40-v. kriisi, miten selvisitte?

  • Viestiketjun aloittaja Apua 40 lähestyy
  • Ensimmäinen viesti
Apua 40 lähestyy
Miten Te selvisitte 40 vuoden "rajapyykistänne"? Itselläni tuo ikä täyttyy vielä tänä vuonna :( .

Kauhu kynsii jo sielua. Olo on samalla sekä haikea että ahdistunut. On haikeaa, kun nuoruus jää lopullisesti taakse, ja harmaa, mitäänsanomaton keski-ikä odottaa. Ja ahdistaa erittäin voimakkaasti, kun tunnen, että en ole vielä saavuttanut elämässäni oikeastaan mitään :( . Kunnianhimoiset tavoitteet jäivät vain tavoitteiksi. Tuntuu, että en ikinä saavuta niitä.

Mitä olette ajatelleet 40 vuotispäivänänne? Oletteko juhlistaneet 40-vuotispäiväänne perheen/ystävien kanssa? Oletteko häipyneet johonkin "pakoon", vai tyystin unohtaneet koko päivän?

Surullista ja niin, niin ahdistavaa on tämä ikääntyminen :( . Naiselle ei iästä ole mitään hyötyä. Olenkin joskus ajatellut, kuinka järkevää on, että alkukantaisissa kulttuureissa nainen kuolee ennen vaihdevuosiaan. Ei tarvitse kärsiä rapistuvasta kehosta, henkisestä lamasta, vaihdevuosioireista ja psyykkisistä oireista lopun ikää. Kuolema tulee ja korjaa naisen, joka ei voi enää synnyttää lapsia.

Onko Teillä vielä seksielämää 40 vuotta täytettyänne? Onko seksi muuttunut jotenkin? Millainen suhde Teillä on omaan, vanhenevaan vartaloonne? Miten suhtaudutte itseänne nuorempiin naisiin? Koetteko heidät uhkaksi parisuhteellenne?

Itse koen, että minulla seksuaalisesti paras ikävaihe oli noin 20 - 25 vuotiaana. Nyt synnytysten jälkeeen keho alkaa rapistua, ylipainoa on kertynyt noin 15 kiloa, rinnat ja mahanahka roikkuvat, emätin on "väljä", ja lantionpohjalihakset ovat aivan olemattomat. Minulla on virtsankarkailua, ja se on aika kiusallista etenkin yhdynnässä. Muistikin alkaa pätkiä, ja välillä masentaa. Kurjaa on tämä vanhenevan naisen elämä.

Jäntevää, kiinteää vartaloa ei minulla enää ole. Joskus tunnen kateutta katsellessani kiinteitä, trimmattuja naisia. Silloin mietin, miltä miehestäni tuntuu katsella rapistuvaa vartaloani? Onko se hänestä yhtä ruma kuin itsestäni? Haluaisiko hän mieluummin seksiä pystyrintaisen, kiinteävartaloisen ja alapäästään "tiukan" naisen kanssa?

Kuinka selvitä 40-vuotispäivästä :( ? :(
 
Puhkis
Minulla oli 40 kriisi, mutta se johtui enemmänkin elämän rajallisuuden kokemisesta niin konkreettisesti. Nyt olen lähempänä 50 ja hyvin sinut itseni ja elämäni kanssa.
Elämä ei ole yhtäkuin kiinteä kroppa ja nuoruus. Ikääntymisessä on paljon hyvää. Elämänkokemus antaa perspektiiviä moneen asiaan! Voi olla varma itsestään eikä tarvitse ajatella, mitä muut ajattelevat.
Sinulla on virtsankarkailua, Mene lääkäriin, asialle voi tehdä paljonkin. Mainitse asiasta gynekologillesi, hän neuvoo ja ohjaa tarvittaessa eteenpäin. Kroppasi rupsahtaa, mitäs tuosta. Vanheneehan se miehesikin eikä taatusti ole nelikymppisenä sama adonis kuin esim. 10 vuotta sitten.
 
Hei,

itselläni tuo maaginen raja tulee eteen runsaan vuoden päästä ja siihen liittyvät ajatukset jo kolkuttelee mielen porteilla - tosin helppohan minun on nyt kirjoittaa, kun kriisi voi myöhemmin iskeä vaikka kuinka pahana.

Kirjoitit:
>Kunnianhimoiset tavoitteet jäivät vain tavoitteiksi. Tuntuu, että en >ikinä saavuta niitä.

Minuakin painaa tämä asia. Nyt olen vieläpä raskaana (mistä olen siis tosi tosi iloinen, pitkäiaikainen haave), ja mietin tuleeko äitiydestä nyt urakehitrykselleni se viimeinen jarru. Kun ei tähän astikaan ole mennyt parhaalla mahdolliseslla tavalla - olen humanisti, nk. akateeminen pätkätyöläinen, töitä kyllä on löytynyt, mutta pienissä pätkissä: vakituista työtä ei löydy omalta alalta. Se tekee elämästä aika epävarmaa monella tapaa ja joskus se myös hävettää.

Mutta toisaalta ajattelen , että on paljon 'työtä' ja tärkeitä asioita, joita olen tehnyt, vaikkei niitä CV:hen kirjatakaan. Olen huolehtinut lähimmäisitäni ja tehnyt monenlaista vapaaehtoistyötä, sekä yrittänyt järjestöissä toimien vaikuttaa siihen, että maailmasta tulisi vähän oikeudenmukaisempi paikka. En saa niistä sulkaa hattuuni eikä niillä osteta taivaspaikkaa, mutta tiedän kuitenkin itse että 'I make the difference' kuten amerikkalaiset sanovat - en ole elänyt turhaa elämää vaikken olisikaan mikään supermenestyjä-tähti-ihme... Nyt on vain jotenkin sellaiset ajat että korostetaan hirveästi ulkoista kunniaa.


 
älä sure ikääsi. Mielestäni nainen on parhaimmillaan nelikymppisenä.
elämänkokemusta on jo olemassa, ettei kaikista pikkuasioista hätkähdä. Eikä se seksielämäkään mihinkään karkaa, jos muut asiat kohdallaan. Itse menin mieheni kanssa naimisiin samana vuonna, kun täytin 40v. Olimme asuneet avoliitossa sitä ennen 6v. Ja yhteinen lapsemme oli 3v. Aikuiset lapsemmekin olivat vaan innoissaan.
40v. synttärit juhlittiin kotona perheen ja ystävien kesken. Nyt olen 43 ja elämä senkuin paranee. Koulun olen vasta aloittanut, joten koulutukseenkaan ei nykypäivänä ikä ole este.
tsemppiä vaan sinulle.
 
ei minulla sellaista kriisiä edes ole ollutkaan. On pelkästään viime vuosina tullut mieleen että tässä alkaa olla puolet elämästä takana. sitä on miettinyt mitä elämässä on ehtinyt tehdä ja suunnittelee kaikenlaista mitä ehtii vielä tehdä. Itse ainakin yli nelikymppisenä tunnen paljon varmemmaksi kuin joskus nuorempana, en mieti sitä mitä muut ajattelee minusta tai miten joku asia pitäisi tehdä. Teen juuri niin kuin minusta itsestä tuntuu. Uskokaa tai älkää mutta tässä parin viime vuoden aikana olen ottanut telttamaisten t-paitojen sijaan jopa aika tiukat puserot käyttöön ja muodot näkyy, mutta ei sentään tissit paista yläkautta eikä napa näy.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.07.2005 klo 23:44 Apua 40 lähestyy kirjoitti:
harmaa, mitäänsanomaton keski-ikä odottaa. Ja ahdistaa erittäin voimakkaasti, kun tunnen, että en ole vielä saavuttanut elämässäni oikeastaan mitään :( . Kunnianhimoiset tavoitteet jäivät vain tavoitteiksi.

Naiselle ei iästä ole mitään hyötyä. Olenkin joskus ajatellut, kuinka järkevää on, että alkukantaisissa kulttuureissa nainen kuolee ennen vaihdevuosiaan. Ei tarvitse kärsiä rapistuvasta kehosta, henkisestä lamasta, vaihdevuosioireista ja psyykkisistä oireista lopun ikää. Kuolema tulee ja korjaa naisen, joka ei voi enää synnyttää lapsia.

Onko Teillä vielä seksielämää 40 vuotta täytettyänne? Onko seksi muuttunut jotenkin? Millainen suhde Teillä on omaan, vanhenevaan vartaloonne? Miten suhtaudutte itseänne nuorempiin naisiin? Koetteko heidät uhkaksi parisuhteellenne?

Itse koen, että minulla seksuaalisesti paras ikävaihe oli noin 20 - 25 vuotiaana. Nyt synnytysten jälkeeen keho alkaa rapistua, ylipainoa on kertynyt noin 15 kiloa, rinnat ja mahanahka roikkuvat, emätin on "väljä", ja lantionpohjalihakset ovat aivan olemattomat. Minulla on virtsankarkailua, ja se on aika kiusallista etenkin yhdynnässä. Muistikin alkaa pätkiä, ja välillä masentaa. Kurjaa on tämä vanhenevan naisen elämä.

Jäntevää, kiinteää vartaloa ei minulla enää ole. Joskus tunnen kateutta katsellessani kiinteitä, trimmattuja naisia. Silloin mietin, miltä miehestäni tuntuu katsella rapistuvaa vartaloani? Onko se hänestä yhtä ruma kuin itsestäni? Haluaisiko hän mieluummin seksiä pystyrintaisen, kiinteävartaloisen ja alapäästään "tiukan" naisen kanssa?

Kuinka selvitä 40-vuotispäivästä :( ? :(
Hihihihiiii! Tää on hyvä vitsi =). "Harmaa" keski-ikä ei ole ollenkaan mitäänsanomaton! Sitäpaitsi eläkeiässähän se vasta kiireiseksi elämä muuttuukin, mutta jo nyt tuntuu, että päivässä saisi olla 50 h, että ehtisi kaiken mitä tahtoo tehdä! Harrastuksia ja uusia mielenkiinnon kohteita löytyy vaikka millä mitalla! Mielikuvitusta riittää ja on kypsyyttä ja taitoa ottaa ilo irti elämästä ns. pienillä asioilla =).

Minä olin saavuttanut vaikka mitä - kunnes tulin vahingossa raskaaksi 4-kymppisenä! Synnytin terveen lapsen ja raskauskin meni moitteettomasti, mutta pointtipa olikin se, että kun lapseni syliini sain, kaikki muut "saavutukset" kalpenivat! Lapsi on elämän suurin saavutus ja lahja! - Joten vaikka aion tehdä vielä vaikka mitä muuta, mikään, ei mikään koskaan voita lapseni ykkössijaa saavutusteni kirjossa! - Niin, ellen saa toista lasta =).

Vai että kuolema korjaa, no kuule, kyllä jokainen ihminen kuolee, mutta en nyt varsin suosittele, että sinä juniori asetut kiikkustuoliin varttumaan lopullista kopsahdusta. Seksi on monella 5-kymppisellä todella kypsää ja nautinnollista, ovat tutut kertoneet niin onnellisina, että heitä on pakko uskoa! - Minusta on mukavaa olla naisellinen nainen =). Enää en ole pikkutyttö, vaan oikea "rotunainen" =).

Mitä jos hankkisit pienen depislääkekuurin? Ja ilman muuta osta ne kaksi Vagitrim-palloa ja ala treenata! Kas kun ei lp-jumpasta sinulle aikaisemmin tiedotettu!

Katseletkos sinä itse kaihoten 2-kymppisiä miehenalkuja? Minä en todellakaan katso! Minä rakastan omaa miestäni, hänen jalouttaan, kestävyyttään arjessa. Silitän ohenevia päälaen hiuksia hellästi ja hymyilen lempeästi maailmani ainoalle oikealle Miehelle =).

Kyllä se päivä vaan ohi menee, niin menevät kaikki elämämme päivät, mutta muistot jäävät!

Onnea 4-kymppiselle! :flower:
 
nyt 42 v
40 vuoden "rajapyykistä" selvisin vatsa pongollaan, kuopustamme odottaen.

Keski-iästä saa harmaan, jos siitä sellaisen tekee ja uusia tavoitteita voi aina laatia. Kaikista ei tule avaruuslentäjiä tai pop-tähtiä.

Enää en muista mitä tuli 40 v päivänä mietittyä, se oli päivä muiden joukossa, perheen kera juhlittiin kakkua syöden.

Tilastollisesti nainen on seksuaalisesti aktiivisimmillaan nelikymppisenä, toisin kuin mies, jonka seksuaalisuus on huipussaan alle parikymmippisenä. Iän myötä seksi on muuttunut vain nautittavammaksi. Vartaloni kanssa olen sinut, täydellinen ei tarvitse olla. Itsestään kannattaa pitää hieman huolta, sen verran, että pysyy terveessä kunnossa. Kyllä miehessäkin alkaa ikä jättää ulkoisia merkkejä, enkä tunne nuorten naisten olevan minulle mikään uhka.

Kyllä elämä jatkuu vielä neljänkymmenen vuoden rajapyykin jälkeenkin :D
 
clivia
Ainoa ikäkriisi oli siinä alta kolmekymppisenä kun tunsin että elämä on taaksejäänyttä.
Nyt täytän 42 eikä ole mitään kriisejä iän suhteen.
Seksielämä on parantunut iän myötä,ei häiritse liikakilot eikä löysä mahanahka.En pelkää että mies löytää minua nuoremman ja kauniimman.
Elämä on seesteistä. =)
 
yli nelikympinen
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.07.2005 klo 08:41 clivia kirjoitti:
Ainoa ikäkriisi oli siinä alta kolmekymppisenä kun tunsin että elämä on taaksejäänyttä.
Nyt täytän 42 eikä ole mitään kriisejä iän suhteen.
Seksielämä on parantunut iän myötä,ei häiritse liikakilot eikä löysä mahanahka.En pelkää että mies löytää minua nuoremman ja kauniimman.
Elämä on seesteistä. =)

samoin täälä! :)
 
minua ei ahdista ikääntyminen yhtään, olen 47 vuotias ja tunnen olevani ja eläväni parsta aikaa. Ja en tunne itseäni edes " vanhaksi".
pienet lapset 6v ja 8v pitävät nuorena ja vauhdissa mukana. elämä on todella elämisen arvoista ja ihanaa! :)
kriisi oli 30 vuotiaana kait oman itsensä löytämistä lähinnä mutta ikä ei ole koskaan tuottanut murheita.
 
Apua 40 lähestyy
Kiitos kaikille kirjoituksistanne!

Minua ikääntyminen ahdistaa. Tosin tästä aiheesta ei saisi ääneen puhuakaan :( . Pitäisi vaan teeskennellä, että onpas se mukavaa, kun tulee vanhaksi, rupsahtaneeksi akaksi :( . Erotunko vielä tapetista?

No sanonpa kuitenkin ääneen, että minusta vanheneminen on kurjaa! Ja että haluaisin olla vielä nuori =) ! Jospa se on jollekin liikaa, niin en voi mitään. Naiselle vanhenemisessa ei ole mitään hyvää :( .

Työelämässä on väsynyt, työtahti hidastuu, ei opi nopeasti uusia asioita, nuoremmat menevät ohi. Fyysisiä vaivoja tulee ikääntyessä. Virtsankarkailua, suonikohjut, riippurinnat, löysä roikkuva maha, leveä takapuoli. Psyykkisellä puolella muisti alkaa temppuilla, asiat tahtovat unohtua ja seksihalutkin katoavat :( . Vai onko niin, että kenelläkään muulla noin 40-vuotiaalla naisella ei ole em. ongelmia? Mutta minulla on :( .

Virtsankarkailusta muutama sana. Se, jolla tätä vaivaa ei ole, ei voi ymmärtääkään vaivaa. Kun nostaessa, aivastellessa ja nauraessa pissa karkaa. Yhdynnässäkin tulee pissaa sänkyyn Tosi kurja vaiva on.

Kyllä on kuulat käytössä, vaan eipä niistä ole mitään apua. Olen myös käynyt lääkärillä. Lääkäri kertoi, että vaiva on perinnöllinen. Jotkut naiset saavat sen, toiset eivät, vaikka olisivat synnyttäneet montakin lasta. Fysioterapeutin kalliissa hoidossa kävin myös. No hukkaan menivät nekin rahat ( liki 300 euroa...). Lääkäri ehdotti, että virtsankarkailuun on olemassa myös leikkaus. Leikkausta olen harkinnutkin. Josko Teillä olisi kokemuksia TVT-leikkauksesta, onko ollut apua virtsankarkailuun =) ?

Masennuslääkkeitä en kaipaa. Nyt on vaikea vaihe, menee ohi aikanaan. 30-kriisi meni helpommin ohi. Silloin tuntui, että vielä on elämääkin jäljellä =) . No onhan siitä jo pian 10 vuotta aikaa.

Kyllä vaihdevuodet ottavat koville joillakin naisilla:( . Nämä 45+-naiset terrorisoivat lähipiiriään ( oma puoliso, lapset, miniät, vävyt, lapsenlapset, työkaverit ym. ) mielialavaihteluillaan, väsymyksellään, ihmissuhdevaikeuksillaan.

Anoppini oli ainakin tosi kummallinen tuossa 50 vuoden molemmin puolin :( . Koskaan ei tiennyt, kun meni kylään, mistäpäin tänään tuulee? Miniä sai heti likasangon niskaansa, miniän syytähän ne anopin vaihdevuodetkin ovat =) .

Tunnen monta noin 50-60-vuotiasta naista. Suurin osa heistä elää sairaalloisen voimakkaassa riippuvuussuhteessa puolisoonsa ja aikuisiin lapsinsa. Onhan se aika kummallista, jos puolison on tultava mukaan joka paikkaan? Nainen pelkää mennä yksin kauppaan, mies kuskaa joka paikkaan, vaikka naisella on auto ja ajokortti?

Puolisoa kytätään, kaikki asiat kysellään juurta jaksain. Ja se seksielämäkin on sitä, että pidetään kädestä kiinni. Monet vaihdevuosi-ikäiset naiset ovat sanoneet, että selibaattia on jatkunut parisuhteessa jo monta vuotta! Joillakin huonossa parisuhteessa eläville tulee mukaan myös puolison pettäminen.

Ja aikuisten lasten elämään pitää puuttua jatkuvasti! Heille pitää soittaa vähintäänkin kerran päivässä. Jatkuvasti tarkistetaan, missä nuo 20-30-vuotiaat "piltit" menevät! Aikuisten lasten kotona juostaan jatkuvasti kylässä:( . Läheisriippuvuutena pidän tätä käytöstä. On aika kummallista, jos aikuinen nainen ei kykene omaan elämään :( .

No, 40 vuotta täyttyy tänä vuonna. Toivottavasti elämää on senkin jälkeen B) !
 
clivia
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.07.2005 klo 14:12 Apua 40 lähestyy kirjoitti:
Kiitos kaikille kirjoituksistanne!

Minua ikääntyminen ahdistaa. Tosin tästä aiheesta ei saisi ääneen puhuakaan :( . Pitäisi vaan teeskennellä, että onpas se mukavaa, kun tulee vanhaksi, rupsahtaneeksi akaksi :( . Erotunko vielä tapetista?

No sanonpa kuitenkin ääneen, että minusta vanheneminen on kurjaa! Ja että haluaisin olla vielä nuori =) ! Jospa se on jollekin liikaa, niin en voi mitään. Naiselle vanhenemisessa ei ole mitään hyvää :( .

Työelämässä on väsynyt, työtahti hidastuu, ei opi nopeasti uusia asioita, nuoremmat menevät ohi. Fyysisiä vaivoja tulee ikääntyessä. Virtsankarkailua, suonikohjut, riippurinnat, löysä roikkuva maha, leveä takapuoli. Psyykkisellä puolella muisti alkaa temppuilla, asiat tahtovat unohtua ja seksihalutkin katoavat :( . Vai onko niin, että kenelläkään muulla noin 40-vuotiaalla naisella ei ole em. ongelmia? Mutta minulla on :( .

Virtsankarkailusta muutama sana. Se, jolla tätä vaivaa ei ole, ei voi ymmärtääkään vaivaa. Kun nostaessa, aivastellessa ja nauraessa pissa karkaa. Yhdynnässäkin tulee pissaa sänkyyn Tosi kurja vaiva on.

Kyllä on kuulat käytössä, vaan eipä niistä ole mitään apua. Olen myös käynyt lääkärillä. Lääkäri kertoi, että vaiva on perinnöllinen. Jotkut naiset saavat sen, toiset eivät, vaikka olisivat synnyttäneet montakin lasta. Fysioterapeutin kalliissa hoidossa kävin myös. No hukkaan menivät nekin rahat ( liki 300 euroa...). Lääkäri ehdotti, että virtsankarkailuun on olemassa myös leikkaus. Leikkausta olen harkinnutkin. Josko Teillä olisi kokemuksia TVT-leikkauksesta, onko ollut apua virtsankarkailuun =) ?

Masennuslääkkeitä en kaipaa. Nyt on vaikea vaihe, menee ohi aikanaan. 30-kriisi meni helpommin ohi. Silloin tuntui, että vielä on elämääkin jäljellä =) . No onhan siitä jo pian 10 vuotta aikaa.

Kyllä vaihdevuodet ottavat koville joillakin naisilla:( . Nämä 45+-naiset terrorisoivat lähipiiriään ( oma puoliso, lapset, miniät, vävyt, lapsenlapset, työkaverit ym. ) mielialavaihteluillaan, väsymyksellään, ihmissuhdevaikeuksillaan.

Anoppini oli ainakin tosi kummallinen tuossa 50 vuoden molemmin puolin :( . Koskaan ei tiennyt, kun meni kylään, mistäpäin tänään tuulee? Miniä sai heti likasangon niskaansa, miniän syytähän ne anopin vaihdevuodetkin ovat =) .

Tunnen monta noin 50-60-vuotiasta naista. Suurin osa heistä elää sairaalloisen voimakkaassa riippuvuussuhteessa puolisoonsa ja aikuisiin lapsinsa. Onhan se aika kummallista, jos puolison on tultava mukaan joka paikkaan? Nainen pelkää mennä yksin kauppaan, mies kuskaa joka paikkaan, vaikka naisella on auto ja ajokortti?

Puolisoa kytätään, kaikki asiat kysellään juurta jaksain. Ja se seksielämäkin on sitä, että pidetään kädestä kiinni. Monet vaihdevuosi-ikäiset naiset ovat sanoneet, että selibaattia on jatkunut parisuhteessa jo monta vuotta! Joillakin huonossa parisuhteessa eläville tulee mukaan myös puolison pettäminen.

Ja aikuisten lasten elämään pitää puuttua jatkuvasti! Heille pitää soittaa vähintäänkin kerran päivässä. Jatkuvasti tarkistetaan, missä nuo 20-30-vuotiaat "piltit" menevät! Aikuisten lasten kotona juostaan jatkuvasti kylässä:( . Läheisriippuvuutena pidän tätä käytöstä. On aika kummallista, jos aikuinen nainen ei kykene omaan elämään :( .

No, 40 vuotta täyttyy tänä vuonna. Toivottavasti elämää on senkin jälkeen B) !
Varmasti on elämää vielä 40 vuotiapäivänkin jälkeen =)
Mulla on viisi alatiesynnytystä mutta ei hajuakaan virtsankarkailuongelmista.Varmasti se on kiusallinen vaiva,mun ystäväni sai sen 25 vuotiaana synnytettyään yhden lapsen.Leikkaushan on tehokas vaihtoehto jus jumppaaminen ei auta.
Suonikohjuistakaan en mitään tiedä ja esikoinen muutti juuri pois kotoa.Siellä hän nyt opettelee elämään omassa kämpässä poikamieselämää mutta en ajatellut mennä kyttäämään nurkkiin.Eiköhän tuo siellä pärjää =)
Kai me kaikki haluttais nuorina säilyä,ainakin tuon kropan osalta mutta se on vääjäämätön tosiseikka että kaikki me rupsahdetaan ennemmin tai myöhemmin,miehetkin siinä kuin naiset.
Toisille vanheneminen ottaa kovemmalle kuin toisille,kaikki me ollaan erilaisia ja erilailla elämästä ajatellaan.
Mun miehen äiti on kuuskymppinen aivan mahdoton roikkumaan lapsissaan.Joka päivä soittaa miehelle että muista juoda ja tuutko tänne syömään kun siellä ei saa kunnon ruokaa ja muista levätä ja koska tulet käymääb ym ym.
Rasittava persoona aina välillä,mutta ei kaikista naisista vanhetessaan tule lapsissaan roikkujia,mun äitikään ei roiku.
Tuosta seksipuolesta sen verran että mun haluni tuntuu iän myötä vaan lisääntyvän,mitä isommaksi lapset kasvaa ja mitä enemmän mä saan nukuttua täysiä yöunia sen aktiivisemmaksi olen tullut.
Toista se oli nuorempana kun muksut valvotti,oli niin puhki ja väsynyt ettei käynyt seksi mielessäkään.
Sitäpaitsi ne on vain numeroita mitkä vuosien mittaan vaihtuu.Se on paljon päänupista kiinni millaiseksi elämänsä kokee.
Kyllä se siitä helpottaa,onhan me muutkin selvitty =)
 

Ota vastuu elämästäsi ja tee jotakin.
Vaihda työ mielenkiintoisempaan jos työelämässä olet väsynyt, työtahtisi hidastuu, etkä opi nopeasti uusia asioita.

Nuoremmat menevät ohi, koska heille ei tarvitse maksaa samaa palkkaa kuin sinulle. Riippuu yrityksestä ja sen arvomaailmasta, mikä on yleinen trendi. Mieti mitä ovat sinun vahvuutesi ja korosta niitä. Mainosta vahvuuksiasi älä heikkouksia !

Fyysisiä vaivoja tulee ikääntyessä, se on totta. Voit ehkäistä niitä ruokavaliolla, liikunnalla ja terveellisillä elämäntavoilla. Liikakilot tulevat liiasta energiansaannista. Ole rehellinen itsellesi sillä valinta on valinta on loppujen lopuksi yksin sinun. Jos et kykene tekemään yksin muutoksia, hakeudu ryhmään joka kannustaa.

Jos rinnat roikkuu, leikkauta ne pienemmäksi. Virtsankarkailuunkin on omat hoidot. Anoppini kävi leikkauksessa ja homma hoitui sillä. Löysän mahan saa pienemmäksi jumppaamalla, samoin leveän takapuolen. Muista pitkäjänteinen oikea ruokavalio. Vähän lyhyitä hilihydraatteja.

Jos muisti temppuilee mene lääkärille ja tarkistutya asia. Muista, muistia voi myös kehittää. Tee ristisanatehtäviä tai aloita uuden kielen opiskelut.

Seksi kuolee jos sitä ei vaali. Käy seksuaaliterapeutin puheilla ota myös kumppanisi mukaan. Tarkistuta myös gynellä että paikkasi ovat kunnossa. Säännöllinen tarkistus ehkäisee monia vaivoja.

Olen 45 vuotias nainen ja elämänasenteena motto; asioille voi aina tehdä jotakin. Läpi elämän voi uusiutua.

 
Minulta leikattiin rintasyöpä 39 vuotiaana, koko rinta pois.Maha roikkuu ja takapuoli on leveä.Paikat on väljät kun olen synnyttänyt nämä pari 5 kiloista iltatähteäni.Enhän minä kaunis ole, mutta olen onnellinen. Elämäni mies on rinnallani, kohta vietämme hopeahäitä, SAAN ELÄÄ vielä tämän päivän "terveenä", täydesti, rakkaitteni kanssa.
Olenhan minä työtönkin ja koulutukseni alkaa vanhentua, välillä masenta jne. kroppa oireilee vanhuuden alkua mutta kaikki se kuuluu elämään.Kyllä sitä syöpädiagnoosin kuultuaan hetken ajatteli että "tässäkö tämä nyt oli" mutta nyt ollaan jatkoajalla ja ymmärrän iloita joka hetkestä iloineen ja suruineen koska sitähän se elämä on, elettäväksi annettu. Ei anneta turhan ulkonaisen ja epäolennaisuuksien viedä iloa tästä päivästä, koska jos emme löydä onnea elämän varrelta pienistä hetkistä ja asioista ei se kyllä siellä lopussakaan minään pottina odota.Sitten jää haikailtavaksi elämätön elämä, löytymätön onni, kun se on jo meillä ollut mutta emme ole sitä tunnistaneet.ELÄMÄÄ on kaikki aika enen kuolemaa ....T.kuoleman porteilla käynyt
 
clivia
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.07.2005 klo 21:06 iltatähtien äippä kirjoitti:
Minulta leikattiin rintasyöpä 39 vuotiaana, koko rinta pois.Maha roikkuu ja takapuoli on leveä.Paikat on väljät kun olen synnyttänyt nämä pari 5 kiloista iltatähteäni.Enhän minä kaunis ole, mutta olen onnellinen. Elämäni mies on rinnallani, kohta vietämme hopeahäitä, SAAN ELÄÄ vielä tämän päivän "terveenä", täydesti, rakkaitteni kanssa.
Olenhan minä työtönkin ja koulutukseni alkaa vanhentua, välillä masenta jne. kroppa oireilee vanhuuden alkua mutta kaikki se kuuluu elämään.Kyllä sitä syöpädiagnoosin kuultuaan hetken ajatteli että "tässäkö tämä nyt oli" mutta nyt ollaan jatkoajalla ja ymmärrän iloita joka hetkestä iloineen ja suruineen koska sitähän se elämä on, elettäväksi annettu. Ei anneta turhan ulkonaisen ja epäolennaisuuksien viedä iloa tästä päivästä, koska jos emme löydä onnea elämän varrelta pienistä hetkistä ja asioista ei se kyllä siellä lopussakaan minään pottina odota.Sitten jää haikailtavaksi elämätön elämä, löytymätön onni, kun se on jo meillä ollut mutta emme ole sitä tunnistaneet.ELÄMÄÄ on kaikki aika enen kuolemaa ....T.kuoleman porteilla käynyt
Ihana asenne =) Kaikkea hyvää jatkossa.Äidiltäni leikattiin rintasyöpä 42v. ja nyt yli kuusikymppinen pirtsakka ja parantunut.
 
Huonosti. Mulla oli koko vuosi 39 jälkeen yhtä kriisiä, kun tiesi mitä seuraavaksi on edessä. En halunnut edes juhlia ko. merkkipäivää, mutta sisarukset ja ystävätär järkkäsivät yllärisynttärilounaan! Nyt jo helpottaa, kun on tullut vuosi päälle... eli kyllä sitä on elämää neljänkympin jälkeenkin....Tuntuu vain että se naisille paljon kovempi paikka kuin miehille.
 
kriisissä 20 v
Mulla ei ollut mitään ikäkriisiä sen enempää 30 v kuin 40 v. Ikäkriisi osui parikymppisenä mulle. Silloin mietin, että tässäkö tämä elämä on??!! :eek: Tätäkö loppuikä!? :ashamed:
Päätin tehdä muutoksen. Aloin miettimään mitä haluan, mitä en halua elämältäni. Sinänsä hyvä ikä, kun tuolloin nuorena kuvitteli että elämässä kaikki siis KAIKKI on mahdollista kun vaan itse tekee ja toimii ja tarttuu asioihin. Että kaikki ovet ovat avoinna. Mahdollisuuksien edessä meinasi läkähtyä.
EHkä olisi pitänyt valita rohkeammin, no en tiedä. Aika isoja ja joittenkin mielestä huikean rohkeita ratkaisuja tein.

30 v täytettyäni odotin, että silloinen mies olisi järkännyt jotain kivaa, jännää, yllättävää. Olin iloinen tuosta ikärajapyykistä. Mutta: ei mitään. Minä tein itse itselleni kakun ja lapset ostivat jotain.... kuten aiempinakin vuosina.

Kun täytin 40 v tämä nykyinen mies järkkäsi yllätyksen, todella ihanan yllärin. Samoin aikuiseksi venähtäneet lapset.

Pissan karkailua minullakin on joo jonkin verran. Tosin se ei liity ikään, sitä oli jo toisen lapsen syntymän jälkeen. Olen alkanut saada ongelmaa hallintaan, lantionpohjan lihasten jumppa auttaa. Seksielämä on kunnossa tai siis jos minulla vaan haluja olisi enemmän,, mutta mies ei siis valita, ei "vehkeestä" eikä laadusta, ainoastaan määrästä :p :headwall:

Eipä tämä alkuperäisen mielialaa ehkä kohentanut, kunhan tässä oman tapaukseni kerroin.
Eli elämä jatkuu, ja ihan hyvänä.
 
nuori vai vanha
Kyllä se nelkäkymmentä pisti miettimään. Tuli ensimmäiset makkaranalut vyötärölle, enää ei voi syödä mitä tahansa, miten paljon tahansa, jos aikoo farkuissaan pysyä. Ulkonäön rupsahtaminen huolestuttaa, vaikka en sitä tärkeänä pidäkään.
Mutta tämä viisaus on kivaa, ihan oikea viisaus, ei kuviteltu. Kokemusta on ja sitä osaa ottaa rauhallisemmin kaikissa asioissa. Tosin tämä ei kyllä välttämättä tule kaikilla iän myötä.
Elämä on ihanaa, lapset on ihania, mieskin on kasvanut aikuiseksi ja seksi maistuu.
Sen kyllä huomaa väsymisessä, ettei enää ole kaksikymppinen.
Mutta sen olen sanonut perheelle, että jos minusta vaihdevuosien myötä tulee kiukkuinen akka, toimittakaa hakemaan siihen hoitoa. Niin monen naisen olen nähnyt pilaavan suhteensa muihin vaihdevuosikiukuttelujen takia.
Olen siis maailman onnellisin nainen.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 02.08.2005 klo 20:43 nuori vai vanha kirjoitti:
Kyllä se nelkäkymmentä pisti miettimään. Tuli ensimmäiset makkaranalut vyötärölle, enää ei voi syödä mitä tahansa, miten paljon tahansa, jos aikoo farkuissaan pysyä. Ulkonäön rupsahtaminen huolestuttaa, vaikka en sitä tärkeänä pidäkään.
Mutta tämä viisaus on kivaa, ihan oikea viisaus, ei kuviteltu. Kokemusta on ja sitä osaa ottaa rauhallisemmin kaikissa asioissa. Tosin tämä ei kyllä välttämättä tule kaikilla iän myötä.
Elämä on ihanaa, lapset on ihania, mieskin on kasvanut aikuiseksi ja seksi maistuu.
Sen kyllä huomaa väsymisessä, ettei enää ole kaksikymppinen.
Mutta sen olen sanonut perheelle, että jos minusta vaihdevuosien myötä tulee kiukkuinen akka, toimittakaa hakemaan siihen hoitoa. Niin monen naisen olen nähnyt pilaavan suhteensa muihin vaihdevuosikiukuttelujen takia.
Olen siis maailman onnellisin nainen.
Ei ikä ole vuosissa eikä vuosirenkaissa siinä vyötäröllä. Elettyjä vuosia ei lasketa myöskään naamalla olevien ryppyjen tai harmaiden hiusten lukumäärän mukaan. Minä ainakin annan niiden harmaiden lisääntyä ja kun tukka muuten on tummentunut niin naureskellaan kampaajani kanssa että näin se luonto säilyttää tasapainon ja hiusten kokonaistummuus ei ainakaan vielä ole muuttunut ja halvemmaksi nuo luonnonraidat tulee kuin purkista eikä juurikasvukaan näy!
Mutta tuosta viisastumisesta, en minä itseäni vanhaksi ja viisaaksi koe vaikka toki sen tunnustan että parikymppisenä sitä oli niin aikuista niin aikuista ja tietävää, mutta vuosien mittaan sitä oppii aina uutta. Ehkä minulla tuossa uuden oppimisessa ja kokemisessa on se vielä että kun nuorin lapsi on vasta 6 v niin tämä oma elämä ei olekaan mitään tyypillistä "kohta viisikymppisen" elämää vaan elämäni on paljon rikkaampaa kun voi kuulua niin moneen ryhmään tämän monipuolisen elämäntilanteen vuoksi.
40 kriisiä en itse ole todellakaan kokenut vaikka joskus varsinkin kesällä käy mielessä että todennäköisesti puolet elämäni kesistä on ohi. Mutta kun miettii aikaa taaksepäin ja sitä mitä on ehtinyt elää ja kokea, sitä miettiikin sitä mitä kaikkea tässä elämässä vielä ehtiikään. Kun elää silmät auki ja sydän ja sielu vastaanottavaisena niin jokainen päivä on uusi ja jopa erilainenkin jos kaikki pienet vivahde-erot positiivisena ottaa vastaan.
 
Vaikutat masentuneelta. Tuo pissavaiva varmaan pakko hoitaa ensimmäisenä, se varmaan painaa mielialaa aika tavalla. Itselläni on ollut sitä lievänä ja sekin on ahdistavaa.

Minä huomaan itseni hiukan rupsahtaneen mutta pidän itsestäni enemmän kuin koskaan. Olen viisas, tunnen rajallisuuteni, hyviä puoliani ja huonoja, en kaipaa surullista nuoruuttani enkä tyhmyyttäni. En ole koskaan kadehtinut itseäni nuorempia.

Olen juuri selvinnyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta (valvomista 1 1/2 v. vauvan vuoksi joka yö) ja on alkanut mennä paremmin. Olemme avomiehen kanssa menossa naimisiin 15 vuoden seurustelun jälkeen! Seksi on hurjempaa kuin ikinä, harmi vaan kun tilaisuuksia lasten vuoksi harvoin!

40-kriisi on mielestäni sitä että mietin mitä olen saanut aikaseksi ja mitä vielä haluan tehdä. Nyt haluan saada vakituisen, itseäni kiinnostavan työn (teen pätkätöitä), pienet lapseni hyvään hoitoon ja mieluisan talon. Kieltämättä mietityttää mitä oikeasti vielä tahtoisin elämältä.

Aijuu, viime vuonna juhlittiin 40 täyttymistä pitämällä 10 samanikäisen daamin kanssa kunnon pippalot!
 
Tuo pissavaiva on tyypillinen alakautta synnyttäneillä naisilla. Sektiosynnyttäjillä sitä ei niinkään ilmene. Asian voi hoitaa kuntoo pienellä leikkauksella. Hintatietoja saa mm. Eiran sairaalan web sivuilta.
 
sektiomamma
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.08.2005 klo 22:42 mira kirjoitti:
Tuo pissavaiva on tyypillinen alakautta synnyttäneillä naisilla. Sektiosynnyttäjillä sitä ei niinkään ilmene. Asian voi hoitaa kuntoo pienellä leikkauksella. Hintatietoja saa mm. Eiran sairaalan web sivuilta.
VÄÄRIN !!
Kyllä myös sektiosynnyttäjillä on ja voi olla virtsanpitädysongelmaa!!

Kyse on siitä, että elimistö valmistautuu alatiesynnytykseen ja "löysyttää paikat" sitä varten. Raskauden loppusuoralla fysiologiani ja hormoonitoimintani ei tiedä, ettei sen tarvitse mihinkään valmistautua, vaan edessä on suunniteltu sektio. Toisaalta hätäsektioon joutuneet ovat niinikään myös henkisellä tasolla valmistautuneet alatiesynnytkseen, mutta myös hormonaalisesti koko elimistö on siihen valmistautunut.

Kyllä minulla ainakin oli vitsanpidätysongelmaa sektion jälkeen. Esikoisen jälkeen ei ollut mitään ongelmia, vaikka oli alatiesynnytys, mutta tämän nuorimmaisen kanssa oli, vaikka oli suunniteltu sektio.

Ihan satasesti en ole kunnossa vieläkään, mutta kykenen pidättämään, joten lirahduksia ei tule. Lantionpohjan lihasten jumppa on se ensisijainen, ei leikkaus. Ohjausta jumppaan saa, ja sitä kautta löytyy ne "paikat", jos on siis hyvä opastaja joka auttaa neuvomaan missä ne paikat on, mitä sitten ja miten sen jälkeen. Naistenkilinikalla mulle ainakin sattui hyvä fysioterapeutti joka veti ryhmää, puhui asioista suoraan niiden oikeilla nimillä ja neuvoi miten homma etenee ja miten toimia ja mitä tehdä.
En ole vaan saanut aikaiseksi ... kovin aktiivisesti siis.

Myöhäistä ei ole edes 10 v synnytyksen jälkeen. Paikat löytyvät ja parantuvat ja virtsanpidätysongelmatkin sen myötä.
 
OIKEIN !!!
Mulla on 3 sektiosynnytystä, eikä virstsanpidätys ongelmia. Kätilö ketoi saman, usein alakautta synnyttäjillä on enemmän ongelmia virtsanpidätyksessä. Vaikeat synnytykset lisäävät repeämiä ja löyhdyttävät lihaksia.
 

Yhteistyössä