2-vuotiaan raapiminen ja pureminen

Meillä on juuri 2-vuotta täyttänyt tyttö ja ongelmana on toisten lasten pureminen ja raapiminen. Ongelma on nyt mennyt sen verran pahaksi, että vierailu muiden lasten seurassa on erittäin ikävää, sillä sen jälkeen muiden lasten naamat ovat ihan verillä.

Asiaan olemme puuttuneet keskustelemalla, kieltämällä, torumalla joka kerta tapahtuman jälkeen sekä käyttämällä myös jäähypenkkiä ja eristämistä. Yritetään myös olla valppaana koko ajan vieressä, mutta se tapahtuu niin yllättäen, että ei tarvita kuin sekuntti ja tyttö on hyökännyt toisten lasten päälle. Omasta mielestäni vaikuttaa, että hän ymmärtää, että teko satuttaa toista lasta ja siitä tulee paha mieli. Jutellessaan asiasta hänen kanssaan, hän myös kertoo, että tulee pipi ja paha mieli.

Tyttö on muutn luonteeltaan hyvin vilkas, reipas ja on aina ollut kiinnostunut muista lapsista eli on kyllä muutoin oikein sosiaalinen. Hän on myös aika rohkea ja omapäinen, joten muissakin asioissa hänen kanssaan saa kyllä olla ihan "kovat" otteet, että uskoo, eikä mikään hempeily tehoa.

Eli kaipaisin nyt jotain konkreettisia vinkkejä asiaan, mitä voisin tehdä? En nyt kaipaile mitään syyllistämistä, sillä tässä on jo valmiiksikin ihan syyllinen olo, vaan kunnon vinkkejä mitä voisin tehdä. Ja varmaan ihan kunnon teot toimisivat paremmin, kaikki selittely ja lepertely on jo kokeiltu: /

Tätä on jatkunut noin puolivuotta, pian sen jälkeen kuin tyttö meni hoitoon ja tuntuu pahenevan koko ajan. Ja hän myös puhuu hyvin ja sekään ei ole vähentänyt käytöstä. Ja tyttö tosiaan saattaa raapia ja purra ihan ilman syytäkin eli ei reagoi vain siihen, ettei pääse leikkeihin tai saa haluamaansa, vaan hyökkää ihan "viattomienkin" ja eri-ikäisten lasten kimppuun.

 

Meillä tyttö 2v4kk ja samanlaista käytöstä ollut. Alkoi hieman ennen kahden vuoden ikää ja pureminen on jäänyt lähes pois, mutta raapiminen edelleen kuvioissa lähinnä silloin kun on väsynyt. Hoitotäti on saanut ennakoitua aika hyvin tilanteet hoidossa ja muut lapset vanhempia niin osaavat itsekin jo kieltää tyttöä. Raapiminen väheni huomattavasti kun puhe alkoi sujua. Tuntuu, että kielto ym. vaan lisää vettä myllyyn. Täysi huomioimattomuus hetkeksi tehoaa parhaiten ja se, että kiinnittää huomiota vaan "uhriin".
Eipä mulla mitään neuvoja ole, mutta tiedät että oma lapsesi ei tosiaan ole ainoa, joka tällaista tekee ja joillekin se kuuluu vaan ikäkauteen.
Bartsu

 

Kannattaa puuttua tilanteeseen ilman kieltoa, sanomalla vain lyhyesti ja ytimekkäästi STOP ja selittää asia ilman sitä ei sanaa. Kiellosta "ei saa repiä hiuksia / purra" pieni lapsi ymmärtää ainoastaan käskyn "saa repiä hiuksia / purra" ja kielto menee täysin ohi. Yritä ennemmin puuttua tilanteeseen kertomalla ja näyttämällä lapselle mitä toiselle saa tehdä, kuten silittää, halata tms. ja sitten vastakohtana esittää mitä lapsi voi halutessaan purra tai raapia.

Lapsi ei luultavasti ole tahallaan ilkeä vaan on käsittänyt tilanteen väärin ja kaipaa aikuisen neuvoa miten tilanteessa tulee toimia, mutta ennemminkin konkreettista neuvoa eli pysäytetään se tilanne ja kädestä pitäen näytetään miten voi toimia. Tuon ikäinen lapsi testaa mitä tapahtuu ja toimii vielä vartalonsa kautta eikä ymmärrä niiden sanojen merkitystä vaan osoittaa teoillaan olemassa olonsa ja kokeilee mitä tapahtuu.

Kiinnitetään todellakin huomiota uhriin, mutta tämän jälkeen myös kysymällä selvitetään tältä raapineelta osapuolelta mitä toiselle on oikein tapahtunut ja miksi tämä on siinä tilassa kuin on ja mahdollisesti myös lapsen iät huomioon ottaen tämä uhrina ollut lapsi saa kertoa toiselle miltä hänestä tuntuu. Tässä muutamia ideoita, joita tuli mieleen omasta samankaltaisesta tilanteesta ja yhden kasvatusoppaan neuvoista