Ja minä en todellakaan suosittele sitä alatiesynnytystä, kenellekään. Itellä takana perätilasektio muutama vuosi sitten, toipuminen kävelykuntoon kesti 7 päivää. Sen jälkeen alatiesynnytys 11 kk sitten, toipuminen kävelykuntoon 2,5 kk ja vaivoista kärsin yhä. Että ei todellakaan AINA pidä paikkaansa tuo nopea toipuminen...
Ole vaan kovana ja vaadi sektio. Hysteerseksi ei kannata heittäytyä vaan koettaa mahdollisimman rauhallisesti puolustaa kantaansa. Kun alkaa parkumaan niin ne pistää kaikki hormonien piikkiin. Parasta olis kun saisit miehesi mukaan.
Jos itse tulisin edes vahingossa raskaaksi, niin pelkosektio olis aivan ainut vaihtoehto. Otan vaikka asianajajan sairaalaan mukaan jos ei muu auta.
Koska sulla on paniikkihäiriöniin voithan sanoa, että tarvittaessa hankit psykologin lausunnon ja heittäydyt hankalaksi jos ne ei suostu siitä huolimatta. Ei 2000-luvulla kenenkän enää tarvitse alkaa revityttämään itseään ellei välttämättä tahdo ottaa sitä riskiä.
Ole vaan kovana ja vaadi sektio. Hysteerseksi ei kannata heittäytyä vaan koettaa mahdollisimman rauhallisesti puolustaa kantaansa. Kun alkaa parkumaan niin ne pistää kaikki hormonien piikkiin. Parasta olis kun saisit miehesi mukaan.
Jos itse tulisin edes vahingossa raskaaksi, niin pelkosektio olis aivan ainut vaihtoehto. Otan vaikka asianajajan sairaalaan mukaan jos ei muu auta.
Koska sulla on paniikkihäiriöniin voithan sanoa, että tarvittaessa hankit psykologin lausunnon ja heittäydyt hankalaksi jos ne ei suostu siitä huolimatta. Ei 2000-luvulla kenenkän enää tarvitse alkaa revityttämään itseään ellei välttämättä tahdo ottaa sitä riskiä.
No eihän sitä alatiesynnytyksestä välttämättä toivu nopeammin kuin sektiosta, mutta tää nyt oli kyllä mielestäni aikamoista pelottelua ekaa kertaa synnyttävään meneville! Älkää nyt aina maalailko piruja seinille. Suurin osa alatiesynnytyksistä kuitenkin menee aivan hyvin ja niistä toipuu ajan kanssa.Alkuperäinen kirjoittaja henal:
Pelkosektioon ja pelkopolin toimintaan en osaa vastata, halusin vain kommentoida tuota edellistä kirjoitusta. Ymmärrän synnytyspelon ja alatiesynnytyskielteisyyden, jos itse on kokenut kovia. Näistä hyvistä synnytyskokemuksista kun vain vähemmän näillä palstoilla puhutaan niin ei ihme, että ekaa odottavien pelot vain lisääntyy.
auringonkukka-75
Minä odotan ensimmäistäni ja minua tuo synnytys mietityttää myös. Tällä hetkellä on viikkoja 33+1. En pelkää varsinaisesti synnytystä ja kipua, joka siihen kuuluu. En tietysti pysty tietämään millaista se on, koska en ole sitä aiemmin kokenut. Se mitä minä pelkään on repeäminen. Sitä pelkään todella paljon. Olen puhunut siitä jo moneen otteeseen neuvolassa ja käynyt äippäpolilla juttelemassa kätilöiden kanssa. Minut ohjattiin myös psykiatrisen sairaanhoitajan puheille asian tiimoilta. Lisäksi kaikkeen vaikuttaa myös se, että myös minulla on paniikkihäiriö, ihan kuin ketjun aloittajallakin.
Neuvolassa asiaan on suhtauduttu tosi hyvin, olen puhunut neuvolantädin kanssa paljon ja hän on kertonut repeämisestä ja siitä parantumisesta jne. Myös kätilöt ovat suhtautuneet asiaan mielestäni tosi asiallisesti ja kertoneet vinkkejä, joilla repeämistä voisi yrittää ehkäistä. Olen saanut mm. ohjeita välilihan hieromiseen ja öljyämiseen. Ainoa, joka on suhtautunut asiaan mielestäni tosi ikävästi on se psykiatrinen sairaanhoitaja.
Psykiatrinen sairaanhoitaja oli sitä mieltä, että olen luonut itselleni koko synnytyksestä sen kuvan, että se on vain ja ainoastaan repeämistä. Ja tiedän ihan varmasti itse, että näin en ole tehnyt... Kerroin hänelle, että vauva on ultrien mukaan ihan normaalin kokoinen ainakin vielä, mutta olen ajatellut tämän loppuraskauden olla mahdollisimmän vähäsokerisella ruokavaliolla ja jättää kaikki turhat vaaleat leivät yms. turhat hiilarit pois, etten kasvata vauvaa ehdoin tahdoin. Siinä vaiheessä tämä psykiatrinen sairaanhoitaja sanoi, että ajatteluni ei ole tervettä, koska yritän rajoittaa vauvan kasvua pitämällä sitä nälässä
Minulla oli sokerirasituskokeessa kaikki arvot tosi hyvät ja kun juttelin synnytyssairaalassa lääkärin kanssa tuosta repeämisenpelosta, hän juuri suositteli sitä etten söisi mitään ns. epäterveellistä, jolla vauva kasvaa hirmu isoksi, siis just karkit yms. En todellakaan pidä vauvaa nälässä, vaan yritän syödä mahdollisimman hyvin ja terveellisesti. Minua oikeasti loukkasi sen psykiatrisen sairaanhoitajan heitot. Päätinkin, etten enää mene hänen juttusilleen.
Mutta jos vastaisin tuohon aloittajan kysymykseen, niin ainakaan meilläpäin pelkosektiota ei tuosta vain saa, ainakaan paniikkihäiriö ei ole siihen syy. Sinuna yrittäisin pysyä mahdollisimman asiallisena ja vaatia sektiota, jos sitä haluat. Ole rohkeasti sitä mieltä mitä olet ja kerro mitä haluat. Tsemppiä matkaan!
Neuvolassa asiaan on suhtauduttu tosi hyvin, olen puhunut neuvolantädin kanssa paljon ja hän on kertonut repeämisestä ja siitä parantumisesta jne. Myös kätilöt ovat suhtautuneet asiaan mielestäni tosi asiallisesti ja kertoneet vinkkejä, joilla repeämistä voisi yrittää ehkäistä. Olen saanut mm. ohjeita välilihan hieromiseen ja öljyämiseen. Ainoa, joka on suhtautunut asiaan mielestäni tosi ikävästi on se psykiatrinen sairaanhoitaja.
Psykiatrinen sairaanhoitaja oli sitä mieltä, että olen luonut itselleni koko synnytyksestä sen kuvan, että se on vain ja ainoastaan repeämistä. Ja tiedän ihan varmasti itse, että näin en ole tehnyt... Kerroin hänelle, että vauva on ultrien mukaan ihan normaalin kokoinen ainakin vielä, mutta olen ajatellut tämän loppuraskauden olla mahdollisimmän vähäsokerisella ruokavaliolla ja jättää kaikki turhat vaaleat leivät yms. turhat hiilarit pois, etten kasvata vauvaa ehdoin tahdoin. Siinä vaiheessä tämä psykiatrinen sairaanhoitaja sanoi, että ajatteluni ei ole tervettä, koska yritän rajoittaa vauvan kasvua pitämällä sitä nälässä
Minulla oli sokerirasituskokeessa kaikki arvot tosi hyvät ja kun juttelin synnytyssairaalassa lääkärin kanssa tuosta repeämisenpelosta, hän juuri suositteli sitä etten söisi mitään ns. epäterveellistä, jolla vauva kasvaa hirmu isoksi, siis just karkit yms. En todellakaan pidä vauvaa nälässä, vaan yritän syödä mahdollisimman hyvin ja terveellisesti. Minua oikeasti loukkasi sen psykiatrisen sairaanhoitajan heitot. Päätinkin, etten enää mene hänen juttusilleen.
Mutta jos vastaisin tuohon aloittajan kysymykseen, niin ainakaan meilläpäin pelkosektiota ei tuosta vain saa, ainakaan paniikkihäiriö ei ole siihen syy. Sinuna yrittäisin pysyä mahdollisimman asiallisena ja vaatia sektiota, jos sitä haluat. Ole rohkeasti sitä mieltä mitä olet ja kerro mitä haluat. Tsemppiä matkaan!
Itse sain vuosi sitten plussan ja siitä alkoikin sitten hirmuinen taistelu pelkosektion saamiseksi. Se oli todella raskasta aikaa ja en tiedä tulenko ikinä toista lasta edes yrittämään, mutta lopulta kaikki päättyi minulla hyvin
Sen verran haluan sanoa, että sektiosta ainakin itse paranin todella nopeasti! Kaikki pelottelivat todella paljon sillä kuinka kipeä sektion jälkeen tulee olemaan, mutta minun kohdallani se ei ainakaan pitänyt paikkansa. Särkylääkkeitä söin vain kolmena ensimmäisenä päivänä ja sen jälkeen en ole yhtäkään tarvinnut. Haava myöskin parani tosi nopeasti, vaikka ei nyt mikään kauhean siisti olekaan. Paranin sektiosta todella paljon nopeammin kuin mitä ystäväni alatiesynnytyksestä.
Sektioon ei kuitenkaan mielestäni pitäisi lähteä ilman painavaa syytä. Tietenkin jokaista ensisynnyttäjää pelottaa/jännittää synnytys ja se on täysin normaalia. Tärkeintä onkin huomata mikä on normaalia pelkoa ja mikä ei. Jos edes harkitsee, että alatiesynnytys olisi mahdollinen, niin suosittelen kyllä sitä ensisijaisesti.
Paikkakuntien välillä on myöskin varmasti eroa, mutta täällä ainakaan ei ollut mikään itsestäänselvyys, että pelkosektion saisi. Kyllä sai monta kertaa käydä pelkopolilla, psykologilla, äitiyspolilla jne. puhumassa ennen kuin päätöksen sai ja kyllä ihan loppuun asti (rv 37 muistaakseni) pitkittivät ennen kuin päätöksen antoivat. Kuten jo totesinkin se oli henkisesti todella raskasta aikaa enkä toivo sellaista kenellekään.
Hetkeäkään en ole sektioani katunut tai tuntenut olevani jotenkin huonompi äiti. Mielestäni sektio on synnytys siinä missä alatiesynnytyskin
Sen verran haluan sanoa, että sektiosta ainakin itse paranin todella nopeasti! Kaikki pelottelivat todella paljon sillä kuinka kipeä sektion jälkeen tulee olemaan, mutta minun kohdallani se ei ainakaan pitänyt paikkansa. Särkylääkkeitä söin vain kolmena ensimmäisenä päivänä ja sen jälkeen en ole yhtäkään tarvinnut. Haava myöskin parani tosi nopeasti, vaikka ei nyt mikään kauhean siisti olekaan. Paranin sektiosta todella paljon nopeammin kuin mitä ystäväni alatiesynnytyksestä.
Sektioon ei kuitenkaan mielestäni pitäisi lähteä ilman painavaa syytä. Tietenkin jokaista ensisynnyttäjää pelottaa/jännittää synnytys ja se on täysin normaalia. Tärkeintä onkin huomata mikä on normaalia pelkoa ja mikä ei. Jos edes harkitsee, että alatiesynnytys olisi mahdollinen, niin suosittelen kyllä sitä ensisijaisesti.
Paikkakuntien välillä on myöskin varmasti eroa, mutta täällä ainakaan ei ollut mikään itsestäänselvyys, että pelkosektion saisi. Kyllä sai monta kertaa käydä pelkopolilla, psykologilla, äitiyspolilla jne. puhumassa ennen kuin päätöksen sai ja kyllä ihan loppuun asti (rv 37 muistaakseni) pitkittivät ennen kuin päätöksen antoivat. Kuten jo totesinkin se oli henkisesti todella raskasta aikaa enkä toivo sellaista kenellekään.
Hetkeäkään en ole sektioani katunut tai tuntenut olevani jotenkin huonompi äiti. Mielestäni sektio on synnytys siinä missä alatiesynnytyskin
tulee tässä, koska aina pelotellaaan alatiesynnytyksellä.Niin muakin peloteltiin ja se oli aivan turhaa. Esikoinen syntyi rv37.Yöllä meni lapsivedet ja aamulla äitipolille. Supistuksia tuli harvakseen ja siksi olin seuraavan yönkin siellä tarkkailussa.Sitten seuraavan päivän aamulla laitettiin oksitosiinitippa ja supparit alko heti voimakkaina, eiku synnytyssaliin ja epiduraalin jälkeen meni puol tuntia ( joista 25min ponnistin) ni synty pieni poikamme. Yhteensä synnytys kesti 12,5h.Välihan leikaus tehtiin ja toipuminen kesti saman ajan kun lapsivuodeaikakin eli n 4-5vkoa, mutta kävelemään pystyin heti. Toinen lapsukainen käynnistettiin 38 viikolla ja oli maailmassa 5,5 tuntia myöhemmin. Ponnistus kesti 10 min ja paikat pysy ehjinä, epiduraali jälleen vei kaiken kivun... mä taas enmistään hinnasta haluaisi sektiota ja siksi tämän komannen kohdalla pelottaa et jos jokin meneekin pieleen enkä saakaan synnyttää alakautta, että näin päin mulla. Mulla on muuten myös yksi ystävä joka kärsii paniikkihäiriöstä ja synnytti alateitse, kokemus oli hänelle hyvä, mutta jokainen tekee oman tuntemuksen mukaan. halusin kuitenkin painottaa, että näitä hyviäkin kokemuksia on
Itselläni sektiosta takana parisen viikkoa, ja olen toipunut ihan loistavasti. Muuta näkyvää ei ole kuin haava ja hiukan mahaa. Kunto on siis muutoin todella hyvä. Samoin toivuin edellisestäkin sektiosta kolme vuotta sitten. Joten kyllä leikkauksestakin voi toipua nopeasti, vaikka usein muuta sanotaan. ja minulla leikkaushaavat pystyssä, ensimmäisen hätäsektion takia.
Mutta siis, kannattaa tuolla pelkopolilla tosiaan vaatia sitä sektiota, jos sen todella siis haluaa. Itse en pelkopolin kautta sektiota tällä toisella kertaa saanut, vaikka ensimmäinen synnytys oli hätäsektio ja jätti aikamoiset traumat koko synnytyksestä. Kävin kaikilla mahdollisilla tutustumiskäynneillä, rentoutus tuokioissa, psykologilla ja monen monta kertaa lääkärilla. Ja silti vielä rv 39+ minulle annettiin vain rauhoittavia ja todettiin, että pianhan kaikki on jo ohi. Joten sitä päätöstä ei tosiaan välttämättä helposti saa. Itsekin kun osasin perustella pelkojani ja keskustella asiallisesti, mutta myös esittää kantani selvästi. Ja silti se ei riittänyt. Ja psykologi otti yhteyttä useampaan kertaan tuonne äitiyspolille minun takiani, mutta sekään ei auttanut, vaikka oli siis lausunto hänetäkn, jossa puolettiin sektiota. Joten oma kokemus pelkopolista on hyvin negatiivinen, koen etten saanut minkäänlaista tukea, apua, enkä ymmärrystä omaa synnytyspelkoani kohtaan. Ja itsellä tuo pelko ol niin voimakasta, että loppuraskaus meni ihan pilalle kun jouduin jännittämään tuota synnytysasiaa koko ajan.
Itse sain sektion sitten eml kautta, eli menin siis yksityisen kautta, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut. Vähän tuosta nyt tuli laskua, mutta kaiken kaikkiaan kokemus oli niin miellyttävä, että jos joskus vielä lapsen saan, en edes harkitse muuta. Asian ei pitäisi olla näin, koska pelko on syy saada sektio. Valitettavasti näin ei kuitenkaan minun kohdallani ollut. Ja vaikka minullekn sanottiin ettei ketään voi pakottaa synnyttämään ns normaalisti, en olisi voinut muuta ilman tuota eml.
Joten kaikki te muut, jotka kamppailette tuon synnytyspelon kanssa, ja haluatte sektion, niin olkaa tiukkoja ja vaatikaa, vaatikaa ja vaatikaa. Ja psykologin luona juttusilla käymisestä voi olla apua, minulla ainakin oli, koska sain jonkun joka piti minunkin puoliani kun tuntui olevan muuri vastassa muutoin. Toivottavasti saatte enemmän apua ja sen päätöksen sektiosta, koska en haluaisi kenenkään muun kokevan samaa kuin minä. Niin kamalaa oma loppuraskausaika oli. Tsemppiä teille! Toivottavasti kaikki menee hyvin!!
Mutta siis, kannattaa tuolla pelkopolilla tosiaan vaatia sitä sektiota, jos sen todella siis haluaa. Itse en pelkopolin kautta sektiota tällä toisella kertaa saanut, vaikka ensimmäinen synnytys oli hätäsektio ja jätti aikamoiset traumat koko synnytyksestä. Kävin kaikilla mahdollisilla tutustumiskäynneillä, rentoutus tuokioissa, psykologilla ja monen monta kertaa lääkärilla. Ja silti vielä rv 39+ minulle annettiin vain rauhoittavia ja todettiin, että pianhan kaikki on jo ohi. Joten sitä päätöstä ei tosiaan välttämättä helposti saa. Itsekin kun osasin perustella pelkojani ja keskustella asiallisesti, mutta myös esittää kantani selvästi. Ja silti se ei riittänyt. Ja psykologi otti yhteyttä useampaan kertaan tuonne äitiyspolille minun takiani, mutta sekään ei auttanut, vaikka oli siis lausunto hänetäkn, jossa puolettiin sektiota. Joten oma kokemus pelkopolista on hyvin negatiivinen, koen etten saanut minkäänlaista tukea, apua, enkä ymmärrystä omaa synnytyspelkoani kohtaan. Ja itsellä tuo pelko ol niin voimakasta, että loppuraskaus meni ihan pilalle kun jouduin jännittämään tuota synnytysasiaa koko ajan.
Itse sain sektion sitten eml kautta, eli menin siis yksityisen kautta, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut. Vähän tuosta nyt tuli laskua, mutta kaiken kaikkiaan kokemus oli niin miellyttävä, että jos joskus vielä lapsen saan, en edes harkitse muuta. Asian ei pitäisi olla näin, koska pelko on syy saada sektio. Valitettavasti näin ei kuitenkaan minun kohdallani ollut. Ja vaikka minullekn sanottiin ettei ketään voi pakottaa synnyttämään ns normaalisti, en olisi voinut muuta ilman tuota eml.
Joten kaikki te muut, jotka kamppailette tuon synnytyspelon kanssa, ja haluatte sektion, niin olkaa tiukkoja ja vaatikaa, vaatikaa ja vaatikaa. Ja psykologin luona juttusilla käymisestä voi olla apua, minulla ainakin oli, koska sain jonkun joka piti minunkin puoliani kun tuntui olevan muuri vastassa muutoin. Toivottavasti saatte enemmän apua ja sen päätöksen sektiosta, koska en haluaisi kenenkään muun kokevan samaa kuin minä. Niin kamalaa oma loppuraskausaika oli. Tsemppiä teille! Toivottavasti kaikki menee hyvin!!
Lintu: Miten tuo yksityisen kautta sektion saaminen / tekeminen tapahtuu ja paljon se suunnilleen maksaa? Tehtiinkö sektio siis yksityisellä kokonaan?
Entä mitkä pelkopolit ovat myöntäneet suopeammin pelkosektioita?
Itse sain esikoiseni 3 vk sitten ja synnytyksestä (ponnistuksesta) jäi kauheat traumat. Vauva ei meinannut mahtua tulemaan ja jäi kiinni kohdunsuulle mm. päästä, olkapäistä ja vyötäröstä. Sama oli edessä emättimen suulla ja minulle tehtiin iso episiotomia (5cm pitkä, 3cm syvä) ja lisäksi repesin 2. asteen repeämän emättimen puolelle.
Nyt olen jo toisella antibiottikuurilla ison episiotomiahaavan ja lisäksi tulleen repeämän tulehtumisten vuoksi. Edelleenkään en voi kävellä tai istua kunnolla. Jopa neuvolan tädit ja lääkäri kauhistelivat haavani suuruutta ja tikkien määrää. Vauvaa käy myös sääliksi, kun parka saa jo näin pienenä niin paljon antibiootteja äidinmaidon välityksellä.
Jos toisen lapsen joskus saisin, haluaisin sen ehdottomasti suunnitellulla sektiolla. Muuten en tiedä, uskallanko enää ryhtyä hommaan. :'(
Entä mitkä pelkopolit ovat myöntäneet suopeammin pelkosektioita?
Itse sain esikoiseni 3 vk sitten ja synnytyksestä (ponnistuksesta) jäi kauheat traumat. Vauva ei meinannut mahtua tulemaan ja jäi kiinni kohdunsuulle mm. päästä, olkapäistä ja vyötäröstä. Sama oli edessä emättimen suulla ja minulle tehtiin iso episiotomia (5cm pitkä, 3cm syvä) ja lisäksi repesin 2. asteen repeämän emättimen puolelle.
Nyt olen jo toisella antibiottikuurilla ison episiotomiahaavan ja lisäksi tulleen repeämän tulehtumisten vuoksi. Edelleenkään en voi kävellä tai istua kunnolla. Jopa neuvolan tädit ja lääkäri kauhistelivat haavani suuruutta ja tikkien määrää. Vauvaa käy myös sääliksi, kun parka saa jo näin pienenä niin paljon antibiootteja äidinmaidon välityksellä.
Jos toisen lapsen joskus saisin, haluaisin sen ehdottomasti suunnitellulla sektiolla. Muuten en tiedä, uskallanko enää ryhtyä hommaan. :'(
Hei!
Itse esikoisen alateitse synnytin ja pelko puski päälle (tosi yllättäen!) vasta tämän toisen raskauden loppupuolella. Ihan itsekin hämmästyin sen pelon järjetöntä voimakkuutta. Kävin pelkopolilla ja kyllä mun kokemus ainakin on, että siellä yritetään saada kaikki alatiesynnyttämään. Itselle jäi kätilön kanssa juttelusta paha mieli, vaikka hyvää hän varmaan vaan tarkoitti. Hirveästi yritti todistella, ettei se kipu niin kovaa ole (toimii ehkä ensisynnyttäjille ja että vauvan tilaa seurataan koko ajan. No, joutuipa ykkönenkin teholle, vaikka kuinka seurattiin vauvan tilaa...Tuntui, että vain vähäteltiin niitä mun omia kokemuksia.
Sain kuitenkin lääkäriltä papereihin ja äitiyskorttiin maininnan, että puudutukset aloitetaan ajoissa ja että ne myös annetaan. Toivotaan että näin todellakin käy.
Nyt oma hysteerinen olo on jotenkin rauhoittunut, lähinnä omatoimisen psyykkauksen ansiosta (?) ja en enää esim. valvo öitä, näe painajaisia, mieti asiaa päiväsaikaan juurikaan. Saa nähdä miten tässä nyt käy, mutta alatiesynnyttämään ollaan menossa ja toivotaan, että kaikki menee hyvin.
Jos haluat sen pelkosektion pelkopolin kautta, ole TOSI tiukkana. Ei mitään itkukohtauksia yms, vaan selkeästi vaadit sektion, perustelet kantasi ja pidät sen. Jotkut ovat sanoneet, että miehen mukaan otto on ollut hyväksi (synnyttämiseen tarvitaan ilmeisesti siis munat, heh!). Ja ole tarkkana (sulla on viikkoja jo aika paljon), ettet jätä sitä sektiopäätöksen kirjaamista ihan viimeisille odotusviikoille, ettei vaan käy niin, että synnytys käynnistyy itsestään ja se päätös on "tulossa", mutta ei vielä kirjattu.....Jos itse haluaisin sektion, ottaisin sen yksityisen lääkäriaseman kautta. Soita suoraan paikkakuntasi lääkäriasemille ja kysy ketkä erikoislääkärit tekevät sektioita erikoismaksuluokan asiakkaille. Kannattaa siinäkin toimia heti. Lekuri leikkaa sinut sairalassa, mutta yksityispotilaana, hintaa kertyy noin 400 - 600e (luulen...). Toivottavasti saat sen sektion sovittua ja ehdit edes vähän aikaa nauttia raskautesi loppuajasta....
Itse esikoisen alateitse synnytin ja pelko puski päälle (tosi yllättäen!) vasta tämän toisen raskauden loppupuolella. Ihan itsekin hämmästyin sen pelon järjetöntä voimakkuutta. Kävin pelkopolilla ja kyllä mun kokemus ainakin on, että siellä yritetään saada kaikki alatiesynnyttämään. Itselle jäi kätilön kanssa juttelusta paha mieli, vaikka hyvää hän varmaan vaan tarkoitti. Hirveästi yritti todistella, ettei se kipu niin kovaa ole (toimii ehkä ensisynnyttäjille
ja että vauvan tilaa seurataan koko ajan. No, joutuipa ykkönenkin teholle, vaikka kuinka seurattiin vauvan tilaa...Tuntui, että vain vähäteltiin niitä mun omia kokemuksia.Sain kuitenkin lääkäriltä papereihin ja äitiyskorttiin maininnan, että puudutukset aloitetaan ajoissa ja että ne myös annetaan. Toivotaan että näin todellakin käy.
Nyt oma hysteerinen olo on jotenkin rauhoittunut, lähinnä omatoimisen psyykkauksen ansiosta (?) ja en enää esim. valvo öitä, näe painajaisia, mieti asiaa päiväsaikaan juurikaan. Saa nähdä miten tässä nyt käy, mutta alatiesynnyttämään ollaan menossa ja toivotaan, että kaikki menee hyvin.
Jos haluat sen pelkosektion pelkopolin kautta, ole TOSI tiukkana. Ei mitään itkukohtauksia yms, vaan selkeästi vaadit sektion, perustelet kantasi ja pidät sen. Jotkut ovat sanoneet, että miehen mukaan otto on ollut hyväksi (synnyttämiseen tarvitaan ilmeisesti siis munat, heh!). Ja ole tarkkana (sulla on viikkoja jo aika paljon), ettet jätä sitä sektiopäätöksen kirjaamista ihan viimeisille odotusviikoille, ettei vaan käy niin, että synnytys käynnistyy itsestään ja se päätös on "tulossa", mutta ei vielä kirjattu.....Jos itse haluaisin sektion, ottaisin sen yksityisen lääkäriaseman kautta. Soita suoraan paikkakuntasi lääkäriasemille ja kysy ketkä erikoislääkärit tekevät sektioita erikoismaksuluokan asiakkaille. Kannattaa siinäkin toimia heti. Lekuri leikkaa sinut sairalassa, mutta yksityispotilaana, hintaa kertyy noin 400 - 600e (luulen...). Toivottavasti saat sen sektion sovittua ja ehdit edes vähän aikaa nauttia raskautesi loppuajasta....
Noista erityismaksuluokka järjestelmän kautta leikkaavista lääkäreistä pitäisi kyllä olla synnytyssairaalassakin olemassa tieto, eivät vain sitä mielellään välttämättä anna, mutta sieltäkin pitäisi tietoa kyllä saada.. Eli lääkärin pitää olla töissä sekä synnytyssairaalassa että yksityisellä.
Hiukan hintaa tietysti tulee, sillä yleensä yksityisvastaanotolla pitää käydä ainakin kerran sopimassa asioista, ja sen lisäksi maksua tulee itse operaatiosta sekä lääkärille että anestesialääkärille, ja tietysti sairaalapäivistä menee hoitomaksu. Kaikesta muusta saa kelakorvausta, paitsi noista hoitopäivistä. Itselleni laskua tuli itse operaatiosta hiukan yli 300,- mutta siitäkin tuli vielä kelalta takaisin reilusti yli 100,-. Plus tietenkin ne yksityisellä käynnit päälle. Kohtuuttoman kallista ei ainakaan minun mielestäni ollut. Varsinkin kun lääkäri kävi joka päivä minua katsomassa. Mitä ei siis normaalisti kuulu palveluun..
Suosittelen kyllä miettimään tuota eml-vaihtoehtoa, jos tuntuu ettei todellakaan synnytykseen pysty, koska ei ole mitään hyötyä "kärvistellä" sen asian kanssa koko raskausaikaa, ja pilata sitä! Jos joku olisi minulle osannut tämän neuvon antaa omana raskausaikani, niin olisin ollut ikionnellinen, sillä tuo oma synnytyspelko vaikutti koko elämääni ja lisäksi koko muuhun perheeseenkin. Monta kertaa pelkopolilla käydessänikin sanoin, etten lapsia lisää olisi tehnyt, jos olisin tiennyt että minut pakotetaan synnyttämään vaikka kuinka pelkäisin!!
Tsemppiä teille kaikille asian kanssa taisteleville! Toivottavasti kaikki menee hyvin!!
p.s. jos nyt tulee vielä jotain kysyttävää äkkiä, niin laittakaa yv:tä sillä en hirveän usein tätä puolta enää selaile..
Hiukan hintaa tietysti tulee, sillä yleensä yksityisvastaanotolla pitää käydä ainakin kerran sopimassa asioista, ja sen lisäksi maksua tulee itse operaatiosta sekä lääkärille että anestesialääkärille, ja tietysti sairaalapäivistä menee hoitomaksu. Kaikesta muusta saa kelakorvausta, paitsi noista hoitopäivistä. Itselleni laskua tuli itse operaatiosta hiukan yli 300,- mutta siitäkin tuli vielä kelalta takaisin reilusti yli 100,-. Plus tietenkin ne yksityisellä käynnit päälle. Kohtuuttoman kallista ei ainakaan minun mielestäni ollut. Varsinkin kun lääkäri kävi joka päivä minua katsomassa. Mitä ei siis normaalisti kuulu palveluun..
Suosittelen kyllä miettimään tuota eml-vaihtoehtoa, jos tuntuu ettei todellakaan synnytykseen pysty, koska ei ole mitään hyötyä "kärvistellä" sen asian kanssa koko raskausaikaa, ja pilata sitä! Jos joku olisi minulle osannut tämän neuvon antaa omana raskausaikani, niin olisin ollut ikionnellinen, sillä tuo oma synnytyspelko vaikutti koko elämääni ja lisäksi koko muuhun perheeseenkin. Monta kertaa pelkopolilla käydessänikin sanoin, etten lapsia lisää olisi tehnyt, jos olisin tiennyt että minut pakotetaan synnyttämään vaikka kuinka pelkäisin!!
Tsemppiä teille kaikille asian kanssa taisteleville! Toivottavasti kaikki menee hyvin!!
p.s. jos nyt tulee vielä jotain kysyttävää äkkiä, niin laittakaa yv:tä sillä en hirveän usein tätä puolta enää selaile..
Heippa! Mulle tehtiin pelkosektio tammikuussa -06 NKL:llä. Pelkopolilla en "päässyt" käymään, siellä kun oli niin kova ruuhka. Kahden lääkärin kanssa juttelin sektiosta, ensi viikolla 20 + jotain ja sitten viikolla 36 jolloin sain sektioajan. Molemmat lääkärit yrittivät kääntää mun päätä pelottelemalla sektion riskeistä ja luomalla halveksuvia yleinkatseita päästä varpaisiin mutta pýsyin kannassani. Noh, jälkimmäinen lääkäri sitten määräsi sektioajan pari päivää lasketun ajan päälle. Tämä jäi sitten häiritsemään niin että soitin parin päivän päästä sairaalaan jossa ystävällinen kätilö siirsi annettua sektioaikaa viikolle 39+4, ja ihan vain puhelinsoitolla =)
Mutta mielenkiintoista miten sektioata haluavaa pelotellaan riskeillä kun taas sektiota pelkäävää rohkaistaan miten hyvä ja turvallinen tapa suunniteltu sektio on saattaa lapsi maailmaan!
Nyt odotan toista ja raskaus vasta ihan alussa. Hirvittää minkämoiseen rumbaan sitä joutuukaan tällä kertaa varsinkin kun paikkakuntakin on vaihtunut ja sairaala eri. Mutta itse aioin pitää takaporttina ja lohdutuksena sitä että ainakin Kuopiossa on yksityinen sairaala joka tekee keisarinleikkauksia, aika pitkällähän tuo on mutta se on sellainen vihoviimeinen turva tässä taistelussa tuulimyllyjä vastaan..
Mutta mielenkiintoista miten sektioata haluavaa pelotellaan riskeillä kun taas sektiota pelkäävää rohkaistaan miten hyvä ja turvallinen tapa suunniteltu sektio on saattaa lapsi maailmaan!
Nyt odotan toista ja raskaus vasta ihan alussa. Hirvittää minkämoiseen rumbaan sitä joutuukaan tällä kertaa varsinkin kun paikkakuntakin on vaihtunut ja sairaala eri. Mutta itse aioin pitää takaporttina ja lohdutuksena sitä että ainakin Kuopiossa on yksityinen sairaala joka tekee keisarinleikkauksia, aika pitkällähän tuo on mutta se on sellainen vihoviimeinen turva tässä taistelussa tuulimyllyjä vastaan..