3-kymppiset ensimmäistä odottavat

@Vesinokkaeläin Aivan. Vi-siblinin koitin minäkin, mutta annostus oli ilmeisesti pielessä ja parin viikon päästä alkoi maha kipuilee sen verran, että piti lopettaa. Varmasti ihan toimiva, niille jotka sitä kestää. Olo ei ole mitenkään hehkeä (kuten ilmeisesti pitäis ), mutta eiköhän tästä selvitä... Molemmat... Voitonpuolella jo! Ilmeisesti sinäkin?

 

@KiAnni Mulla on menossa 29+4 eli voiton puolella kyllä vaikka aina ei siltä tunnu . Ei mulla ainakaan missään vaiheessa oo hehkeä olo ollut, ehkä vähän helpompi oli välillä mutta nyt ainakin on jo kolotuksia ja kipuja vaikka missä. Masuasukki tykkää myös tunkea varpaitaan mun kylkiluiden väliin mikä tuntuu erityisen mukavalta

 

Hupsista!
Mulla on jäänyt ihan tyystin kokonaan päivittämättä tänne, että mä olen nyt äiti kahdelle maailman ihanimmalle pienelle pojalle (vaikka eipä ne enää edes kovin pieniä ole).

Mun rakkaat pallerot syntyivät tapaninpäivänä 26.12.2017 (36+1). Jouluaattona (mun pahin pelko) jouduin vakavan raskausmyrkytyksen takia synnärille ja synnytys päätettiin käynnistää välittömästi. Käynnistys ei kuitenkaan onnistunut, kun mulla ei vaan paikat auenneet vaikka supistukset olivat ihan hirveitä. Vauvat alkoivat olla ahdingossa ja a-vauvan sydänäänien heikettyä tehtiin päätös kiireellisestä sektiosta. Tapaninpäivän aamuyönä putkahtivat parin minuutin välein maailmaan täydelliset poikavauvat, A: 2290g ja 47cm ja B: 2710g ja 46cm. Molemmat voivat todella hyvin ja itsekin toivuin leikkauksesta tosi nopeasti. Kotiin päästiin uuden vuoden aattona.

Ja siitä asti kaikki on ollut pelkkää ihanaa. Pojat on tosi kilttejä ja helppoja vauvoja. Täysimetyksellä ollaan (alkuun saivat vähän lisämaitoa, kun olivat niin pieniä, että väsyivät rinnalla tosi nopeasti). Nyt jo siis 3kk ja 10pv vanhoja, potria 6 kiloisia jässiköitä.

Terkkuja kaikille ”tutuille”!

MamaBlue ja E & A

 

Ihana kuulla @MamaBlue että teillä menee noin hyvin! Mietinkin mitä teille kuuluu. Kurjaa, että raskaus loppui raskausmyrkytykseen ja kiireelliseen sektioon. Onneksi kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin . Ei kyllä mikään ihme, että tänne päivittäminen on jäänyt, varmasti tekemistä riittää.

Täällä tylsistytään saikulla. Su-ma yönä rupes supistelemaan 2-3 minuutin välein, supistukset jatkuivat useamman tunnin ja alkoivat muuttua kipeiksi, joten jouduttiin käymään synnärin päivystyksessä. Onneksi olivat kuitenkin tehottomia supistuksia, kohdun suu edelleen kiinni ja päästiin sit kotiin aamuyöstä. Määräsivät kuitenkin täksi viikoksi saikulle ja ensi viikolla saan koittaa vielä töitä, jos supistukset on selvästi vähentyneet. Vielä ois neljä päivää ensi viikolla ja perjantaina alkais sit äippäloma virallisesti. Toivon kyllä että pääsisin vielä töihin koska meinaan jo nyt tylsistyä. Jos pystyiskin tekemään hommia mutta kun pitää vaan levätä, levätä, levätä. Noo, tärkeintä että vauvalla on kaikki hyvin. Kyllä tätä tylsyyttä kestää.

 

Hupsista!
Mulla on jäänyt ihan tyystin kokonaan päivittämättä tänne, että mä olen nyt äiti kahdelle maailman ihanimmalle pienelle pojalle (vaikka eipä ne enää edes kovin pieniä ole).

Mun rakkaat pallerot syntyivät tapaninpäivänä 26.12.2017 (36+1). Jouluaattona (mun pahin pelko) jouduin vakavan raskausmyrkytyksen takia synnärille ja synnytys päätettiin käynnistää välittömästi. Käynnistys ei kuitenkaan onnistunut, kun mulla ei vaan paikat auenneet vaikka supistukset olivat ihan hirveitä. Vauvat alkoivat olla ahdingossa ja a-vauvan sydänäänien heikettyä tehtiin päätös kiireellisestä sektiosta. Tapaninpäivän aamuyönä putkahtivat parin minuutin välein maailmaan täydelliset poikavauvat, A: 2290g ja 47cm ja B: 2710g ja 46cm. Molemmat voivat todella hyvin ja itsekin toivuin leikkauksesta tosi nopeasti. Kotiin päästiin uuden vuoden aattona.

Ja siitä asti kaikki on ollut pelkkää ihanaa. Pojat on tosi kilttejä ja helppoja vauvoja. Täysimetyksellä ollaan (alkuun saivat vähän lisämaitoa, kun olivat niin pieniä, että väsyivät rinnalla tosi nopeasti). Nyt jo siis 3kk ja 10pv vanhoja, potria 6 kiloisia jässiköitä.

Terkkuja kaikille ”tutuille”!

MamaBlue ja E & A

Ihanaa! Paljon onnea! Mä oon vähän väliä käynyt täällä katsomassa joko oot päivittänyt jotain! Oon monesti miettinyt miten pärjäät kahden pikkuisen kanssa yksin. Ihana kuulla, että kaikki mennyt nyt hyvin ja imetys onnistuu sektiosta ja kaksosista huolimatta! Sulla kyllä varmasti on riittänyt puuhaa kahden kanssa Onko luovuttaja ollut missään yhteydessä teihin? Paljon rakkautta ja iloa teille!

 

Ihanaa! Paljon onnea! Mä oon vähän väliä käynyt täällä katsomassa joko oot päivittänyt jotain! Oon monesti miettinyt miten pärjäät kahden pikkuisen kanssa yksin. Ihana kuulla, että kaikki mennyt nyt hyvin ja imetys onnistuu sektiosta ja kaksosista huolimatta! Sulla kyllä varmasti on riittänyt puuhaa kahden kanssa Onko luovuttaja ollut missään yhteydessä teihin? Paljon rakkautta ja iloa teille!

Kiitos kiitos! Onhan tämä kyllä niin ihmeellistä ja ihanaa!

Kyllä tässä kädet on täynnä puuhaa, mutta paljon olen saanut apuja, erityisesti mun vanhemmilta. Lasten isän kanssa ei olla missään tekemisissä enää... ja hyvä niin.

Mut vaikka paljon on puuhaa, olen silti nauttinut joka hetkestä. En pysty sanoin kuvaamaan miltä tuntuu, kun on vihdoin saanut jotain, mitä on aina toivonut ja samalla pelännyt ja surrut, että se ei koskaan toteudu.

Mulla on kyllä maailman ihanimmat pojat... sydän sulaa tälläkin hetkellä, kun kuuntelen kuinka ne tuhisee tuossa vieressä. Ei malttais itse käydä unille ollenkaan...

 

Onnea @MamaBlue pienistä!

Minäkin oon ihan unohtanut tänne kirjoitella. Meidän tyttönen tuli maailmaan 25.3., rv 38+1, kokoa oli 3490 g ja 49,5 cm. Sairaala-aika venähti mulla 11 päivään, kun synnytys käynnistyi hitaasti vaikka vedet oli menneet, vauvakin ehti olla 7 päivää sairaalassa, kun joutui sinivalohoitoon. En ollut ennen synnytystä ollut koskaan sairaalassa potilaana, tuli nyt saman tien oltua osastolla useamman reissun edestä. Nyt ollaan oltu reilu viikko kotona ja kaikki on hienosti, vauva on rauhallinen ja tyytyväinen ja kasvaa hyvin. Ja on tosi ihana.