaisena kuin hän on? Outi Ylitapio-Mäntylä muistuttaa, että siten tuetaan lapsen identiteettiä.
Lapsen sukupuolen ilmaisua arvostavalla kohtaamisella on myönteisiä vaikutuksia jopa aikuisuuteen asti. Suomalaisen tutkimuksen mukaan vanhempien vaikeus hyväksyä lapsensa sukupuolelleen epätyypillistä käytöstä lisäsi todennäköisyyttä sille, että lapsella oli aikuisena enemmän mielenterveyden ongelmia ja päihteiden käyttöä.
Vaikka arkipuheessa usein sanotaan, että sukupuolelleen epätyypillisesti käyttäytyvä lapsi joutuu kiusatuksi, asia voi kääntyä toisin päin: jos tiukkoja rajoja ei ole, erilaista ei pilkata.
– Kun monenlainen ilmaisu hyväksytään ja lapsen annetaan kokeilla rajojaan ilman häpeää, kiusaamisperuste putoaa pois, Reija Katainen sanoo.
Tärkeä on myös yhteiskunnallinen näkökulma: se, että opimme toimimaan yhteistyössä monenlaisten ihmisten kanssa, monenlaisissa ryhmissä.
– Sillä, miten saa lapsena ilmaista itseään, voi olla kauaskantoisiakin vaikutuksia, jotka ulottuvat ammatinvalintaan ja työelämään, Ylitapio-Mäntylä sanoo.
Pieni vauva ei tietenkään itse vielä osaa kertoa, mistä asioista hän on kiinnostunut. Siksi on oikeastaan melko samantekevää, kutsuuko pikku kääröään suloiseksi prinsessaksi tai tomeraksi isännäksi – kunhan huomaa myöhemmin kuunnella häntä.
– Olennaista on antaa lapselle valinnanvaraa, kun hän osaa itse ilmaista kiinnostustaan, Ylitapio-Mäntylä sanoo.
Lähteenä on käytetty myös Valtioneuvoston julkaisua Sukupuolten tasa-arvo neuvolan asiakastyössä (2016), tasa-arvoinenvarhaiskasvatus.fi -sivustoa, Outi Ylitapio-Mäntylä (toim.) Villit ja kiltit – tasa-arvoista kasvatusta tytöille ja pojille (PS-kustannus 2012) sekä Leeni Peltonen (toim.): Suuri vauvakirja (WSOY)
Kommentit (1)
Mun mielestä itse sain lapsena tehdä/leikkiä mitä halusin mutta perheen ulkopuoliset ihmiset pilasivat sen, että koinkin olevani väärä kun tykkäsin ns. poikien juttuja tehdä enemmän kuin ns. tyttöjen juttuja. Tästä seurasi se, että menin sekaisin kaikin tavoin seksuaalisuudesta lähtien, kuka olen ja mitä saan olla.
Onneksi terapian ja omien pohdintojen kautta löysin itseni. Saan olla nainen ja tehdä mistä pidän ilman että minua täytyy leimata lesboksi tms.
Sanon vaan, että antakaa, varsinkin miehet, ihmisten olla just sellasia kuin ovat.