40-v. kriisi, miten selvisitte?

  • Viestiketjun aloittaja Apua 40 lähestyy
  • Ensimmäinen viesti
[ :( .
Kyllä vaihdevuodet ottavat koville joillakin naisilla:( . Nämä 45+-naiset terrorisoivat lähipiiriään ( oma puoliso, lapset, miniät, vävyt, lapsenlapset, työkaverit ym. ) mielialavaihteluillaan, väsymyksellään, ihmissuhdevaikeuksillaan.

Anoppini oli ainakin tosi kummallinen tuossa 50 vuoden molemmin puolin :( . Koskaan ei tiennyt, kun meni kylään, mistäpäin tänään tuulee? Miniä sai heti likasangon niskaansa, miniän syytähän ne anopin vaihdevuodetkin ovat =) .

Tunnen monta noin 50-60-vuotiasta naista. Suurin osa heistä elää sairaalloisen voimakkaassa riippuvuussuhteessa puolisoonsa ja aikuisiin lapsinsa. Onhan se aika kummallista, jos puolison on tultava mukaan joka paikkaan? Nainen pelkää mennä yksin kauppaan, mies kuskaa joka paikkaan, vaikka naisella on auto ja ajokortti?

Puolisoa kytätään, kaikki asiat kysellään juurta jaksain. Ja se seksielämäkin on sitä, että pidetään kädestä kiinni. Monet vaihdevuosi-ikäiset naiset ovat sanoneet, että selibaattia on jatkunut parisuhteessa jo monta vuotta! Joillakin huonossa parisuhteessa eläville tulee mukaan myös puolison pettäminen.

Ja aikuisten lasten elämään pitää puuttua jatkuvasti! Heille pitää soittaa vähintäänkin kerran päivässä. Jatkuvasti tarkistetaan, missä nuo 20-30-vuotiaat "piltit" menevät! Aikuisten lasten kotona juostaan jatkuvasti kylässä:( . Läheisriippuvuutena pidän tätä käytöstä. On aika kummallista, jos aikuinen nainen ei kykene omaan elämään :( .

No, 40 vuotta täyttyy tänä vuonna. Toivottavasti elämää on senkin jälkeen B) !
[/quote]

Olen ihmetellyt tätä samaa asiaa, mutta kukaan muu tuntemani ei pidä sitä kummallisena. Hyvä että otit asian puheeksi, en näköjään ole ainoa joka ajattelee näin. Kiva, että kirjoitit asiasta. Kuvittelin jo olevani ainoa maanpäällä joka ei ymmärrä sitä että aikuisten lasten ei anneta elää rauhassa omaa elämäänsä, vaan niissä roikutaan väkipakolla ja tekosyillä kiinni. Se puuttuva aviopuoliso "korvataan"liian usein sillä verukkeella, että halutaan "elää lapsille". :x :x
 
vaihdevuodet! Soittelee joka päivä aikuiselle lapselleen, vaikka kotona olisi kaksi alaikäistä,jotka ennemminkin kaipaavat isää! Neuvoo aikuista poikaansa ihan kaikessa, hyvä, ettei mene syöttämään. Mies epäilee minua vaikka mistä, itse kulkee turuilla ja toreilla, minä olen enimmälseen kotona, mutta jos jossain käyn, niin olen iskemässä muita miehiä... Ei tämä aina ole tällaista ollut tai en ainakaan ole tajunnut tuota mustasukkaisuutta.
 
ÄitiMamma
Naapurini sanoi osuvasti, että neljänkympin kriisin tullessa moni joko eroaa,alkaa opiskella tai vaihtaa ammatia tai tekee lapsen...itse en tehnyt mitään niistä =)
Silti neljänkympin kriisi tuli eteeni ja kysymys; tässäkö elämä sitten on lopullisesti ?
Kehossa tuntuu jo ettei ole nuori enää ja yhtä kohtaa ,kun paikkaa niin toinen on jo kaatumaisillaan.
Surullisinta oli ehkä hyväksyä oman jaksamisensa rajat ja myöntää,ettei niin paljon kuin vauvaa halusi ei jaksaisi enää ,sitä hoitamista ja valvomista :ashamed:
Toisaalta tuli ihana vapauden tunne ,minä olen keski-ikäinen ja vapaa kaikista odotusten paineista...
Seksiä ja ennen kaikkea hellyyttä saan tarpeeksi omalta mieheltäni =)
Vanhenemisen huomaa myös siitä,että sotilaspojat näyttävät aina vain nuoremmilta ja nuoremmilta..suoraan päiväkodista armeijaan menneiltä lukiolaisista puhumattakaan :/
Onko joku muu huomannut saman asian?
Olen reilusti oman ikäinen ryppyineni ja kiloineni ..eiköhän tuo ukko-kulta rakasta minua sellaisena kuin olen...sillä siinä rinnallani hän itsekin vanhenee ja hiukset vähenee....
Miksi täytyy aina juosta oravanpyörässä...kaikkien esittää ja olla ikiteinejä ? Vaikka käytäisiin millaisessa kauneusleikkauksessa tahansa ei aikaa voi takaisin saada enää.....
Elämä on kriisistä kriisiin kiiruhtamista on joku joskus todennut....
:p Mutta halit sulle..ja eiköhän se siitä....
 

Olen 38-vuotias, 1.5 vuoden päästä 40 täyttävä, ja olen kyllä miettinyt kovasti ikääntymisen vaikutusta elämääni. En muista samanlaisia ajatuksia liittyneen 30:een tai 20:een ikävuoteen. Elämäni on kylläkin tällä hetkellä aikamoista hulinaa, kun perheeseen kuuluu 3 alle kouluikäistä lasta, joten liikaa en ehdi ikäasioita suremaan.

Eniten ikääntymisessä pelottaa terveyden menetys ja yksinäisyys. Raskausaikoina minulla todettiin sokeriaineenvaihdunnan häiriö, ja olen reagoinut asiaan aloittamalla liikuntaharrastuksen (tai oikeastaan elvyttämällä sen henkiin). Liikunnan avulla olen saanut kroppani siedettävään kuntoon ja painoni normaalilukemiin (käväisi välillä lievän ylipainon puolella). Uskon näin taistelevani itselleni lisäaikaa terveenä. Olen mielestäni liikunnalla saanut ulkoisen olemuksenikin riittävän siedettäväksi, vaikkei enää kaksikymppisestä käykään. Mies välillä sanoo ihanasti että voisin olla vasta 30:n kieppeillä.

Olen parhaillani äitiysvapaalla. Olen koettanut toitottaa itselleni, ettei ura ole koko elämä, eikä työasioista tarvitse/pidä masentua vaikkei olekaan mikään uraohjus. Nämä ovat vaikeita kysymyksiä. Usein tulee mieleen ajatus, että nelikymppisenä pitäisi olla jo saavuttanut ne asiat, mitä elämältään hakee. En mielestäni ole menestynyt kaksisesti urallani. Esimiehet ovat kyllä kehuneet minua kovasti työtehtävissäni, mutta ylennyksissä olen jotenkin unohtunut (liekö osasyy kolmessa lapsessa).

Tärkeää olisi varmaankin asettaa itselleen realistisia tavoitteita työn ja vapaa-ajan suhteen. Ja tietysti, jos on äiti, elämän ykkösasia on lapset, että heistä kasvaa tasapainoisia ja onnellisia ja että he voivat toteuttaa itseään vahvoilla alueillaan. Siinäpä haastetta kerrakseen!

Toivotan kaikille ikätovereille onnellista elämää ja kykyä nauttia joka hetkestä. Mukavaa että näillä sivuilla on nelikymppisille oma foorumi.
 
Kyllä minullakin oli ihan klassinen neljänkympin kriisi. 39-vuotta täytettyäni heräsin sohvaperunan unestani ja aloitin kuntoilun ja nyt 41-vuotiaana olen paremmassa kunnossa kuin 25-vuotiaana. (Ja näytän ikäisekseni oikeinkin hyvältä!)

40-vuotiaana aloitin lisäkoulutuksen ja kohta valmistun "toiveammattiini". Eli eipä tuo kriisi ihan hukkaan mennyt =)
 

Yhteistyössä