40+ odottajat vol 4 (päiv. yksärillä)

Tervehdys!

ON: Ultrasta juuri kotiuduin ja hyviä kuulumisia sain sieltä! Sikiö vastasi hyvinkin viikkoja, nyt on 10+6 ja lääkäri sai arvioksi 11+3. Siellä hän vilkkaasti liikkui ja potkutteli Kaikki mallillaan! Olipa helpotus
Eilen olin ihan varma, että ei siellä eloa enää ole, kun pahoinvointikin loisti poissaolollaan. Illalla tuo palasi sitten ja tulipa lopulta ihan oksennettuakin ensimmäisen kerran tässä raskaudessa...
Nyt uskaltaa varata nt-ultra-ajankin, pitää vaan ensin soittaa neuvolasta verikoetulokset. Sinne pääseekin sitten jo parin viikon päästä On tää nyt niin ihanaa

Hyviä vointeja kaikille!

 

Ihanaa, vikuriina, onnittelut hyvistä ultrakuulumisista! On se vaan niin ihana tunne nähdä pikkuinen ruudulla ja kuulla, että kaikki on hyvin! Nyt vaan rennolla mielellä eteenpäin.

Hupsu Haave, tsemppiä kovasti muuttopuuhiin ja muihinkin kiireisiin! Harmi että maha-asukki vielä öisinkin herättelee, mutta eiköhän se tilanne siitä vähitellen rauhoitu. Muuten varmaan aika rentoa aikaa, kun ei enää tarvitse stressata mitään ultria tai muita eikä maha toisaalta vielä hankaloita liiaksi elämää.

Kertoilkaahan muutkin kuulumisianne!

ON: Meillä oli nt-ultra tällä viikolla, ja hyvältä näytti kaikki edelleen. Saatiin hyviä kuviakin, mm. pikkuisen kasvojen sivuprofiili näkyi jo ihan selvästi nöpönenineen. Niskaturvotusta oli 1,2-1,4 mm, ja parin päivän päästä tuli kotiin kirje, ettei kohonnutta riskiä ole havaittu. Olen kyllä tyytyväinen, että otettiin se nipt-testi jo yksityisellä, sillä nythän sitä ei siis oltaisi julkisen kautta saatu. Muutenkin kaikki on nyt oikein hyvin, eikä huono olo yleensä vaivaa edes aamuisin. Me happy!

 

Moi kaikille pitkästä aikaa! Mulla ja vauvalla (tänään 35+1) kaikki hyvin, vaikka taitaa olla jo noin kolme viikkoa siitä kun viimeksi kirjoitin. Olen ollut eilisestä alkaen äitiyslomalla. Onpa erikoista jäädä kaikessa rauhassa kotiin nukkumaan, kun mies lähtee töihin! Yleensä oli niinpäin, että minä puin jo takkia päälle, kun mies vasta nousi hampaita pesemään.

Jaksoin viimeisetkin työviikot kyllä ihan hyvin, mutta olin ehkä väsyneempi kotona työpäivän jälkeen, ja käytin enemmän aikaa iltaisin työasioiden pohtimiseen kuin yleensä - varmaan jonkinlainen reaktio siihen, että valmistauduin mielessäni tähän pitkään poissaoloon, ja niinpä palstojen seuraaminenkin jäi vähäiseksi.

Viimeisen parin viikon ajan on tullut enemmän pikku kolotuksia lähinnä liikkuessa. Liitoskipuja on jonkin verran kävellessä, ja pidempään pystyssä ollessa alaselkä alkaa väsyä. Lisäksi tunteet on pinnassa, liikutun tavallista herkemmin ja saatan ärsyyntyä miehelle ihan turhista jutuista, onneksi hänellä tuntuu kärsivällisyyttä vielä riittävän!

Ihanaa, Roxanne, että saitte hyvät NIPT-tulokset ja myös nt-ultrassa kaikki kunnossa! Onko teillä nyt tiedossa sukupuoli, vai jätittekö kurkkaamatta vielä?

Keltsin kuulumisia kovasti odottelen, miten on mennyt?

HH, joko olette asettuneet uuteen asuntoon? Muutto on kyllä melkoinen operaatio, yleensä ainakin itselläni on varsinaisen muuton jälkeen niitä laatikoita ja nyssäköitä pyörinyt asunnossa vielä pari-kolme viikkoa ennen kuin kaiken on saanut puretuksi. Toivottavasti teillä on ollut riittävästi muuttoapua raskaampien kalusteiden ja laatikoiden osalta.

Äitiyspakkauksesta kysyit, se tuli viime viikolla, tuli uusi (vuoden 2017) pakkaus. Oli vähän joulufiilis kun sitä avasi ja nosteli esille vaatteita ja tavaroita, vaikka olinhan toki jo netistä nähnyt sen sisällön. Tässä lähipäivinä olen aikeissa alkaa käydä läpi ja ryhmitellä kaikkia saamiani lastenvaatteita (äitiyspakkauksen lisäksi usealta kaverilta on tullut pussi tai kaksi, plus muutama yksittäinen itse ostamani).

Vikuriina, olipa hieno juttu että sait tuon ylimääräisen ultran, ja siinä kaikki hyvin! Nyt voi rennommin keskittyä nauttimaan odotuksesta. Muuten, minäkin aluksi ajattelin että 40+-iän vuoksi olisi jotenkin erityisseurannassa ja taisin nt-ultrassa kätilölle mainitakin että onkohan tämä nyt riskiraskaus, kun olen "iäkäs" ensisynnyttäjä, mutta ei tästä iästä tunnuta olevan moksiskaan, ja näköjään seurataan ihan tavalliseen tapaan.

Mukavaa odotusta kaikille!

 

Heipä hei!

Kovin on hiljaista ollut palstalla. Itsekään en ole jaksanut aktivoitua, sitä kun on muka niin kiireinen vuorotyön ja kodin pyörityksen keskellä.

Katti75 alkaa olla loppusuoralla, ihanaa Tuntuu, että itsellä on vielä piiitkä odotus edessä, koko kesä ja syksy ensin välissä. Mutta onpa ihanaa, kun se kesä näyttäisi sentään vihdoinkin alkaneen!

ON: Viime torstaina kävin nt-ultrassa. Kaikki oli kunnossa, sikiön koko vastasi viikkoja ja laskettuaika säilyi ennallaan ollen 1.12. Turvotusta oli 1,2 mm. Kaikki riskiarviot olivat luokkaa matala, joten suht huojentuneena etiäpäin Vilkas vauveli siellä liikuskeli. Kätilö läväytti yllättäen 4D ultran päälle, en ollut edes tiennyt siellä olevan sellaisenkin. Olikin niin realistinen kuva, että kyynel tuli silmäkulmaan, kun sen mini-ihmisen ruudulla näin. "Voi luoja, mun vauva!" Eipä nuo suttuiset mustavalkoiset 2D ultrakuvat ole koskaan saaneet mua itkemään. Sydänääniäkin kuunneltiin, hyvät oli sykkeet. Sain kolme kuvaa mukaan, joista kaksi oli 4D ja kolmas 2D sivuprofiili, jossa näkyy pää-perämitta. Tyyppi on jotain 5,5 cm päästä peppuun. Kyllä on miniä!

Kuinkas porukka on voinut? Itsellä jatkuu edelleen kuvotus, nyt rv 12+3, vaikka viikko sitten luulin sen alkavan helpottaa, kun oli pari lievempää päivää. Sen jälkeen se tuntui jopa pahenevan... Sais jo alkaa hellittää mun puolesta. Töissä on tosi raskasta, kun tekee pahaa ja on kova kiire koko ajan. Rasitus tuntuu vaan pahentavan oloa. Olen siis lähihoitajana vanhusten parissa. Vähän pelottaa miten sitä jaksaa töissä koko raskausajan.

Missä vaiheessa olette kertoneet raskaudesta muille? Meillä ei tiedä vielä kuin miehen veli ja mun läheisin ystävä, eikä olla ajateltu vielä viikkoihin kertoa kellekään muille. Oikeastaan taidetaan odotella, että sitten jos itse huomaavat...

Tulkaahan muutkin turisemaan!

Vikuriina rv 12+3

 

Olipa ihana nt-ultrareissu, Vikuriina! Vaikka mulle onkin useampi ultra tehty, en ole 4D:tä päässyt koskaan näkemään, mutta voin kuvitella että siitä kyllä herkistyy!

Raskaampi hoitotyö varmasti voi ottaa voimille raskauden edetessä, joten kuuntele omaa oloasi herkästi esim. sairasloman / muun mahdollisen kevennyksen tarpeen suhteen, sinun ja vauvan hyvinvointi on nyt etusijalla. Mun työ on fyysisesti enimmäkseen melko kevyttä, joka varmaankin mahdollisti loppuun asti töissä olon (vaikka muuten kyllä kiireet ja paineet vei mehut, niin ettei työpäivän jälkeen hirmu aktiivinen jaksanut olla).

Meillä mies kertoi äidilleen ja sisaruksilleen tosi pian, heti kun eka ultra oli alkuraskaudessa n. rv 7+ tehty (mulla siis ivf-alkuinen raskaus ja kävin lapsettomuusklinikassa ultrassa jo tuossa vaiheessa). En ollut itse vielä silloin ajatellut kellekään kertoa, mutta kun mies omalle lapsuudenperheelleen sen meni innoissaan kertomaan, niin symmetrian vuoksi kerroin jo silloin uutiset myös omille vanhemmilleni. Aika monelle kaverille tuli kyllä kerrottua jo ennen rv12 , ja sitten nt-ultran jälkeen se sai olla julkista tietoa.

Täällä muuten vointi ok, mutta liikkuminen on jo tosi hidasta ja kankeaa. Istumataukoja pitää pitää jos pidempään on liikkeellä, ja kävely tuntuu hitaalta vaappumiselta. (Nyt rv 36+1).

 

Tervehdys kaikille! Mulla on ollut tosi kiirettä viime viikot, niin ei ole tullut kirjoiteltua, vaikka olenkin käynyt juttuja lueskelemassa. Ihanaa että niin monella on ollut hienoja uutisia! Täälläkin kaikki hyvin, eka kolmannes jo takana ja tällä hetkellä raskaudesta muistuttaa oikeastaan vain röyhtäily, hitaasti toimiva suoli ja vatsan turvotus. Välillä käy mielessä, että pitäiskö nyt yrittää tehdä mahdollisimman paljon kaikkea sellaista, jota ei sit vatsan kasvettua saati lapsen synnyttyä pysty vähään aikaan tekemään. Ainakin liikuntaa olen yrittänyt harrastaa ahkerasti.

Katille hyvää äippälomaa! Sullahan alkaa olla ihan vikat viikot käsillä, kylläpäs tuo aika rientää! Onko synnytyksestä jo ollut puhetta tai onko sulle tehty jotain arviota sen suhteen? Tsemppiä ison vatsan ja liitoskipujen kanssa, ei varmaan helppoa mutta onneksi noista jutuista ei tarvitse enää kovin pitkään kärsiä.

Oi, Vikuriinalla ihania ultrakuulumisia! 4D-kuvaa vauvasta en minäkään ole vielä nähnyt, mutta varmasti olisi koskettava näky. Toivottavasti pahoinvointi helpottaa pian. Pyydä ihmeessä saikkua, jos siltä tuntuu ja työ käy liian raskaaksi.

Muille kertomisesta: Me ollaan kerrottu toistaiseksi vasta lähipiirille (vanhemmat ja sisarukset) ja yhdelle ystävälle. Tällä hetkellä olen sillä kannalla, että julkistaisin asian laajemmin vasta sitten, kun raskautta ei enää pysty peittämään. Kaikkein mieluiten odottaisin rakenneultraan asti, mutta se on vasta kesäkuun lopussa ja esim. töissä olisi varmaan korrektia kertoa vähän aiemmin, jotta ehtisivät miettiä sijaisjärjestelyjä jo ennen kesälomia. Lain mukaan ei kai olisi pakko kertoa kuin vasta 3 kk ennen laskettua aikaa.

Onkos HH:n muutto jo takanapäin? Entä mitä Severinittarelle kuuluu?

Roxanne rv 15+0

 

Pikainen visiitti muuttotouhujen keskeltä. Eli kiirettä pukkaa. Ollaan muutettu ja asuttu tässä uudessa n. viikko nyt. Ja on aivan ihana kämppä. Tulen päivittelemään enempi tilannetta heti kun helpottaa. Nyt on tänäänkin taas parikin juttua hoidettavana ja kohta lähtö kaupoille. Täytyy vaan sitä ennen muutamat paperiasiat hoitaa pois alta. Hyvää viikonloppua tänne.

 

Tsemppiä HH:lle muuttopuuhiin! Hienoa että asunto tuntuu viihtyisältä! Roxanne, oikeassa olet että nyt kannattaa tehdä kaikkea sellaista mikä voi myöhemmässä vaiheessa jo olla hankalampaa. Liikunnan harrastaminen on ehdottomasti suositeltavaa, minunkin olisi vain pitänyt kammeta itseni sängyltä/sohvalta työpäivän jälkeen liikkumaan vaikka kovasti väsyttikin. Nyt kun ei ole töissä ja sen puolesta voisi ollakin energiaa liikkumiseen, jättimaha ja sen tuomat ongelmat haittaavatkin sitten jo kevyempääkin liikuntaa. Tällainen kiinteä pallo tekee jo kenkien pukemisesta työlästä, ja välillä tulee pystyasennossa kovaa painetta ihan alas lantioon, niin että joka askeleella tuntuu. Vaikka energiaa olisikin, erilaiset vihlaisut ja paineentunteet voivat asettaa rajoja esim. pidemmille kävelyillekin.

Toivottavasti ette pahastu vaikka vähän valitankin oloani, olen joka tapauksessa äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen että saan olla tässä tilanteessa, kaikista vaivoista huolimatta!

Viime yöstä pitää kumminkin vähän tilittää. Tiheää pissahätää on ollut jo pitkään, mutta yleensä öistä selviää parilla herätyksellä. Viime yön ekalla puolikkaalla meni kuitenkin överiksi, jouduin puolen tunnin (!) välein nousemaan vessaan pikku lirua varten ja jatkuva hädän tunne esti tehokkaasti nukahtamisen. Huoneen nurkassa digikellon näyttö vain eteni tunti tunnilta ja minä valvoin... mies onneksi ei heräillyt jatkuvaan kulkemiseeni. Ihmettelin asiaa kovasti ja tuli jopa mieleen, että tutun synnytys oli lähtenyt käyntiin juuri niin, että oli vain kova pissahätä koko ajan, kävi näytillä synnärillä ja sille reissulle jäi. No siitä ei ollut kyse nyt, aamuyöstä havahduin siihen että olin viimeinkin saanut nukahdettua, ja nukahdin uudestaan, ja sain otettua vielä aamupäivällä parin tunnin lisäunet. Silti on tänään ollut sellainen kestolevoton olo, varmaan katkonaisen yöunen takia. Toivottavasti viime yön tilanne ei rupea tiuhaan toistumaan.

Synnytystapa-arviosta ei ole ollut mitään puhetta, ilmeisesti sellaista ei yleensä erikseen tehdä jos tarjonta on normaali, ei ole raskausdiabetesta tai muuta erikoista. Olisipa kumminkin ihana tietää tässä vaiheessa, minkä kokoinen vauva on tulossa! Huomenna on neuvola, ajattelin vähän kysellä olisiko mahdollista saada ultralla kokoarviota, mutta olen varautunut siihen että ei, julkisella on tietysti omat ohjeensa milloin se tehdään.

Nyt 37+0, eli jos tämä nyt syntyisi, se olisi virallisesti jo täysiaikainen!

 

POKS! Rv 14+0 tänään. Ensimmäinen kolmannes raskautta jo takana, vaikka itestä tuntuukin, etteihän tämä ole vielä kunnolla edes alkanut

Roxanne kertoilikin miten närästää, turvottaa ja vatsa toimii hitaasti. Olen kärsinyt samasta ongelmasta, joka on mulle aivan uutta. Aiemmissa raskauksissa ei ole tämmöistä vaivaa ollut. Lieneekö iän tuomia iloja tämäkin Melkoista säätöä ruokailujen kanssa, milloin uskaltaa syödä ja mitä ja kuinka paljon, ettei jumalaton ähky iskisi. Sitten kytätään kellosta aikaa, koska saa ottaa närästyslääkkeen! Olen aivan riippuvainen Gaviscon pullosta Pahoinvointi on melkolailla lieventynyt, epäilen sen olleen suureksi osaksi närästyksen aiheuttamaa ja juurikin tuo Gaviscon liemi on helpottanut tilannetta suuresti.
Vatsa on pullahtanut tällä viikolla esiin ja alkaa olla jo vaikeuksia piilotella sitä. Töitä olisi vielä viideksi viikoksi ennen kesäloman alkua ja sinne asti tahtoisin vielä pitää salaisuuteni. Loman jälkeen ei ole enää mitään toivoa peitellä kumpua

Katti75 toivottelen ihanaa loppuraskautta! Hetket saattaa olla käsillä päivänä minä hyvänsä. Mulla on ainoastaan esikoinen mennyt 4 pv yli lasketun ajan, kaksi seuraavaa syntyivät 1-1,5 viikkoa ennen LA.

 

Yhtenä kappaleena täällä vielä, tänään 37+5. Viime tiistaina oli neuvola ja sieltä lähdin vähän säikähtäneenä, kun terkkari arveli että vauva on ehkä kääntynyt perätilaan. Kahta viikkoa aiemmin eli rv 35+1 neuvolalääkärillä se oli kiltisti pää alaspäin, silloin tarjonta tarkistettiin ultralla, nyt pelkästään vatsan päältä tunnustelemalla. Terkka sanoi tekevänsä lähetteen sairaalaan ulkokäännöstä ajatellen, ja että mulle sieltä soitetaan aika. Tämän jälkeen luonnollisesti googlailin ulkokäännös- ja sektiojuttuja. Ilmeisesti ulkokäännösten onnistumisprosentti on melko huono, jossain lähteessä mainittiin että 40%. Perätilasta alateitse esikoisen synnyttäminen ei tunnu houkuttelevalta vauvan turvallisuutta ajatellen, joten jos käännös ei onnistu, edessä olisi varmaankin suunniteltu sektio - mikä suoraan sanoen pelottaa (jostain syystä normitarjonnasta alatiesynnytys ei juurikaan). Sektioista löytyy aika ikäviä komplikaatioprosentteja, verenvuoto saattaa olla isompaa ym. Silti nimenomaan vauvaa ajatellen haluaisin sektion, jos se on perätilassa eikä käänny.

Sektion jälkeen ei saisi vauvaa nostella pariin viikkoon ja muitakin rajoituksia on enemmän. Sitten luin vielä että seuraavassa raskaudessa on isompi riski istukan kiinnittymishäiriöihin. Meillähän olisi miehen kanssa vielä haaveena toinenkin, jos sellainen onni meille suodaan (Dextran pakastimessa on kolme alkiota odottamassa). Jos sektio pitäisi tehdä, en tiedä kuinka kauan joutuisi odottamaan ennen seuraavaa raskausyritystä, jotta kohdun arpi olisi riittävän luja. No nämä asiat toki selviävät sitten kysymällä, jos siihen tilanteeseen joudutaan.

Hermot eivät sitten kestäneet puhelun odottelua, vaan jo neuvolakäyntiä seuraavana päivänä soitin itse sairaalaan ja kyselin, josko lähete olisi jo käsitelty ja olisiko tiedossa milloin sinne pääsisin. Puhelimessa oli mukavan tuntuinen kätilö joka hoiti ajanvarauksen saman tien, sain ajan ensi tiistaiaamuksi. Homma alkaa tarjonnan tarkistuksella ultraamalla, ja parasta olisikin että vauva siellä nähtäisiinkin köllöttelevän pää alaspäin. Samalla varmaan voisin saada kokoarviota. Tulen raportoimaan sitten tiistaina miten kävi!

Hankinnat alkavat olla jo koossa, vaikka vielä vähän epäjärjestyksessä. Tänään käytiin hankkimassa kylpyamme, hoitopöytään alusta ja paljon pientä juttua, kuten vastasyntyneen vaippoja, vauvashampoota, liivinsuojuksia, tuttipullo, sinkkivoidetta ym. Imetysliivejä olen ostanut x2, kun sellaisetkin pitäisi olla synnärillä mukana. Olen myös tehnyt päivittäin rentoutus- ja hengitysharjoituksia sekä lantionpohjan treeniä/rentoutusta (tai ainakin yritystä) synnytystä ajatellen, ja jatkan tätä toistaiseksi vaikka vähän sektiouhkaa pukkaakin.

 

No voi harmi, Katti, jos vauva tosiaan on perätilaan kääntynyt! Mutta voihan se olla, että terkkari arvioi väärin, ja on kai sekin mahdollista, että vauva kääntyisi vielä itsestään oikein päin (muistaakseni tälläkin palstalla oli sellainen tapaus). Toivotaan parasta! Mä en ole vielä synnytystä kovin paljon miettinyt, ja tässä vaiheessa suunniteltu sektio tuntuisi melkeinpä helpommalta ja turvallisemmalta vaihtoehdolta kuin alatiesynnytys (josta olen vastaavasti lukenut monia kauhutarinoita ). Mutta onhan se totta, että siinäkin on riskinsä ja toipuminen on hitaampaa.

Me ei olla vielä tehty mitään hankintoja vauvaa varten, ja varmaan odotetaan rakenneultraan asti ennen sitä. Toivottavasti saataisiin ainakin osa tavaroista hankittua käytettynä. Uusi asuntokin on edelleen etsinnässä ja vähän huolestuttaa, ehditäänkö löytää sopivaa ja hoitaa muuttoa ennen babyn syntymää (mikä olis toki paljon kätevämpää...).

Vikuriinalle onnittelut ekan kolmanneksen ohittamisesta! Täällä nyt 16+2, ja voi hurja miten mahaa taas syömisen jälkeen turvottaa! Aamuisin se ei vielä pahemmin pullota, mutta iltaa kohti paisuu kyllä melkoisesti. Mahtaa olla tukalaa sit loppuraskaudessa, jos turvotus ei tästä vähene ja kohtu vastaavasti kasvaa vielä ties kuinka paljon.

 

Moi taas! Mulla oli eilen aamupäivällä se äitiyspolin aika, jonne neuvolasta lähetetettiin mahdollista ulkokäännösyritystä ajatellen, mutta sille ei ollut tarvetta - lapsukainen oli siellä ihan oikein päin, pää alhaalla! Mikä helpotus! Kaikki pitäisi olla ok normaalia synnytystä ajatellen. Arvelen, että oikeinpäin siellä oltiin jo silloin neuvolakäynnillä, äitiyspolin kätilökin tuumasi että olisin luultavasti huomannut kääntymiset tässä vaiheessa kun kokoakin alkaa vauvalla olla.

Mulla on vielä hankittuja kamppeita osittain purkamatta pakkauksista ja kokoamatta. Esim. turvakaukalo autoon käytiin hakemassa eilen mutta ei vielä tarkemmin tutustuttu siihen miten homma toimii, vauvan sänky on kokoamatta ym. Olen ajatellut että onhan tässä vielä aikaa kun l.a. on 19.6., mutta nyt tänään ehkä reilu tunti sitten on alkanut tuntua ihan kotosalla vähän vaativamman tuntuisia supistuksia. Aiemmin ollut vain vatsan kovettumista ja paineen tunnetta, yleensä kävelyyn/rasitukseen liittyen. En nyt sanoisi että nytkään on hirmu kipeitä, mutta sellaisia että pakottaa keskeyttämään tekemiset ja vetämään henkeä. Aloin nyt pakkailla pikku hiljaa sairaalakassia valmiiksi, jos tämä tästä sattuisi kiihtymään (mutta ei kai nyt sentään vielä...).

Mukavaa ja rauhallista odotusta kaikille, nautitaan auringosta! (Nyt kun se ainakin tänään on täällä pk-seudulla näyttäytynyt.)

 

Hui jännää, Katti75 kuulumisia odotellen!

Olin tiistaina lääkärineuvolassa ja eipä siellä sen kummempaa. Rutkutin närästyksestäni, mutta koskapa sen kanssa nyt pystyy elämään Gavisconia litkimällä, niin kehottivat jatkamaan samaa linjaa. Lääkäri vielä totesi, että varmaan tilanne tulee pahenemaan loppua kohden, kun kohtu entisestään kasvaa ja nousee. Tämän toki tiesinkin, mutta kiitos kannustuksesta! Muutenhan kaikki olikin mallillaan, eikä muuta kuin toivottelivat ihanaa odotusta ja kesää. Hetken hermostutti, kun terkka joutui tovin etsimään ennen kuin sai sydänäänet kuuluviin, mutta löytyihän ne sitten. 145 oli pienellä syke.

Nyt onkin pitempi odotus seuraavaan syyniin, joka on sitten rakenneultra heinäkuun lopulla. Viikko siitä on seuraava neuvola. Liikkeitä odotan alkavaksi kärsimättömänä, varmaan muutama viikko menee vielä siihen. Huomenna pamahtaa rv 15 mittariin ja muistelisin viimeisimmässä raskaudessa liikkeiden alkaneen tuntua rv 17+jotain.
Rakenneultrassa aion onkia sukupuolen selville, ennen sitä en varmaan tee edes mitään hankintoja vauvaa varten. Mullahan on kolme poikaa ennestään joten nyt olis jo aika sille tyttärelle Mies kuulemma tietää kyllä, että tyttö se on.

Ai niin, sainhan mä vielä lähetteen sokerirasituskokeeseen, joka onkin sitten jo ensi viikolla. Olen aiemmissa raskauksissa narahtanut paastoarvosta ja ollut sitten radi-dieetillä, viimeisimmässä jouduin jopa ihan mittailemaan verensokereita aterioitten jälkeen ja niitä seurattiin, mutta dieetillä selvisin siitäkin. Vauvat on aina olleet kuitenkin keskikokoisia, 3,3-3,6 kiloisia, ettei sikäli ole ollut ongelmaa sokerien noususta. Toi sokerirasituskoe on tosi kurja, kun verikokeen ottaminen suonesta on mulle muutenkin kammotus ja tuossa niitä otetaan kolme kahden tunnin sisällä! Ja viimeksi ainakin kaikki otettiin samasta reiästä, voi auts mikä tunne, kun siihen mustelmaiseen ja arkaan neulanreikään mennään sohimaan uudestaan ja uudestaan!

 

Hei taas!

Ihanaa, kun teille kaikille näyttää kuuluvan vain hyvää!
Tai siis no niitä tavallisimpia vaivoja lukuunottamatta päällisin puolin vain hyvää, heh.

Tervetuloa Vikuriina vain minunkin puolestani!

Täällä tosiaan alkoi tänään rv 19. Etova olo on hellittänyt todella paljon verrattuna ekaan kolmannekseen. Ultrissa ja verikokeissa kaikki hyvin tähän saakka. Vauva on tosi aktiivinen ultrissa ja hyvän kokoinen jo.
Oma paino vain ei tahdo vieläkään lähteä nousemaan mutta kai se siitä kohta. Syön todella monipuolisesti mutta annoskoot on kai aika pieniä, ei mahdu entisen kokoisia jättilautasia vatsaan enää.

Kerrottiin sitten ilouutinen lähiperheillemme rv 14. Minä kerroin töissä rv 17. Ottivat ihan hyvin. Tarvitaan muutenkin lisää porukkaa, niin totesivat vain, että etitään sitten yksi lisää ;-) Minäkin ajattelin, että reilua kertoa suht ajoissa ja lupasin samalla perehdyttää tuuraajat/uudet työkamut, jos vain ajoissa löytyvät.

Sairaslomalla ei ole tarvinnut olla päivääkään (vielä).

Ihanaa ja aurinkoista odotusta teille ihan jokaiselle!

Koetetaan käydä täällä päivittelemässä

Terkuin
~ S.

 

Juu, se onkin jännä nyt seurata Kattisen vaiheita. Muistan kun olin yhtä aikaa ekassa hoidossani, kun Katti oli tuolla odottajien puolella myös. Jos eka hoito olisi tärpännyt, niin ilmeisesti suht samoissa mentäisiin. Tule Katti sitten kertoilemaan miten on käynyt. Täytyy alkaa tässä itsekin valmistautua jo synnytykseen. Mullahan jäi kaikki ne valmennukset väliin kiireiden takia, niin olen vaan netistä katsellut synnytysvideoita.

Roxanne
Mähän kans odottelin rakenneultraa, ennen kuin uskaltaisi alkaa hommata mitään. Sitten sitä jo alkaakin odottelemaan kokoarvioultraa, ennen kuin viitsii ihan pieniä hommata (mulla pienimmät vaatehankinnat kokoa 56). Ja kohta onkin sitten kiire hankintojen kanssa, kun vaan odottaa ja odottaa. Mulla on vähän lähtenyt lapasesta vaatteiden ostelu. Mulla on ostettu suunnilleen koko ensimmäisen vuoden sisävaatteet vauvalle (mukaanlaskettu äitiyspakkauksen vaatteet, jota ei ole vielä tullut).

Onko teillä muuten tiedossa, onko tulokas tyttö vai poika? Mehän kysyttiin se, kun tiedon kerran 100% varmuudella sai. Helpottaa hankintoja kummasti. Olen joutunut luopumaan kaiken söpön ostelusta ja ehkä vähän liikaakin tullut hommattua pojalle pojan väriä eikä niin sukupuolineutraalia. On tuolla tosin muutama punainen, oranssi hankinta sekä yksi vaaleanpunainen vaippa (kysyin mieheltä luvan tähän! ).

Kiva kuulla myös Vikuriinan ja Severinitar kuulumisia ja että kaikki menee pääosin hyvin.


ON
Muutto saatu suunnilleen tehtyä, kamoja pyörii vielä kasoissa, mutta en jaksa välittää. Mulla meni aikaa vanhan asunnon kanssa, kun sitä piti siivota ja laittaa. Tosi tylsä tilanne, kun paljon mieluummin laittaisi uutta kotia .
Mutta nyt on vanhan kämpän avaimet luovutettu ja yksi huoli ja tehtävä pois harteilta.

Vakuutuksia olen tässä selvitellyt, kun meni tuo kotivakuutuskin uusiksi. Olen lukenut vauvavakuutuksista ja ajattelin kysäistä, että oletteko te harkinneet moista, siis syntyvälle lapselle jo? Mä olen vähän kahden vaiheilla. Joissakin paikoissa tuo on sidottu kotivakuutukseen, niin hullulta kuin se kuulostaakin. En ollut yhtään perehtynyt asiaan, kun luulin ettei tämän ikäisenä saa sitä enää. Mutta nyt mulle valkeni, että kyllä joistakin paikoista saa mm. Pohjantähti, OP, noista olen pyytänyt tarjoukset. Nuo jotkut laitokset ovat nostaneet niitä ikärajoja, kun synnyttävien keski-ikä nousee. Tosin taitaa olla vähän hintavampi meille iäkkäämmille. Noista toinen on 432 per vuosi ja toisen hinta huitelee melkein 700 eurossa. Tuolla rahalla tekisi kyllä jo monta käyntiä lääkärissä lääkekuluineen, vaikka kävisikin yksityisellä. En ole ihan varma, onko Suomessa tuollaisesta hyötyä. Tosin eipä sitäkään tiedä, mihin jamaan tuo nykyinen omituinen hallitus meinaa terveydenhuollon ajaa.

Kävin sitten eilen siinä ylimääräisessä ultrassa, jossa seurataan vaavelin kasvua. Kaikki oli edelleen mallillaan. Poika vastasi muilta mitoiltaan rv 29 (kun oikeasti oli 28+1) paitsi vyötärönympärys oli hoikan vaavin luokkaa ja vastasi rv 27+5. Sen puolesta lääkäri meinasi, että ei varmaan ole ongelmia sokerin kanssa. Sokerirasitukseenhan menen huomenna ja sitten sekin nähdään. Kokoarvio oli perin varovainen, ei siis mitenkään varmaa vielä, mutta ehkä tuollainen 3,5 kg-3,7 kg poitsu olisi tulossa. Olin ihan tyytyväinen tuohon, kun en haluaisi mitään jättiläistä synnyttää. Muutoin poitsu meni sen kasvukäyrän ihan keskiviivalla.

Mikähän muuten on FL, joka oli jopa 29+5, pikagooglaus ei tuottanut tulosta?Poitsu on vissiin niin kiltti jo, ettei viitsi huolestuttaa meitä ollenkaan millään turhilla. Köllötteli jo nätisti raivotarjonnassa, eli juuri oikeassa asennossa. Kasvot oli alhaalla selkään päin, eikä suostunut vilauttamaan kasvojaan meille vielä etukäteen ultrassa. Jatkoin googlausta ja taitaa olla reisiluu tuo FL. Reisiluusta lääkäri kommentoi, että pitkän ihmisen reisiluu, eli että esim. down-lapsilla yleensä lyhyt reisiluu.

(jatkan tänne tuolta alkukommentista, joka oli ehkä enempi Kattille)
Mua ei oikeestaan pelota synnytyksessä kumpikaan vaihtoehto, sektio tai normaali. Normaalia ehkä enemmän toivoisin, koska leikkauksesta on vähän hidasta toipua. Itse käynyt yhden vatsaleikkauksen läpi ja en kyllä ymmärrä, miten leikkuuhaavan kanssa voisi vaavelin kanssa pärjätä ilman jatkuvaa nostoapua. Ainakin nyt ensimmäinen viikko vähintään siis.

Ja mä olen pähkäillyt myös niitä kahta alkiota, jotka vielä pakkaseen jäi. En periaatteessa tällä hetkellä toivoisi uutta raskautta enkä välttämättä toivo sisarusta syntyvälle lapselle. Tällä hetkellä! Mielihän voi muuttua. Mutta en kyllä mitenkään voisi hävittääkään noita alkioita, eli luulen että ne on käytävä kokeilemassa sitten joskus tulevaisuudessa. Siinä vaiheessa on vaan ikää jo aika tavalla ja kämppä on vain kolmio ja ja ja. Alkioiden luovutusta olen miettinyt myös, mutta en tiedä suostutaanko tämän ikäisten alkioita luovuttamaan ja huoliiko niitä kukaan ja suostuuko edes mies sellaiseen. Tavallaan haaveissa olisi myös kyllä tyttö, mutta ei mitenkään vahvoja haaveita tällä hetkellä. Kaipa näihin ratkaisut löytyy sitten joskus ajan kanssa, kun näkee nyt edes mitä on saada tuo ensimmäinen ulos ja ensimmäinen vauvavuosi, jos ja kun kaikki menee hyvin. Ja tietysti menee, koska tähänkin asti mennyt.

Kelaan tein äitiyspäiväraha-, lapsilisä ja äitiysavustushakemuksen vähän aikaa sitten. Kylläpä kului aikaa tuon ensimmäisen tekemiseen, huh.
Seuraavana vuorossa hankinnat. Vaunut ja tilaus Ikeaan. Ikeasta ajattelin tilata pinnasängyn, vähän leluja ja muitakin huonekaluja tähän uuteen kämppään. Sitteriä mietin, että mahtaako olla pakollinen hankinta? Kun turvakaukaloitahan olisi keinuvia malleja. Kun ensin meinasin, etten hommaa turvakaukaloa ollenkaan, kun meillä ei ole autoa. Mutta eikö tuota turvakaukaloa voisi sitten käyttää myös sitterinä kotona? Kun kummassakaan ei lasta kuitenkaan saa kauaa istuttaa. Ja sitten nuo vaunut, voi valinnan vaikeus, kun ei tiedä mitä haluaa ja tarvitsee. Yhdistelmävaunuja olen harkinnut, mutta nyt sitten mietin, että kovin raskailta ne tuntuu rattaina käyttää. Kertokaapa te muut, mitä olette hankkineet tai hankkimassa. Mielenkiinnolla lukisin.

Tästä tuli taas romaani, kun oli niin pitkä aika viime kerrasta ja paljon asiaa. Jatkan seuraavassa viestissä vaikka noista vaunuista ja niiden valinnasta. Pakko lähtee hakemaan postista lisää kamaa vauvalle.
Vaatekaapin sisältöä tällä hetkellä:

 

HH, mukava lukea valmisteluistasi! Mullakin on luultavasti ekan vuoden tarpeiksi vaatteet jo olemassa, vaikka ihan hirveästi en ole itse ostanut (tai no onhan niitäkin useampi... sellaisia "pakko saada toi" -juttuja), kun tutuilta on tullut useampia vaatekassillisia plus se äitiyspakkaus. Mulla on muutama 50-kokoinenkin vaate, lahjaksi saatuja. Aion ottaa mukaan synnärille kotiinlähtöä varten sekä 50- että 56-senttisen bodyn, kun ei vielä tiedä tarkkaan minkä kokoinen vauva on tulossa.

Vakuutuksista: kaikki firmat ei tosiaan myönnä enää tällä iällä odottavalle vakuutusta. Meillä on OP:ssa kaikki vakuutukset kuten asuntolainakin, ja onneksi sen sieltä sain (ikä max. 45, voi hakea rakenneultran jälkeen siihen asti kunnes lapsi syntynyt) ja eka vuosi tuli peräti ilmaiseksi (tarjouskampanja) - mutta täytyy myöntää että kun vähän kiireellä keväällä asiaa hoidin, en tullut selvittäneeksi mitä se sitten vuoden päästä alkaa maksaa. Silloin kun noita selvittelin, joissain taisi olla että pitää olla 2 kk ennen laskettua aikaa otettu, joten kannattaa kartoittaa vaihtoehdot hyvissä ajoin.

Synnytysvalmennuksesta: meille ei neuvolan kautta mitään sellaista edes ollut tarjolla, ainoastaan perhevalmennus jonne kokoonnuttiin useamman pariskunnan ryhmänä ja käytiin läpi jotain käytännön asioita, mutta itse synnyttämisestä ei oikein mitään. Olen sitten lukenut itsekseni nyt äitiyslomalla kaikki HUS:n ja Naistalo.fi:n raskauteen ja synnytykseen liittyvät jutut videoineen, sekä muuhunkin netistä löytyvään materiaaliin tutustunut, eli tällaista virtuaalivalmennusta. Erilaisia rentoutustekniikoita olen kokeillut ja miestä pyytänyt kokeilemaan näissä matskuissa olevia hieronta- ja painelujuttuja. Sitten kun vielä muistaisi nämä synnytyksen käynnistyessä!

Varusteista: meillä on sekä turvakaukalo että sitteri (jälkimmäisen ostin tutulta käytettynä). Meillä on auto ja turvakaukalo oli siten ihan ehdoton hankinta. Sitterissä on useampi asento ja sen saa kyllä hyvinkin vaakaan, kun ihan pikkuista ei voi tosiaan kovin pystyssä pitää. Käyttöohjeissa sanotaan, että varsinaista nukkumista varten pitää sitten siirtää sänkyyn tai kehtoon. Tuo meidän turvakaukalo näyttää sen verran jämäkältä ja jotenkin ahtaalta, että siihen ei ehkä tulisi jätettyä lasta oleilemaan, eli mieluummin laittaisin sitteriin, mutta voihan niitä tosiaan olla erilaisia kaukaloita ja jotkut soveltuvat myös sitterin tapaiseen käyttöön. Mutta kuten tiedätte, meikäläisellä ei ole minkäänasteista kokemusta näistä jutuista, joten juttelen tässä omien mielikuvien pohjalta. Käsitykset eri tavaroiden tarpeellisuudesta saattavat hyvinkin muuttua matkan varrella. Ihan pienenä vauva varmaankin on suuren osan ajasta rinnalla tai sylissä.

Vaunut on meillä vielä paketissa, mutta yhdistelmävaunut hommattiin. Olen aika noviisi näissä vaunujutuissa, mutta en ole osannut ajatella ne olisivat sen raskaammat rattaina, kun vaunukopan tilalle sitten aikanaan vain vaihdetaan se istumaosa? Meillä on turvakaukalo myös noiden kanssa yhteensopiva eli kaukalon voi vain nostaa sen rungon päälle ja työntää siinä, niin ei tarvitse esim. autolla liikkuessa kauppareissulla siirtää nukkuvaa lasta vaunukoppaan.

Vikuriina, kyllä varmaan lähiviikkoina pääset liikkeitä tuntemaan! Muistaakseni mä aloin tuntea niitä joskus rv18+, mutta alkuun oli aika epävarmaa, pieniä värähdyksiä vain, ja sitten ne pikku hiljaa alkoivat selkiytyä. Sä varmaan tunnistat ne paremmin, kun tiedät mitä kuulostella. Tsemppiä närästyksen kanssa! Mullakin on ollut lievänä sitä koko raskauden ajan, mutta sen suhteen olen päässyt kuitenkin vähällä - mun ongelmat painottuu tonne lantionseutuun, virtsarakkoon ja nyt loppuviikkoina (kivuttomaan) supisteluherkkyyteen. Auttaako sua yhtään esim. jugurtin syönti tai maidon juonti aterian päälle? Onneksi se Gaviscon kumminkin toimii, ja vaikka kurjaa onkin, niin syy on onneksi tiedossa ja se on määräaikainen - näin mä olen lohduttautunut omien vaivojeni kanssa.

Severinitar, kiva että pahoinvointi on alkanut helpottaa ja muutenkin asiat kunnossa! Kyllä se paino varmaan lähtee raskauden jälkipuoliskolla nousuun kun kerran monipuolisesti syöt. Itselläni ei tuota ongelmaa ole ollut, pikemminkin päin vastoin, nyt rv39+2 mennessä kertynyt noin 11 kg joka olisi ihan ok muuten, mutta kun ennestään oli ylipainoa, niin vähempi olisi riittänyt. Tähtään nyt siihen, että imetyksen aikana saan painoa pudotettua.

Mitäs Roxannelle kuuluu? Sulla ei taida olla enää pitkä aika rakenneultraan? Varmaan lähiviikkoina alkaa jo liikkeitäkin hentoisena tuntua.

Musta tuntuu, ettei vieläkään ole kaikki ihan valmiina - tavaroita on edelleen epäjärjestyksessä ja kaikenlaista kodin järjestelyä voisi vielä tehdä. Sairaalakassin kanssa touhuaminen unohtui kesken viime viikolla kun ne vähän kipeämmät supistukset loppuivatkin melkein heti. Toisaalta kotiasioita, järjestelyä ja siivoilua voi viilata ihan loputtomiin ja kyllä täällä on kaikki vauvan perustarvikkeet olemassa ja helposti saatavilla, joten kunhan sen kassin nyt miettisin loppuun asti valmiiksi, niin siinäpä se.

Yöt on vaihtelevia. Enimmäkseen on sellaista kuin raskauden aikana muutenkin mulla, eli alkuyöstä joutuu 2(-3) kertaa käymään pissalla ja siinä se, mutta välillä on tukalampaa. Viime yönä taas se pissahädän tunne oli ihan mahdotonta, vaikka oikein mitään ei ulos tullut. Taisi olla supistelusta johtuvaa. Samaan aikaan vauva piti melkoista elämää ja mietin, että yrittääköhän se laskeutua alemmas. Jossain vaiheessa kumminkin nukahdin, eikä lyhyeksi jäänyt yöuni niin haittaa, kun kotona voi ottaa hyvin päivätorkkuja.

Tulipa pitkä viesti! Kiva jos jaksoitte silti lukea, mukavia odotuspäiviä teille kaikille!

 

Kiva lukea kuulumisianne, mua ei ainakaan haittaa yhtään vaikka olisi millainen romaani! Itsekään ei ole tullut enää niin usein kirjoiteltua kuin alkuraskaudessa, kun tässä vaiheessa ei enää tunnu olevan niin paljon uutta ja ihmeellistä raportoitavaa. Mutta siis lyhyesti sanottuna täälläkin kaikki hyvin (nyt rv 17+6). Vatsaa on turvottanut jo pidemmän aikaa, ja nyt olen myös huomannut, että selällään maatessakin alkaa alavatsalla jo näkyä pienoinen kumpu. Mutta vaatteilla tuon pystyy kyllä vielä piilottamaan, tai näin ainakin itse kuvittelen. Mulla on jo jonkin aikaa tuntunut alavatsalla sellaista jännää pientä kuplimista, mutta epäilen kyllä että se liittyy enemmänkin suolistoon...

Katin ja HH:n viesteissä tulikin niin paljon mielenkiintoista asiaa, etten tiedä, ehdinkö ja muistanko tässä kommentoida kaikkea. Mutta jos jotain unohtuu niin palailen niihin sitten myöhemmin.

Katilla alkaakin olla h-hetki jo lähellä, tsemppiä kovasti viime metreille! HH:n pohdintoihin viitaten on pakko mainita, että mullahan oli eka kemiallinen just niihin aikoihin kun Katti plussasi, ja sitten toinen samoihin aikoihin kuin HH plussasi. Eipä nuo nyt enää kirpaise ollenkaan, kun meitäkin sitten onni lopulta potkaisi, mutta kieltämättä joskus harvoin on käynyt mielessä, että tuossa kohtaa minäkin nyt saattaisin olla, jos asiat olisi menneet toisella tavalla.

Vakuutuksista: mekin ollaan vauvavakuutusta pohdittu, mutta ei ole osattu päättää. Onhan Suomessa periaatteessa aika hyvä julkinen terveydenhuolto, ja jos lapsi ei juurikaan sairastele niin ehkä se sitten tuntuisi vähän turhalta rahanmenolta. Toisaalta jos lapsella olisi esim. joku vakavampi sairaus - kaikkihan on mahdollista - niin sitten niille rahoille varmasti saisi hyvinkin vastinetta. Mäkin olen ehtinyt selvittää sen verran, että ainakin parista paikasta vakuutuksen saa vielä tässä iässä (43) mutta useimmista ei.

Meillä mies toivoisi vielä toista lasta ja minäkin ehkä, mutta tässä vaiheessa asian miettiminen tuntuu vielä aika kaukaiselta. Meillä jäi vain yksi alkio pakkaseen enkä kyllä jaksa uskoa niin hyvään tuuriin että siitäkin alkaisi raskaus, kun taustalla on useita tuloksettomia siirtoja. Ja ikää alkaa jo olla niin paljon, etten tiedä kannattaako uuteen hoitoon omilla soluilla enää lähteä. Mutta nyt en vielä mieti enkä murehdi liikaa näitä asioita, kunpa nyt tämän yhden pikkuisen edes onnellisesti syliin saisi.

HH:n vauvalla onkin jo melkoinen garderobi valmiina! Me tosiaan aloitetaan hankinnat vasta rakenneultran jälkeen, jos vaan siellä on kaikki kunnossa. Mutta tosi mielelläni kuulen teidän hankinnoistanne ja esim. juuri vaunuista tulevaisuuden varalle.

Tulokkaan sukupuolesta vielä sen verran, että mehän kyllä selvitettiin asia nipt-testissä mutta ei vielä olla avattu sitä kuorta. Jotenkin mulle tuli sellainen olo, että haluaisin vielä näin aikaisessa vaiheessa pitää asian yllätyksenä ja suhtautua vauvaan enemmänkin vain yksilönä. Mutta eiköhän me se jossain vaiheessa katsota, kenties ennen rakenneultraa, kun eikös siellä asia selviä usein muutenkin?

Tulipas nyt romaani täältäkin. Hyviä vointeja kaikille!

 

Täällä alkaa vähitellen tapahtua. Tiistaina neuvolasta laitettiin labraan lähete, kun mainitsin ihan lievästä kutinasta varsinkin iltayöstä. Oire on niin lievä, lähes olematon (tollaista voisi olla esim. talvella jos iho on vähän kuiva), joten en uskonut että mitään löytyisi, mutta oli kumminkin nousua sappihappoarvoissa, eli mulla on jonkin asteinen raskaushepatoosi (maksa on alkanut kuormittua raskaushormoneista ihan loppumetreillä, syytä ei ilmeisesti tälle ongelmalle tunneta). Äidille vaaraton mutta lapselle lisää kohtukuoleman riskiä ja siksi näitä raskauksia ei päästetä yleensä yli lasketun ajan, ei usein sinnekään tilanteesta riippuen. Mulla siis l.a. maanantaina ja koko homma todettiin vain päiviä ennen sitä.

Kokeet otettiin to-aamuna ja eilen perjantai-iltapäivänä sain lähetteen synnytyssairaalan päivystysvastaanotolle asian vuoksi. Olin tosi pitkään sydänäänikäyrässä ja vauvalla sen sekä liikkeiden perusteella kaikki hyvin. Ultrattiin ja tehtiin sisätutkimus, ja sovittiin maanantaiaamuksi käynnistys (voi olla hyvinkin pitkäkestoinen prosessi, sairaalaan joudun joka tapauksessa jäämään koska vauvaa pitää seurata).

Kohdunsuu oli sormelle auki, mutta kaiken kaikkiaan vielä epäkypsä. Sisätutkimus tehtiin aika reippain ottein ja varoitettiinkin, että muutama tippa verta voi nyt tulla. Jo parkkipaikalla sairaalasta lähtiessäni huomasin että alkaa tulla supistuksia, jonkinasteisesti kipeitä. Kyläiltiin miehen äidin luota mutta sieltä piti lähteä alle parin tunnin päästä kotiin, kun supistusten kivuliaisuus yltyi. Kun kävin vessassa, huomasin että limatulppa on tullut (olin joskus miettinyt, mistä sen tietää, mutta tämä oli niin selvä juttu että ei se oikein muukaan voinut olla). Kotona alettiin kiireesti viimeistellä sairaalakasseja, aloin samalla kellottaa supistuksia ja oli vaikea keskittyä mihinkään, kun niitä alkoi tulla muutaman minuutin välein, kesto 30-40 s, lopulta ihan kunnolla kipeitä. Tuntui tyhmältä ottaa yhteyttä sairaalaan, kun olin vain tunteja aiemmin sieltä lähtenyt, mutta soitin kumminkin ja kehottivat tulemaan. Siellä vierähti yli puolen yön käyrillä, seurattiin ja tarkistettiin kohdunsuu uudestaan, mutta ei mitään muutosta vielä. Sain kipulääkettä lihakseen ja sovittiin että palataan kotiin, kun mitään ei kuitenkaan ollut vielä lähtenyt tapahtumaan. Mieluummin halusinkin kärsiä kotona, kun mitään sen kummempaa ei ollut tehtävissä sairaalassakaan eikä vielä ollut synnytys käynnistynyt. Ilmeisesti se reippaasti tehty sisätutkimus sai tämän supisteluhomman aikaan.

Kotiin palattua supistusten välit ja intensiteetti olivat jo helpottuneet, niin että pystyin torkkumaan sängyssä yön yli. Vähän väliä heräsin kipuun, mutta pystyin sitten aina nukahtamaan uudestaan. Aamupäivään mennessä supistukset sitten loppuivat ihan kokonaan eikä niitä ole koko päivänä ollut, mutta olo on silti nuutunut ja kaikkea muuta kuin rento. Käytiin miehen kanssa iltapäivällä ulkoilmassa, mutta halusin pysytellä ihan lähietäisyydellä kotoa.

Nyt on jännät paikat, koska supistuksethan voivat alkaa uudestaan milloin vain. Vähän jännittää se, että millaisia ne oikeat synnytyssupistukset sitten ovat, kun kerran ne eiliset eivät mitään olleet avanneet. Olisi kyllä kiva, jos tämä käynnistyisi ennen ma-aamua ihan omillaan ettei tarvitsisi käynnistyksen kautta mennä.

 

Pikaiset tsempitykset täältä Katille! Jännät paikat siellä, oletkohan vielä yhtenä kappaleena? Kaikkea hyvää loppurutistukseen, kohta sulla on nyytti sylissa!

 

Oho, täällähän on ehtinyt tapahtua . Mietinkin, että eikös kattisella ollut laskettu aika tässä juhannuksen kieppeillä. Onnea hurjasti tulevaan ja toivottavasti synnytys menee/meni hyvin.

Roxanne,

Muistan kanssa tuota alkuaikaa ja vähän sama nytkin, että kun mitään ei tapahdu, eikä mikään tunnu missään, eli ei ole mitenkään erityinen raskaanaoleva olo. Ei ole mitään kirjoitettavaa, muuta kuin odotusta vaan. Mutta siinä oli hyvin aikaa lukea ja ahmia kaikkea tietoa ja suunnitella tulevaa.

ON

Mä en ole saanut kauheasti mitään tarvikkeita keltään, kun kaikki tutut on tehneet muksunsa jo vähintään 15 vuotta sitten. Poitsun serkut on jo lähes kaikki täysikäisiä, yksi nuorimmainen päätti juuri peruskoulun. Mutta eipä nuo ole kalliita ollut nuo lapsen vaatteet ja tarvikkeet, kun vähän vertailee hintoja ja ostaa aletangosta vielä kun ehtii ja voi (ja saa valita mieleisiään). Mähän oon tehnyt excel-taulukon noista mitä mulla on, että muistan mikä on mitäkin kokoa ja mitä pitää hankkia lisää. Mulla on mennyt hieman yli 100 euroa vaippoihin ja n. 130 euroa vaatteisiin. Ja sen tarviketilauksen olen jo kerran naputtanut Ikeaan, mutta silloin tietokone kaatui, eikä se ostoskori säilynyt, niin tarttis tehdä se uudestaan. Sekin tilaus jäi alle tonniin ja siinä oli kyllä kaikkea muutakin mukana kuin vauvan tarvikkeita.

Mulla on nyt jotakuinkin selvillä, millaisen pinnasängyn haluan. Sen ostan sellaisen, että siitä laita irtoaa ja että sitä voi laittaa eri korkeuksille. Syöttötuolin olisin halunnut puisen sellaisen perinteisen, mutta niitäpä ei niin helpolla löydäkään. Ilmeisesti tuotanto lopetettu ja kirppareita en ole kierrellyt, huudosta ei löydy. Jostain syystä en oikein tykkää Stokkesta, vaikka kait se järkevä olisi. Siispä päädyin pitkin hampain siihen, että tilaan tuon muovisen halvan Ikeasta. Olen ajatellut, että hommaisin niin vähän muovia kuin mahdollista, mutta joutuuhan kaiketi astiat ostamaan muovia, joten eipä sitä välttääkään voi. Vauvan henkareita etsin pitkään, enkä löytänyt. Sitten huomasin, että Baby Stylesta saa ilmaiseksi ottaa henkareita. Olen niitä sitten jo hakenut sieltä kahteen otteeseen. Nuo olisi mennyt roskiin, niin ehkä se ei sitten ole niin paha, että ovat muovia ja otan ne hyötykäyttöön.

Otin muuten sen vauvavakuutuksen. Sen sai tällä hetkellä ilmaiseksi OP:sta ensimmäiseksi vuodeksi. Voi sitten vuoden päästä miettiä uudestaan. Mutta suojaapa tuo nyt ainakin synnytyksen yli ja jos siinä jotain tapahtuu, niin kyllähän sen vakuutuksen sitten mielellään pitää. Sen verran olen taikauskoinen, etten uskaltanut koskea mihinkään niihin korvaussummiin, enkä edes miettinyt niitä kohtia ollenkaan. Hyväksyin vain kaiken, niin kuin op ehdotti (ja toivottavasti ei ikinä tarvitse perehtyä noihin ).

Kurkistelin KELAn sivuja ja mulle oltiin jo tehty päätös äitiyspakkauksesta ja päivärahasta. Lapsilisää ei vielä, sen laitoin pari päivää myöhemmin kun se unohtui tästä ensimmäisestä satsista. Sain enemmän äitiyspäivärahaa kun uskalsin toivoakaan. Minähän olen yrittäjä, niin en oikein tiennyt paljonko tuo tulisi olemaan, mutta se meni sitten vuoden 2015 YELin mukaan korotettuna indeksillä. Silloin mulla olikin vielä isompi yel, nythän olin tiputtanut sen, enkä ollut miettinyt koko asiaa. Hyvä tietää jatkossa, jos sitä kakkosta meinaa koittaa, että täytyy heti nostaa yel ylemmäs ja hakea tuo sitten sillä 6 kk:n tulolla. Äitiyspakkaus ei ole vielä tullut, mutta pitäisi tulla parin viikon kuluessa.

Liikkeitä täällä on tuntunut jo kovasti paljon viime viikkoina. Siis kun tämän pitäisi olla tällaista vilkkainta aikaa, niin kyllä tosissaan nuo tuntuu. Eikä aina niin ihaniltakaan. Mutta kivahan se on tietää, että vauva on vielä hengissä, koska jos joskus onkin hiljaisempaa, alkaa heti miettiä että koskas niitä viimeksi tuntuikaan.

Ja tuo nukkuminen on ollut ihan onnetonta. En tiedä tekeekö hormonit tämän jo nyt, mutta herään pari kolme kertaa yön aikana. En muista koska viimeksi olisin nukkunut vaikka 6 h putkeen. En kyllä äärimmäisen väsynyt ole päivällä siltikään, ehkä vaan vähän aikaansaamaton. Ja mulla on kanssa sitä pissahädän tunnetta koko ajan, vaikka just olisi käynyt ja vaikka paljoakaan ei ulos tule. Niin silti nuo vauvan liikkeet tuntuu tuolla alaosastossa ja tekee tuollaista pissahädän tunnetta. Ja yöllähän nousen yleensä kerran käymään vessassa tuossa 4-6 aikoihin.

Niin joo sokerirasituksessakin poikkesin ja en tiedä sainko diagnoosin vai en. Paastoarvo oli rajalla, muut ok. Menen huomenna neuvolaan hakemaan mittarin kotiseurantaa varten. Ja mä kun niin ajattelin etten tuohon sokerirasitukseen menisi toista kertaa, jos tällä kertaa ei häikkää ole. Hmph. Eli ilmeisesti pakko se on käydä viimeiselläkin kolmanneksella tuossa. En tosin tiedä, miten tuohon vaikutti se, että join ohjeiden vastaisesti puoli litraa vettä aamulla, kun olen tottunut aina aamulla juomaan vettä. Tosi tylsä lähteä aamulla tyhjällä mahalla kaupunkiin ja keskussairaalaan, kävelyä tuli tuollaisen kilometrin verran varmaan, rehkimistäkin pyydettiin välttämään ennen tuota. No seuraavalla kerralla varaan ajan ajoissa, että saa vähän lähempää tuon ja teen kaikki ohjeiden mukaan. Niin joo, sitten vielä edellisenä iltana söin vatsan täyteen pitsaa tasan 12 h ennen ja siihen perään jälkkäriksi jäätelön. En muutenkaan muistanut syödä ns. terveellisesti ennen tuota, vaikka niin piti, mutta kun oli kaikenlaista kiirettä taas tuossa, ettei ehtinyt ruokia miettiä. Päivä ennen tuota söin pelkkää vitivalkoista leipää lounaaksi ilman mitään päällisiä (no oli siinä sentään unikonsiemeniä vehnäsämpylän päällä), kun teki mieli.

Ja huomasittekos uutisista, että mehän ollaan vielä nuoria odottajia? Menin hölmönä lukemaan sen 54-vuotiaan kansanedustajan saamia kommentteja netissä ja täytyy kyllä ihmetellä, että ihmiset on ilkeitä toisilleen. Oli siellä onneksi paljon positiivisiakin kommentteja. Että kai sitä tässä itselläkin ikää vielä olisi, ainakin kokeilla ne pakastetut alkiot.

Osui silmiini uutinen raskausmyrkytyksestä. Kävin muokkaamassa ja lisään linkin tuohon.
https://yle.fi/uutiset/3-9674674

 

Olipas tänne tullut paljon juttua! Ihanaa, kun kirjoitatte pitkästi, mielelläänhän näitä lueskelee

Kattisella saattaa olla jo nyytti kainalossa, voi hurjaa! Kuulumisia innolla odotellaan!

Hankinnoista oli monella juttua. Minäkin jo menin ja ostin hoitopöydän, kun huvikseen satuin tori.fi:sta niitä katselemaan ja lähistöllä oli myynnissä mieleinen hyvin edullisesti. Vaunuhankinta mietityttää myös, kun tämähän tulee olemaan taatusti viimeinen vauveli meille, niin en viitsisi kauheasti enää panostaa vaunuihin ostamalla uudet. Toisaalta taas, jos se tyttö meille vihdoin suotaisiin, niin haluttaisi kyllä hurahtaa täysin ja hommata jotkut ihanat punaiset tai vaaleanpunaiset vaunut Ja millähän todennäköisyydellä löytää juuri sellaiset mieleiset käytettyinä... No, asia saa onneksi vielä hautua ja katsotaan tilannetta uudestaan syksymmällä.
Samoja juttuja olen myös vaunuihin liittyen miettinyt, kuin HH, eli yhdistelmät vai makuuvaunut... Mulla on aiemmilla lapsilla ollut aina yhdistelmät, mutta rattaina niitä ei ole tullut kovin paljoa käytettyä, kun olen aina hommannut ostosreissuja ym kaupunkimenoja varten kevyemmät ja näppärämmät matkarattaat. Riippuu varmaan elämäntyylistä ja paikasta, että kuinka paljon vaunuja/rattaita tarvii ihan kulkemiseen. Jos vaikka kävelee paljon esim. kauppa- ja neuvolareissut jne. niin silloin ne tukevammat yhdistelmän rattaat on ihan ok. Saattaa kuitenkin olla, että hankin edelleenkin yhdistelmät. Eipä tuo niin haittaakaan, vaikka matkarattaatkin ostan ehdottomasti.

Viime viikolla olin siellä sokerirasituskokeessa ja paastoarvosta taasen narahdin, melko odotetusti. Mulla oli arvo 5,6, kun raja on 5,3. Plääh. Tunnin ja kahden arvot oli alle rajojen. No, tänään hain sitten neuvolasta mittarin ja huomisesta alkaa sokerien mittailu. 6 vrk ensin ja sitten katsotaan onko tarvetta jatkolle. Näillä mennään.

Hyviä vointeja kaikille ja mukavaa Juhannusta!

 

Pikainen päivitys synnytyssairaalasta käsin - tiistai-iltana syntyi maailmaan pitkän ja hyvin tuskallisen, mutta tuloksettoman käynnistystaipaleen jälkeen kiireellisen sektion kautta aivan ihana ja täydellinen pieni tyttö, aavistuksen yli 3 kg. Tiesin jo etukäteen että lapsen saaminen tulee olemaan valtava ihana kokemus, mutta silti tämä huikaisevan pysäyttävä, kaiken läpäisevä liikutus ja onni ovat minut tyrmänneet. Tämä minun aarteeni, rakas pieni tyttäreni.

Kerron myöhemmin lisää, kunhan pääsen alkuun vauva-arjen ja imetyksen opettelussa ja pääsen vähän toipumaan alkuväsymyksestä.

 

Oi miten ihana juhannus Kattilla . Onnea sinne hirmuisesti arjen opetteluun. Oliko se niin, että tämä oli teilläkin ensimmäinen? Ja harmi, jos synnytys ei oikein ottanut mennäkseen, mutta kaipa se nopeasti unohtuu? Niin ainakin tuntuvat kaikki sanovan. Voin vain kuvitella noita tunteita, kun nyt jo mulla on sydän pakahtua, kun vauvalle kaikkea kamaa hommaa ja järjestelee kotia ja sunnittelee tulevaa. Tuu tosiaan kertoilemaan synnytyksesta, niin me muut saadaan kauhulla lukea.

Oli mukava kuulla kaliksestakin pitkästä aikaa. Mietin jo, että oletko kokonaan palstalta kadonnut. Toi on kyllä harmillista, että toisille annetaan niin paljon kaikkia vaikeuksia ja toiset pääsee niin helpolla. Olisi kyllä suotavaa, että kun viimein kaikkien yritysten jälkeen onnistuu raskautumaan, että edes raskaus sujuisi ongelmitta, mutta ei edes niin. Onnea kuitenkin loppuraskauteen, eiköhän kaikki mene hyvin. Sen verran hyvin Suomessa tunnutaan seuraavan meitä "riskiodottajia".

Vikuriina,
Juuri tuota minäkin olen yhdistelmärattaista lukenut. Katselin sitten niitten painoa, niin yhdistelmärattaa painaat luokkaa 15-16 kiloa (ja lapsi parivuotiaana n. 10 kg netistä löytynyt tieto), kun taas niitä kevyimpiä pikkurattaita saa tosi kevyinä versioina, eikä hintakaan päätä huimaa (tyyliin alle 100 eur). Siksi mietinkin, että kannattaako noita yhdistelmien rattaita edes vilkuilla sillä silmällä, että antaisi sen vaikuttaa ostopäätökseen. Olisi kyllä mukava selvitä yksillä vaunuilla ja rattailla. Eikä meille tule juuri muuta kuin kaupunkikäyttöä, enimmäkseen asfaltilla ja ehkä vähän hiekkateilla ja sitten bussissa kulkua harvakseltaan. Tuo katukin on vähän sellainen "pääkatu" ja muistelen, että se on aina aurattu/hiekoitettu ensimmäisenä talvella. Eli tuon puolesta mietin varmaan ihan liikaa mm. rengasvalintaa, kun en osaa päättää ilmakennojen ja ilmakumien väliltä, mutta todennäköisesti molemmat ok kaupunkiympäristössä.

Niin ja kyllähän nyt viimeiselle tytölle iltatähtikuopukselle saa vähän ostella ja haalia kaikkea ihanan tyttömäistä ja vaaleanpunaista prinsessahöttöä. Niin minä ainakin tekisin.

Neuvolasta mulle muuten sanottiin, että jos on vain tuossa paastoarvossa häikkää, niin se olisi kaiketi hormonaalista. Tiedä sitten. Seuranta on mullakin menossa. Mullahan oli siis paastoarvo rajalla ja muut ok.

ON
Täällä ei mittään ihmeellistä. Sain raskausdiabetesdiagnoosin. Ja tosissaan vain tuo paastoarvo rajalla, muut ok. Hain mittarin neuvolasta ja nyt seurailen verensokereita. Kaikki arvot ollut toistaiseksi ok tähän asti kotimittauksissa. Ei täällä sitten oikein muuta ole ehtinyt tapahtua. Ensimmäiset vauvankengät saapuivat. Ja oli niin suloiset, että pistää ihan hymyilyttämään, kun niitä katselee. Tässä teillekin ihmeteltäviksi ja oikein hyvää juhannusta ja hyviä vointeja tänne kaikille.

 

Oih, valtavasti onnea Katille ja oikein ihania hetkiä uuden tulokkaan kanssa! Tarkempaa synnytyskertomusta ja muitakin kuulumisia innolla odottelen, tule kertomaan sitten kun ehdit ja jaksat.

Iiks miten söpöt tossut HH:n pikkuisella! Kyllä minullakin jo syyhyttäisi tehdä jotain pikku hankintoja, mutta odotellaan nyt sitä rakenneultraa ensin... Sinä taidatkin sitten olla seuraavana synnytysvuorossa täällä! Harmi juttu tuo radi-diagnoosi, mutta toivottavasti arvot pysyy kurissa eikä tuosta aiheudu sen enempää vaivaa kuin arvojen seurailu.

Kaliksen kuulumisia oli tosi kiva lukea pitkästä aikaa. Onnittelut poikalupauksesta! Toivottavasti istukan sijainti ei aiheuta jatkossa ongelmia ja voit olla siltä(kin) osin huolettomin mielin.

ON: Täällä rakenneultra lähestyy, mikä on alkanut vähän hermostuttaa. Kun tänne asti on päästy niin kaikki huonot uutiset tuntuisin entistäkin musertavammilta. Mutta yritän muistuttaa itseäni siitä, että suurimmalla osalla kaikki on kuitenkin kunnossa, jos raskaus on näin pitkälle edennyt ongelmitta. Töissäkin sain viimein kerrottua raskaudesta, mikä jostain syystä jännitti aika paljon. Esimiehelle asia tuntui tulevan melkoisena yllätyksenä (oli varmaan ajatellut, ettei tämän ikäiset enää lisäänny ), mutta ihan hyvin hän suhtautui ja toivotteli kovasti onnea.

Mulla on jo muutaman viikon ajan tuntunut navan alapuolella sellaista jännää kuplintaa ja hentoja muljahteluja. Pitkään pistin ne suoliston piikkiin, mutta nyt olen alkanut epäillä, että ehkäpä ne sittenkin on vauvelin liikkeitä, kun aina tuntuvat suht samassa kohtaa. Aika liikkis ajatus, että joku siellä hyörii ja potkiskelee. Yllättävän usein noita tuntuu, joten olisko sitten vilkkaamman puoleinen tyyppi tulossa (mikä on sinällään jännää kun ollaan molemmat vanhemmat aika rauhallisia)?

Tosi mielenkiinnolla olen lukenut hankinnoistanne ja varsinkin vaunuista. Minähän olen niin noviisi näissä asioissa, etten ole edes tullut ajatelleeksi, että niitä on useammanlaisia - olen vain ajatellut että vaunut kun vaunut! Mutta kaipa noitakin pitäisi pikku hiljaa ruveta opiskelemaan...

Mukavia kesäpäivä kaikille, käykäähän kertomassa kuulumisia!

 

Kattiselle hurjasti onnea pienestä prinsessasta!!! Synnytys menee miten on mennäkseen, lopputulos on tärkein Tarkempaa kertomusta jäämme odottelemaan. Ihania vauvantuoksuisia päiviä teille!

Mä olen nyt mittaillut noita verensokereita kuudetta eli viimeistä päivää. Ainoa ylitys ennen tätä päivää oli juhannuspäivän aamuna paasto joka varmaan pompsahti valvomisen ja yösyönnin johdosta No, tänään sitten, kun mittailin 1h aamupalan jälkeistä arvoa, niin pompsahti ensimmäisen kerran yli rajan, ollen 8.0 (alle 7,8 pitäis olla). Ihmettelin, että mitäs nyt, kun saman aamupalan söin mitä aiemminkin. Mietin hetken, pesin kädet uudestaan ja testasin uudestaan eri sormesta ja nytpäs tulikin vastaukseksi 7.4. eli samaa linjaa mitä aiemmatkin mittaukset on olleet. Arvaatte varmaan, kumman arvon merkkasin ylös Ihmettelen kyllä miten noi lukemat voi noin vaihdella... Tuntuu melko tyhjänpäiväiseltä koko mittailu tämän jälkeen! No, huomenna terkka tsekkaa mun mittailun tulokset ja päättää miten jatketaan. Omasta mielestähän noissa ei mitään hälyttävää ole ollut

Vauvan liikkeitäkin olen ollut tuntevinani nyt muutaman päivän. Samalla tajusin, että on niitä tainnut olla jo kauemminkin, en vaan ole uskonut, että ne niitä on Pahoinvointi loppui myös kuin taikaiskusta heti, kun rv 17 tuli täyteen. Jotain pientä öllötystä saattaa vielä olla toisinaan jos vatsa on liian tyhjä tai täysi, mutta onnellinen olen tästä olotilasta kuitenkin. Vielä viime viikon ke-to oli tosi paha olo aamusta iltaan. Samaten olen saanut jättää Gaviscon-närästyslääkkeen lipittämisen, ainakin nyt pariin, kolmeen päivään en ole tarvinnut sitä ollenkaan. Ehkä se seesteinen keskiraskaus tästä vihdoin alkaisi