25 x parhaat ruokaraivarit uhmaiässä – se draama, kun äiti sekoitti puuroa väärään suuntaan

Uhmaiässä iso osa kiukkukohtauksista liittyy ruokaan tai ruokailuun. Kaksplussan lukijat kertovat mieleenpainuvimmat tapauksensa.

Teksti Maria Mäkituomas
Kuvat iStock
uhmaiässä
Jostain syystä ruoka herättää uhmaiässä tunteita – kerta toisensa jälkeen.

Uhmaiässä vähän kaikki tuppaa harmittamaan, ja varsinkin ruokailutilanteissa pieni lapsi näkee usein aihetta änkyröintiin. Vanhemmat kertovat 25 mieleenpainuvaa esimerkkiä siitä, mistä kaikesta ruokaan liittyvästä lapsi voi hermostua uhmaiässä.

Ei mitä, vaan miten

”3-vuotias tyttäreni oli syönyt hyvällä halulla jogurttia, mutta syötyään huomasi, että villatakin napit ovat auki. Siitä seurasi noin puoli tuntia suoraa huutoa, koska hän olisi halunnut syödä napit kiinni.”

”Poikani söi jäätelöannoksensa sokeripihdeillä, koska lusikka ei kelvannut.”

”3-vuotias järjesti raivokohtauksen kaupassa, koska en ostanut hänen vaatimaansa gluteenitonta jauhoseosta. Pojalla ei ollut mitään käsitystä, mikä se paketti oli, mutta pakko oli vaan haluta itse päättää jotain, mitä ostetaan.”

”Lapsi raivostui, kun äiti sekoitti puuroa väärään suuntaan.”

”Lomareissulla syötiin hampurilaisravintolassa, ja ruokailun päätteeksi lapset saivat ksylitolipastillit. Yhden neidin pastilli putosi lattialle, joten vein sen roskikseen selittäen, että uuden kyllä saa. Raivarithan siitä tuli – tyttö heittäytyi lattialle ja nuoli lattiaa. Ehkä se pastilli olisi sittenkin ollut puhtaampi…”

Kokonaista ruokaa, kiitos!

”Poika 2 v. saa raivareita siitä, kun leipää haukatessa leipä menee rikki.”

”Yksi liikuttavimmista kohtauksista oli se, kun banaani katkesi, eikä sitä enää saanut liitettyä ennalleen.”

”Juustosiivusta irtosi pala ja sitä raivottiin pitkään kyyneleet valuen, sillä juusto olisi pitänyt korjata.”

”3-vuotiaalle pojalle annettiin appelsiini lohkoina. Hän olisi halunnut sen kokonaisena. Harmi oli suuri, kun appelsiinia ei saanut enää korjattua ehjäksi, vaikka kuinka hän yritti laittaa lohkoja takaisin kiinni toisiinsa.”

Sitä ei pitäisi saada, mitä tilaa – mutta sitä pitäisi saada, mitä luvattiinkin

”2-vuotias halusi välipalaksi omenan. Otin omenan, ja aloin kuoria. Ilmeisesti kuorin liian hitaasti, koska sillä aikaa piti heittäytyä lattialle itkemään omenan perään.”

”Lapsi pyysi lämmintä kaakaota ja raivostui, kun sai lämmintä kaakaota.”

”Ostin kotiin mansikkaleivoksia. Kerroin pojalle, että nyt olisi pullaa, ja hän ryntäsi pöytään innoissaan. Huuto tuli, kun ei kuulemma ollutkaan pullaa, ja raivoaminen kesti tunnin.”

”Lapsille tehtiin iltapalaksi puuroa, ja he kysyivät sitten, mitä on puuron päälle. Kuvittelin olevani vitsikäs, kun sanoin esikoisen saavan sinappia, keskimmäisen ketsuppia ja kuopuksen kurkkusalaattia puuroonsa. Kaikkia kolmea nauratti. Koko homma kääntyi päälaelleen, kun puuron päälle tulikin hilloa. Kuopus huusi ja raivosi, koska hän halusi sitä lupaamaani kurkkusalaattia.”

Vedenjuonti on uhmaiässä taitolaji

”Pienimmällä oli jano. Annoin vettä. Hän otti vettä suuhunsa, mutta sylkäisi sen pois. Ja tästä alkoi raivoaminen: on jano, mutta vesi ei saa mennä suuhun. Kesti varmaan puoli tuntia.”

”2-vuotias pyysi vettä, joten annoin vettä. Alkoi huuto, koska hänen mukissaan on vettä. Kaadoin veden pois. Alkoi itku, että tahtoo vettä. Sai vettä, ja joi tyytyväisenä.”

”Noin tunti meni lattialla mylvien, että VETTÄÄ!!!! Ja kun tarjoan vettä, niin EI VETTÄÄ!!!! Ja kun vien veden pois, VETTÄÄ!!!!”

Epämieluisa ruokalista

”Istuin sohvalla katsomassa televisiota, kun 2,5-vuotias heittäytyi jalkoihini huutamaan, ettei halua lihapullia. Emme olleet puhuneet lihapullista koko päivänä mitään.”

”Lapsen piti saada ruuaksi sapuskaa, ja saikin vaan tavallista ruokaa. Tiedä sitten, mitä hän ajatteli sapuskan olevan.”

”Parivuotias tyttäreni halusi kaupasta koiranruokaa. Kohtaus toistui lähikaupassa monena päivänä hauskuuttaen henkilökuntaa ja muita asiakkaita.”

”Olimme mummolassa ja teimme alusta asti itse ranskalaisia. Poika ilmoitti, että ei syö niitä, koska ne ovat tehty perunasta. Ranskalaiset kun tulee pakastealtaan pussista.”

Ne pienet yksityiskohdat ratkaisevat – myös uhmaiässä

”Esikoisen ollessa 2,5-vuotias hän sai raivarin, koska viili oli liian kylmää.”

”Vanhin poika kilahti, koska hänen ruuassaan EI ollut parsakaalia. Uhosi, ettei syö enää ikinä mitään, jos parsakaalia ei ilmesty lautaselle.”

”Lapsi suuttui pienenä voin sulamisesta, kun sitä levitettiin lämpimälle sämpylälle.”

”Todistin, kun uhmaikäinen otti toiselta uhmikselta näkymättömän pullan ja söi sen. Uhmis kaivoi pullan varkaan suusta pois tosi väkivaltaisesti.”

”Melkein 5-vuotias tyttöni olisi halunnut, että syötän häntä. Kun en suostunut, niin hän karjui selällään lattialla itkien: ’Äiti oot pilannu mun elämän!’ Totesin, että tämä on rakas vasta alkua.”

Lähde: Kaksplussan Facebook-sivu

Lue myös: Uhmaikä on syvältä, mutta ainakin siitä jää parhaat tarinat – ”Lapsi sai kohtauksen, kun en antanut syödä ruuvimeisselillä”

Aiheesta muualla: Väestöliiton ohjeita vanhemmille: miten toimia, kun lapsi riehuu ja uhmaa?

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Kauan sitten tyttäremme ollessa n. 4 vuotta muistan hyvin pari raivokohtausta. Hän suuttui silmittömästi, kun kuorin hänelle omenan ja omenaan jäi n. 1 mm paksuinen ja 2 cm pituinen kuori. Hän raivosi varmaan puoli tuntia ja sanoi, eikö äiti osaa kuoria edes omenaa.
Toinen raivokohtaus tuli, kun laitoin päivällista koko perheelle ja katoin haarukan ja veitsen lautasen sivuille. Haarukka oli suorassa. mutta veitsi hieman vinossa. Voi kauhea sitä itkun määrää, kun äiti ei osaa edes kattaa oikein.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä