3 lapsi, 3 miehen kanssa...

Millaisa ajatuksia herättää ja millaista keskustelua... ei harvinaista tänä päivänä mutta omalle kohdalle kun osuu ni mietityttää..

Taustaa sen verran että olen ollut 21v kun eka lapseni syntynyt, lapsen isän kanssa sitkuteltiin yksissä ja yritettiin rakentaa kotia, jossa olinkin sitten alusta alkaen yksin vauvan kanssa.. tapasin aika pian uuden miehen, jonka kanssa 2v myöhemmin saimme lapsen, eli todella pian.. yksissä oltiin 7vuotta yhteensä ja naimisissakin, mutta ei homma vain toiminut..

Nyt ollaan nykyisen miehen kanssa monen mutkan jälkeen tilanteessa että olen 4.kuulla raskaana, parisuhde kunnossa, yhteinen koti ja kaikki hienosti.. lapsia minun ei pitänyt enää saada ja tämä olikin joku oikeasti korkeamman voiman ihme.. mietityttää vain kovasti ihmisten reaktiot.. siksipä halusin näin anonyymisti asiaa kysellä..

Kertokaa mielipiteitänne..

 

Varmaan itsekin pohjimmiltasi ymmärrät mitä mieltä ihmiset ovat ja myös miksi,

 

En ymmärrä miksi asia pitäisi muille kuulua. Itse elät omaa elämääsi ja tiedät miten asiat on.

 

Onnea lapsista.

 

Minulla ja sisaruksillani eri isät.
Minun Isäni kanssa oli 8v yhdessä, ja erosivat ollessani 1v.
2,5v nuoremman pikkusiskon isän kanssa oli melkein 20v yhdessä kunnes erosivat.
23v nuoremman pikkuveljen isän kanssa tapailevat, tätä jatkunut muutaman vuoden, ja raskaus alkoi vahingossa, eivätkä näillä näkymin tule koskaan asumaan saman katon alla. Itse en tämän tuoreimman "isäpuolen" kanssa ole missään tekemisissä, mutta pikkusiskoni isän ja hänen sukunsa kanssa tulee edelleen pidettyä yhteyttä.

 

Hyvä idea hajauttaa lasten isiä, jos yhelle tekee monta lasta niin miehen maksuvarat loppuu ja et saa kuin kelan minimin ruokkoina. Nyt kun kaikki eri isllä niin hyvät mahikset että kaikilla nousee ylemmäs kelan minimejä

Tää oli sitten vain vitsi, älkää kuristako miuta.
(Älkääkö ottako opiksi tuosta! )

Hmm.
En sanonut mitään ylläolevasta ja pitäydyn alkuperäisessäni vastauksessani: Mitä sitte

 

Hyvä idea hajauttaa lasten isiä, jos yhelle tekee monta lasta niin miehen maksuvarat loppuu ja et saa kuin kelan minimin ruokkoina. Nyt kun kaikki eri isllä niin hyvät mahikset että kaikilla nousee ylemmäs kelan minimejä

Tää oli sitten vain vitsi, älkää kuristako miuta.
(Älkääkö ottako opiksi tuosta! )

Hmm.
En sanonut mitään ylläolevasta ja pitäydyn alkuperäisessäni vastauksessani: Mitä sitte

 

Ei kannata ajatella muiden mielipiteitä. Sinun kohdallasi elämä on mennyt tuolla tavoin, harmi kun suhteet edellisten miesten kanssa ei ole toiminut. Toivottavasti tämä nykyinen on nyt Se Oikea. Ja onnea lapsesta! sinä ja läheisesi tiedätte miten asiat ovat menneet, mielestäni se on tärkeintä. Ainahan ihmiset puhuvat ja tuomitsevat sen perusteella mitä näkevät tai ovat kuulleet. Ne voi jättää omaan arvoonsa. Nämä ihmiset ovat usein niitä jotka eivät kuitenkaan tiedä mitä kaikkea siellä on taustalla. Eikö kuitenkin ole tärkeintä että tsitä ja perheesi on onnellinen? Kaikkea hyvää koko perheelle

 

Mitä väliä? Jokainen tekee mitä haluaa.

 

Aikoinaan opiskelukaverini sai lapsen alta 2-kymppisenä, kuten hän itse kuvasi tilannetta "ensin vain tavattiin viikonloppuisin ja sitten oltiinkin yhtäkkiä menossa naimisiin".

Kaveri erosi ja avioitui sittemmin uudelleen. Saivat pari lastakin uuden kumppanin kanssa. Tämä ensimmäinen lapsi on nyt 35-vuotias ja hänellä on jo omakin lapsi. Kaverin nykyinen mies on politiikassa mukana, ja julkisesti sivuillaan netissä ilmoittaa tämän tytön olevan hänen tytärpuolensa ja mainitsee hänen lapsestaankin. Hienosti tehty mielestäni.

Mulla oli aikoinaan työkaveri, jolla oli lyhyellä aikavälillä syntynyt 4 lasta 4 eri miehen kanssa. Jotkut työkaverit kritisoivat naista. Minä lähinnä arvostin, kun toinen siinä yksin 3-vuorotyössä selvisi neljän pienen kanssa.

 

Yksinkertaista, asia ei kuulu muille joten anna ihmisten paheksua ja jatka elämääsi.

 

Pitääkö aloitus lukea "kolmas lapsi, kolmen miehen kanssa" vaikka piste ensimmäisen kolmosen perästä puuttuukin? Aloittaja haluaa siis vihjata osallistuneensa kimppakivaan, jonka seurauksena raskautui . Oliko nykyinen mies mukana?

 

Nää on just satuhäissä ja muissa tosi-tv:issä niitä asioita mitä nauran. Vuoden välein lapsi eri miehen kanssa ja rakkautta riittää niin paljon, että taas mennään naimisiin.
Vois vähän miettiä niiden lastenkin kannalta.
Kaksi vielä menettelee, jos on ollut oikeasti suhteessa ja tullut ero, mutta pakkoko niitä lapsia on tehdä jokaiselle vastaantulijalle. Sit ollaan taas hetken päästä yksin niiden kanssa.

 

Pitääkö aloitus lukea "kolmas lapsi, kolmen miehen kanssa" vaikka piste ensimmäisen kolmosen perästä puuttuukin? Aloittaja haluaa siis vihjata osallistuneensa kimppakivaan, jonka seurauksena raskautui . Oliko nykyinen mies mukana?

Mä ajattelin kolmea erimunaista vauvaa, kolmosia siis ja joko tosiaan kimppakivan tai kolmen eri henkilön kanssa lähivuorokausina harjoitetun yhdynnän seurauksena.

Oishan sekin mahdollista!

Tai kai joka kaksoset yhdestä munasolusta ja kolmas toisesta.


Kmalan monimutkaista joka tapauksessa. Niinko aapeen tilannekin.
Vaan eipä mun mielipiteellä ole edes väliä, pääasia että perhe voi hyvin eikä kukaan oo hirmu vittuuntunut.

 

Mulla oli aikoinaan työkaveri, jolla oli lyhyellä aikavälillä syntynyt 4 lasta 4 eri miehen kanssa. Jotkut työkaverit kritisoivat naista. Minä lähinnä arvostin, kun toinen siinä yksin 3-vuorotyössä selvisi neljän pienen kanssa.

Teki siis elämästään vapaaehtoisesti hankalaa ja vielä arvostetaan.
Kuka tekee vielä lisää lapsia jos ei ole vakituista kumppania, joka pysyisi elämässä ja ottaisi vastuun lapsista.
Kahden tai kolmen jälkeen voi jo vähän miettiä. aborttikin on olemassa. tuskin niitä isiäkään kiinnostaa. se lasten määrä eri miesten kanssa vaan kertoo et tolta saa helposti. yleensä alemmasta tulo- ja koulutustaustasta.

 

Vahvistaa vaan mielipidettäni että nippa nappa parikymppiset ei ole valmiita vanhemmiksi. Nuo suhdekipuilut, jotka johtuu siitä että ollaan itsensä kanssa vielä hävöksissä ei kuuluis lasten "nähtäväks". Sille lapselle kun isä ja äiti on kaikki kaikessa ja pieni lapsi täysin kykenemätön ymmärtään aikuistan suhdesäätöjä (uskokaa pois lapset tietää, pelkkä hoova, ruoka, puhtaa vaateet ym ei riitä)

Pääasia kuitenkin on että olet lapsistasi kuitenkin vastuun kantanut ja se hienoa. Toivottavasti nyt olet sinut itsesi kanssa, kasvanut ja aikuistunut. Silloin suhteesikin isään numero kolme on ja pysyy.

 

Kaksi lasta kahden eri miehen kanssa kahden vuoden välein on mielestäni melkoisen vastuutonta. Ajattelisin näitä joko vahingoksi ja/tai nuoruuden kypsymättömyydeksi. 2 vuotta on muutenkin varsin lyhyt ikäero ja jos kumppania välissä vaihtaa, niin ihan vähintään 5 vuotta pitäisi olla väliä, jotta ehtii panostamaan ensimmäiseen suhteeseen ja lapseen, sekä rakentamaan uuden suhteen kunnolliselle pohjalle. Molempiin kun pitäisi varata vähintään pari vuotta, mielellään enemmänkin, ennen kuin uuden kanssa lisääntymään alkaa.

Mitä sitten se kolmas lapsi kolmannen miehen kanssa vaikuttaisi ajatuksiini, riippuisi siitä onko edes hänen kanssaan asiat hoidettu kunnolla. Jos taas pikatutustumisen jälkeen on pamahdettu paksuksi, niin eipä olisi kovin suuri usko siihen, että tämäkään lapsi saa ehjän perheen. Tai jos on ollut jotain suhdesäätöä, johon nuo monet mutkat viittaa. Mutta jos taas on taustalla pitkä (useita vuosia) ja vakaa parisuhde ja äiti jo ihan eri ikäluokkaakin kuin parikymppisenä lapset eri isien kanssa saadessaan, niin voisinkin ajatella, että ehkä äiti on jo kypsynyt ja tällä kertaa on osannut harkita, mihin tilanteeseen lapsen tekee.

 

Jos huolehtii lapsistaan kunnolla. Niin mitä se muille kuuluu monellakin niitä on tehty.

 

Jos huolehtii lapsistaan kunnolla. Niin mitä se muille kuuluu monellakin niitä on tehty.

Jotkut kuvittelevat että se on heidänkin asia.

 

Jos sillä ei ole väliä että onko isä täysillä mukana lapsen elämässä niin sitten on ihan OK että kenen alta lapset on.

 

Vahvistaa vaan mielipidettäni että nippa nappa parikymppiset ei ole valmiita vanhemmiksi. Nuo suhdekipuilut, jotka johtuu siitä että ollaan itsensä kanssa vielä hävöksissä ei kuuluis lasten "nähtäväks". Sille lapselle kun isä ja äiti on kaikki kaikessa ja pieni lapsi täysin kykenemätön ymmärtään aikuistan suhdesäätöjä (uskokaa pois lapset tietää, pelkkä hoova, ruoka, puhtaa vaateet ym ei riitä)

Pääasia kuitenkin on että olet lapsistasi kuitenkin vastuun kantanut ja se hienoa. Toivottavasti nyt olet sinut itsesi kanssa, kasvanut ja aikuistunut. Silloin suhteesikin isään numero kolme on ja pysyy.

No ei kaikki nippanappa 20v. ole tuollaisia. Hyvänen aika taas. Oma äitini oli 19v. kun sai mut. Oli naimisissa isäni kanssa ja saivat vielä kolme lasta lisää. Ovat kylläkin eronneet, mutta olivat yhdessä 25 vuotta. Mieheni vanhemmat olivat 20v. kun saivat esikoisensa, tämän jälkeen saivat vielä kaksi lasta. Ovat edelleen yhdessä ja ovat olleet naimisissa melkein 50 vuotta.

Ei pelkän iän perusteella voi yleistää tässäkään asiassa. Kyllä se on ihmisestä kiinni kuinka kypsä on. Jotkut eivät ole kypsiä koskaan.

Eikä eroaminen tarkoita sitä, että ei olisi aikuistunut ja sinut itsensä kanssa.

 

kenen alta lapset on.

Miten vielä nykypäivänä joku käyttää noin idoottimaista, lapsellista ja vanhanaikaista ilmaisua. Menee samaan kategoriaan sen idiootin kanssa joka kirjoittaa lasten paskomisesta kun kyse on synnytyksestä.

 

Joidenkin mielestä ei saisi koskaan aloittaa uutta parisuhdetta eikä varsinkaan saada lisää lapsia jos on kerran eronnut. Yhteen ei saisi muuttaa kenenkään kanssa. Jotakin tapailun tapaista voi ilmeisesti miettiä sitten kun nuorin lapsista on 18v. Tai no ei sekään riitä vaan kaikkien lasten pitää olla muuttanut pois kotoa.

Joopa joo. Eli koska mä erosin ainoan lapseni isästä 26-vuotiaana niin mun olisi pitänyt palstan täydellisten mammojen mielestä olla loppuelämä yksin. No omaksi onneksi mua ei kiinnosta paskankaan vertaa muiden mielipiteet mun tekemistä ratkaisuista. Olen tavannut uuden miehen, olemme naimisissa ja yritämme yhteistä lasta. Mun lapsi on 14-vuotias ja miehen lapset ovat 17 ja 18.

 

Kuulostaa aika wt-touhulta tollanen. Miksei voi antaa ensin sen parisuhteen kehittyä, tutustua ja kuulostella, tuleeko tästä mitään. Sitten vasta lapsia, kun suhde on vakaa. Lapsi tarvitsee turvallisen ja vakaan kasvuympäristön, ei ympäristöä jossa ihmisiä tulee ja menee. Sitten vielä ollaan vuoroin isän, vuoroin äidin hoteissa, selkeä kiinnekohta elämässä puuttuu, arki on seilaamista kahden paikan välillä. Rikkinäisiä lapsia tulee. Aina sille erolle ei mahda mitään, eikä huonossa suhteessa tietenkään pidä roikkua mutta hätiköity eteneminen suhteessa ei ainakaan vähennä riskejä.

 

Joidenkin mielestä ei saisi koskaan aloittaa uutta parisuhdetta eikä varsinkaan saada lisää lapsia jos on kerran eronnut. Yhteen ei saisi muuttaa kenenkään kanssa. Jotakin tapailun tapaista voi ilmeisesti miettiä sitten kun nuorin lapsista on 18v. Tai no ei sekään riitä vaan kaikkien lasten pitää olla muuttanut pois kotoa.

Joopa joo. Eli koska mä erosin ainoan lapseni isästä 26-vuotiaana niin mun olisi pitänyt palstan täydellisten mammojen mielestä olla loppuelämä yksin. No omaksi onneksi mua ei kiinnosta paskankaan vertaa muiden mielipiteet mun tekemistä ratkaisuista. Olen tavannut uuden miehen, olemme naimisissa ja yritämme yhteistä lasta. Mun lapsi on 14-vuotias ja miehen lapset ovat 17 ja 18.

Hienosti väärinymmärretty. Totta hitossa elämässään saa mennä eteenpäin, vaikka ero olisikin takana. Onko silti liikaa vaadittu, että mammat ymmärtää miten erot ja uusperhekuviot vaikuttavat lapseen, ja millasia seurauksia esim. toimimattomalla uusperheellä voi olla lapsen elämään, ihan aikuisuuteen saakka?