13 vuotiaan koiran lopetus

Nyt se olisi edessä uskollisen koiran laittaminen koirien taivaaseen :O(

Mäykky herra ollut kohta 13vuotta kaverina, nyt alkaa vanhuus vaivata.Viime aikoina sisälle pissaaminen yleistynyt.Etenkin aamuisin lammikkoja löytyy omalta paikalta ja kun koira kävelee niin pissiä tippuu.Aikoinaan leikattiin just tuon sisälle pissimisen takia, nyt vanhuuden myötä sama vaiva.

Ja huomasin ettei tuolla pihallakaan vaikka irti saa pihalla olla niin välitä tai huomaa että pissittää vaan pissii allensa.

Vaikka ennen ei pissinyt pihalle ja kolme-neljä kertaa päivässä käytetään lenkillä ja sinne vain tekee tarpeensa, tien varteen.

Ja kun alkaa kävely olla kipeiden tassujen myötä vaikeaa niin ei pissilenkillä käynti enää oikein ole koirastakaan mukavaa.

Itsellä kyllä tosi turtaolo vaikka tietää että näin tulee olemaan parempi jo koirankin kannalta.Pitkään olen päätöstä miettinyt ja ensi viikolla koira eläinlääkärille vietävä.Vaikka tosi pahalle tuntuu itsestä ja muksut eivät antaisi lopettaa...Kun koira ollut itselläni pitempään kuin mies&muksut.

Mutta koirien taivaassa varmasti mukavampi olla kun ei ole vaivoja.

 

Noi on aina raskaita päätöksiä :hug: Mutta suurinta rakkautta lemmikkiään kohtaan on antaa sen mennä, kun aika tulee, eikä tarpeettomasti pitkitä eläimen kärsimyksiä.

 

:'(
Pitkän elämän on mäykky saanut elää.
Raskastahan se silti on :hug: mutta väistämätöntä.

 

Tsemiä, tiiän tunteen :'(

 

voi että mä jouduin kans viimeviikolla viemään mutsin 14vuotiaan,joka siis itsellekkin tosi rakas kun ollut 12v kun koira tuli.pahaa teki,mutta pahempaa olisi tehnyt pitää toista kärsimässä (vaikea sydänvika ja muitakin jo iän tuomia vaivoja ) :'(
vointeja sinne :hug:

 

mutta luulen, että oikea päätös.
Yleensä, jos koiran lopettaminen käy mielessä, niin siitä ei ole pitkä matka piikille.
Tai on, jos omistaja on itsekäs.

 

Kiitos! Miten voikin näin pahalle päätöksen teko tuntua vaikka tietää sen olevan oikea.Mitenkähän ensi viikolla kun lopetuspäivä tulee eteen..En itse kyllä pysty viemään eläinlääkärille,mies joutuu sen tekemään....

 

Meiän Vihtori on ollu koirien taivaassa reilun vuoden.Sillä ei oo vaivoja eikä kipuja enää!
Eli lähes 12v.Tsemppiä......

 

Me jouduttiin kuukausi sitten tekemään sama päätös :hug:
koiralla todettiin syöpä mihin ei mitään parannus keinoa ollut ja kunto huononi yhtäkkiä.
Tosi vaikeehan se päätös on, mutta koiralle parempi.

Vietiin yhdessä miehen kans koira lääkärille ja se oli tuskaa, mut en mä olis halunnu kotiinkaan jäädä vaan olla koiran kans viimeiseen asti.

 

meillä oli muutama vuosi sitten sama tilanne.14 vuotias shelttimme jouduttiin lopettamaan.eläinlääkäri tuli kotiimme ja nukutti koiran perheen ympäröimänä.syliini nukahti.
pidettiin hautajaiset.lapset teki kortteja,vei kukkia ja muistokynttilän haudalle.
lapsillekkin jäi hyvä muisto rakkaan lemmikin viimeisistä hetkistä kun saivat olla mukana tapahtumassa.
jaksamista teille

 

Raskas päätös, mutta "koirien taivas" taitaa olla toiselle se paras paikka :'( :hug:

 

Olisiko mahdollista että eläinlääkäri tulisi kotiin lopettamaan koiranne? Meidän koiramme sai olla kotona viimeiseen henkäykseen saakka, tilanne oli oikein rauhallinen ja koira sai olla omalla paikallaan rakkaiden ihmisten ympäröimänä.

 

Itsekkin olen sitä eläinlääkärin kutsumista kotiin miettinyt, kun lasten kannalta sekin olisi parempi.Mies ei vain jostain syystä niin haluaisi.Itse jotenkin kammoksun sitä että "näen" koiran menevän autoon ja tiedän sen tulevan sieltä pois sitten kuolleena.Kun tiedän etten pysty itse sinne eläinlääkäriin menemään..Kotona asia jotenkin helpompi kohdata.
Ja että saisi esim tuolla ulkona omalla lempipaikallaan lähteä matkalleen.Ja siitä sitten pidettäisiin hautajaiset, tietenkin.

Kaitpa tuo koirakin ymmärtää kun asiasta puhuttu ja ei anna minun silittää itseään....Kääntää vain päänsä pois....

 

meillä ainakin lapsillekkin jäi hyvä muisto kun saivat olla mukana tapahtumassa.saivat rauhassa silitellä ja hyvästellä koiran.
nukutus maksoi 37 euroa,josta tuo kotona käyminen oli vain 16 euroa.ei iso uhraus rakkaan lemmikin viimeiseksi hyväksi.

 

Voimia! Itse olen kolmesta rakkaasta koirastani joutunut luopumaan. On se kamalaa Viimeksi vuosi sitten kesällä lähti lähes 14 vuotias ystäväni. Sen sanon, että jos vain pystyt - pakota itsesi siihen - vie itse ystäväsi viimeiselle matkalle. Se on kamalaa, mutta voi olla että myöhemmin kadut, ettet mennyt. Minä pidin itseni kurissa, itkin kyllä tapahtuman aikana, mutta hillitsin kun pakotin. Sen jälkeen sitten itkin ja huusin ja itkin ja huusin. Vanha ystäväsi tarvitsee sinua vielä kerran, mene sen mukaan! Haleja ja jaksamista!!

 

Oi voi. Tällaisten päätösten tekeminen on aina tosi vaikeeta ja ikävää. Meidän rakas kissavanhus lopetettiin puoli vuotta sitten. Sen takajalat halvaantuivat äkillisesti ja kun muutakin pienempää vaivaa oli, eläinlääkäri sanoi suoraan, että olisi paras päästää kisu kärsimyksistään mahdollisimman pikaisesti. Se oli tavallaan ihan helpottavaa, kun ei tarvinnut pohtia ja murehtia päätöstä kauaa...
Mäkin muuten kannustan mukaan menemistä. Itsekin pelkäsin sitä kauheasti ja meinasin jäädä kotiin, mutta jälkikäteen olin kyllä tosi tyytyväinen että menin kuitenkin. Eläinlääkäriaseman väki hoiti asian tosi ammattitaitoisesti ja ihanasti, ja tapahtumasta jäi rauhallinen ja hyvä mieli. Eläinlääkäri selitti tarkasti, mitä tullaan tekemään ja antoi meille tilaa surra. Saimme pitää kissaa sylissä melkein koko tapahtuman ajan, ja senkin jälkeen kun sydän oli pysähtynyt, saimme olla rauhassa keskenämme niin pitkään kuin halusimme eikä kukaan hoputtanut minnekään.
Voimia joka tapauksessa! Kyllä se siitä sitten ajan kanssa helpottaa.

 

Kyllä uskon että ajan kanssa tosiaan helpottaa.Ei vain ole ollut itsellä omia henk.koht lemmikkejä ja tämä nyt ensimmäinen jonka lopetuksen joutuu itse päättämään.
Muksut ei kuulemma haluaisi nähdä kun koira saa piikin(ovat alle kouluikäisiä) mutta ymmärtävät kyllä täysin mistä kyse paitsi juniori.
Toisaalta itse kyllä kuitenkin haluaisi olla mukana vanhan kamun viimeisellä matkalla, mutta tuskin ihan yksin voin eläinlääkäriin mennä,että toiset jää kotiin ja itse menisin koiran kanssa...Kun tuo koira on ollut kuin lapsi itselle varsinkin silloin kun muksuja ei vielä ollut niin sen paikan täytti.

 

oi voi, rankaa aikaa mutta kyllä koiran kelpaa kun pääsee koirien taivaaseen ja eikä tunne kipuja. voimia voimia ja halauksia sinulle ja koirallesi.

 

Itse en ottaisi lapsia mukaan. Sen verran rankka paikka se on ja niin surullista. Jotenkin tuntuu, että suojelisin heitä, mutta toisaalta jokainen tuntee omat lapsensa.

Pakota itsesi menemään, se ON hirveää ja muista, sinä SAAT itkeä. Itse itkin odotustilassa aivan hirveästi, ihmiset tiesi mistä kyse. Alkaa itkettää aivan hirveästi kun tätä kirjoitan.

Mieti jo etukäteen miten haluat ystäväsi haudattavan. Itse en ole halunnut joukkotuhkausta, mikä myös mahdollista. Olen aina omani halunnut tuhkattavan ihan yksin ja olen saanut tuhkat mukaani. Tuhkien hakukin rankkaa, mutta kaikesta selviää. Kun vaan muistaa, ettei tarvitse olla vahva ja peittää tunteitaan. Itse nukutuksen ajaksi yritä kuitenkin kovettaa itsesi, ettei vanha ystäväsi vaistoa sinun olevan paniikissa. Voi että itkettää...

Meillä vielä tilanne, että yhdeltä koiralta, joka alle vuoden ikäinen jalat huonossa kunnossa ja matka koirien taivaaseen yksi vaihtoehto. Toivon sydämestäni, etten jälleen kerran joudu siihen tilanteeseen vaan apu löytyy muualta. Toivon niin kovasti!

 

1.10.07 vein 13v räksyttimeni piikille... Pissavaivoja rupesi herralla jo olemaan, lähes kuuro ja sokea. Viimeinen pisara oli ienkasvain. En halunnut edes keskustella leikkaamisesta. Oli Orvon aika päästä viimeeselle matkalle. Pelle miljoonan "Moottoritie on kuuma" soi taustalla kun viimeiset sydämenlyönnit tunsin käteni alla... "Sisko tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuuma, kaupunkien valot mulle huutaa. Tahtoisin selittää, mutta laiva jo odottaa..." Niisk... :'(
Mutta mikäs sen paremmin koiran kokoisen tyhjän paikan täyttää, kun uusi koira. Joulukuussa meille muutti hassu Ranskanbulldoggi....

 

:hug:

Mahdollisuuksien mukaan kyllä suosittelisin sitä eläinlääkärin kotiin kutsumista, olisi loppu koiralle helpompi tutussa ja turvallisessa paikassa.

Meillä puolitoista vuotta sitten vietiin 12v sheltti lopetettavaksi ja jälkeenpäin on todella harmittanut ettei pystytty hoitamaan tuota kotona. Matka eläinlääkärille oli jo koiralle raskas ja meidän tapuksessa tuo vielä pelkäsi kyseistä paikkaa, eli saanut viimehetkiään olla niin rauhallinen mitä olisin toivonut.

 

kotiin tulevia lääkäreitä on vähän, mutta kysele lääkäreiltä tietävätkö kuka tulee kotiin. tottakai paras vaihtoehto!

 

Kyllä se on lemmikin omistajan viimeinen palvelus ja mielestäni myös velvollisuus lemmikilleen olla paikalla kun tämä lähtee pois tästä maailmasta. Vaikka se tilanne on vaikea, niin kannattaa olla lemmikin vierellä ja silittää tätä kun tälle annetaan viimeinen piikki. Kaikkein paras olisi tosiaan se lopetus kotona, niin lemmikki saa nukkua pois tutussa paikassa. Eläinlääkäri paikkana aiheuttaa aina koiralle kuitenkin stressiä hajuineen ym. samoin automatka. Voimia joka tapauksessa teille ja koiralle rapsutuksia.

 

Suurinta rakkautta on antaa toisen mennä, kun on aika :hug: Vaikka nyt tuntuu, että et pysty menemään mukaan, niin mene kuitenkin. Helpottaa sitä suruprosessia, kun on itse nähnyt homman alusta loppuun ja saanut olla rakkaan kaverin luona viimeiseen hengenvetoon asti hyvästelemässä. Ja mä jotenkin ajattelen, että se on palvelus jonka koiralle teet, etkä hylkää sitä edes viimeisinä hetkinä. Voi olla, että jälkeenpäin kaduttaa jos et mee...

Mä oon kaks koiraa joutunu lopettamaan, ja onhan se tositosi surullista, mutta niin on vaan selvitty kuitenkin (vaikka sillon tuntu, että mikään ei voi enää ikinä olla kivaa).

Kun lopettamispäätös on tehty niin aika kannattaa varata mahdollisimman pian, koska on vaikeeta olla koiran kanssa se aika, kun tietää, että esim. torstaina klo 13 se tapahtuu. Viime lokakuussa kun meijän vanhus heikkeni, niin ensin pari päivää asiaa pohdittiin ja sit ku soitin eläinlääkäriin niin sain ajan seuraavalle päivälle. Se viimeinen vuorokausi oli tosi vaikee, kun pystyi tunneissa laskemaan kauanko koira saa vielä olla meijän kanssa

Viettäkää rauhalliset viime hetket vanhuksenne kanssa :hug:

 

meillä kans oma koira viime kesänä lopetettiin vaikean sairauden takia. Erittäin vaikea päätös mutta suru helpottaa ajan kanssa kun tietää että koiralla ei sen jälkeen kipuja ole. Rakkaasta luopuminen on vaikeeta :'(

Voimia ja jaksamisia teille. :hug: