2 vuotta kohta yritetty kakkosta

Heissan! Olen nyt 20 v. yhden lapsen äiti. Sain poikani 16 vuotiaana, ja nyt miehen kanssa
kakkosta yritetty kohta kaksi vuotta, tutkimuksissakin molemmat käyty, mutta kuulemma hyvät mahdollisuudet raskautumiseen, ei mitään vikaa kummassakaan. En ole ottanut asiasta mitään
stressiä, enkä kokeillut mitään "vippaskonsteja" seksiä meillä on joka-tai joka toinen päivä,
joten sitä ei ainakaan liian vähää ole. On kuitenkin todella turhauttavaa kun aikaa on kulunut
näin kauan, enkä ole tullut raskaaksi. Sairaalaan uusiin tutkimuskiin pyysivät mut uudestaan loppuvuodesta, jos mitään ei tapahdu siihen mennessä. Onko kellään vastaavaa kokemusta ? alan olla epätoivoinen.

 

"En ole ottanut asiasta mitään
stressiä"

"On kuitenkin todella turhauttavaa kun aikaa on kulunut "

"alan olla epätoivoinen"

 

tarkoitin etten aijemmin ole ottanut mitään stessiä, mutta nyt alkaa olemaan jo epätoivonen olo...

 

tarkoitin etten aijemmin ole ottanut mitään stessiä, mutta nyt alkaa olemaan jo epätoivonen olo...

Ymmärrän niin tunteesi! Meillä toista yritetty kohta vuoden ajan ja stressiä alkaa pukkaamaan :/ Vaikka kuinka yritän olla stressaamatta..

Menikö kauan esikoista yrittäessä vai oliko yllätys? Meitä onnisti silloin 9kk:den yrittämisen jälkeen.. Heti, kun menetin toivoni ja "unohdin" asian, niin testi näyttikin seuraavassa kuussa plussaa. Nyt en sitten oikeen voi unohtaa kokoasiaa, kun kuitenkin tiedän että voin saada lapsia. Hankalaa

 

Täällä ollaan puoli vuotta koitettu toista lasta ja e-pillereiden takia hormoonitoiminta sekasin ollu. 2kk terolutteja syöny ja lääkäri niiin varmana kertoi että raskaudut takuulla piakkoin, joo eipä raskautta kuulu vieläkään. Väliin tulee nii paha olo asian suhteen että tulee itkettyä iltasin, vauvakuume on kova! :/

 

Esikoisessa meni neljä kuukautta, ettei sen kauempaa me ollaan oltu sillä meiningillä, että tulee ku on tullakseen, muttei nyt aateltu et kaks vuotta menis. Kyl tässä alkaa oikeesti mieltä painaa tää asia, ja kun tosiaan ei kummassakaan mitään vialla. Noh, ei kai se auta, ku odotella vähän lisää ja nyt kun on alkanu stressaamaan, ni ei sitä noi vaa pysty lopettaakkaa hmph!