Ottis
Emily67 Minä luottaisin Cb:n herkkään testiin. Ei ole ainakaan minulle antanut väärää tulosta. Sen eka kerran, kun km:n jälkeen oli kemiallinen raskaus, testasin sillä seuraavana päivänä kun tädin olisi pitänyt tulla ja viivaa näytti, ensin vahvempana ja sitten haalistui, mutt selkeä haamu lasiin jäi. Täti tuli samana päivänä tosi oudolla tavalla minulle, sillä mitään oireita menkoista ei ollut, vaan yht'äkkiä tuli illalla ristiselkä valtavan kipeäksi ja sitten alkoi ikäänkuin "supistella" alapäässä ja aamulla herätessä olikin jo alkanut ihan reilu vuoto. Tosin siitä supistelusta tiesin jo miehelle sanoa, ett nyt se on menoa ja jäi haaveet siltä erää siihen. Sillä kerralla ostin myös apteekista jonkin erittäin herkän testin, jonka herkkyys on 10 Uml vai mitä ne liekään ja se näytti samaisena iltana puhdasta negaa, eikä siitä sit ollutkaan pitkä matka tohon supisteluun.
Erka Sait mut sitten "höynäytettyä" tilaamaan Viljatestejä netistä :ashamed:
:wave: . En tiedä onko ne niitä herkkiä vai ei, mutt sivut olivat enkun kieliset ja lupailivat, ett voi testata jo dpo 10. No jaa, voihan sitä testata ihan milloin vain, mutt silloin siis kertoisi onko raskaana vai ei. Jotenkin kyllä tuntuu, ett mun ei kantsis noita herkkiä kovin tilailla, ettei tule lisää pettymyksiä, mutt toisaalta, niinkuin joku teistä jo kirjoittelikin, eipähän tuu sit turhia haikailtua plussan perään, kun täti tosiasiassa jo kurkkii nurkan takaa. Helppoja nämä asiat eivät ole.
Ai niin juu ja mur-murille vielä: Täytän heinäkuussa 43, joten nämä teidän antamanne tiedot hoidoista ovat todellakin tulleet mulle tarpeeseen. Jotenkin niin auttamattoman epäuskoinen raskautumisen suhteen olin ennen sitä ekaa raskautta, etten nettiinkään uskaltanut kirjoittaa edes haaveesta tai ajatuksesta nimettömänäkään. Enkä edes silloin kun olin raskaana. Vasta keskenmeno teki kaikesta jotenkin niin todellista, ett uskalsi alkaa oikeasti haaveilla.
Tiedoksi, että olen itse kaksonen ja lapsesta asti on mun päähäni niin iskostettu ajatusta, ett tyttökaksoset ei saa itse lapsia, ett sen olen uskonut läpi elämäni. Uskoa on vahvistanut myös se, että saman katraan kaksotyttösiskoni (ei mun oma puolikas, koska se on poika) ei ole koskaan saanut omaa lasta, vaikka muuten ollaan "sikiävää sukua". Sitten toisekseen olen 14 v:sta sairastanut reumaa ja siihen on ollut kaikki mahdolliset myrkyt hoitokeinoina. Sillä tämä meidän vauvaprojekti vähän siirtyikin oikean miehen löydyttyä, kun mun piti ensin ajaa alas kaikki lääkitykset. Sit mulla on vielä kilpparikin joditettu ja nyt siihen lääkkeenä thyroxin ja kaiken kukkuraksi mulla keliakia. En siis ole yksinkertaisesti jaksanut uskoa, ett voisin koskaan oikeasti tulla raskaaksi. Raskaana ollessa olin muuten elämäni kunnossa. En koskaan ole voinut niin hyvin. Reumakin unohtui kokonaan eikä ollut aavistustakaan kilpparin toiminnan häiriöistä yms.
Nyt sitten tuntuukin ihan sikahienolta, ett raskaus ehkä sittenkin on mahdollista ja etten niin kamalan vanhakaan vielä ole ja kun ainakin osittain korvattaviin hoitoihinkin on mahdollisuus, niin tuntuu kuin olisi saanut uuden elämän/ mahdollisuuden :saint:.
Menipähän vuodatukseksi, mutt hyvää illan jatkoa arvon Naiset. Sovitaan nyt alustavasti, ett kaikki ketkä vaan ehtivät plussaavat nyt joulukuussa :attn:!!
Erka Sait mut sitten "höynäytettyä" tilaamaan Viljatestejä netistä :ashamed:
:wave: . En tiedä onko ne niitä herkkiä vai ei, mutt sivut olivat enkun kieliset ja lupailivat, ett voi testata jo dpo 10. No jaa, voihan sitä testata ihan milloin vain, mutt silloin siis kertoisi onko raskaana vai ei. Jotenkin kyllä tuntuu, ett mun ei kantsis noita herkkiä kovin tilailla, ettei tule lisää pettymyksiä, mutt toisaalta, niinkuin joku teistä jo kirjoittelikin, eipähän tuu sit turhia haikailtua plussan perään, kun täti tosiasiassa jo kurkkii nurkan takaa. Helppoja nämä asiat eivät ole. Ai niin juu ja mur-murille vielä: Täytän heinäkuussa 43, joten nämä teidän antamanne tiedot hoidoista ovat todellakin tulleet mulle tarpeeseen. Jotenkin niin auttamattoman epäuskoinen raskautumisen suhteen olin ennen sitä ekaa raskautta, etten nettiinkään uskaltanut kirjoittaa edes haaveesta tai ajatuksesta nimettömänäkään. Enkä edes silloin kun olin raskaana. Vasta keskenmeno teki kaikesta jotenkin niin todellista, ett uskalsi alkaa oikeasti haaveilla.
Tiedoksi, että olen itse kaksonen ja lapsesta asti on mun päähäni niin iskostettu ajatusta, ett tyttökaksoset ei saa itse lapsia, ett sen olen uskonut läpi elämäni. Uskoa on vahvistanut myös se, että saman katraan kaksotyttösiskoni (ei mun oma puolikas, koska se on poika
) ei ole koskaan saanut omaa lasta, vaikka muuten ollaan "sikiävää sukua". Sitten toisekseen olen 14 v:sta sairastanut reumaa ja siihen on ollut kaikki mahdolliset myrkyt hoitokeinoina. Sillä tämä meidän vauvaprojekti vähän siirtyikin oikean miehen löydyttyä, kun mun piti ensin ajaa alas kaikki lääkitykset. Sit mulla on vielä kilpparikin joditettu ja nyt siihen lääkkeenä thyroxin ja kaiken kukkuraksi mulla keliakia. En siis ole yksinkertaisesti jaksanut uskoa, ett voisin koskaan oikeasti tulla raskaaksi. Raskaana ollessa olin muuten elämäni kunnossa. En koskaan ole voinut niin hyvin. Reumakin unohtui kokonaan eikä ollut aavistustakaan kilpparin toiminnan häiriöistä yms.Nyt sitten tuntuukin ihan sikahienolta, ett raskaus ehkä sittenkin on mahdollista ja etten niin kamalan vanhakaan vielä ole ja kun ainakin osittain korvattaviin hoitoihinkin on mahdollisuus, niin tuntuu kuin olisi saanut uuden elämän/ mahdollisuuden :saint:.
Menipähän vuodatukseksi, mutt hyvää illan jatkoa arvon Naiset. Sovitaan nyt alustavasti, ett kaikki ketkä vaan ehtivät plussaavat nyt joulukuussa :attn:!!
