2,6vuotias

  • Viestiketjun aloittaja 2xÄITI
  • Ensimmäinen viesti
2xÄITI

HEI!
Toivoisin että jollakin olisi neuvoja tähän tilanteeseen kun meillä on poika joka on 2,6vuotias ja tyttö joka on 5kk no aluksi kun tyttö syntyi ja tultiin kotiin niin ei ollut mitään ongelmia mutta nyt on alkanut kamala kiukuttelu ja mustasukkaisuus välillä poika läpsii tyttöä ja minua ja isäänsä...miten muut ratkaisette nämä tilanteet? Onko pahasta kun olen joskus näpännyt poikaa? nyt olen kyllä vaan nostanut hänet toiseen paikkaan jos hän vaikka lyö pikkusiskoaan. Sitten mulla on hirveä syyllisyys kun olen aika suuren osan päivästä tytön kanssa välillä käy sääliksi poikaa.... :'( Antakaa joku neuvoja miten toimia? Kiitos.
 
Mulla on samanikäiset lapset ja vielä 4v.Tämä reilu 2v. on alkanut kiukutella myös ja ihan selvää uhmaakin on.Mulla on varmaan siinä mieleessä helpompaa, että nämä 2 ja4-vuotiaat ovat niin hyvät kaverukset, etteivät niin osoita mustasukkaisuuttaan.Yritä antaa tälle 2.vuotiaalle extra omaa aikaa,esim.kun vauva nukkuu, helli ja touhua ja huomioi myös hänet, niinkuin hoidat vauvaakin hellästi ja lähellä.Yritä ottaa hänet myös vauvanhoitoon mukaan, pyydä auttamaan ja kehu kun hän hoitaa vauvaa kiltisti.Eiköhän se ajan myötä... =)
 
kite-kat
Hei pliis älkää... Meidän neiti on just 2,5v ku uusin tulokas syntyy... Kamalaa jo aatellakin että miten käy, mut tiedän että ongelmia on jo edessä... Mutta se on postiivista kuinka asiaan on jo neuvolassa annettu ohjeita.. =) =) Iso kasa ruusuja heille!!!! =) =)
 
Ai niin..nyt jo vähän naurattaakin mutta ei kylläkään silloin kun tää tapahtui, eli olin parisen viikkoa sitten tullut nyytin kanssa sairaalasta kotiin ja isommat muksut olivat iltapalalla ja vaihdoin vauvalle toisessa huoneeessa vaippaa..keittiöstä rupesi kuulumaan epäilyttäviä ääniä.Kaappasin nyytin kainaloon ja juoksin paikalle, mutten ehtinyt ajoissa.Iltapalat oli jo heitelty huiskin haiskin kattoa myöden.. :eek: \|O :x :ashamed: Että tämmöistä...kyllä rupeaa olemaan patiencet vähissä, jos ei tää tästä pian tasaannu. :p
 
Mun tyttö oli 2v3kk kun pikkuveikka syntyi. Oli aika heti hillitttömän mustasukkainen, töni, läpsi, puristi yms. Välillä kyllä hellikin vauvaa. En voinut /uskaltanut heitä oiken kahdestaan jättää, sillä esikonen oli niin arvaamaton pientä kohtaan.
Olin kyllä aivan ymmälläni, että mitens tässä nyt...

Me yritettiin antaa esikoiselle aikaa, mm isä ulkoili tytön kanssa kaksin. (Mutta kun olis vaan imettävä äiti kelvannut :/) Vauvaa kiellettiin moukaroimasta. AIna selitin, että vauvaan sattuu jne. Ja yritin puhua positiiviseen sävyyn, "vauva tykkää isosiskosta, katopa kun se hymyilee sinulle" jne.

Hermot meni aika ajoin, ja omaan huoneeseenkin kannettiin tottelematon.Minäkin väsyksissäni sorruin tukistamaan tai luunappiin, vaikkei sillä toivottua tulosta ollutkaan ( ja sen tiesin).

En tiedä tehtiinkö mitään "oikein" vai kaikki "väärin", auttoiko aika vai mikä muu, mutta poika on nyt 9kk ja tilanne rauhoittunut.

Ehkä se uhma pukkas sopivasti päälle ja uuden perheenjäsenen kotiintulo niin mullistava asia, että tulos oli tuo...

Neuvolassa lohduttivat, että kaikki lapset reagoi jotenkin vauvan syntymään. Toiset vahvemmin. Meillä sitten supervahvasti. :whistle: =)
 
Meillä perheessä pikkusisko (8kk) saa myös välillä osakseen läpsimistä ja tönimistä kun esikoinen 2½ vuotta ei saa tarpeeksi huomiota tai me häntä kielletään niin purkaa kiukkunsa siskoonsa. Me olemme ottaneet käyttöön oman "miettimisjutun" eli kannamme tuhman neidin yläkertaan omaan huoneeseen "miettimään" eikä sieltä saa tulla pois ennen kun tullaan hakemaan. Kun käydään sitten neiti "pelastamassa" niin käydään silloin kahdenkeskeinen keskustelu sylikkäin tapahtuneesta ja kysellään tietääkö miksi joutui miettimään ja saako niin muka tehdä jne...ja sit täytyy vielä pyytää siskolta anteeksi halaten. Tämä yleensä saa neidin rauhoittumaan. Olen pannut merkille että usein käyttäytyy noin sellaisina iltoina kun isi on iltavuorossa eli jää vähemmälle huomiolle ku äiti häärii vaan pikkusiskon kanssa eikä kukaan huomioi häntä. Olen pyrkinyt myös tekemään esikoisen kanssa kahdestaan jotai spesiaalia esim. käydään kahdestaan kirjastossa ja kauppareissuillakin usein isi jää pikkusiskon kanssa kotiin sekä joskus kun isi aamupäivisin kotona niin käydään avoimessa kerhossa ettei sisko ole aina mukana.
Eli meillä toimittu näin ja kyllä mielestäni neiti on rauhoittunut, mut tietenkin vielä ajoittain kuuluu läps ja kuopuksen itkua. Mut eiköhän tämä tästä...
Tsemppiä sulle!
 
äiti minäkin
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.05.2004 klo 08:28 kite-kat kirjoitti:
Hei pliis älkää... Meidän neiti on just 2,5v ku uusin tulokas syntyy... Kamalaa jo aatellakin että miten käy, mut tiedän että ongelmia on jo edessä... Mutta se on postiivista kuinka asiaan on jo neuvolassa annettu ohjeita.. =) =) Iso kasa ruusuja heille!!!! =) =)
meillä kahden nuorimman ero melko tasan kaksi ja puoli vuotta. mitään mustisongelmia ei koskaan ole ollut. isoveli sai olla ihan alusta alkaen mukana vauvan "hoitamisessa", toi tuttia ja vaippaa ym ja aika pian alkoi viihdyttää vauvaa kun kellivät lattialla vieretysten.
tämä on pitkälti luonnekysymys, sen totean, muutenkin tuo keskimmäinen on ollut se meidän helpoin lapsi ainakin tähän asti. aina sydämellinen, auttava ja sovitteleva, vieläkin!
mutta se kai on tärkeintä ettei isompi tunne itseään hylätyksi vauvan tullessa taloon vaan saa olla mukana "kaikessa", vaikka kelliä siinä sängyssä vieressä kun vauvaa imetetään tai sitten se vauvan imetyssessio niin että "yhdessä" katsotaan jotakin videota tai lastenohjelmaa. ja ihan oikeasti pian siitä isommasta on apua jos vaikka laitat ruokaa ja vauva itkee niin voi mennä "ilveilemään"ja hauskuttamaan pinnasängyn viereen.
ja se että isompi on sitten jo iso ja voi isän kanssa tehdä jotakin "isojen" asioita samalla kun äiti on vauvan kanssa, sekin on tärkeää, tuntea itsensä isoksi ja tärkeäksi.
mutta vielä kerran, tämä riippuu lapsen luonteesta ja kaksipuolivuotiaat voi olla luonteeltaan niin erilaisia, ei uhmaikäinen ole aina samanlainen uhmaikäinen...
 
Mielipide
Myös vanhempi lapsi tarvitsee omaa spesiaalihuomiota vaikka ymmärrettävää on että uusi tulokas vie paljon aikaa. Antakaa myös pienelle taaperolle OMAA JAKAMATONTA huomiotanne!!! Aika suuri muutos se uusi tulokas on myös vanhemmalle lapselle. Mahtaa tuntua lapsesta kivalle luunapit ja omaan huoneeseen vienti kun haluaa huomiota mustasukkaisuuden puuskassa. Järki käteen hyvät mammat!
 
Meillä poika oli 2v2kk kun tyttö syntyi. Koskaan ei poika ole satuttanut vauvaa, halailee ja pussailee vaan ja haluaa leikkiä. Ja on innoissaan kun tyttö on nyt 7kk ja alkanut jo vähän jokeltelemaan ja ryömimään. Välillä poika ei tietenkään ymmärrä mitä vauvan kanssa voi tehdä ja otteet saattaa olla vähän rajut.
Huomioo isompi tietenkin tarvitsee kovasti mutta otan pojan aina mukaan kaikkeen mitä teen kotosalla, ruuanlaittoon, siivoukseen, pihahommiin.
 

Yhteistyössä