20-29-vuotiaat naiset, älkää tehkö lapsia!

Olen siitä onnekas että nyt 22 vuotiaana olen asunut kahteen otteeseen pidemmän pätkän ulkomailla ja matkustanut laajasti ympäri maailmaa. Tunnen vahvasti että riittää tältä erää, pärjään aivan hyvin siihen asti kun lapsilla omat siivet kantaa. Sitte alkaa villit vuodet part 2. ;)
 
Ite olin niin tyhmä että halusin lasta hirveest 20 ja sain sen vähän ennen kun täytin 21. Katkera siitä vielkin että ei ehditty olee naimisis ku 10 kk ku tuli yks terroristi. Ei ehitty ees häämatkalle. No ei ois ollu kyl ees rahaakaan ???? mut ei voi mitään. Ehk mennään sit kun poika on 5 v niin mennään kahestaan sille oikeelle häämatkalle. En oo vielkään ikin ollu lentokoneessa... Blaah sitä kun on niin tyhmä ja nuori.. Luulin että oon valmis mut nyt kun mietin niin en kyl ollu. Onneks mies vanhempi niin tasapainotetaan toisiamme hyvin.
 
Ite olin niin tyhmä että halusin lasta hirveest 20 ja sain sen vähän ennen kun täytin 21. Katkera siitä vielkin että ei ehditty olee naimisis ku 10 kk ku tuli yks terroristi. Ei ehitty ees häämatkalle.
Mä olin 27 kun sain ekan lapsen (05/2014). Me mentiin naimisiin kun lapsi oli 2 kk (pappi vihki meidät ja kastoi lapsen). Yhdessä ollaan kuitenkin oltu liki 10 vuotta. Häämatka on joskus tulevaisuudessa.
 
Tämä aloitus kyllä vähän naurattaa minua.... Tulikohan ap ajatelleeksi, että ehkä joku voisi jo häntä aiemmin olla kypsä äidiksi? Itse olen sekä seurustellut että sinkkuilut 15-vuotiaasta, nähnyt elämää ja matkustellutkin, keskittynyt itseeni, kehittänyt itseäni ja elänyt vain omista lähtökohdistani. Nyt olen 26, ollut 1,5 vuotta naimisissa ja odotan esikoistani. Ajankohta ei voisi olla parempi, enkä voisi olla valmiimpi äidiksi. Kaikki eivät jaksa riekkua kolmekymppisiksi, kaikkia se ei edes kiinnosta. Kyllä mulle riittivät varsin hyvin 5 vauhdikasta sinkkuvuotta, sen jälkeen oli ihana asettua oikean ihmisen kanssa ja nyt perustaa perhe. En edes haluaisi aloittaa lastentekoa vasta kolmenkympin jälkeen, vähän nuorempana jaksaa paremmin pikkulasten kanssa. Ja huom! Elämä ei myöskään lopu lastenhankintaan, edelleen voi matkustella ja tehdä mukavia asioita elämässään.

Joten: älä yleistä :)
 
Joiltakin voi jäädä lapset saamatta, jos venyttää yrityksen aloittamista kolmekymppiseksikin. Monilla on tietämättään erilaisia häiriöitä, jotka edetessään estävät lapsen saannin, tai esimerkiksi voimakas keskenmenotaipumus. Hoitoihin pääsy ja niiden eteneminenkin osaa olla hidasta, jos ei ole vara mennä yksityiselle tosi kalliisiin hoitoihin. Myös luonto on naisen luonut tekemään lapset varhain, mistä kertoo hedelmällisyyden laskuun lähtö jo suht varhain, sekä lisääntyneet riskit vanhemmalla iällä.

Lisäksi ihmisillä on hyvin erilaisia elämänarvoja, toiset viihtyvät parhaiten kotikuvioissa tai ovat onnellisia vähemmilläkin tuloilla. Jonkun nuoren naisen suurin unelma voi oikeasti olla tulla äidiksi useammalle lapselle, ja silloin on turha odotella. Ei sillä järjestyksellä ole väliä, tänä päivänä voi olla jopa helpompi yhdistää raskaus ja vauva-aika opiskeluun, kuin koko ajan kiristyvään ja usein jopa syrjivään työelämään.

En myöskään ymmärrä noita "keskity vain täysillä itseesi" ohjeita nuorille aikuisille. Nykyään suomalainen kulttuuri on jo ihan tarpeeksi itsekäs, ja päinvastoin nuorille tekisi hyvää avata silmät omaa napaa pidemmälle, ehkä myös jättää joku hölmöily väliin. Tieteenkään lasten hankkiminen ei sovi jokaiselle nuorelle, mutta tiedän jopa alle 20 vuotiaita pareja, joiden uhkaavan syrjäytymisen vahinko lapsen saaminen on ehkäissyt. Lisäksi monta vähän päälle parikymppistä jotka ovat valmiimpia vanhemmuuteen, kuin joku toinen ikinä.
 
Viimeksi muokattu:
ei voi yleistää ja sanoa että kaikki 20-29v. kaipaavat vapautta.on tärkeää ettei itse ole enään lapsi kun lapsen saa mutta toisaalta hyvin äkkiä sitä aikuistuu kun lapsen on saanut..Itse olen käynyt elämän aika vaikean kautta ja vapauden ja onnen saanut vasta lapsen myötä. en kaipaa yhtä ainoaa asiaa elämästäni ennen lasta.
 

Yhteistyössä