1,5 v ujostelee/ pelkää muita lapsia.

Kotona ja kyläpaikassa jossa on vain aikuisia on hyvin utelias tutkija, höpöttää omaa kieltään ja on iloinen. Samoin äiti-lapsi jumpassa jossa olemme käyneet nyt vuoden on touhukas ja innostuu kun huomaa mihin ollaan tultu. Perhekerhoista- ja kahviloissa en oikein välitä ja siksi niissä käyminen on jäänyt. Tuntuu, että on hankala saada juttuseuraa kun kaikilla on siellä oma pieni porukka ja haluavat jutella vain ennestään tuttujen kanssa. Eilen käytiin pitkästä aikaa ja kun esim. esittelin Itseni yhdelle ketä en ollut nähnyt aikaisemmin oli vastaus vain "aha" ja sitten lähti juttelemaan kaverinsa kanssa joka oli vaihtamassa vaippaa lapselleen.

Meillä ei ole lähellä asuvissa tutuissa sellaisia joilla olisi pieniä lapsia eli lapsi on tottunut olemaan yleensä vain aikuisten seurassa tai sitten huomattavasti vanhempien (rauhallisten) lasten seurassa. Perhekerhoissa lapsi ei lähde luotani mihinkään tutkimaan paikkoja vaan haluaisi istua sylissä ja on kauhistuneen näköinen kovista äänistä. alkaa usein itkemään kun huomaa, että olen kauempana ja lähellä on muutama vieras lapsi.

Lähinnä huolestuttaa hoidon aloitus puolen vuoden päästä. Olisi kivempi jos lapsi olisi ennen sitä tottunut olemaan muiden samanikäisten kanssa. Olen nyt koittanut käydä paljon puistoissa, hoplopissa jne. Mutta eipä niissäkään ole oikein ollut sellaisia kenen kanssa lapsi olisi tehnyt "tuttavuutta". Yleensä vain huomattavasti vanhempia lapsia joilla on omat vauhdikkaat leikkinsä. Perhekahvilat ovat auki vielä ensiviikon ja sitten tulee kesätauko.

Vinkkejä kaipaisin, missä/ miten tuon saisi tottumaan muihin lapsiin ennen hoidon aloitusta? Vai onko se sitten vain totuttava kertarysäyksellä :/ jotenkin nyt vasta havahduin siihen, että lapselle olisi ollut hyväksi käydä säännöllisesti perhekerhossa vaikka itse en niistä tykkääkkään.

 

Meidän lapsi meni hoitoon 1 v 3 kk ja ensimmäisen kerran uskaltautui puhumaan kenellekään hoidossa 2v 6 kk vanhana. Että ujo oli tämäkin. Nykyisin 10-vuotiaana kyllä sosiaalinen tapaus ja kaikkien kaveri.

Lapsesi nyt vaan on vielä niin pieni.

 

Mielestäni tuon ikäisen ei edes tarvitse olla sosiaalinen. Veljeni tyttö oli ihan samanlainen, mutta nyt täysin "toimiva" 9v .

Meillä 1,5v on tosi sosiaalinen ja hakee muiden lasten kontaktia, mutta leikit on vielä rinnakkaisleikkejä, eikä moni muu sen ikäisistä ole muista lapsista kiinnostunut.

 

Esikoinen oli samanlainen pienempänä. Kolmevuotiaana alkoi reipastua ja kolmevuotiaana hoidon aloitus meni hyvin, mutta oli sielläkin lähinnä aikuisten ja pikkuveljensä seurassa. Kolmevuotiaana ei enää samalla tavalla pelänny muita laåsia mutta ei erityisemmin kaivannu muiden seuraa. Vähän vajaa 4v alkoi sitten yhtäkkiä kiinnostua muista lapsista, oli jatkuvasti tyttökaveria vailla ja alkoi kysellä muoden perään. Nykyään Vajaa 5v leikkii reippaasti myös (tutussa) ryhmässä, yrittää jopa määräillä muita ja hakeutuu johtavaan rooliin. Ei ole mikään sosiaalisesti lahjakas lapsi (niinkuin ei vanhempansakkaan) mutta mielestäni kivasti leikkii muiden kanssa. Iso kiitos tästä tuolle sisarusryhmälle missä on päiväkodissa.

Mä yritin kans aktiivisesti myös saada lasta sosiaalisemmaksi 1-3 vuotiaana mutta eipä tuota vaan kiinnostanut.. Turhaa ressausta.
Uskoisin että jos lapsesi pääsee hyvään päiväkotiryhmään missä aikuisilla on aikaa lapsille niin pärjää hyvinkin. Mut joskus vaan noissa pienten ryhmissä on niin monta 1-vuotiasta että noi 2 vuotiaat 'isot' jää sitten vaille aikuisen huomiota.