8v. tytön raivarit ja kouluvaikeudet

Mä en enää tiedä mitä mä teen, mihin otan yhteyttä...

8v. tyttö saa aivan järkyttäviä kohtauksia... siis raivokohtauksia...

koulunkäynti on kohtalaista, läksyt vaikeita, epäilen lukihäiriöä+muuta...
Käy erityisopettajan lukuryhmässä, mutta ei aina joudu/pääse open pitämään tukiopetukseen, ettei nyt kaikessa ole huonoimmasta päästä..

Aina kun tulee koulusta on väsynyt ,kiukkuinen jne. pitäis mennä suoraan nukkumaan, mut ei suostu edes pötköttämään sängyssä..

Tehtiin läksyt sitten heti koulusta tultaessa,tai myöhemmin on aina yhtä vaikea aloittaa läksyjentekoa... ja jos pyytää kauniisti että korjaa virheet saa järkkyjä hepuleita..

ESIM: tänään! pyysin korjaamaan virheensä, ja tarjouduin neuvomaan... ei suostu, alkaa raivoamaan, hyökkää päälle..

otan rimpuilevan tytön syliini, tyttö huutaa raapii, puree, yrittää repiä käsikoruni kappaleiksi, korviksia korvistani...

yritän pysyä mahd. rauhallisena, puhua, tai olla hiljaa... 2v. pikkuveli itkee pelosta kun äitiä satutetaan.. yritän rauhoitella häntä ettiä ei äidillä ole mitään hätää...siskolla vaan on paha olla.

olen opettajan kanssa jutellut näistä läksyvaikeuksista jne. Hänen mielestään ei mitään hätää, pitää olla tytölle luja ja ei saa antaa periksi...

En anna periksi, yritän niin hyvällä kuin voin, mutta ei.. päivästä toiseen sama juttu, ei tietysti yhtä pahoja kohtauksia...

Minä satutan tyttö tms. näitä hän keksii... Eli ok tunnustan että joskus olen niskavilloista ottanut kiinni, mutta tyttö on pienestä pitäen keksinyt/esittänyt kuinka äiti tönäs, tai äiti hakkaa... Mistä nämäkin tulevat?

esim. kaupassa kerran kassalla tytön kiukutellessa jotain tuuppasin hellästi selästä että mees nyt... ni tyttö juoksee muutaman askeleen ja heittäytyy maahan, ja alkaa huutamaan että äitiiii, miks tönäsit mut lattialle..!!!

Mä en enää jaksa, tekis mieli lähettää koko tyttö Timbuktuun...
:ashamed:

Ja nytkin 15 min kohtauksensa jälkeen huutelee muinamiehinä et saanko jo tulla pois huoneesta...


MISTÄ SAISIN APUA LAPSELLENI? ja itselleni?

 

Kuulostaa osittain pojaltani 9v ja tytöltäni 3v..

Sinuna ottaisin yhteyttä kotikuntasi perheneuvolaan jos teillä sellainen on tai sosiaalitoimen kautta kyselisin jotain lastenpsykologia tai vastaavaa.
Siinä samalla sinä saisit apua ja tyttösi.
En osaa muuten neuvoa,mutta toivottavasti tästä oli edes vähän apua.

Ja hei :hug: koita jaksaa..voimia se vaatii mutta apua on tarjolla.Eikä kannata hävetä sitä pyytää.

 

Oisiko joku häiriötila ettei osaa jotain asiota koulussa. Oletko itse ollut tai miehesi ollut erityiskoulussa? Jos vanhemmilla on ollut lapsena jokin häiriö on se todennäköisesti myös lapsella. Kannattaa koulupsykologille jutella asiasta ja hän tekisi uusia testejä, että jatkaako lapsesi samassa koulussa vai siirtyykö erityiskouluun.

 

\

Oisiko joku häiriötila ettei osaa jotain asiota koulussa. Oletko itse ollut tai miehesi ollut erityiskoulussa? Jos vanhemmilla on ollut lapsena jokin häiriö on se todennäköisesti myös lapsella. Kannattaa koulupsykologille jutella asiasta ja hän tekisi uusia testejä, että jatkaako lapsesi samassa koulussa vai siirtyykö erityiskouluun.

no just :headwall:

 

Meidän poika on saanut raivareita koulusta tultuaan.
Nyt jo murkku, että ei enää.

Koulupäivä voi olla lapsellesi niin raskas, että hän joutuu purkamaan tällä tavalla itseään kun tulee koulusta kotiin.
Koulussa voi olla myös, että tyttösi joutuu "taistella" paikastaan kavereiden kesken ja kun vielä koulutyö on rasksta, niin hän joutuu koulussa jaksamisen äärirajoille.

Jos tyttösi kehitys muuten on ollut ihan normaalia(varhaiskehitys) ja kaikki asiat muuten ok. ottaisin nyt palaverin opettajan kanssa ja pyytäisin mukaan myös eritysopettajan.

Jos olet varma, että koulussa ei ole kiusaamista jne. voit keskittyä oppimisen ongelmiin.
Opettaja voisi omalta osaltaan miettiä ne asiat jotka tytöllesi tuntuu olevan koulussa vaikeita.
Läksyjen lukua ei ehkä kannata aloittaa heti tytön tullessa kotiin, vaan kuten kerroitkin hän tarvitsisi ensin hieman lepoa.

Voisitte ottaa käyttöön jonkinlaisen palkitsemis systeemin tuossa läksyasiassa. Se voisi sujua koska tyttösi on vielä niin pieni.
Esimerkiksi voisitte jutella nyt perusteellisesti, että mikä läksyjen tekemisessä on lapsesi mielestä kaikkein inhottavinta ja mikä sujuu hänestä ihan kohtuullisen hyvin.
Sitten sopisitte, että jos hän jaksaa esim. yhden aineen tehdä kerrallaan välissä voisi pitää pieniä taukoja.
Sitten hyvin sujuneesta läksyjen luvusta voisi aina saada pienen palkinnon.
(tarrahan on se tavallisin, mutta ei ehkä niin kannustava)

Syyslomalle voisitte keksiä jonkun kannustimen, esim. äidin kanssa elokuviin, syömään tms.
Opettajan pitää myös koulussa ottaa lapsesi asiat vakavasti ja miettiä toimintatapoja mitkä ovat sinun lapsesi parhaaksi.
Jos koulutyössä on esim. keskittymisongelmia, suosittelisin perhenlassa jatkotutkimuksia. (ihan normaali käytäntö)
Tyttösi tarvitsee varmasti tiukat rajat, jos hänellä on oman käyttäytymisen säätelemisessä vaikeuksia, mutta myös äärettömän paljon rakkautta ja lempeyttä.
Sillä hän kärsii omasta temppuilustaan myös paljon.

Voimia sinulle!

Ja muista: sinä olet se joka lastasi puolustaa ja miettii hänen parastaan!!

 

Ja vielä jatkaisin....

Mihinkään erityiskouluun tyttösi ei varmastikkaan siirry.
Koulun täytyy tukea lastasi koulunkäynnissä ja siihen löytyy konsteja kyllä varmasti.

Opettajan kanssa voisi vaikka sopia esim. syyslomaan asti, että lapsesi voisi tehdä esim. hieman vähemmän kotitehtäviä.
Kyllä koulusta täytyy löytyä halua miettiä yksilöllisesti mikä on lapsen parhaaksi, vaikka opettajalla onkin varmasti kädet täynnä työtä monen oppilaan kanssa.

Joskus joku ihan pieni asia siellä koulussa voi tuntua ihan lapsesta ihan ylitsepääsemättömältä.
Ja läksyjenlukutilanne siellä kotona voi olla se keino, jossa kiukuttelu "onnistuu parhaiten" ja saa äidin huomion kokonaan.

Tsemppiä!!

 

Tulipa mieleeni vielä sekin... että, kun meillä pojalla on ollut vähän näitä tarkaavaisuusongelmia ja myöskin aistiyliherkkyys(!!)
Niin kuulosti niin tutulta kun kerroit miten tyttösi reagoi pieneenkin kosketteluun.

Meillä poika saattoi myös sanoa esim. juuri tilanteissa joissa "komenneltiin", että ai ai, älä töni tai lyö ym..

Se tuntui kyllä itsestä ärsyttävältä, jos oli esim. ottanut käsivarresta kiinni ym. mutta kyse ei missään nimessä ollut mistään lyömisestä!!

Joskus kyllä poika on vaatinut "kovempiakin otteteita" esim. jos on joutunut viedä omaan huoneeseen rauhoittumaan.

Itse puhuin tästä perheneuvolassa ihan siksikin, ettei sitten tule vääriä käsityksiä kenellekkään.

Suosittelen kirjallisuutta aiheesta aistiyliherkkyys.

 

\

Tulipa mieleeni vielä sekin... että, kun meillä pojalla on ollut vähän näitä tarkaavaisuusongelmia ja myöskin aistiyliherkkyys(!!)
Niin kuulosti niin tutulta kun kerroit miten tyttösi reagoi pieneenkin kosketteluun.

Meillä poika saattoi myös sanoa esim. juuri tilanteissa joissa "komenneltiin", että ai ai, älä töni tai lyö ym..

Se tuntui kyllä itsestä ärsyttävältä, jos oli esim. ottanut käsivarresta kiinni ym. mutta kyse ei missään nimessä ollut mistään lyömisestä!!

Joskus kyllä poika on vaatinut "kovempiakin otteteita" esim. jos on joutunut viedä omaan huoneeseen rauhoittumaan.

Itse puhuin tästä perheneuvolassa ihan siksikin, ettei sitten tule vääriä käsityksiä kenellekkään.

Suosittelen kirjallisuutta aiheesta aistiyliherkkyys.

Meilläkin aistiyliherkkä, luki- ja tarkkaavaisuushäiriöinen tyttö alkoi oireilla 8-vuotiaana.

Kävimme neuropsykkarilla ja saimme diagnoosit ja hyviä vihjeitä koulunkäyntiin, opettajallekin pidettiin perehdyttämistilaisuus. Nyt kaikki tuntuu taas sujuvan, osana oli koulunvaihto peruskoulusta steineriin, joka siis tässä kyseisessä tapauksessa oli hyvä asia.

 

Kiitos kaikille asiallisille vastauksille :flower:

Hui! kun luin "äiti"n tekstit.... Tosiaan... näin se on..

Jo tarha-ajoista asti on ollut tätä kaveri painetta + päivän muutkin paineet purkautuu kotona..

Nyt koulussa on kolmio traamoja jne..

Kyllä se nyt on tämän äidin aika ottaa yhteyttä vaikka siihen erityisopettajaan ja vaatia että tyttö pääsee jos jonkinlaisiin testeihin...


:heart:

 

Hei äitieijaksaenään!

Ensinnäkin haluan lähettää sinulle voimia :hug: :hug: :hug: Sillä niitä sinä tarvitset niin lapsesi, itsesi kuin viraomaistahojenkin kanssa.

Tämän tiedän, nimittäin se on kahteen kertaan itse koettu. Minulla kun on viisi lasta ja heistä kaksi on erilaisiaoppijoita. Molemmilla esiintyy juuri kuvailemasi kaltaisia raivareita + lisäksi he kummatkin suututtuaan "kivettyvät" (=eivät toimi lainkaan vaikka kuinka yrittäisi houkutella).

Näillä minun tytöilläni on molemmilla "diagnoosi" hidas-oppisia, käsitteiden (=ohjeiden) ymmärtämis vaikeuksia ja ilmeisesti jonkin asteinen luki-häiriö. Näille minun lapsilleni on asiat selitetävä selkein sanoin ja yksinkertaisin lausein ilman monimutkaisia sanakäänteitä.

No, meillä vanhemman tytön kohdalla raivarit vähenivät huomattavasti kun hän pääsi erityisopetuksenpariin (erityiskoulu), jossa hänen ongelmansa on ymmärretty ja osattu ohjata oikealla tavalla opinnoissa eteen päin.
Nuoremman kohdalla jo itse osasin asian ottaa puheeksi ja hän sai koulun aloittamiseen vuoden lykkäyksen. Jona aikana hän harjoitteli koulua varten startti-luokalla. Hän on nyt myös erityisopetuksen piirissä, eli opiskelee ns. normaalissa koulussa pienluokassa.

Tällä kokemuksella joka minulla on niin erityiskoulusta kuin pienryhmäopetuksesta voin sanoa, jotta toisinaan erityisopetus on paikallaan. Joten älä hylkää sitäkään mahdollisuutta, jos se suinkin teille tarjoutuu. Sillä se saattaa helpottaa elämäänne oleellisestikin.
Meillä helpotti ja nyt itse jaksan paremmin, niin myös muut perheen jäsenemme.

Koita jaksaa etsiä lapsellesi paras oppimistapa, se saattaa olla tuskallistakin ja vaatia sinulta lujaa tahtoa, mutta lopulta varmasti löytyy se teille oikea ratkaisu. :hug: :hug: :hug:

 

tiedän ihan tarkkaan kuinka rankkaa sulla on lapsesi kanssa koska minulla on kahdeksan vuotias tyttö joka on saannut jo pitemmän aikaa tollaisia raivareita.eikä kukaan jonka lapsi ei ole saannut niitä voi tietää millaista se on.välillä tuntuu että tulee hulluksi.minä soitin keskussairaalaan neurologian polille ja kerroin näistä raivareista ja pääsimme heti tutkimuksiin ja olikin todella hyvä koska lapsella ei ollut kaikki kohdallaan päässä.lapselleni tehtiin uni käyrä,tehdään myös valveilla ollessa,josta selvisi oikealla otsalohkossa oli joku sähköpukautuma keskus joka aiheutti nämä raivarit ja koulussa oppimisvaikeudet.nyt meillä on lääkitys joka vähän rauhoittaa näitä kohtauksia ja se on todella helpotus.

 

Kovin kuulosti tutulle useimmat kertomukset. Olis kiva vaihtaa ajatuksia, joten laittakaa yksäriä, otan sit yhteyttä.

 

Tiedän miltä tuntuu kun lapsi voi huonosti ja vaan voivotellaan että lapsi hakee huomiota ja sosiaaliset resurssit ovat huonot. Poikani on nyt 12 ja viimeiset 2 vuotta olemma saanneet apua ongelmiin. Mutta aina tarhasta saakka kaikki tahot ovat vaan "vähätelleet" ongelmia ja puhunneet ylivilkkaasta lapsesta.

Eilen oli elämäni taas päätepisteessä vein lapseni sairaalaan suljetulla "pysäytetään" tilanne täällä kotona ja koulussa.. Muuta ei ollut taaskaan tehtävissä. 2 vuotta meidän elämästä meni hetkessä taaksepäin. Mutta apua saimme onneksi heti kun sitä pyysimme ja osasimme pyytää.

Näissä asioissa olen oppinnut että ei ole asiaa jota pitää havetä vaan pitää vaan tunnustaa että nyt ei jaksa ja ei enään pysty tekemään mitään.

Olisi mukavaa vaihdella ajtuksia näistä meidän lapsista joten jäänpä odottelee vaikka yv:tä.

Aurinkoa kaikille meille ja me jotka ymmärämme lapsemme vaikeudet niin silloin todella haluamme lapsiemme parasta.

 

hei äiti,
ongelmasi kuulostavat tutuilta ja toivottavasti olet saanut jo jonkinlaista apua! :attn: Olen itse erityisluokalla toimiva kouluohjaaja (aistivammaiset, 5 vuotta) ja törmään työssäni joka päivä samanlaisiin ongelmiin.. ne ovat haastavia, mutta ei ylitse pääsemättömiä Otahan pikaisesti paikkakuntasi neuropsykologisiin lääkäreihin yhteyttä ja kerro avoimesti asioistasi, mitään salaamatta (edes kurituksia tai noloja tilanteita) he ovat koulutettuja ihmisiä auttamaan sinua ja perhettäsi näissä tilanteissa. Muista aina, että et ole yksin ja lapsessasi ei ole vikaa, hän saattaa olla erityinen, mutta samanlailla rakas kuitenkin. Jos hän pääsee erityisluokalle älä ota sitä rangaisuksena vaan mahdollisuutena parempaan tulevaisuuteen jossa aikuiset ovat hänelle tukena koko koulupäivän ajan :hug: