4,5-vuotiaalle pojalleni sattuu vähän väliä housujenkastelu- ja tuhrimisvahinkoja. Kuivaksi opettelu oli hidasta ja vaikeaa ja myönnän että siinä meni välillä hermot. Nyt kuitenkin ongelmaa ei enää ole - lukuunottamatta sitä että poika valehtelee asiasta. Jos vahinko sattuu, hän ei kerro siitä. Jos kysyn, että mikäs haisee, niin saattaa vastata että "ei mikään". Olen monta kertaa sanonut välillä rauhallisesti, välillä tiukempaan sävyyn että vahingosta on kerrottava jotta saadaan vaihdettua puhtaat housut ja eilen sanoin että jos pimität vielä asiaa tai valehtelet niin takavarikoin väliaikaisesti lego-palikat pois. Tänään se oli tehtävä kun taas väitti että ei haise mikään ja kohta kuitenkin ilmeni että vahinko on housussa.
Olikohan tämä järkevä keino vai odotanko 4-vuotiaalta liikoja? Miten muuten voisi suhtautua siihen, että salailee vahinkoja tai suorastaan valehtelee kun kysytään?
Olikohan tämä järkevä keino vai odotanko 4-vuotiaalta liikoja? Miten muuten voisi suhtautua siihen, että salailee vahinkoja tai suorastaan valehtelee kun kysytään?
. Jos tietää, että aiti ja isä eivät tykkää, että on kastellut itsensä, on kai lapselle ihan luonnollista, että valehtelee asiasta. Luulisin, että vanhemmatkin lapset voisivat toimia niin, vaikka tuntevatkin ihan hyvin oikean ja väärän ja totuuden ja valheen eron. Oma poikamme on taitava monessa, mutta ei pissan pidättelemisessä. Siis sanomme vain, ettei mikään haittaa, mutta yritä muistaa sanoa ennen kuin hätä on kova. Hän yleensä muistaa sen. Pidämme vielä joskus myös yövaippaa. Mutta meidän poika inhoaa likaisia vaatteita, joten hän haluaa heti puhtaat päälle, jos pissatessa tippuu hieman pissaa housujen päälle. En siis suhtautuisi pahasti asiaan, kaipa teidänkin lapsi hän vain haluaa olla taitava, täydellinen ja ihana.