7v.tytön käyttäytyminen

Esimerkki tältä aamulta.

Koulussa on valokuvauspäivä, tyttö on valinnut vaatteet, mutta koska ulkona on märkää ja kuraista,pyydän tyttöä kuuntelemaan ehdotustani (sanon että kuuntele loppuun niin ymmärrät mitä tarkoitan)

ehdotan ettei lähde vitivalkoisella hameella ulos,sillä siihen tulisi rumia kuraroiskeita, vaan laittaa housut matkan ajaksi ja kun tulee kouluun vetää hameen housujen päälle ja kiskaisee sitten housut pois( vessaan tms. ei voi mennä vaihtamaan.. myöhästyisi tunnilta..)

Kerrottuani asian, tyttö huutaa naama punaisena ettei halua mitään hosuja että haluaa sen hameen..!!!!

Kysyn että ymmärsikö mitä tarkoitan, "joo joo" mutta väännän sitten asian rautalangasta että varmasti menee perille..

Silti raivoaa, ja kiukuttelee ku ei haluu niitä hosuja..,lopulta varmasti tajuaa asian, mutta kiukuttelee kuitenkin..Lisäksi suuttuu kun pitää pestä hampaat ja naama(kuten aina muinakin aamuina).. tyhmä äiti.

Eli tiedän että jokaisella lapsella on näitä omia kiukku juttuja, mutta tämä oli vain yksi esimerkki.

*Eli tyttö on tosi ujo vieraissa paikoissa/vieraiden läsnäollessa.
*"ahdistuu" koulussa jos opettaja on poissa eli tulee sijainen(esim. sanoi että "muo ärsytti ku se sijainen käveli siellä luokassa, meidän ope istuu aina paikallaan")

*Opettaja vaihtui tokalle luokalle, tämä hermostutti tyttöä.
Sitten kun luokalla on joku häirikkö poika(metelöi, riehuu ym.) ja opettaja puhaltaa pilliin... tyttö valittaa että korviin sattuu kauheasti ja inhottaa ym.

* kotona pistää hanttiin päivättäin, missä asiassa milloinkin.

Mikä lapsellani on? onko tämä vain luonteenpiirre, vai voisiko olla jotain muuta?

 

veikkaan paniikkihäiriötä noitten juttujen perusteella..

 

Normaalilta mielestäni kuulostaa tämän kuvauksen perusteella, tai sitten ei, mutta näin netin välityksellä tapaamatta lasta ja sen enempää asiaan perehtymättä ei voikaan minkäänlaisia johtopäätöksiä tehdä puoleen tai toiseen. Ihan ns. "tavallisillakin" lapsilla voi tulla kausia, jolloin psyykepuolella on jotain väliaikaisesti, varsinkin näin kun on koulukin juuri alkanut. Tämmösiin tilanteisiin ei sen kummemmin sitten tarvitse edes puuttua muuta kuin tukea sitä lasta ihan omilla konsteillasi mitkä hyväksi koet. Onko neuvolassa tms. ikinä huomautettu lapsesta mitään? Jos näillä "reagoi ääniin yliherkästi" ja "ei siedä muutoksia", että autistisia piirteitä olisi, niin jos oikeasti olet huolissasi niin hakeudu ihmeessä esim. koulupsykologin juttusille. Sinänsä on joillain ihan luonteenomasta, että toiset herkempiä muutoksille ja rutiinit, asioiden toistuvuus tärkeää muutoin lapsen turvallisuudetunne ym. järkkyy. Meidän pojalla esim. on aina ollut aika paljon maneereita ja tykkää et päivät aika paljon saman kaavan mukaisia. Nää ilmiöt, maneerit sun muut lisääntyy mielestäni silloin kun elämässä muutoin on tapahtunut suuria muutoksia, mitkä käy pojan psyyken päälle. Esim. muutto, uuden perheenjäsenen syntyminen, avioero, koulu/päiväkoti alkaa taikka loppuu; tämmöset kaikki suuret muutokset voi tosiaan joillakin lapsilla saada aikaan niin suuren mielen myllerryksen, että he pitävät kiinni kynsin ja hampain kaikesta rutiininomaisesta ja toistuvasta, mikä sitä turvallisuudentunnetta luo. Silti jos oikeesti olet huolissas ja katsot että sun rahkeet ei riitä, että tyttö nyt oikeesti reagoi jo liikaakin, tai mahdollisesti että ois jotain muutakin taustalla, niin kysy ihmeessä sieltä koulusta apuja. meiän pojalla ei siis mitään autistisia piirteitä oo (ihmettelisin suuresti jos joku sanois et noi sen maneerit ois epänormaaleja), mutta on noita erilaisia hahmottamishäiriöitä ym. huomattu ja niitä nyt tutkittu. Kyllähän varmaan moni meistä muistaa kuinka lapsuudessa "piti aina juosta sähkötolpan luo ennen kuin toi auto tulee" tai "suojatiellä saa astua vain valkoisiin kohtiin" jne. Oisko teilläkin jotain, että koulu on nyt niin paljon haasteellisempaa kuin aiemmat eskarit tai jotain sit mikä mieltä painaa? Eihän sen tarvitse olla mitään et oppiminen ei suju, vaan voi olla esimerkiksi paineita siitä, että saako kavereita tms. Tai onko teillä muuten elämässä tapahtunut jotain muutoksia viime aikoina tän koulun aloittamisen lisäksi? Sinänsä jos teillä ei aiemmin oo lapsesta mitään neuvolassa sanottu, niin mä arvelisin et kyseessä on joku tunnepuolenjuttu ja tosiaan ihan se, et toiset on herkempiä reagoimaan muutoksiin kuin toiset. Mut jos katsot, et tää häiritsee liikaa joka päivästä normaalia elämää ja ei oo vain väliaikasta niin olis syytä varmaan antaa ihan vaik koulupsykologin kattella vähän tyttöä et oisko sillä vaikka antaa vinkkejä kotiin tms. =)

 

Ihan fiksuja kirjoitteli edeltävä!
Meillä tyttö 8-vuotias ja kirjoitus olisi voinut olla minun. Tosin meillä diagnosoitu ennenaik.buperteetti ja käydään tälläkin hetkellä psykologilla tytön kanssa. Meillä ongelmia on siis vähän enemmänkin.
Mutta, toi hame-housu kiista on meillä melkein jokapäiväistä (aihe tietty vaihtelee). Tuskin kysymys on ns. taikauskovaiheesta (ei saa astua valkoisille viivoille jne.)joka yleensä tulee vähän nuorempana, vaan meillä ainakin nämä tilanteet liittyy juuri stressiin ja paineisiin.
Koulu stressaa meidän tyttöä paljon ja mitä enemmän sitä enemmän meillä raivotaan ja tapellaan uskomattoman pienistä asioista.
Tuntuu, että tyttö jumittuu paniikinomaisesti johonkin asiaan ja koulema vähintään tulee jos ei saa tahtoaan läpi (esim."haluan vesipullon sängyn viereen, en lasia") eikä auta mitkään perustelut. Periksi ei silti saa antaa, koska kysymys on myös rajoista ja turvallisuuden tunteesta. Ehkä tyttö kokee saaneensa liikaa vastuuta joka aiheuttaa paineita ja muutokset stressavat koska niistä täytyisi isona koululaisena selvitä. Riita jostain pikkuasiasta ja se ettei aikuinen anna periksi voi palauttaa tunteen, että vastuu onkin aikuisella. Meillä "raivokohtaus" monesti myös avaa tulpan ja tyttö alkaa kertoa mieltä painavista jutuista.
Erittäin totta tuo, että toiset lapset ovat herkempiä kuin toiset. Kannattaa jutella opettajan ja mahdollisesti koulupsykologin kanssa niin he ovat ainakin tietoisia lapsesi herkkyydestä ja osaavat ottaa sen huomioon. Joskus myös koulussa voi olla vaikeuksia josta lapsi ei kotona halua puhua eikä opekaan huomaa jos ei oikein erityisesti ymmärrä seurata lasta.

 

No itseasiassa tuo taikausko vaihe kuuluu juuri tähän ikään.

 

\

No itseasiassa tuo taikausko vaihe kuuluu juuri tähän ikään.

Joo, niin munkin mielestä. Mutta mulla lähti ehkä vähän kirjoitus rönsyilemään tapani mukaan ja ehkä ei noi maneerit ym. liittyneet täysin tähän juttuun. Siksi ehkä edellinen sanoi, ettei tähän ihan välttämättä liittyisi. Lähinnä sillä hain niitä juttuja, mitä voi ilmetä kun lapsi on herkkä muutoksille. Meillä tulee näitä 4v.llä ajoittain: pitää kiertää olkkarin kautta ennen kuin tulee ruokapöytään, nukkumaan mennessä mun pitää ottaa koppi kun heittää vaatteensa. Ja nuo mielestäni aivan yhtä normaaleja kuin "ei saa astua muuhun kuin valkoisille viivoille", mitkä muistan omasta lapsuudestanikin ja just sieltä ala-asteajoilta. Nää tämmöset voi sitten lisääntyä kun elämässä suuria muutoksia tms. jotain tunne-elämän puolella myllertää. Ja jos ne häiritsee liikaa elämää niin sit ne ei enää olekaan niissä normaalin rajoissa