40 + so what, wol 14 (2019)

@Emmelie75 voi, meidän hoidot on toodella pitkä stoori! :) Silloin kun aloitettiin, meillä ei niinkään ollut ongelmana solujen määrä vaan kypsyys ja heikko hedelmöittyminen. Kypsyysongelma ratkesi vasta klinikan vaihdon jälkeen, kun soluja maltettiin kypsytellä riittävän kauan. Toki lääkitystäkin vaihdettiin (Menopur --> Elonva+Pergoveris) ja kaikenlaista säätöä tehtiin matkan varrella. Mutta tiivistetysti: ekalla kierroksella 2016-17 (kun olin 41-42 vee) saatiin joka kerta 11-13 munasolua ja niistä aina vain 1-2 alkiota siirtoon. Tosin jälkimmäisellä klinikalla siirrettiin vain blastokystivaiheen alkioita - jos olisi siirretty 3-päiväisiä niin niitä olisi kyllä ollut enemmän. Meillä paljon katoa kävi jo hedelmöittymisvaiheessa ja lisää sitten pitkän viljelyn aikana.
Niin ja tässä vaiheessa mun AMH-arvoni oli 1,7.

Tokan kierroksen hoidoissa (kun olin jo 44-45 vee) saatiin ekalla kerralla 7 munasolua, joista 2 (blastokysti)alkiota ja tokalla kerralla 6 munasolua joista ei enää yhtään blastokystiä. AMH-arvoa ei ole mitattu uudelleen, mutta eiköhän se ole aika paljon pudonnut jo ihan solumäärien perusteella.

Sullahan tuo AMH-arvo on ikään nähden hyvä, joten uskoisin että munasoluja voisi parhaassa tapauksessa saada enemmänkin. Omaa klinikkaani (Dextra) voin lämpimästi suositella, mutta ei tietenkään voi luvata, että klinikan vaihto automaattisesti toisi enemmän alkioita tai paremman lopputuloksen. :) Saako kysyä, missä olette tällä hetkellä hoidoissa?
 
Pieni enkelipoika syntyi torstaina aamulla juurikin 20+2. Hän oli niin täydellinen ja silti vielä niin pieni ja keskeneräinen. Valitsimme tosiaan yksilötuhkauksen, jolla osaltamme haluamme kunniottaa hänen elämäänä, joka ei koskaan kunnolla saanut alkaa. Olen aivan lohduton ja palasina.

Todella ikävää kuulla että @Hulbertiina ja @Eloveera-79 olette joutuneet kokemaan saman helvetin läpi. Toisaalta se osaltaan myös lohduttaa että teilläkin elämä on tästä huolimatta kuitenkin lopulta jatkunut vaikkei tällainen koskaan unohdu. Ehkä minäkin löydän lopulta ne keinot selvitä tästä.
 
@Tikkerituu

Anna itsellesi aikaa toipua ja pyydä riittävän pitkä sairasloma. Mua yritettiin lähettää töihin jo viikon päästä. Se olisi ollut aivan liian aikaisin.. Itkin käytännössä tauotta kolme viikkoa ja vielä töihin paluun jälkeenkin purskahtelin itkuun kesken työpäivän.

Lauloin hänelle tuutulaulun ja puin hänet pikkuruiseen taikaviittaan ja hattuun siunajaisia varten. Jotenkin se, että sain tehdä hänen puolestaan jotain omaa, auttoi surussa.

Mies sen sijaan ei osannut surra näkyvästi. Jatkoi vain työntekoa ja suri minulta salassa. Muutama kuukausi tapauksen jälkeen purskahti vasta kyyneliin. Silloin tulikin ulos ihan kaikki. Tajusin, että meillä kaikilla on oma tapamme surra. Minä ääneen ja hän hiljaa itsekseen.

Vei aikaa ennenkuin keho toipui, mutta kun kierto lopulta palautui normaaliksi, onnistui toinen yritys jo ennen laskettua aikaa. Odotellessa helpotti tieto, että kun oli tullut raskaaksi, toinen raskaus olisi todennäköisempi. Juuri muuta positiivista ajatusta en pystynyt keksimään mieleeni. Yritin hoitaa tilanteen lasta kunnioittaen ja sitten keskittää ajatukseni uuteen yritykseen. Ja tosiaan onnistuihan se yritys, vaikka ikää olikin paljon.

Voimia!
 
Viimeksi muokattu:
@Roxanne Kiitos paljon vastauksestasi!!
Me ollaan tällä hetkellä Felicitaksessa, ja Dextra on se, jota mietin. Eero Varila kiinnostaisi, mutta jotenkin olen saanut käsityksen että suhtautuisi hieman negatiivisesti ylipainoisiin yrittäjiin? Itse yritän kyllä pudottaa painoa, ja ajateltiin että jos pitäisi kaksi välikiertoa ennen seuraavaa IVF-kierrosta, niin voisi joulusta huolimatta onnistua hivenen tiputtamaan painoa.

Ymmärtääkseni Dextrassa siirretään pelkkiä blastoja, koska ovat investoineet time-lapset kasvstuskaappiin. Blastoja varten tarvitsisin totisesti enemmän soluja, ja alkioita.

Miten teitte klinikan vaihdon? Marssitte toisaalle, ettekä enää ikinä vaan ilmoittautuneet edelliselle?
 
Pieni enkelipoika syntyi torstaina aamulla juurikin 20+2. Hän oli niin täydellinen ja silti vielä niin pieni ja keskeneräinen. Valitsimme tosiaan yksilötuhkauksen, jolla osaltamme haluamme kunniottaa hänen elämäänä, joka ei koskaan kunnolla saanut alkaa. Olen aivan lohduton ja palasina.

Todella ikävää kuulla että @Hulbertiina ja @Eloveera-79 olette joutuneet kokemaan saman helvetin läpi. Toisaalta se osaltaan myös lohduttaa että teilläkin elämä on tästä huolimatta kuitenkin lopulta jatkunut vaikkei tällainen koskaan unohdu. Ehkä minäkin löydän lopulta ne keinot selvitä tästä.
Voimia. Voimia kovasti.
 
Kävin kerran Dextrassa ja olisin mennyt sinne hoitoon, jos olisi tarvinnut. Muualla sanoivat mun rakkuloita kystiksi, ja siellä sanottiin heti, että ne viisi on munarakkuloita ja annettiin Pregnyl ja kierto lähti käyntiin keskenmenon jälkeen. Tuo Eero ei kai ota enää uusia potilaita kovin helposti, itse olin Annika S-T:llä. Vaikutti asiantuntevalta.
 
  • Tykkää
Reactions: Emmelie75
@Emmelie75 joo just noin me tehtiin, en enää varannut aikaa edelliselle klinikalle (meilläkin Felicitas) vaan suoraan Dextraan. Tein ekaa käyntiä varten sellaisen A4:n sepustuksen aiemmasta hoitohistoriasta (lääkitykset, munasolujen ja alkioiden määrät jne.), ja se kelpasi heille hyvin. Varmaan suullinen selostuskin olis riittänyt. Mitään uusia kokeita tms. eivät vaatineet.

Eero V. on mun lääkärini, en tiennytkään että hän ei enää ottaisi uusia potilaita...? :unsure: Voihan sitä silti kysyä. Ylipainoasiaan en osaa sanoa, mutta mun kokemukseni mukaan Eero on kyllä tosi mukava ja empaattinen lääkäri. Mielettömän asiantunteva myös, aina kertoilemassa uusimmista tutkimustuloksista. Muistakin Dextran lääkäreistä on jäänyt positiivinen mielikuva, kun olen heillä joskus satunnaisesti käynyt.

Onnea ja tsemppiä teille hoitoihin, kyllä sieltä hyvinkin voi tulla vielä parempi saalis! (y)
 
  • Tykkää
Reactions: Emmelie75
Ei ole omakohtaista kokemusta Eerosta. Tuttuni, jolla on moniongelmainen tapaus (alkiot ei kiinnity) ei saanut viime kesänä häneltä aikaa ja sanoi ettei ilmeisesti ota uusia potilaita. Voihan se olla, ettei ottanut kesällä, kun oli loma-aika. Aina kannattaa kysyä! :).
 
vierailija
Taustalta samaan aiheeseen kyselen, että mitenköhän klinikan vaihto onnistuu, jos käyttää luovutettuja soluja ja niitä on ostettuna etukäteen? Saako nekin siirrettyä vai pitääkö kaikki käyttää ko.klinikalla?
 
Taustalta samaan aiheeseen kyselen, että mitenköhän klinikan vaihto onnistuu, jos käyttää luovutettuja soluja ja niitä on ostettuna etukäteen? Saako nekin siirrettyä vai pitääkö kaikki käyttää ko.klinikalla?
Tuolla luovutettu munasolu Vol 2 -ketjussa vois varmaan tähän löytyä vastaus. Itse vasta ihan lähtösuorilla tässä luovutetun munasolun saannissa ja koko ajan käytetty samaa klinikkaa niin en osaa sanoa.
 
Taustalta samaan aiheeseen kyselen, että mitenköhän klinikan vaihto onnistuu, jos käyttää luovutettuja soluja ja niitä on ostettuna etukäteen? Saako nekin siirrettyä vai pitääkö kaikki käyttää ko.klinikalla?
Käsittääkseni voi siirtää klinikalta toiselle, ainakin Dextran sivuilla oli lomake juuri tähän tarkoitukseen. Voi kyllä maksaa jotain ja tietysti sillä uudella klinikalla joutuu maksamaan taas sen pakastettujen solujen säilytysmaksun.
 
@Tikkerituu Lämmin osanottoni!

@Mirumarumoru Onnea ja tsemppiä huomiselle :love:

Täällä tänään ensimmäinen neuvola ja kymmenes raskausviikkokin pyörähti käyntiin. Kävin viime viikolla varhaisultrassa ja yksi pikkutyyppi siellä köllötteli ja vastasi täsmälleen viikkoja kuukautisista laskien. Raskausoireet on lieviä, mutta niitä on, joten hyvillä mielin odottelen viikkojen kulumista. Laskeskelin, että mulla on lähes kymmenen raskautta takana, vaikka lapsia ei ole kuin kaksi. Jospa tämä saataisiin maaliin asti :love: Kaikki keskenmenot on olleet viikolla 7-8 ja ne, joista on varhaisultrassa löydetty syke, mutta ovat sitten menneet kesken, ovat olleet viikkojaan pienempiä. Jotenkin siis rohkaisi, että nyt mentiin siellä, missä pitääkin. Lääkäri sanoi, että ikäriski toki on olemassa, mutta koska mulla ei ole mitään perussairautta, lääkitystä tai ylipainoa, niin mitään isompaa huolta ei pitäisi olla.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille ja tsemppiä vaiheisiinne!
 
  • Tykkää
Reactions: Mirumarumoru
KeltainenSeepra, ihania uutisia. Nyt varmaan pääsette maaliin saakka. Täällä ainakin sormet ristissä.

Mirumarumoru, toivottavasti saat antaa ihanimman joululahjan tikussa rakkaallesi. Tehköön joulu taikojaan!

Eloveera-79, koita hieman hiljentää tahtia, jos mahdollista. Lepäät, kun siltä tuntuu.

Täällä ihan selvä ovisplussa tikussa. Toivottavasti perjantainen lempiminen riittää, kun rakkaani oli tänään myöhään töissä ja lähtee taas varhain aamulla. Jäi tänään siis lemmiskelyt väliin. Eikä se päivälläkään ole mahdollista, kun rakkaani on pitkän päivän töissä ja itse oon taas menossa yöksi töihin. Ei ehditä nähdä huomenna (siis sunnuntaina) kuin kellonsoiton jälkeen hetken. Joulun taikaa täällä toivon itsellekin.
 
Nyt tulee tosi omanapainen viesti , mutta osaisko joku antaa vertaistukea? Muistelisin että täällä oli useammalla kokemusta kemiallisista.

Mulla on nyt menossa luullakseni kp 8 ja eilen illalla tein raskaustestin, joka näytti kohtuullisen selkeää viivaa, noin puolet testiviivan väristä. Kuukautiset kuitenkin loppui juuri, ja oli mielestäni aika normaalit, ihan selkeää verta eikä mitään pientä tuhruttelua. Onko tästä pääteltävissä että mulla oli kemiallinen raskaus ja jos, kuinkahan kauan se suunnilleen näkyy raskaustestissä? Jos oli, tässä kierrossa en varmaan ovuloi? Minkälaisia oireita pitäis tarkkailla kohdunulkoisen tms. varalta?

En usko että normaali raskaus siitä verilöylystä olisi selvinnyt. Vähän on siipi maassa näin joulun alla. Kannattaisko mun nyt esim. parin päivän välein testata samalla testillä että nään että viiva varmasti haalenee? Kohdunulkoisessahan se kai voi jopa vahventua? Kohdunulkoinen mietityttää siksi että viiva oli melko vahva ollakseen kemiallinen, kun menkkojen alusta on kuitenkin jo viikko. Se oli vielä tehty illalla noin seiskan aikaan vain tunnin pidätyksellä.
 
Nyt tulee tosi omanapainen viesti , mutta osaisko joku antaa vertaistukea? Muistelisin että täällä oli useammalla kokemusta kemiallisista.

Mulla on nyt menossa luullakseni kp 8 ja eilen illalla tein raskaustestin, joka näytti kohtuullisen selkeää viivaa, noin puolet testiviivan väristä. Kuukautiset kuitenkin loppui juuri, ja oli mielestäni aika normaalit, ihan selkeää verta eikä mitään pientä tuhruttelua. Onko tästä pääteltävissä että mulla oli kemiallinen raskaus ja jos, kuinkahan kauan se suunnilleen näkyy raskaustestissä? Jos oli, tässä kierrossa en varmaan ovuloi? Minkälaisia oireita pitäis tarkkailla kohdunulkoisen tms. varalta?

En usko että normaali raskaus siitä verilöylystä olisi selvinnyt. Vähän on siipi maassa näin joulun alla. Kannattaisko mun nyt esim. parin päivän välein testata samalla testillä että nään että viiva varmasti haalenee? Kohdunulkoisessahan se kai voi jopa vahventua? Kohdunulkoinen mietityttää siksi että viiva oli melko vahva ollakseen kemiallinen, kun menkkojen alusta on kuitenkin jo viikko. Se oli vielä tehty illalla noin seiskan aikaan vain tunnin pidätyksellä.
Nyt tulee tosi omanapainen viesti , mutta osaisko joku antaa vertaistukea? Muistelisin että täällä oli useammalla kokemusta kemiallisista.

Mulla on nyt menossa luullakseni kp 8 ja eilen illalla tein raskaustestin, joka näytti kohtuullisen selkeää viivaa, noin puolet testiviivan väristä. Kuukautiset kuitenkin loppui juuri, ja oli mielestäni aika normaalit, ihan selkeää verta eikä mitään pientä tuhruttelua. Onko tästä pääteltävissä että mulla oli kemiallinen raskaus ja jos, kuinkahan kauan se suunnilleen näkyy raskaustestissä? Jos oli, tässä kierrossa en varmaan ovuloi? Minkälaisia oireita pitäis tarkkailla kohdunulkoisen tms. varalta?

En usko että normaali raskaus siitä verilöylystä olisi selvinnyt. Vähän on siipi maassa näin joulun alla. Kannattaisko mun nyt esim. parin päivän välein testata samalla testillä että nään että viiva varmasti haalenee? Kohdunulkoisessahan se kai voi jopa vahventua? Kohdunulkoinen mietityttää siksi että viiva oli melko vahva ollakseen kemiallinen, kun menkkojen alusta on kuitenkin jo viikko. Se oli vielä tehty illalla noin seiskan aikaan vain tunnin pidätyksellä.
Kyllä mulla kemiallisessa ensin testi on ollut neg ja sitten vuoto. Kohdunulkoisessa tuli vuoto, tosi runsas ja kivulias, ja sitten testi myöhemmin vahvistui. Kp12 vasta tajusin testata. Loppukierrossa kyl testasin Mut näytti vaan haamua ja vuoto alkoi, ja lopetin testauksen. Sinuna jatkaisin testausta just KU:n takia.
 
Hei, jollakin muistaakseni oli luomussa raskaudessa progesteroni tukemassa (oliko @Domi?) - tai sitten IUI:saa/inseminaatiossa? Miten kaytitte? Kun tajusin, etta minullahan olisi tuota Terolutia, jos siita voisi olla hyotya. Mietin, etta milloin se aloitetaan. Kolmesti paivassa on se minun normaali annokseni ollut, varmaan ehka sama annos kaikilla...? Toivottavasti joku tietaa esim. kokemuksesta jotain!
 
@Tikkerituu

Anna itsellesi aikaa toipua ja pyydä riittävän pitkä sairasloma. Mua yritettiin lähettää töihin jo viikon päästä. Se olisi ollut aivan liian aikaisin.. Itkin käytännössä tauotta kolme viikkoa ja vielä töihin paluun jälkeenkin purskahtelin itkuun kesken työpäivän.

Lauloin hänelle tuutulaulun ja puin hänet pikkuruiseen taikaviittaan ja hattuun siunajaisia varten. Jotenkin se, että sain tehdä hänen puolestaan jotain omaa, auttoi surussa.

Mies sen sijaan ei osannut surra näkyvästi. Jatkoi vain työntekoa ja suri minulta salassa. Muutama kuukausi tapauksen jälkeen purskahti vasta kyyneliin. Silloin tulikin ulos ihan kaikki. Tajusin, että meillä kaikilla on oma tapamme surra. Minä ääneen ja hän hiljaa itsekseen.

Vei aikaa ennenkuin keho toipui, mutta kun kierto lopulta palautui normaaliksi, onnistui toinen yritys jo ennen laskettua aikaa. Odotellessa helpotti tieto, että kun oli tullut raskaaksi, toinen raskaus olisi todennäköisempi. Juuri muuta positiivista ajatusta en pystynyt keksimään mieleeni. Yritin hoitaa tilanteen lasta kunnioittaen ja sitten keskittää ajatukseni uuteen yritykseen. Ja tosiaan onnistuihan se yritys, vaikka ikää olikin paljon.

Voimia!
Huomasin nama kirjoitukset nyt. Meidan enkelipoikammehan syntyi juuri siis 1.12.2019, han oli 36+1 viikkoa tuolloin. Han oli jo taysiaikaisen vauvan kokoinen ja aivan ihana. Sydamemme ovat sarkyneet. Emme ainakaan viela tieda syyta tapahtuneeseen, mutta ikamme ei ollut syy. Ruumiinavaus on tehty, mutta tietoja emme ole viela saaneet. Useimmat tallaiset tapaukset kuulemma jaavat selvittamittomiksi. Olen kirjoittanut pojastamme enemman Alkionsiirroista plussanneet -palstalla.

En tiennyt, etta palstoillamme kolmella muullakin on kaynyt samantapaisesti. Lahetan kaikille teille Ison Halin @Hulbertiina & @Eloveera-79 ja @Tikkerituu . Meilla siis piti vauva syntya nyt 28.12., mutta sen sijaan jarjestetaan hautajaisia tammikuulle (hanet haudataan arkussa). Asun Englannissa, niin olen aitiyslomalla ja vauvakin rekisteroitiin vaestorekisteriin - mutta vauvaa ei ole sylissa...
 
Viimeksi muokattu: