1,8- vuotias taapero, ja ei nuku öisin?

Kaipaan vinkkejä, koska tosiaan tuo meidän neitonen ei tahdo vaan nukkua öisin. Hyvin menee nukkumaan, kun vie omaan sänkyynsä. Ei huuda ollenkaan ja nukahtaa yksinään. Mutta 12-04 välillä varmasti herää ja itkee niin kauan että otetaan syliin. Sitten kun laitetaan takaisin omaan sänkyyn niin alkaa itkemään perään. Ollaan siirretty jo tytön sänkykin takaisin meidän huoneeseen, koska ajattelin että pelkää öisin. Ei auttanut. Kun muu ei auta, niin olen ottanut viereen, koska meillä on 4- vuotias ja 7 kk:n ikäiset kaksi muuta lasta ja huoneet yläkerrassa "ovettomia" niin eivät sitten ne herää. Mutta sitten on se pulma, että ei osaa nukkua vieressäkään. Siinä se sitten touhuaa tunnin pari ja sitten kun laittaa omaan sänkyyn niin sinne sitten nukahtaa taas yksinään ja nukkuu hyvin. Mutta sen on vaan saatava käydä meidän vieressä olemassa se pari tuntinen.

Mikä siis avuksi? En yhtään osaa ajatella, mikä oikein on vikana. Kuitenkin jo 3 kk:n iästä asti nukkunut kokonaisen yön, eikä ole itkeskellyt. Nyt ihan muutaman kuukauden aikana on alkanut tämä ja nyt ei olla varmaan kolmeen viikkoon nukuttu yhtään kokonaista yötä. Olen kokeillut huudattamistakin, mutta sitten kun se alkaa mennä sellaiseksi paniikin sekaiseksi huutamiseksi, niin ei sekän hyvä.

 

Meillä 1 v 4 kk tyttö ja vähän saman tyyppistä ongelmaa ajoittain. Aiemmin jatkoi yöllä unia, kun nosti ihan hetkeksi syliin ja laittoi takaisin. Nyt rimpuilee sylissä ja ihan kauhea huuto, jos yrittää laittaa takaisin. Isänsä on saanut takaisin nukkumaan, kun pitää sylissä vartin ja kunnolla nukahtaneena jää omaan sänkyyn. Jos otan viereen, niin myllää siinä ja näprää kynsillä mun kaulaa.

Meillä huomasin, että nukkuu paremmin, jos illalla kunnolla rauhoittuu ennen nukkumaan menoa ja päivällä on nukkunut tarpeeksi lyhyet päikkärit, n. 2 tuntia kolmen tunnin sijaan. Mun mielestä on jonkinlainen kehitysvaihekin ehkä, että ei meinaa yöllä rauhoittua. Päivälläkin välillä saa hirveet heparit, jos ei saa tarpeeksi syliä.

 

Kiva kuulla, että on muitakin. Minä kun oon miettiny, että onko tuo jotain eroahdistusta, mutta onko sitä enää tuossa iässä? Mutta en kyllä keksi muutakaan järkevää selitystä..

 

Haha, laitan oman avunpyyntöni tähän perään Kohtalontoveri täällä siis hei! Jaksamisia meille!

Apua!

Mulla huhtikuussa 2v täyttävä tyttö. On ollut pari viikkoa takaperin kipeänä ja tutti jäi samalla (ihan omasta tahdostaan, vaik kyseltiin sitä sitten parin päivän päästä). Unetkin katosi.

Likka on _aina_ nukkunut hyvin. Siis tottakai on ollut välillä huonoja öitä, mutta pääsääntöisesti koskaan ei ole tarvinnut erityisemmin nukuttaa, eikä tyttö ole heräillyt öisin sitten 2,5kk iän.

Nyt on tosiaan reilu pari viikkoa nukuttu TOSI huonosti, eikä millään meinaa jäädä huoneeseensa. Pari ekaa yötä jaksoin vielä yöllä tapella tytön kanssa, mutta sitten väsyneenä annoin periksi ja siirtyy siis yöllä viereen. Illalla saan nukahtamaan yksinään, vaikka huutoa, raivoa, itkua ja toistoa vaatiikiin.

Rehellisyyden nimissä en pidä huudatuksesta ajatuksena. Että siis päivällä vastataan tarpeisiin ja sit yhtäkkiä illalla/yöllä ei. Musta se ei ole jees. Onko mulla siis jotain muita vaihtoehtoja? Onko muilla ollut samoja ongelmia?

Pienempänä "tassuttelin" tuota usein jos meinasi olla hankalaa nukahtaa tai rauhoittua, nyt ei onnistu. Tyttö yrittää vaan ylös sängystä ja syliin ja huutoraivo vaan pahenee, jos yrittää pitää aloillaan tai jos yritän nousta sängyn vierestä pois.

Yöllä kun herää, herää vaihtelevasti huutamaan/itkemään äitiä, tai vaihtoehtoisesti herään itse siihen että tyttö vaan rupattelee itekseen huoneessaan leikkimässä.
Tuttia ei ole kysellyt enää iltaisin tai öisin, mutta kuvittelisin, että tekee hankalaa rauhoittua, kun ei olekaan sitä tuttia, joka ennen on rauhoittanut. Hällä on tosi rakas lammaspehmolelu, joka tosin ei kelpaa siinä vaiheessa, kun nukkumisraivo iskee. Äitin pitäisi olla vieressä.

Ai ja yhtenä iltana yritin kyllä huudosta huolimatta viedä aina takaisin sänkyyn sanaakaan sanomatta. tunnin kohdalla luovutin. Seuraavana aamuna luin kyllä eräästä blogista, että olivat puolestaan sielä vieneet lastaan 1h50min takaisin sänkyyn ja lopulta jäänyt, että varmaan luovutin liian aikaisin. Epävarmuus vain iskee moisessa.

Tulikohan tähän nyt kaikki oleellinen sanottua...
Aijoo! Päikkyjäkään ei suostu yksin enää nukkumaan, vaan näille kai on normaaliakin ruveta lopettelee päikkyjä hissukseen, ellei sitä tue lyhentämällä yöunia?
Päikkyjen puuttuminen ei helpota nukkumaanmenoa illalla, vaan raivoo joka tapauksessa eikä suostu jäämään yksin.

Tyttö nukkuu juniorisängyssä. Siirtyi pois pinniksestä jo ihan hieman reilu 1v kun kiipeili pinnojen yli jatkuvasti. Aijemmin ei tosiaan ole ollut tällaisia ongelmia, vaan on riittänyt "vaikeina" iltoina (siis kun ei vaan nukuttanut ym) että vein takaisin sänkyyn ja sinne jäi huutamatta.

Olen yh, isä tai isä nukuttamaan ei siis ole ratkaisu, vaikka hyvin se näytti sujuvan tuossa kun viikonloppuna oli meillä käymässä (ah ihana uni ja lepo!).

 

Ai ja jatketaan vielä sen verran, että mä luulen että tää on jonkinlaista eroahdistusta (? onko edes tässä iässä enää?). Olen kotiäiti ja me puuhataan kyllä hyvinkin paljon yhdessä pitkin päivää, mutta se huutoraivoitku on iltaisin jotenkin vaan sen kuuloista tai oloista, että mulla on semmoinen olo, et tyttö kokee jäävänsä yksin ja on yksinäinen, että kaipaisi lähelle eikä halua jäädä ilman kosketusta sänkyynsä. Siis että haluaa kainaloon. Samaan aikaan mulla on sellainen olo, että tää on vain manipulointia? Se likan hymy on niin jotenkin itteensä tyytyväinen, kun viimein luovutan ja pääsee viereen...

Nyt ollaan pari päivää puuhattu mahdollisimman paljon tytön huoneessa ja sängyssä luettu kirjoja ym. että sille muodostuis mahdollisimman hyvä ja positiivinen kuva niistä, vaan eipä ainakaan vielä ole auttanut.

Vinkkejä, ideoita, mitä vaan otetaan vastaan!

 

Moikka, en oikein osaa Anoa auttaa muuten, kuin kerron miten meillä nykyisin menee. Kirjoitin siis tähän ketjuun aiemmin. Pari viikkoa sitten kyllästyin totaalisesti siihen yömelskaamiseen ja ajattelin antaa huutaa ja käydä välillä kädellä silittämässä. Tyttö sai tietystí alkuun hirveät hepulit, ja mun käymiset sen luona tuntui pahentavan huutoa. Huuti n. tunnin, jonka jälkeen nukahti. Eikä ole heräillyt sen jälkeen. Joskus saattaa heräillä liian aikaisin ja sitä varten rajoitan päikkäreitä kahteen tuntiin. Tosta huudattamisesta ollaan montaa mieltä, mutta kirjassa "Unihiekkaa etsimässä", sitä ainakin puolustettiin. Meidän tyttö on aikamoinen jäärä ja helppoa se ei ollut, mut kaikki voi varmasti paremmin kun se heräily loppui.

 

heipat :wave:

on ihan ikäänkin kuuluvaa, nuo yöllisen ns. kauhukohtaukset. silloin otan syliin tai lohdutan vieressä. on järkyttävää nähdä painajaista jollei kukaan auta!

meillä 1v 8kk tai oikeastaan hiukan sen jälkeen aloitettiin sinnikäs unikoulu. illat ja yöt olivat varsinaista keikkumista.
taaperon iltarutiineista kynsin hampain kiinni, sänkyyn ja luettiin kirjaa. kun kirja luettu, sanottiin vaan hyvää yötä. ite pois huoneesta mutta ovi auki, jotta lapsella on turvallisempi olo, eikä se et hänet jätetään.. viereisessä huoneessa oleva valo huolehti siitä ettei lasen tarvinnut pelätä pimeää. tuli ainakin miljoona kertaa sängystä pois, nauraen ja riehuen.
ei katseyhteyttä, eikä mitään muutakaan jutustelua saati hermojen menetystä. -vain nopsasti sänkyyn ja jälleen "hyvää yötä" . illat kesti helpostikin yli tunnin ennenkuin sammui. oli epätoivo jo niin voimakas että mieskin ihmetteli, eikö ole MITÄÄN muuta konstia??!! MUTTA... 1,5kk:n sitkeän työnteon jälkeen, lapsi on unelma... illalla kun klo on 20:30-21, suoritetaan iltatoimet, viedään sänkyyn ja sanotaan "hyvää yötä", tyttö kääntää selkänsä ovelle päin ja nukahtaa itse. saattaa edelleen joinain öinä saada noita itku-kohtauksia, silloin otan tottakai syliin tai lähelle muutoin, tutti on käytössä. nukkuu lopun yötä rauhassa. viereen en opeta.
päiväunia vetelee antaumuksella silti liki 3h. oon antanut rauhassa nukkua, unta ei kannattaisi keskeyttää, se voi pikemminkin häiritä muuta päivää. jos on unen tarve niin on kun yöt nukkuu kuitenkin levollisesti ja rauhassa.
meillä samassa huoneessa uinuu myös nyt 3kk:n ikäinen vauva, ja niin ovat tottuneita toistensa touhuihin, että vaikka taapero huutaisi, vauva saattaa havahtua kyllä, mutta jatkaa uniaan.

jatkakaa vain sinnikkäästi taistelua hyvien yöunien puolesta, se kannattaa, vaikkakin on sairaan raskas vaihe!!
ennemmin kannustan niin että lapselle saadaa luottavainen ja rauhallinen mieli nukahtaa, ja nukkua omassa sängyssään. joka ininään yöllä en minä ainakaan edes nouse, jos rauhoittuu nopeasti itse, aina parempi.

vaatii pitkää pinnaa, ja yhteistyötä molemmilta vanhemmilta, mutta ennenpitkää se tehty työ tuottaa toivotun tuloksen

terveisin FG, neljän lapsen perheestä