2 v mielikuvitusystävät

Onko teidän muiden 2-vuotiailla jo mielikuvitusystäviä? Poika kertoo aina asioita ihmisistä joita me ei kukaan tunneta. Tuntuu välillä aika spookyltä... :S

 

on ja ollut kauan, välillä menevät pois ja sitten saattaa taas olla "naapuri" kakalla vessas. poika on jo 3.2v.

 

Aari, Seera, Jaanis ja Tiivis kävivät meillä yhteen aikaan kylässä tosi usein. Soittelivat tytön leikkikännykkään koko ajan, nukkumaanmenoaikaankin vielä. Likka oli parivuotias tuolloin

Serina ja Noelin iskä ovat pojan mielikuvituskaverit. Serina käy harvemmin kylässä, mutta Noelin iskän kanssa ollaan käyty mm. haikaloja onkimassa. Poika on nyt 3½ v ja varmaan vuoden päivät on noita juttuja höpötellyt.

 

Meijän esikoisella oli mielikuvituskaverit Tammi ja Elli, oisko hän silloin ollut jotain alle 5v.

 

täysin normaalia että on mielikuvitusystäviä ja ihan hyväkin niin =)

 

No kiva kuulla että se on ihan normaalia

Meillä yks päivä Markus työnsi kuulemma autoa ja otti viiniä takakontista... Mikä on aika jännää kun me ei itsekään olla juotu viiniä pojan nähden kuin ehkä kerran. Hyvähän se oli että työntää autoo jos ottaa viiniä.

Ja Anna-Mari kuulemma auttaa päiväkodissa, täti kyseli että kuka se Anna-Mari on. Lisäksi on Emppu ja Joonas, jotka tekee milloin mitäkin.

 

Mulla itsellä on ollut mielikuvitus ystäviä nuorena. Sitten kun olin noin 5 tämä mun ystäväni kuoli auto-onnettomuudessa, muistan sen vieläkin kun näin koko tapahtuman. Äiti on kertonut ettei se mua yhtää haitannut vaikka kaveri kuoli

 

Onko teidän muiden 2-vuotiailla jo mielikuvitusystäviä? Poika kertoo aina asioita ihmisistä joita me ei kukaan tunneta. Tuntuu välillä aika spookyltä... :S

Sanotaan että lapsi jolla on mielikuvitusystäviä, ovat keskimääräistä älykkäämpiä ! Joten onnea vaan näiden lapsien vanhemmille !!!

 

Löytyy meiltäkin. Välillä toki on karmivaa, eilenkin illalla kun hampaita pestiin kaheksan aikaan niin "Uusa" katsoi vessan ikkunasta.. Oikeastaan tyttö kysyi ensin minulta että "Kuka katsoo?" ja osotteli ikkunaa. Minä kysyin että no kuka se nyt muka sieltä tähän aikaan katsoo ja likka vastas tyytyväisenä että Uusa. Meidän takapihalla tuon vanhan omenapuun alla on paikka missä tytöllä ilmeisesti on joku kaveri, ainakin suu käy koko ajan ja jollekin näyttelee lelujaan, tanssii ja naureskelee siellä..

 

Meidän likalla on tosipaljon ystäviä ja vielä sellaisia jotka saavat tehdä lähes mitä tahansa ja joille sattuu ja tapahtuu.

 

oon kuullut et nää mielikuvitus ystävät voisivat olla henki olentoja oikeestikki... ihan vain näin meiän kesken. Että kyllä kunnioittaisin tollasta jos lapseni joskus vaistoais paremmin kuin mää :saint:

 

Meidän parivuotiaalla on käytössä ihan oma äänikin silloin, kun juttelee mielikuvitusmaailman asioita

 

Meillä ei ainakaan vielä pojalla ole ollut mielikuvitusystäviä mutta mulla oli niitä lapsena paljonkin ja mun vanhemmat jaksaa aina kertoa kuinka olivat ihmeissään katselleet mun leikkiä kun olin yksin istunut pöydän ääressä ja kaatanut kahvia mielikuvitus ystävälleni Santerille ja nauranut hänen jutuilleen.
Sitten olin yrittänyt esitellä tätä Santeria mun vanhemmillekin ja olin ihmetellyt miksi vanhempani eivät näe häntä..

 

en mä ite kauheen älykäs ole..

 

Lisään tähän vielä että mielikuvitusolentojen lisäksi tytöllä on mummoonsa vahva yhteys, monesti on ruvennut yhtäkkiä puhumaan että "Mummo tulee," ja olen vastannut että ei mummo varmaan tänään tule käymään kun ei olla mitään sovittu. Muutaman minuutin päästä on sitten mummon auto kaartanut pihaan, kauppareissulla tai muuten vaan aatellut tulla pikaseen poikkeemaan..

 

Ei siinä maagista varmaan ole, mutta oma lapseni sai ekan mielikuvituskaverin noin 2-vuotiaana. Ja edelleen "hän" on olemassa Iltaisin pitää avata ovi "Nooralle"... Tyttö on tavallista 5-vuotiasta älykkäämpi ja osaa jo lukea :-0 Lisäksi on taiteellinen ja hyvä piirtämään...En siis tiedä liittyvätkö älykkyys/luovuus ja mielikuvitusystävät jotenkin toisiinsa...

 

oon kuullut et nää mielikuvitus ystävät voisivat olla henki olentoja oikeestikki... ihan vain näin meiän kesken. Että kyllä kunnioittaisin tollasta jos lapseni joskus vaistoais paremmin kuin mää :saint:

oikeesti oot tosi hauskan tyhmän älyvapaa

 

Ei siinä maagista varmaan ole, mutta oma lapseni sai ekan mielikuvituskaverin noin 2-vuotiaana. Ja edelleen "hän" on olemassa Iltaisin pitää avata ovi "Nooralle"... Tyttö on tavallista 5-vuotiasta älykkäämpi ja osaa jo lukea :-0 Lisäksi on taiteellinen ja hyvä piirtämään...En siis tiedä liittyvätkö älykkyys/luovuus ja mielikuvitusystävät jotenkin toisiinsa...

Lapsesi on varmasti lahjakas, mutta lukutaitoinen 5-vuotias ei ole mikään erikoisyksilö. Kolmivuotias sisälukutaitoinen ehkä jo nostattaisi kulmia.

 

Mitä jos ne ei olekkaan mielikuvitusta vaan vaikka jotain tyyppejä toiselta puolelta. Lapsesi vaan on herkkä ja näkee ne..

 

Mihin ikään mennessä nämä mielikuvitusystävät kuuluu jäädä pois?

 

Lapsethan voivat nähdä suojeluenkelinsä, harmi että me aikuiset sitten opetamme ettei niitä sais nähdä ja kanavat lapsilta sulkeutuvat.

 

meillä nti2v:n luona vierailee välillä lumimies.
muistaakseni pingussa oli sellainen. :heart:

 

ei varsinaisia mielikuvitusystäviä mutta me ollaan välillä eri ihmisiä, koko perhe. roolit vaihtuu, minä olen "Jannen äiti", poika itse on Janne, pikkusisko on Jannen pikkusisko Tiina jne jne..ja sitten pitää käyttäytyä ja puhua niinkuin ko.perhe

joskus tämä meidän kohta 4v poika juttelee omiaan, setä kävi täällä jne.. Kerran isälleen selitti että se setä kävi täällä päivällä äitin kanssa ja sitten se meni pois mies siinä miettimään että kuka herravieras mulla täällä käy

 

Onko teidän muiden 2-vuotiailla jo mielikuvitusystäviä? Poika kertoo aina asioita ihmisistä joita me ei kukaan tunneta. Tuntuu välillä aika spookyltä... :S

Sanotaan että lapsi jolla on mielikuvitusystäviä, ovat keskimääräistä älykkäämpiä ! Joten onnea vaan näiden lapsien vanhemmille !!!

Höpö höpö.

Kuuluu ihan normaaliin lapsen kehitykseen, isolla osalla niitä on jossain välissä, jotkut ottavat vaan enemmän niitä esille. Esimerkiksi, perheissä joissa ollaan erottu saattaa lapsi kehittää mieluvituksessaan ihanne isän itselleen.

 

Meillä tyttö alkoi ensimmäisen kerran n. 2 vuotiaana puhua minulla iltapesulla, että Aarikka on täällä. Kysyin että mitä? Missä? Yritin olla ihan rauhallinen. Hän sanoi että Aarikka on suihkussa. Okei! Tyttö katsoo minuun ihan vakavana ja kertoo että Aarikka asuu tässä lähellä ja niillä on myös vauva. Sitten hän sanoi että oli tulipalo ja se vauva kuoli... olin ihan että mitä se tyttö puhuu! Kieltämättä pelotti. Tätä asiaa olen aina välillä miettinyt. Meillä käy välillä edelleen Aarikka, Alina ja Anna. Välilllä ne on ilkeitä ja tönii. Autoon tulevat mukaan ja sitten laitetaan turvavyöt kaikille...