Apua 40 lähestyy
Miten Te selvisitte 40 vuoden "rajapyykistänne"? Itselläni tuo ikä täyttyy vielä tänä vuonna .
Kauhu kynsii jo sielua. Olo on samalla sekä haikea että ahdistunut. On haikeaa, kun nuoruus jää lopullisesti taakse, ja harmaa, mitäänsanomaton keski-ikä odottaa. Ja ahdistaa erittäin voimakkaasti, kun tunnen, että en ole vielä saavuttanut elämässäni oikeastaan mitään . Kunnianhimoiset tavoitteet jäivät vain tavoitteiksi. Tuntuu, että en ikinä saavuta niitä.
Mitä olette ajatelleet 40 vuotispäivänänne? Oletteko juhlistaneet 40-vuotispäiväänne perheen/ystävien kanssa? Oletteko häipyneet johonkin "pakoon", vai tyystin unohtaneet koko päivän?
Surullista ja niin, niin ahdistavaa on tämä ikääntyminen . Naiselle ei iästä ole mitään hyötyä. Olenkin joskus ajatellut, kuinka järkevää on, että alkukantaisissa kulttuureissa nainen kuolee ennen vaihdevuosiaan. Ei tarvitse kärsiä rapistuvasta kehosta, henkisestä lamasta, vaihdevuosioireista ja psyykkisistä oireista lopun ikää. Kuolema tulee ja korjaa naisen, joka ei voi enää synnyttää lapsia.
Onko Teillä vielä seksielämää 40 vuotta täytettyänne? Onko seksi muuttunut jotenkin? Millainen suhde Teillä on omaan, vanhenevaan vartaloonne? Miten suhtaudutte itseänne nuorempiin naisiin? Koetteko heidät uhkaksi parisuhteellenne?
Itse koen, että minulla seksuaalisesti paras ikävaihe oli noin 20 - 25 vuotiaana. Nyt synnytysten jälkeeen keho alkaa rapistua, ylipainoa on kertynyt noin 15 kiloa, rinnat ja mahanahka roikkuvat, emätin on "väljä", ja lantionpohjalihakset ovat aivan olemattomat. Minulla on virtsankarkailua, ja se on aika kiusallista etenkin yhdynnässä. Muistikin alkaa pätkiä, ja välillä masentaa. Kurjaa on tämä vanhenevan naisen elämä.
Jäntevää, kiinteää vartaloa ei minulla enää ole. Joskus tunnen kateutta katsellessani kiinteitä, trimmattuja naisia. Silloin mietin, miltä miehestäni tuntuu katsella rapistuvaa vartaloani? Onko se hänestä yhtä ruma kuin itsestäni? Haluaisiko hän mieluummin seksiä pystyrintaisen, kiinteävartaloisen ja alapäästään "tiukan" naisen kanssa?
Kuinka selvitä 40-vuotispäivästä ?
Kauhu kynsii jo sielua. Olo on samalla sekä haikea että ahdistunut. On haikeaa, kun nuoruus jää lopullisesti taakse, ja harmaa, mitäänsanomaton keski-ikä odottaa. Ja ahdistaa erittäin voimakkaasti, kun tunnen, että en ole vielä saavuttanut elämässäni oikeastaan mitään . Kunnianhimoiset tavoitteet jäivät vain tavoitteiksi. Tuntuu, että en ikinä saavuta niitä.
Mitä olette ajatelleet 40 vuotispäivänänne? Oletteko juhlistaneet 40-vuotispäiväänne perheen/ystävien kanssa? Oletteko häipyneet johonkin "pakoon", vai tyystin unohtaneet koko päivän?
Surullista ja niin, niin ahdistavaa on tämä ikääntyminen . Naiselle ei iästä ole mitään hyötyä. Olenkin joskus ajatellut, kuinka järkevää on, että alkukantaisissa kulttuureissa nainen kuolee ennen vaihdevuosiaan. Ei tarvitse kärsiä rapistuvasta kehosta, henkisestä lamasta, vaihdevuosioireista ja psyykkisistä oireista lopun ikää. Kuolema tulee ja korjaa naisen, joka ei voi enää synnyttää lapsia.
Onko Teillä vielä seksielämää 40 vuotta täytettyänne? Onko seksi muuttunut jotenkin? Millainen suhde Teillä on omaan, vanhenevaan vartaloonne? Miten suhtaudutte itseänne nuorempiin naisiin? Koetteko heidät uhkaksi parisuhteellenne?
Itse koen, että minulla seksuaalisesti paras ikävaihe oli noin 20 - 25 vuotiaana. Nyt synnytysten jälkeeen keho alkaa rapistua, ylipainoa on kertynyt noin 15 kiloa, rinnat ja mahanahka roikkuvat, emätin on "väljä", ja lantionpohjalihakset ovat aivan olemattomat. Minulla on virtsankarkailua, ja se on aika kiusallista etenkin yhdynnässä. Muistikin alkaa pätkiä, ja välillä masentaa. Kurjaa on tämä vanhenevan naisen elämä.
Jäntevää, kiinteää vartaloa ei minulla enää ole. Joskus tunnen kateutta katsellessani kiinteitä, trimmattuja naisia. Silloin mietin, miltä miehestäni tuntuu katsella rapistuvaa vartaloani? Onko se hänestä yhtä ruma kuin itsestäni? Haluaisiko hän mieluummin seksiä pystyrintaisen, kiinteävartaloisen ja alapäästään "tiukan" naisen kanssa?
Kuinka selvitä 40-vuotispäivästä ?