1-vuotiastani purtiin päiväkodissa kasvoihin, päiväkoti ei kerro kuka sen teki, vetoavat yksityisyydensuojaan. Onko oikein?

Eli siis päiväkodin sanojen mukaan pureminen päiväkodissa on purevan lapsen ja hänen perheensä *yksityisasia* eikä päiväkoti voi vaitiolovelvollisuuden vuoksi kertoa edes puremisen kohteeksi joutuneen lapsen huoltajille kuka sen teki.

Huomautin, että jos lapsi osaisi puhua, voisin kysäistä häneltä itseltään kuka puri. Päiväkodista sanottiin että näissä tapauksissa (eli siis siinä tapauksessa, että lapsi osaa jo puhua), myös päiväkoti kommunikoi asian tarkemmin vanhemmille ja kerrotaan myös tekijä, ettei "tule väärinkäsityksiä kun pienet eivät välttämättä osaa kertoa niin tarkasti mitä tapahtui". Mutta että päiväkodin politiikka on että puhetaidottomien lasten vanhemmille tekijöistä ei kerrota. Halutaan kuulemma suojella purevan lasten vanhempia syyllistämiseltä.

Oman 1-vuotiaani ryhässä on paljon myös puhetaitoisia, melkein 3-vuotiaita. Joten jos oma lapseni haukkasee puhetaitoista ryhmäkaveriaan niin tunnen olevani ihan eri asemassa kuin jotkut muut vanhemmat. Jos puremista alkaa esiintyä useammin, enhän voi edes tietää onko se sama vai eri lapsi joka puree? Ja jos oma lapsi puree toista, en tiedä puriko hän sitä joka puri häntä ensin vai jotain ihan sivullista kaveria?

Uskon, että asia on raskas sen lapsen vanhemmille, joka puree päiväkodissa. Ja tiedän, että tuollainen käytös on todella vaikea saada loppumaan kun kyseessä on niin pieni lapsi. Mutta tuntuu, että päiväkodin puolelta mua kustaan silmään ja isosti. Mitä sanotte?

 
kyllä mun mielstä pitäisi kertoa kuka on purrut ainakin kun minun poikani puri päiväkodissa tyttöä niin kwrrottiin minulle ketä on purrut ja tytön vanhemmille myös että ketä häntä on purrut
 
Piimä
Meidän päiväkodissa ei kerrota vaikka lapsi osais itse sanoa kuka puri. Tyttöä purtiin 2 kertaa samalla viikolla ja hän itse kertoi pihalla kuka puri ja missä päin pihaa. Hoitajat ei kuulemma ollu huomannu mitään. Viikon oli hampaan kuvat poskessa ja ei muka ollu ees itkeny... itki vielä kotonakin että sattuu. Jäi niistä hampaankuvista muisto, kun valokuvaus oli seuraavanapäivänä.
 
Piimä
En muuten kysyny ees nimee hoitsuilta, vaan kysyin että onko purijan kanssa keskusteltu asiasta ja kun sen sanoivat niin suosittelin puhumaan kaikkien lasten kanssa tästä puremisesta, että näkkileipää purraan, ei toisia!
 
Ihan piti kahdesti lukea että meni jakeluun =)

Mutta siis aika hämmästyttävää on.

Ainakin omasta mielestäni on niin, että kyllä jo ihan 1v opastetaan ottamaan vastuuta tuollaisista teoista, joissa on käytetty väkivaltaa, vaikka 1v ei ihan hahmotakkaan mikä on oikein ja mikä väärin.
Vaikkei vanhempi enään myöhemmin voikkaan alkaa torumaan teosta tuon ikäistä, niin pitäisi mielestäni kertoa rehdisti, miten ja ketkä välikohtauksessa olivat mukana.
Hoitohenkilöstöhän tilanteen selvittää paikan päällä, joten voivottelut ja torumiset voi unohtaa kun kotiin ollaan jo lähdössä, mutta toivon kyllä totisesti, että purevan lapsosen vanhemmille infotaan asiasta ja kehoitetaan puimaan asiaa...oli tilanne hankala tai ei, niin ainakaan väistelemällä asiaa ei tilanne parane.

Jos kerran puhekykyisten lasten vanhemmille kerrotaan kuka teki ja mitä, niin saman pitäisi päteä myös puhekyvyttömien vanhempiin, puolin ja toisin.

Aika paljon asian vierestä, mutta erityiskouluissa, joissa siis autistisia tai kehitysvammaisia lapsia on, joista suuri osa ei osaa puhua tai kommunikoida (ns. vaikeasti vammaiset), kerrotaan kyllä jos kahnauksia on tullut ja ketkä ja mitä tapahtui.
Tai ystäväni työpaikalla ainakin.

No aika sekavaksi meni tämä, mutta ehkä tuosta pontin tavoittaa.
 
salailu on inhottavaa.
kyllä pitäis kummankin osapuolen vanhemmille kertoa.
ei se nyt sen takia että siitä vois tehdä ison jutun vaan ihan mielestäni siksi että kummankin osapuolen vanhemmat tietää mitä päivän aikana tapahtunut.
tuntuu että päiväkodissanne vähäteltiin koko juttua.
ikävää!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Viipperä:
Eli siis päiväkodin sanojen mukaan pureminen päiväkodissa on purevan lapsen ja hänen perheensä *yksityisasia* eikä päiväkoti voi vaitiolovelvollisuuden vuoksi kertoa edes puremisen kohteeksi joutuneen lapsen huoltajille kuka sen teki.

Huomautin, että jos lapsi osaisi puhua, voisin kysäistä häneltä itseltään kuka puri. Päiväkodista sanottiin että näissä tapauksissa (eli siis siinä tapauksessa, että lapsi osaa jo puhua), myös päiväkoti kommunikoi asian tarkemmin vanhemmille ja kerrotaan myös tekijä, ettei "tule väärinkäsityksiä kun pienet eivät välttämättä osaa kertoa niin tarkasti mitä tapahtui". Mutta että päiväkodin politiikka on että puhetaidottomien lasten vanhemmille tekijöistä ei kerrota. Halutaan kuulemma suojella purevan lasten vanhempia syyllistämiseltä.

Oman 1-vuotiaani ryhässä on paljon myös puhetaitoisia, melkein 3-vuotiaita. Joten jos oma lapseni haukkasee puhetaitoista ryhmäkaveriaan niin tunnen olevani ihan eri asemassa kuin jotkut muut vanhemmat. Jos puremista alkaa esiintyä useammin, enhän voi edes tietää onko se sama vai eri lapsi joka puree? Ja jos oma lapsi puree toista, en tiedä puriko hän sitä joka puri häntä ensin vai jotain ihan sivullista kaveria?

Uskon, että asia on raskas sen lapsen vanhemmille, joka puree päiväkodissa. Ja tiedän, että tuollainen käytös on todella vaikea saada loppumaan kun kyseessä on niin pieni lapsi. Mutta tuntuu, että päiväkodin puolelta mua kustaan silmään ja isosti. Mitä sanotte?
Taaperon pureminen päiväkodissa on aina iso juttu jonka kanssa purtu sekä pureva taapero kuten myös ryhmän muut taaperot tarvitsevat hoitajien ja vanhempien apua.

Taapero puree koska kyseisessä tilanteessa ei muuta vaihtoehtoa ole. Taapero ei ole tuhma tai ilkeä häneltä puuttuu vain täysin sosiaaliset taidot sekä omien tunteiden säätely tai ymmärtäminen,turvattomuus ja äidin puute sekavissa päiväkodin tilanteissa saavat taaperot purkamaan kiukkuaan tavalla joka kaikkia ahdistaa. Mistä apua?

Tilanne ei parane sillä että taaperoa kielletään tai nuhdellaan, hänelle pitää tarjota parempia keinoja selvitä tilanteesta, keinoja jotka tuntuvat taaperosta paremmalta ja myös tämän myötä muistakin. Paras apu pureville taaperoille on että aikuiset lähtevät pohtimaan miten lisätä taaperon turvallisuudentunnetta päiväkodissa. Tässä tarvitaan äidin apua ja yhteistyötä hoitajan kanssa. Parhaat tulokset olemme saaneet kun äiti tullut taaperonsa kanssa viettämään aikaa päiväkodissa. Kun äiti on nimetyn hoitajan kanssa lapsen olemista päiväkodissa miettinyt kun äiti on taaperolle antanut valokuvan tai äidistä päivän aikana muistuttavan vaatteen päiväkotiin mukaan. Näin äiti tuo turvallisuutta lisää päiväkotiin.

Tämän lisäksi kiukulle sanojen antaminen. Kun aikuiset osaavat taaperolle kertoa että on ihan ok olla kiukkunen mutta toisia ei saa satuttaa jne. että parempi on tulla kertomaan aikuiselle kun on vihainen ja aikuisen kanssa miettiä miten sanotaan Tommille että pulkkaa ei saa ottaa mielummin kun Tommin lyöminen tai pureminen.

Äidille taaperon vahigoittuminen päiväkodissa, aggression kohteeksi joutuminen kun itse ei ole paikalla taaperoa suojelemassa on vakava paikka, ja aivan syystä. Pienelle täysin avuttomalle lapselle on muutenkin suuri stressi olla erossa äidistä pitkät päivät. Kun päiväkoti muuttuu vaaralliseksi paikaksi lapsen mielessä, kun häntä ei aikuiset pysty suojelemaan ja äitiä ei ole missään, silloin tarvitaan paljon apua.

Vanhemmat tarvitsevat mahdollisuuden yhdessä hoitajan kanssa pohtia tilannetta ja ymmärtää mitä on tapahtunut voidakseen purtua lasta auttaa.
Vanhemmille tulee antaa mahdollisuus nähdä ja ymmärtää miten purevaa taaperoa tullaan auttamaan ja miten hoitajat pyrkivät tilanteeseen puuttumaan ja palauttamaan turvallisuudentunne ryhmään. Vanhemmat tarvitsee kaiken mahdollisen tiedon taaperon päivistä että pystyvät kotona parhaalla mahdollisella tavalla auttamaan. Ei taapero-ikäisen kanssa voi keskustella anonyymisti jonkun lapsen puremisesta. Äidillä ja isällä tarvitsee olla konkreettista ja tarkkaa tietoa vallitsevasta tilanteesta. Kyllä kannattaa asiaa päiväkodissa pohtia lisää eikä vanhempana pidä hyväksyä että asioita joita lapsi ei vielä pysty kertomaan pidetään vanhemmilta salassa, tämä murentaa toimivaa vanhemmuutta ja taaperon luottamusta vanhempiin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Katja87:
Mitä tekisit sillä tiedolla, jos saisit sen lapsen nimen tietoon kuka on purrut?
Pieksen poikaani purreen taaperon ja haukun vanhemmat lyttyyn?

Tässä kohtaa en tietenkään *tee* mitään sillä tiedolla mutta silti minusta olisi hyvä saada kokonaiskuva siitä mitä siellä tapahtuu ja siihen kokonaiskuvaan kyllä kuuluu kuka poikaani pureskelee.

Se, että mielestäni minulle kuuluvaa tietoa pimitetään sillä perusteella että *saatan ehkä kiukustuksissani käyttää sitä väärin* tuntuu holhoamiselta ja siltä että tässä suositaan yhtä perhettä meidän kustannuksella.

Jos mulle olis tapahtumapäivänä kerrottu suoraan kuka teki ja mitä, luulen että tämä olisi jo unohtunut. Mutta kun en tiedä asiasta yhtään mitään, homma paisuu kuin pullataikina ja mielikuvitus täyttää puuttuvat aukot:).
 
Mae
Tottahan on, etteivät tädit saa nimeltä mainita toista lasta.... Voivat sanoa "2-vuotias poika puri lastasi" tms. Vaikka se keljulta tuntuukin, niin on totta.
Lapsia itseään ei pysty velvoittamaan vaitiolovelvollisuuteen, mutta hoitajat ovat siihen sitoutuneita. Ja tässä joutuu nykypäivänä olemaan todella tarkka, koska osa vanhemmista on niin "nipoja" ettei heidän lapsen tai lapsen sukunimeä saa mainita. Siitä voipi tulla sanomista.

Ok, mun mielestä on mennyt todella älyttömäksi tämä. Samoin kun se, ettei opettajat saa koulussa sanoa tai tehdä MITÄÄN häiriköiville lapsille (=siirtää lasta luokasta esim. kädestä vieden tms.). Vaikka tämä ei nyt kauheasti liittynyt tähän, sivusi vain.
 
Mitä väliä sillä on kuka puri, vaan ennemminkin miten niin päsi käymään. Mielestäni vastuu on hoitajilla, jos kyseessä noin pienten ryhmä.

Minun nuorimmainen, ikää nyt 1½v , puree toisia lapsia ellen vahdi kuin haukka häntä. Hän ei tee sitä kiukusta, vaan ihan silkasta innosta. En yhtään tiedä miksi iloinen hyväntuulinen reipas pikkuneiti tahtoisi maistella kaikkia pienempiä ja samanikäisiä lapsia. Toki on kielletty ja ohjattu muualle, mutta tästä ei apua, kun puremiseen ei liity mitään negatiivisia tunteita. Tämän takia emme jaksa kerhoissa juurikaa käydä, koska saa murhaavia katseita monilta äiteitä "kurittoman" lapseni käytöksestä. Siskonsa kanssa osaa riidellä jo ja silloin pureminen on kiukkua ja nuhtelutkin menee perille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mae:
Lapsia itseään ei pysty velvoittamaan vaitiolovelvollisuuteen, mutta hoitajat ovat siihen sitoutuneita. Ja tässä joutuu nykypäivänä olemaan todella tarkka, koska osa vanhemmista on niin "nipoja" ettei heidän lapsen tai lapsen sukunimeä saa mainita. Siitä voipi tulla sanomista.
Mutta sittenhän päiväkoti rikkoo vaitiolovelvollisuutta kun kertoo tekijät puhetaitoisten lasten vanhemmille?

Esikoisemme (nyt tokaluokkalainen) oli samassa päiväkodissa monta vuotta ja joutui hänkin puremisen kohteeksi, vuonna 2006 (mahtaako laki olla tässä välissä muuttunut?). Silloin meille kerrottiin ihan heti suoraan kuka puri. Mutta siis lapsi itsekin olisi voinut sen kertoa kun oli puhetaitoinen.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Poni06:
Mitä väliä sillä on kuka puri, vaan ennemminkin miten niin päsi käymään. Mielestäni vastuu on hoitajilla, jos kyseessä noin pienten ryhmä.

Minun nuorimmainen, ikää nyt 1½v , puree toisia lapsia ellen vahdi kuin haukka häntä. Hän ei tee sitä kiukusta, vaan ihan silkasta innosta. En yhtään tiedä miksi iloinen hyväntuulinen reipas pikkuneiti tahtoisi maistella kaikkia pienempiä ja samanikäisiä lapsia. Toki on kielletty ja ohjattu muualle, mutta tästä ei apua, kun puremiseen ei liity mitään negatiivisia tunteita. Tämän takia emme jaksa kerhoissa juurikaa käydä, koska saa murhaavia katseita monilta äiteitä "kurittoman" lapseni käytöksestä. Siskonsa kanssa osaa riidellä jo ja silloin pureminen on kiukkua ja nuhtelutkin menee perille.
Mulla on se käsitys, että (vaikka oma lapseni ei *vielä* ole purrut ketään kaveriaan eikä mulla siten ole tästä asiasta kokemusta) se pureminen on todella vaikea estää, vaikka olisi ihan siinä vieressä. Se käy niin nopeasti. Pienethän vielä muutenkin laittavat suuhun kaikkea tutustuessaan uusiin asioihin ja sitten hampaat kasvaa suuhun niin siitä tulee se purema, eikai se sen kummempaa ole. Toisilla sitä tapahtuu riitatilanteissa kun keinot loppuu ja sanoja ei ole ja toiset maistelevat kaveria ihan tavan vuoksi vain. Yhtä kaikki noin pieni ei todella ymmärrä satuttavansa toista, joten ei tuosta voi tekijää minkäänlaiseen vastuuseen vetää.

Se mikä mua tässä jurppii, on se että vaitiolovelvollisuuteen vedoten mulle ei ole kerrottu tapahtumasta yhtään mitään koska koko juttu on kuulemma purreen lapsen yksityisasia. Eli en myöskään tiedä:
- mitä tilanteessa alunperin tapahtui, oliko lapsilla esim. riitaa lelusta tms, josta sitten olisi tullut purema.
- miten oma lapseni suhtautui tapahtuneeseen, itkikö?
(oletan että itki sillä jälki oli aika pahan näköinen, mutta asiaa ei ole vahvistettu minulle, sanottiin että "jonkin ajan kuluttua ei ollut moksiskaan")
- jos lapseni itki, tahtoisin tietää myös itkikö selvästi kivusta vai näyttikö myös säikähtäneen tilannetta
- miten lapseni suhtautui purreeseen lapseen jälkikäteen, koittiko puolustaa itseään, lähtikö pois, näyttikö pelokkaalta
- ja kun en tiedä kenen kanssa tämä välikohtaus kävi en voi nyt päiväkodissa viedessä ja hakiessakaan tarkkailla miten lapseni suhtautuu häntä purreeseen kaveriin

Lapsi piteli sormillaan puremakohtaa viikonlopun aikana ja kävi sitä meille vanhemmille pari kertaa näyttämässäkin, osoittaa arpea sormella ja sanoo että "gu", joka hänen kielellään on enempi vähempi että kato nyt. Samoin hän on näytellyt esim. verikokeen ottojälkiä. Jotain pieni ihminen tahtoisi siitä tilanteesta kertoa, mutta en oikein osaa päätellä mitä.

Kovasti voimia sinulle Poni06, uskon että on todella rankkaa jos oma lapsi puree. Mielestäni teidän ei missään nimessä pitäisi saada murhaavia katseita kerhoissa, jos kuitenkin itse puutut näihin puremisiin ja torut lasta. Hain viikonloppuna keskusteluja puremisista ja jonkun vanhemman neuvo oli purra lasta takaisin heti yhtä kovaa niin sillä kuulemma loppuu. Mä en itse menisi tuohon... Tähän auttaa vain aika. Ei ne enää kouluiässä toisiaan pure, eli kyllä se ikävaihe menee ohi ennemmin tai myöhemmin. Tsemppiä siihen asti!!!
 
Näin. Meillä yksi 1v haukkasi toista päiväkodissa vaikka hoitaja oli vieressä. Lapsi oli salamannopea toimissaan. Kyllä me kerrottiin molempien vanhemmille kuka puri ja ketä sekä mikä tuo tilanne oli ollu. Purija oli uusi kuten toinenkin, mutta kuulemma tehnyt samaa ennekin eli hän ei ainakaan pelkää uutta tilannetta käsitelly haukatessan kaveria.
Se on tosiasia että kun sanoja ei ole, tapahtuu tollastakin vaikka kuinka vahtisi ryhmää. Pieni kun ei osaa muuten ilmaista itseään eikä vielä ymmärrä ettei toisia satuteta.
 
Mä en kyllä ihan täysin ymmärrä, mitä teet sillä purijan henkilöllisyydellä. Kun kyseessä alle 3 v., et voi ko.lasta alkaa syyttelemään sillä pureminen on yleensä seurausta jostain purijasta riippumattomasta syystä, yleensä sosiaalisten taitojen puutteesta (taaperot eivät vielä osaa pitää puoliaan tai muuten ilmaista tunteitaan) tai eroahdistuksesta. Et voi siis syyttää lasta etkä oikein juoruta naapurin kanssakaan, kuinka sen ja sen lapsi puree toisia tarhassa ja niillä on varmasti jotain ongelmia kotona (tämä on se yleinen johtopäätös, ikävä kyllä). Koska puremiseen liittyy näitä negatiivisia vääriä johtopäätöksiä, ymmärrän että nimiä ei laiteta ilmoitustaululle. Toki asiaan täytyy puuttua, sekä purijan että puremisen kohteen hyvinvoinnin vuoksi. Aika usein käy myös niin että kun yksi puree, muutkin alkavat purra. Oletko varma ettei oma lapsesi ole aloittanut puremista?
 
Rehellisyys maan perii ,

jo pienestä pitäen.

Itse olen valmis siihen ,että lapseni 'tekoset' kerrotaan oikeilla nimillä vanhemmille ja lapsille.
Samaa odotan toisinpäin ...
Salailun tai 'yksityisyyden suojan' en usko olevan oikeita arvoja - sen paremmin lapsen, vanhempien - 'uhrin' kuin tekijänkään kannalta. Eikä myöskään henkilökunnan.

Suhtautuminen , jälkikäsittely ja pahoistatavoista poisoppiminen on erillinen asia ja se lienee yhteistyötä päiväkodin ja vanhempien ja lasten kanssa.

Ihmeellisiä päiväkoteja tai asenteita jos lapsi on siellä periaaattessa 'nimettömien ' lasten seassa hoidossa, joiden tekemisiä tai olemista ei voi kertoa vanhemmille.
Mitä kaikkea muuta päivän tapahtumien kertomisesta voikaan rajata pois 'yksityisyyden' nimissä ?
Onko päiväkodin täti oikea henkilö määrittelemään mitä vanhempi voi ja saa tietää - ja mitä hän osaa omassa pienessä mielessään päiväkodin tädin mielestä 'oikein' käsitellä ?
Tuskin ...

Ja kyllä , lapseni on perhepäivähoidossa , häntä on purtu. Ihan oikea henkilö ja pikkupoika tuon teki. Hampaanjäljet oli käsivarressa pari viikkoa.
Itse en tästä vielä hermostunut, harmitti toki lapseni puolesta.
Pureminen toistuikin - muttei onneksi sitten enää montaa kertaa.
Jos homma olisi jatkunut , niin toki olisin rakentavassa hengessä ehdottanut jotain yhteispalaveria, jossa asiaa puitaisiin - jotenkin ...
Tunnen lapsen äidin ja lapsen , eikä mulla ole mitään ylläkuvailtua 'juoruilu ' yms fiiliksiä , eikä varmaan tulekaan.
Taisi olla toinen (tai siis ainakin kolmas) kerta - kun pph ei ehtinyt näkemään kumpi kahdesta tarjokkaasta puraisi , sekin kommunikoitiin ihan avoimesti.
Minusta tämä on reilua ja hyvä tapa käsitellä asioita.

Oma tyttöni ei ole purrut , mutta hänen osaltaankin ilman muuta haluan asian tietää, enkä pahastu kun se kerrotaan kohteelle . Ja pyydetään anteeksi yms . Ja toki näitä asioita puhataan vielä kotonakin.

Tyttöni on nyt 2v 4 kk , eka puremisen aikaan taisi olla n 1v 8 kk ?

 

Yhteistyössä