-92 odottajat

Tervetuloa Memoire :)

Haluaisitkos kertoa hiukan synnytyksestäsi, kun sen kerran jo olet kokenut ja suurin osa meistä ei vielä? Se kun varmaan raskaudessa loppujen lopuksi jännintä on :)

Onko täällä muuten ketään muuta, joka EI käynyt niskaturvotusultrassa? Me käytiin viikolla 13 vain tavallisessa ultrassa, jossa niskaturvotusta ei mitattu.

Täällä pikkukaveri on ollut tosi eloisa muutaman päivän, muljahtelee ja vaihtelee asentoa koko ajan ja niin, että tosiaan tuntuu. Välillä ihmetyttää, miten niin pienen motoriikka voi olla niin nopeaa, kun tuntuu että jalat ja nyrkit käyvät ihan hillitöntä tahtia :D Ja nyrkkeilijä-isähän on 110% varma, että tuleva nyrkkeilijä siellä masussa myös asuu.

jjuuli 25+5
 
Kuulumisia neuvolasta ja synnytystapa-arviosta: pissa puhdas mut verenpaineet kohonnu ja painoa tullu 1 kg per viikko :eek: vauvan sykkeet 145+, liikkeet ++, painoarvio 2,9 kg ja meinas et ei menis ees neljään kiloon =) ku aikasemmi ennustettiin isoa. Sf mitta 33 cm, kohdunkaula kiinni, kiinteä ja täysmittanen... MITÄÄN edistystä ei oo tapahtunu... :(((

lääkäri pisti lähetteen tyksiin ku epäili että se mun munuainen ois taas lähteny laajentumaa... Ja oli myös hiukan huolissaan tosta mun umpparihaavasta, meinas et siihen saattais tupata tyrää... Nyt odottelen tääl tyksissä et pääsis lääkäriin... :/ vauva oli käyrällä kauheen unelias ja sykkeet oli 100-120 ku yleensä ne aina huitelee 180 paikkeilla niin et kone rupee hälyttämään. Kätilö rauhotteli et ne yleensä hidastuu ku synnytys lähenee... Äääh ärsyttää niin pal olla tääl taas, inhottava paikka :/ yöks en muuten jää vaiks mikä olis, mulla on aamulla jalkahoito!!
 
Tyksistä tuli hyviä ja huonoja uutisia, ensin hyvät: tää teki mulle kunnollisen synnytystapa-arvion ku neuvolassa se ei ollu kattonu kunnolla. Lantiosta mahtuu hyvin, kohdunkaula vähän pehmennyt ja lyhentynyt kahteen senttiin ja auki tiukasti yhdelle sormelle. =) jee edistystä! Vauvan painoarvio 3130 grammaa.

Mut sit huonot uutiset :( se munuainen on nyt sit taas laajentunu... En halunnu jäädä sinne niin ne soittaa huomenna vielä labratuloksista ja kyselee vointia ja jos kivut pahenee ni pitää mennä osastolle :( siellä sit katotaan mahdollista käynnistystä... :s mä oon niin pal toivonnu et mun synnytys käynnistyis luonnollisesti... :/

nyt rupeen lueskelemaan käynnistyksestä et oon vähän valmistautunut jos siihen päädytään...

Mama ja pikkunen 36+4
 
Mama/Emilia tsemppiä sinne ja isot halaukset, inhottavaa, kun sulla tuntuu niin moni asia menevän tässä raskaudessa päin honkkelia :( Mutta pääasia, että vauva voi hyvin.. Ilmottelehan meille nyt sitten mitä ne lekurit päättää tehdä..

Mä jouduin kanssa siivoilun ja touhuamisen lopettaa tänään pienien supparien, masukipujen ja pahan olon takia. Oon ottanu kolmet päikkärit tänään?!

edit//
Vau.fi sivustolta viikosta 27:
Näetkö nykyään paljon unia? Ennen kuin tulit raskaaksi, et ehkä nähnyt kovinkaan usein unia lapsista, mutta nyt niitä voi vilistää unissasi tuon tuostakin. Osa unista käsittelee pelkojasi itsesi ja lapsen puolesta. Ne ovat keino käsitellä osaa niistä peloista, joita kaikki naiset kokevat raskausaikana. Osa unista toimii myös synnytykseen valmistautumisena. Tavallisesti unet ovat hyviä ja niissä iloitset lapsesta. Jos muistat unesi, ne kannattaa ehkä kirjoittaa muistiin, kun heräät. Saatat paremmin ymmärtää, miksi näit sellaista unta

Mä näin viime yönä unta, et synnytin saukon poikasen? :D
 
Viimeksi muokattu:
Tervetuloa Memoire :)

Haluaisitkos kertoa hiukan synnytyksestäsi, kun sen kerran jo olet kokenut ja suurin osa meistä ei vielä? Se kun varmaan raskaudessa loppujen lopuksi jännintä on :)

Onko täällä muuten ketään muuta, joka EI käynyt niskaturvotusultrassa? Me käytiin viikolla 13 vain tavallisessa ultrassa, jossa niskaturvotusta ei mitattu.

Täällä pikkukaveri on ollut tosi eloisa muutaman päivän, muljahtelee ja vaihtelee asentoa koko ajan ja niin, että tosiaan tuntuu. Välillä ihmetyttää, miten niin pienen motoriikka voi olla niin nopeaa, kun tuntuu että jalat ja nyrkit käyvät ihan hillitöntä tahtia :D Ja nyrkkeilijä-isähän on 110% varma, että tuleva nyrkkeilijä siellä masussa myös asuu.

jjuuli 25+5
Minä en käynyt np-ultrassa ollenkaan. Rv14+ tais olla eka ultra.
 
maalismasu '12 Kiitos paljon! :) Tänne Tampereen lähistölle olen muuttanut Rovaniemeltä tuossa vuoden alussa.

Mekin silloin otettiin selvillä sukupuoli. Tuntui että oli helppo sitten hankkia kaikki tarvittavat kun tietää että kumpi tulee, vaikka se nyt ei ihan satavarmaa ole. Ja en kyllä malttanut olla kysymättä. :D Olin niin utelias.

jjuuli Juu tietty voin kertoa! :)

Minulla on synnytys alkanut supistuksilla maanantaiaamuna kun heräsin n. 3.45. Tulivat siinä alle 10 minuutin välein ja oli tuntu kyllä eriltä kuin supistukset ennen. Touhusin sitten kotona normaalisti ja odottelin rauhassa miten lähtee käyntiin ja en ollut ihan varma oliko se tosi kyseessä. :D No sitten kun limatulppa tuli kotona lattialle niin tiesin että nyt taidetaan lähteä.

Lähettiin sitten sairaalaan ja siellä laittoivat käyrille ja katsoivat kohdunkaulan tilanteen. 3cm olin ollut auki varmaan 34-35rv lähtien, mutta mitään muutosta ei ollut tapahtunut paitsi vähän kohdunkaulaa lähteny. Kysyi hoitaja sitten että onko lapsivettä tullut, niin sanoin että ei ainakaan ole huomannut, mutta nyt ainakin jotain valahti tuohon sängylle. Siihen ne sitten tuli sisätutkimuksen yhteydessä. :D

Kävin kotona mutkan kun supistukset eivät olleet vielä niin kovia ja sain luvan. Tunti ehittiin siellä olla ja takaisin sairaalaan.
Pääsin osastolle sitten odottamaan synnytyssaliin menoa ja antoivat siellä kipulääkettä. Yöllä sitten katsottiin taas kohdunsuun tilanne ja oli sen verran avautunu että lähdettiin synnytyssaliin. :) Antoivat peräruiskeen siinä juuri ennen lähtöä.

Synnytyssalissa sitten kävin suihkussa (se oli ihme kun en tuntenut ollenkaan supistuksia siellä :D) ja pian sen jälkeen supistukset koveni niin paljon että kätilö toi ilokaasun ja sitten epiduraali tilattiin. No se epiduraali auttoi kyllä. Tuntui että olisi taivaassa, kun ei supistuksista ollut tietoakaan. :D

Siinä aika kului kun siivillä ja kohta olinkin valmis ponnistamaan. Sitten laittoivat valmiiksi kaikkea, niin huomasivat että vauvan pää jo sieltä näkyy. :D Olin vähän itsekseni ponnistellu kun kätilö oli sanonutkin aiemmin että ponnistele jos siltä tuntuu. Sinnekin laittoivat paikallispuudutuksen, mutta ei minulle se auttanut yhtään ja epiduraalin vaikutus oli loppunu. Ponnistusvaiheen kipu oli kamala, että halusi vaan pusertaa se lapsi sieltä ulos niin pian kun pystyy. Varmaan siksikin se tuntui niin kamalalta kun olin niin väsynyt, kun en ollut syönyt tai nukkunu. Sieltä tuli tiistai aamuna 10.30 sitten terve 9 pisteen tyttö. :)

Itsellä olo oli tosi kurja ja jouduinkin kahteen kaavintaan ja kahteen verensiirtoon kun kohtuun jäi kalvon palasia ja vuodin paljon verta ja verihyytymiä. Vieläkään ei ole kaikki ihan ok, mutta paranemaan päin. Itsellä kesti kauan tässä palautumisessa, ja minulla oli kyllä harvinaisen huono tuuri sen suhteen. Mutta tyttö onneksi täysin terve. :)



Tästä taas tuli tämmönen älyttömän kokoinen. :D Mutta saa kysellä tarkemmin jos haluaa. Vastaan mielelläni. :)
 
Pakko purkaa johonkin tätä ahdistavaa tunnetta...
En tiedä oonko mä vaan mustis vai mikä on kun ärsyttää ku oma äiti hehkuttaa koko ajan vaan sen mun enon ja sen vaimon raskautta.. Saatika vie sitä enon vaimoa vähän väliä vauvanvaate ostoksille yms.. Sit viel kehtaa soittaa mulle mitä kaikkee ne on löytäny niille...
Ja mä oon kotona 24/7 pyörittelemässä peukaloita kun ei oo rahaa ei yhtään..
Oon yrittäny ihan kympillä löytää jotain työtä mistä sais ees vähän rahaa mut ei löydy mitään, ja sit kuka ottaa töihin raskaana olevan... kun työkkärin tiedois mulla lukee se että oon raskaana.
Ai luoja, kyl mä sanon että mä ihmettelen minkä takia mä en voi muka saada mitään rahallista tukea. Luuleeko kela yms että mä voin rahattomana maksaa puhelinlaskut yms.

Tekis mieli oikeasti vain huutaa ja itkeä :mad: Prkl.

ja tyhmä ostos tv kun pyörii joka kanavalla samat jutut -.-

Sori!
 
Täällä myös tunnustautuu yks palsta-addikti :wave: Tätä ketjua ja yhtä kerhopuolelta seurailen ihan hulluna, mutta syytän siitä vain sitä, että olen usein yksin kotona eikä kaveripiirissä ole vielä muita odottajia.. Lisäksi tuosta mun blogista on tullut mulle ihan henkireikä, tykkään niin paljon sen kirjoittamisesta!

Joo me ei tosiaan käyty np-ultrassa, koska mua alkoi ahdistaa se lukumäärä, kuinka moni äiti vuosittain joutuu "ihan turhaan" jännäämään aika hurjillakin prosenteilla noita juttuja, virhemarginaali kun pelkän ultran ja veriseulan jälkeen on hirveän suuri.. Itse en olis halunnut yhtään enempää stressiä odotusaikaan, vielä kun terveen vauvan saaminen on prosentuaalisesti aika todennäköistä meidän iässämme ja terveyden tilassamme. Toiseksi en ole ollenkaan varma, olisinko pystynyt tekemään enää aborttia, jos olisimme saaneet tiedon vammaisesta lapsesta vaikkapa rv18 tienoilla vasta.. Joten me päätimme näin ja uskomme, että luonto olisi hoitanut jo asian, jos vauvassamme olisi jotain pahasti vikana :)

Mutta hei, mulle on tullu äippäpakkaus postiin, jeeee :heart: Sitä sitten hakemaan kun miekkonen tulee koulusta kotio.
 
Pakko kysästä et onkohan normaalia kun mulla on nyt eilisestä asti ollut kohdussa sellasia sykäyksittäin tulevia kipuaaltoja, sellasia että niiden aikana hankala seistä suorassa..?
Onkohan ne niitä kasvukipuja vai jtn muita, kun oon aika huono soittelemaan saatika sit lähtemään lääkäriinkään....
 
Joo mä tunnustan mä oon ihan järkyttävän koukussa tähän ketjuun :D
Jassukka, mulla alko tänään kans vähän ton tyyppisiä, vähän kuin vihlaisuja? :s

TÄNÄÄN 15+0 :heart:

Mietin tässä, että menisinkö syömään vai auttamaan miestä rempassa... ääh taidanpa mennä syömää ja kattoo telkkarii :D
Ja kohta huonekaluja shoppaa ;)

Niin ja JASSUKKA, mä tiedän ja ymmärrän ton tunteen miltä susta tuntuu, tosin oma äitini ei ole se joka noin tekee :// Koita vaan ymmärtää äitiäs, tässä on varmasti paljon isoja muutoksia hänelle, tädiksi ja mummiksi tuleminen on varmasti ISO asia hänelle <3
 
Jassukka mulla ainakin oli ihan raskauden alusta asti tollasia tuntemuksia ettei edes seisten pystyny olemaan mutta ne meni ohi siinä sitten. En edes muista millon viimeksi sellainen olisi tullut :D Mutta kannattaaa varmaa neuvolastakin kysäistä tai jostain muualta :D

On kyllä niin tylsää olla äitiyslomalla ei mitään tekemistä ja kun ei täällä turussa ole kavereita, kaikki kaverit jäi helsinkiin :( Mieskin on aina koulussa plääh. No ehkä sitä saa kohta mammakavereita :D
Huomenna täällä raskausviikkoja tasan 35 :)
 
ärrä92 ja jjuuli tää on kyllä tosi tylsää, ku ei oo mitään tekemistä päivisin, kun kans mulla oma mies on töissä, tekee pitkää päivää nytten ku vielä voi kun vauva ei ole kotona :) (vauvan syntymän jälkeen siis meinaa tehä normi työpäivää et on kotona joka päivä klo 16 jälk :) ), mutta siihen on vielä pitkä aika.. :/ ja kun oon ollu tässä nyt jo reilu 2kk kotona, kun jouduin jäämään sairaslomalle, ja 15pv alkaa sitten mammaloma.. :)

rv 31+2 :heart:
 
voi että kun täällä on taas lukemista. Paljon Onnea kaikille äideille osa jo on loppumetreillä.
Itel on nyt 10+2 ihan kauheet ootella viel 2vk et saa nähä pikkuisen mua pelottaa
ihan hirmuisesti että onks tuol mahassa ketään tää epätietoisuus on ihan perseestä eniten kai täs pelkää sitä jos se onkin tuulimuna tai et jotain epämuodostumia. Paha olo vaan jatkuu ja loppua ei näy.
Eilen tuli käytyä verikokeis ja nyt sit jännittää et onks niis jotain häikkää.Hulluks tässä tulee kun ei saa mielenrauhaa..
 
Viimeksi muokattu:
lelluskiinille tsemmpihalit, eiköhän siellä pikkanen uiskentele :) Itellä tuossa vaiheessa vaikutti se, että oli koko ajan paha olo ja uskoin, ettei se paha olo ilman syytä tule :D Silti toki oli epäuskosuuden tilojakin, kun ei vielä liikkeitä tuntenut.. Mutta ootappa kun tunnet liikkeet ja sitten tulee päivä kun pikkanen nukkuukin koko päivän.. ja paniikki on taas valmis :D Sit viel neuvotaan, et älä turhia stressaa??

Mulla ollut nyt yks vapaa ja kaks saikkua, huomenna töihin, enkä tiedä enää mitä tekisin, niin tylsää. Vähän olen yrittänyt siivota ja järjestää makkaria, miettia vauvan sängylle ja tavroille paikkoja. Selvää on, että jokin hyllykkö tai lipasto pitää ostaa noille tavaroille, se taas rikkoo tämän hetkisen kokonaisuuden -.- Ja hyllyä ei ennen voi ostaa, kun haemme sängyn äiteeltä tänne ja en nyt ihan vielä tahtoi sitä laittaa, tuntuu niin aikaselta..? Plaah.

Tänään lähen kirpparille, vaikka oonki saikkarilla :p

jjuuli 26+0 !
 
Onkohan noihin kipuihin jotain lievitystä?.... jotain jumppaa ehkäpä?... Lääkkeitä en tän raskauden aikana meinaa ottaa muutakun pakosta ...
Omanapa:
Huvittavaa kun monissa kirjoissa sekä netissä lukee että näillä viikoilla pitäs hormoonit tasaantua yms. Ja mä oon kummallisesti täs 2 päivää itkeny vähän väliä kun kaikki asiat muka huonosti :whistle: ... ehkäpä nää tunneryöpytkin vähenee itekseen, eilen muuten huomasin kun suihkussa rupesin nauramaan kunnolla ni oli jotenkin ahdistavaa kun huomas et maha hytkyy ja pomppii ihan erilailla ku ennen, ja niin mä tunnen painelemalla että mun vatsalihakset ei oo enää niin yhessä ku ennen.

Kirjottaminen parantaa mieltä =)
 
Heimoi! :wave:

Täällä yks -91 äiti tunnustautuu taustalukijaksi. Nyt on ehkä pakko jo kirjotellaki, ku suurin osa ketjuista, missä kirjottelin, on jo hiljenny.

Ensiksi kauheesti tarrasukkia ihan alkutaipaleella oleville! :heart:
Ja jaksamista loppupuolen vaivojen kanssa kamppaileville! :heart:
Ja koko porukalle (ja puolisoille) jaksamista hormonihuuruihin :D

Tissiasiasta, mulla kasvo koko D:stä F/G:hen :whistle: Sopivia rintsikoita löyty Changesta, ei mitenkään kauhean kalliita ne niiden perusrintsikat, ja tosiaan kokoja löytyy AA60 lähtien ihan sinne iiisoihin asti. Ja jos haluu liittyy kantikseks, ni saa -20% kaikesta :D Nojoo. Mut sielt löytyy :)
(Ite tosiaan olen synnyttäny jo, maidonnousu estettii lääkkeellisesti ja tissit edellee iso DD :D ompaha puolisolle joku ilo :D)

Pahoinvoinnista sanon sen verran, et I feel for you! Mulla todettiin alkuraskaudessa hypermesis gravidas ja ites olin myöskin useampaan kertaan tiputuksessa osastolla. Jos tuntuu, ettei jaksa eikä pysty olla kotona ja olo vaan heikkenee, ni hakeutukaa ihmeessä päivystykseen :) Ei kenenkään tarvitse kärvistellä pahan olon kanssa!

Unista; mulla oli ihan pimeitä unia koko raskauden ajan, härregod oikeesti. Alkuraskaudesta yli puolen välin näin unta vaan poikavauvoista, mut loppuvaiheessa sitte oliki jo tyttövauva :D Ja jos ei ollu vauvaunia, ni milloin olin joku sotasankari tai kriminaali tai illalla katsotun leffan hahmo :D Onneks kummalliset unet kuitenki kuuluu asiaan.

Joku sanoi siitä, että osastolla ei juteltu nuorelle äidille! Ha, tiedän tuonkin! Kättärillä ainakin (plus että palvelu oli paskaa) ni kaikki odottavat äidit tuntui olevan huooomattavasti itteä vanhempia ja kattoivat aamupalalla pitkin nenänvartta. Kaikella kunnioituksella vaan 35-45v raskaanaoleville äideille, ni teki kyllä mieli sanoa et teidän juna meni jo. Kiukutti ne katseet ja supinat.

Meillä tosiaan vauva syntyi täsmällisesti 22.9., ihana tyttö jolla suunnattoman suuri luonne! :heart: Mut niin on äidilläkin :whistle:
Laitan tähän perään toiseen postaukseen synnytyskertomuksen, jos joku haluaa lukea :) Tuleepa yks kertomus sitte käynnistetystäki synnytyksestä :)
 
21.9. oli sovittu käynnistys. Vaikka sektiosta oli koko ajan ollut puhe, niin suostuin kuitenkin käynnistykseen sillä ehdolla, että saan kesken vielä vaihtaa sektioon jos tuntuu ettei oma pää vaan yksinkertaisesti kestä.

Puolison kanssa oltiin Naistenklinikalla 7.35. Mukava aamukätilö tuli laittamaan käyrille ja kertoi, että Cytotecin kanssa, ja etenkin ensisynnyttäjillä, saattaa tuo käynnistyminen kestää useammankin päivän. Miehen kanssa pyöriteltiin silmiä, että ei meillä nyt oo aikaa makoilla sairaalassa viikkotolkulla

8:30 lääkäri sitten tuli, teki sisätutkimuksen ja tulos sama kuin ennenkin; kohdunsuu hyvin takana, vaikkakin kypsynyt ja auki. Kanavaa kuitenkin jäljellä. Laittoi ensimmäisen Cyton ja kertoi saman kuin kätilökin. "Sulla kyllä on melko vetistä tää valkovuoto, niinku todella vetistä.. Kannattaa vähän tarkkailla tota lapsivettä, että olisko tää kuitenkin sitä. Tehään prom-testi ennen ku laitetaan seuraavaa." Näillä sanoin lääkäri jätti meidät vielä käyräilemään tunniksi.

Puoli tuntia Cytotecin jälkeen alkoi kipuilevat supistukset. Mä en niin jaksanut toivoa niiden tekevän mitään, vaikka kävivätkin kipeämmiksi ja säännöllisiksi. Kun kätilö tuli ottamaan pois käyrältä, kysyttiin että voidaanko lähteä kävelemään ulos.
"Joo, toi sairaalan puisto on ihan kiva!" Itseasiassa me kyl päädyttiin Ruoholahteen asti...

Kävellessä supistukset voimistui ja tiheni, mutta liike helpotti kipuun. Takasin kävellessä piipahdettiin ABC:lla syömässä ja sieltä lähtiessä housuihin holahti oikein reilusti jotain. Olihan siinä koko matkan ajan vähän tiputellut, mutta ajattelin et nojoo, varmaa vaa sitä valkovuotoa tai jotai, no big deal. Nyt kuitenkin aloin hihitellä hölmönä ja sain sanottua miehelle et "Must tuntuu et mul meni vedet, ihihhiihhi!"
Se ei jotenki osannu yhtää suhtautua samanlaisella kevyellä mielellä siihen

Sairaalalla takas 13:00 tehtiin prom-testi ja kyllä vain, vedet oli menny! Ja ne ensimmäiset holahduksetkin olivat sitä olleet. Käyrällä maatessa supistukset alkoi käydä tosi kipeiksi ja siihen sain tätä jumalten naisille lahjoittamaa PANADOLIA. Kylläpä helpotti! ..not. Kiukku lähinnä tuli, miehellekin, kun nipistelin sitä kun mua sattui

14:30 sain vielä toisen Cytotecin ja 15:30 sain luvan lähteä taas kävelemään. Nyt ei lähdetty vetämään mitään Helsinki-turneeta, vaan käveltiin varmaan kilometri ja uikutin jo siihen malliin, että mies sai tukea meikäläisen takaisin sairaalalle. Siellä sain Oxynormin ja kätilö sanoi, että jos se ei auta, niin sitten on pakko siirtää synnärille, kun ei heillä oo oikein lääkkeitä enää.
Sisätutkimuksessa kanava kokonaan hävinnyt ja kohdunsuu tullut pelipaikalle! Jee! Ja vähän enemmän olin avautunutkin. Kuulemma kolmatta Cytotecia en saisi enää.

19:00 oli siirtyminen sitten synnärille. Ihana kätilö otti vastaan, käyräili, tutki ja antoi ilokaasun. Hetki meni hoksata hyvä rytmi hengittämisessä, mut kyl se siitä lähti. Miehellekin tarjosin, ihan niinkun hyvät vaimokkeet tekee!

Mulla ei ilokaasu niinkään kipuun auttanut, mutta rentoutti kyllä.
"Tää ei oo varmaan kulti se hetki, kun voi sanoa että panettaa? Mut mä sanon, mua panettaa!" Sellanen vaikutus ilokaasulla meikäläiseen Miestä vähän nauratti.

20:40 kipu oli kuitekin jo sietämätöntä. Edistystä ei alakerrassa juuri ollut tapahtunut, hätinä kolmelle sormelle auki. Alkoi kiukku iskeä ihmiseen. Sain kuitenkin puolikkaan annoksen epiduraalia. Helpotti, vaikka kihelmöikin ihan hitosti.
23:40 aloin olla taas kipeä. Ei auttanut enää epi ja ilokaasu. Seuraava puolikas annos kehiin.
01:00 olikin yhtäkkiä huone täynnä ihmistä, kun Olivian päästä otettiin sykkeiden takia verikoe. Se oli ihan hitusen epämukavaa. Musta tuntuu, että mulla on ollut värkissä enemmän instrumentteja yhdessä synnytyksessä, kun Oopperatalolla itsenäisyyspäivänä, voi pyhä sylvi.
Verikokeissa kuitenkin happiarvot ja kaikki priimaa, joten niistä ei huolia.
02:00 alkoi tippua oksitosiini ihan pienesti ensin. Oli pakko pyytää jo täysi annos epiduraalia, hyi että miten voikin ihmiseen sattua. Kätilö lisäili annosta vähitellen, mutta mitään ei juuri tapahtunut.
03:00, oksitosiinia putosi 100ml/h. Kätilö ihan rauhaksiin asenteli tippaan vielä antibioottia. "Hei kuule, mua painaa nyt ihan älyttömästi, niinku todella todella paljon."
Kätilö hymyili ja sanoi, että ei se nyt vielä synny, vastahan toi on ihan hetken tullu isolla annoksella.
Vartti myöhemmin alkoi olo olla jo tukala. Ei yhtään kipeä, mutta voi luoja sitä paineentunnetta. "Noo, käännypä tähän selälleen niin katotaan josko olisit vaikka jo sentin lisää auki!" "JOO OOTA MÄ EN NYT KESKEN SUPISTUKSEN KYLLÄ KÄÄNNY JA AVAA JALKOJA KU TÄÄ MUKULA LOPSAHTAA ULOS MUUTEN!"
Kätilöllä oli aika hinnaton ilme, kun tutki "Hmm, vajaassa puolessa tunnissa oot auennu neljästä sentistä kymmeneen, sä voisit kyl alkaa tässä vähitelle valmistautuu tähän loppuosuuteen."

3:30 alkoi sitten ponnistusvaihe. Alku oli todella hankala. Pieretti ja ponnistutti, mutten osannu tehdä noista ku tuon ensimmäisen Kätilö joutui heti alussa jo pyytämään avustavan kätilön paikalle, kun en meinannut saada jalkoja pysymään erillään ja koukussa "Ponnista, ponnista, ponnista.." hoki kätilö. "MÄ EN VITTU PYSTY TÄÄ ON LIIAN ABSURDI TILANTEENA! TÄSSÄ MÄ MAKAAN REVA LEVÄLLÄÄN JA KOITAN SAADA PIKKUIHMISTÄ ULOS! EI JUMALAUTA!" Mies purskahti nauruun ja avustava kätilö hihitteli. "No tyttärellä on varmaan äitinsä luonne jos on muuten isin piirteet", totesi kätilö ja jatkettiin ponnistelua.

Kun pää alkoi olla jo puoliksi ulkona, kertoi siitä kätilö ja helpottuneena aloin siinä ähistessä hihittelemään et "Ehittiin ennenku parkkiaika menee umpeen!"
Nyt nauroi sitten jo kaikki salissa olevat

3:58 syntyi sitten täydellinen pieni tyttö, napanuora kiepsahtaneena kaulan ympärille. Neiti oli kuitenkin hyvin virkeä ja jäntevä. Siinä sitten toisiamme ihmeteltiin.
Kaksi tikkiä jouduttiin laittamaan häpyhuuleen kun tuli ihan haava, mutta ei repeämiä, ei mitään. Kaikki meni hyvin ja oli kivutonta.

Synnytys kesti kokonaisuudessaan huikeat 22,5h. Kiitos, riitti

Päivällä olin kyllä ihan kuutamolla, verta oli mennyt synnytyksessä 700ml, hemoglobiini laskenut ja verenpaineet ku ruumiilla. Onneks ekana päivänä ei mitään tarvinnut jaksaakaan, miehen kanssa makoiltiin perhehuoneessa ja ihmeteltiin meidän pientä Pyhätunturityttöä. Ja sattuipa Olivia syntymään vielä äitin ja isin kihlajaispäivänä <3

Nyt Jemmiksi & Olivia 14vrk :heart:
 
Jemmiksi , oli todella mukavaa kun kerroit synnytys tarinasi. Sehän meitä jokaista eniten jännittää.

Mulla on ollut ihan sairaan pahan pahoinvointi, niinkun olen aikasemmin kirjottanutkin. Nyt ei pysy edes vesi sisällä ja oksensin jopa kurkun/ruokatorven riekaleita (tai sellaiseslta ne ainakin näytti) ja vertakin tänään.. Päivystyksessä sanoivat, että ei ole mitään hätää, ennen kun oksennan verta ihan kirkkaana verenä. Pikkasen huolestuttaa silti.. Kurkku huutaa hoosiannaa ja väsymys painaa päälle. Koko ajan etoo, mutta yrittää pitää oksennusta sisällä säästäen kurkkua. Ja nyt näin iltaisin tämä on pahinta.. En voinut kuvitellakkaan ennen plussausta, että todella raskauspahoinvoinnit ovat näin pahoja!!
 

Yhteistyössä