9-vuotias satuttaa

9-vuotiaalla pojallamme on ongelmia ikätovereidensa kanssa.
Koulukavereiden kanssa sujuu pääsääntöisesti ihan hyvin, mutta epäselviä tilanteita, joissa toista on sattunut / mieli pahoittunut, tulee kuitenkin vähän väliä. Asioita selviteltäessä käy usein ilmi, että kaveri oli saattanut ärsyttää (tai jopa satuttaa), mutta syylliseksi oli maalattu kuitenkin lapsemme. Hyvin usein poikamme sanoo, että häntä aina syytetään, vaikkei hän olisi mitään tehnytkään. Toisinaan tilanne on varmasti ollut näin, mutta vahvasti epäilen kuitenkin, että omalla lapsellamme on ollut sormensa pelissä.

Pikkusiskon 4.v. kanssa ongelmia syntyy päivittäin. Potkimista, kiusaamista, ärsyttämistä on toki puolin ja toisin (mikä on ilmeisesti suht "normaalia"), mutta erona isoveljen ja pikkusiskon välillä on se, että pikkusisko tuntuu ymmärtävän rajat (vaarallisuus, voi käydä oikeasti huonosti). Isoveljellä ei tunnu olevan minkäänlaista ymmärrystä siitä, että jossain tilanteessa voi oikeasti käydä todella huonosti.

Poika ei myöskään tunnu osaavan katua tekojansa. Pyytää kyllä anteeksi ja itku tulee herkästi. Mutta katuuko oikeasti, epäilen.

Psykologin mielestä ei ole tarvetta tutkia poikaa tarkemmin vaan näkee hänen vain omaavan huonon itsetunnon & "tuhman lapsen" minäkuvan. Ohjeena kehua ihan pienimmistäkin asioista ja ymmärtää tunteita tekojen takana.

On ymmärretty, kehuttu, kiitelty, halattu.
Silti takaraivossa pelko siitä, että oma lapsi on jollain tavalla pelottava. Satuttaako muita nimenomaan satuttaakseen?

Onko oikeasti normaalia, että sisarukset satuttavat toisiaan?

 

Kyllä mun isoveli kiusas ja satutti mua usein mukulana. Luulen, että siinä oli jonkinlaista mustasukkaisuutta ehkä, koska asuin äidin kanssa ja hän isän. Loppui sitten aikanaan semmonen lyöminen ja muu satuttaminen.
Kaippa se "normaalia" on, että sisarukset käyttäytyy toisiaan kohtaan noin.

 

Ihan normaalia se on, että lapset lyö toisiaan eikä ota opikseen vaikka hetken katuisivatkin. Saattaa jatkua sinne 15v ikään saakka.

 

3–4-luokkalaisilla välitunti koulussa saattaa pahimmillaan olla yksi joukkotappelu. Eikä kukaan kadu mitään, jolleivät sitten häviölle jääneet sitä että eivät lyöneet kovempaa.

 

Älä huoli. Kyllä se poliisi sitten aikanaan pamputtaa niin että tuntuu. Kyllä ne elämän pelisäännöt sitten löytyy.

 

Vähän asian vierestä, mutta itselläni kokemusta kahdesta lapsen kaverin äidistä, jotka aina syyttävät muita lapsia, vaikka oma olisi aloittanut riidan. Oikeasti todella rasittavaa.

 

9-vuotiaalla pojallamme on ongelmia ikätovereidensa kanssa.
Koulukavereiden kanssa sujuu pääsääntöisesti ihan hyvin, mutta epäselviä tilanteita, joissa toista on sattunut / mieli pahoittunut, tulee kuitenkin vähän väliä. Asioita selviteltäessä käy usein ilmi, että kaveri oli saattanut ärsyttää (tai jopa satuttaa), mutta syylliseksi oli maalattu kuitenkin lapsemme. Hyvin usein poikamme sanoo, että häntä aina syytetään, vaikkei hän olisi mitään tehnytkään. Toisinaan tilanne on varmasti ollut näin, mutta vahvasti epäilen kuitenkin, että omalla lapsellamme on ollut sormensa pelissä.

Pikkusiskon 4.v. kanssa ongelmia syntyy päivittäin. Potkimista, kiusaamista, ärsyttämistä on toki puolin ja toisin (mikä on ilmeisesti suht "normaalia"), mutta erona isoveljen ja pikkusiskon välillä on se, että pikkusisko tuntuu ymmärtävän rajat (vaarallisuus, voi käydä oikeasti huonosti). Isoveljellä ei tunnu olevan minkäänlaista ymmärrystä siitä, että jossain tilanteessa voi oikeasti käydä todella huonosti.

Poika ei myöskään tunnu osaavan katua tekojansa. Pyytää kyllä anteeksi ja itku tulee herkästi. Mutta katuuko oikeasti, epäilen.

Psykologin mielestä ei ole tarvetta tutkia poikaa tarkemmin vaan näkee hänen vain omaavan huonon itsetunnon & "tuhman lapsen" minäkuvan. Ohjeena kehua ihan pienimmistäkin asioista ja ymmärtää tunteita tekojen takana.

On ymmärretty, kehuttu, kiitelty, halattu.
Silti takaraivossa pelko siitä, että oma lapsi on jollain tavalla pelottava. Satuttaako muita nimenomaan satuttaakseen?

Onko oikeasti normaalia, että sisarukset satuttavat toisiaan?

Omat lapseni hakkaavat toisiaan aika- ajoin. Eivät ehkä satuttaakseen... vaan "tehostaakseen" sanomaansa. Asiaan puututaan joka ikinen kerta ja aivan yhtä montaa kertaa se tapahtuu uudelleen ja uudelleen.
Rasittavaa tohua.

Kavereidensa kanssa eivät ota fyysisesti yhteen. Toisinaan on jonkinlaisia kinoja, muttei sen kummempaa.

 

kyllähän sille jotain pitäs tehdä, jos poika satuttaa toista. pyrkikää uudestaan tutkimuksiin.

 

kyllähän sille jotain pitäs tehdä, jos poika satuttaa toista. pyrkikää uudestaan tutkimuksiin.

Tuolla perusteella valtaosan tuon ikäisistä pitäisi olla jossain tutkimuksissa. Kumma kun nykypäivänä ollaan heti miettimässä jotain sairauksia tai häiriöitä jos lapsi on tuhma tai huonokäytöksinen.