a-ongelmaisia isiä?

Onko täällä ketään miestä jolla olisi tai olisi ollut alkoholiongelma. Tahtoisin tietää mikä olisi paras tapa auttaa miestä selviämään siitä,tai mikä edesauttaisi häntä ajattelemaan asiaa ja tajuamaan ongelman mahd. seuraukset. Mieheni käy kyllä töissä eikä suinkaan ihan jatkuvasti juo,mutta heti kun lähtee kotoa jonnekin ilman minua, on tulos sama.Mieheni on sen verran alkoholisoitunut että saattaa ryypätä viikkokausia putkeen ja käyttää kaikki perheen rahat ellen heti onnistu niitä pelastamaan parempaan talteen. Asioista on puhuttu,paljonkin mutta mies vaan aina uusii tempauksiaan eikä anna minulle ja koettelemuksilleni mitään arvoa.Olen kasvanut alkoholistiperheessä ja jo lapsuudessani nähnyt tarpeeksi. Mies on välillä sanonut loppettavansa kokonaan juomisen ja ollut kuukausia juomatta,mutta aina on pullo palannut käteen. Ja aina hän keksii jonkin tekosyyn juomiselleen ja useinmiten syyttää minua. Itseäni en halua millään tavalla kehua tai väittää että minussa ei mitään vikaa olisi mutta mielestäni miehellä ei ole mitään valittamista elämässään, hoidan lapset ja kodin,aina ruoka pöydässä kun tulee töistä kotiin ja puhdasta päälle pantavaa,enkä kyllä nalkutakaan turhasta. Mutta kaikesta huolimatta mies ei kunnioita minua pätkääkään ja kohtelee täysin moukkamaisesti, luulen että on pettänytkin,kännisä ei edes ilmoita onko hengissä ja missä majailee.
olen todella väsynyt tilanteeseen,en haluaisi jättää miestäni koska kaikesta huolimatta meillä on vielä rakkautta ja mielestäni lapset tarvitsevat molempia vanhempia.Mutta..en kerta kaikkiaan jaksa yksin taistella tuulimyllyjä vastaan. Sanokaa siis miehet (tai naisetkin) millä miehen saisi järkiinsä.Olisiko oikein jättää hänet vaikka joksikin aikaa että tajuiais mitä menettää? Vai pahentaisiko tilannetta ja alkaisi kahta kauheampi rällästys??? Onko kellään omakohtaista kokemusta? Kiitos jos joku osaa jotain sanoa! :'(

 

Valitettavasti tunnistan äitini tekstistäsi...
Tiedän että rakastat miestäsi ja toivot ja luulet, että sun rakkaus pystyy muuttamaan hänet. Mutta valitettavasti, niin ei käy. Ainoastaan miehesi pystyisi tekemään asialle jotain - myöntämään että on ongelma ja menemällä hoitoon. Alkoholisti sanoo että pystyisi jättämään juomisen milloin vain, mutta ei siihen kyllä itse pysty.

Jo se että miehesi käyttää sinua tekosyynä juomiselleen, on jo merkki alkoholismista. Itse kasvoin alkoholistiperheessä ja yhdessä asiassa on päätös vahva - koskaan, ei koskaan mun lapset joudu kärsimään viinan takia.
Siksi toivon, että keräät itsellesi tukijoukon ja olet vahva, ajattelet lastesi parasta ja lähdet. Koska jos et tee sitä nyt, niin vuosi vuodelta tilanne pahenee ja miehesi polkee sun itsetunnon niin maahan, ettei susta ole enää lähtijäksi.
Ansaitset kuitenkin paremman elämän ja miehen. Anteeksi, jos kuulostan kylmältä ja tylyltä, mutta 28 v olen vastaavanlaista tilannetta vierestä seurannut joten tiedän mihin se voi mennä...

 

Miehellä ollut alkoholi ongelmaa mutta pienemmässä muodossa... Juhannuksena pyysin että kuuntelisi poikaa yöllä kun jäi istumaan vielä iltaa mun mentyä nukkumaan ja pyysin myös että älä vedä övereitä...

No mies veti överit ja haukkui mut ja mun toiminta tavat kun aamulla menin kännistä miestä ettimään ja komentamaan...
Mies haukkui niin käsittämättömistä asioista, sanoin että kirjotetaas KAIKKI paperille mikä mussa ärsyttää ja jutellaan niistä kun oot selvinny... Kirjoitettiin kaikki ylös mitä miehelle mieleen tuli... Selvittyään otin paperin esille ja alettiin käymään listaa läpi... Mies oli todella nolona ja pahoillaan, pyysi että en antaisi juomiseen lupaa...
Meillä siis toiminut miehen juominen periaatteella että en kiellä jos juoda haluaa, nyt sitten saan luvan kanssa kytätä ja kieltää juomasta...

Ei tästä taida apua olla, mies tajusi typeryytensä kun näki haukkumiset paperilla ja joutui tunnustamaan ettei muistanut niistä mitään. Ja joutui myöntämään myös sen ettei viinan käyttö ole kontrollissa...

 

Meillä on kans alkoholi vallannu elämän.. Ei nyt ihan joka vkl,mutta tosi usein! Väliin ei uskalla männä kyläileenkään viikonloppuisin,koska pelkään,että mieheni alkaa heti ryyppään(Täytyyhän nyt sitä juoda koska talon isäntä tarjoo). Ja aina on menny kännittelyx. Jäisipä se edes siihen muutamaan saunakaljaan,mutte ei.. Nytkin lupasi että ei enää juo ja myönsi että on tullu otettua liikaaki,mutta enään en luota On meillä rahallisestikin vaikeeta ja muutenki tämä yhteiselo on väliin kireellä,mutta en minäkään juomiseen sitä tuskaa hukuta..
Minkäköhän takia miehet sitten niin tekee..?? Olisi kiva tietää.

 

Sari, olet oikeassa. Alkoholiongelmaista miestä ei kukaan muu kuin hän itse pysty muuttamaan eikä alkoholinkäyttöä lopettamaan. Vähentäminen ei onnistu, joten ainoa vaihtoehto on lopettaa kokonaan. Neuvoni sinulle on, että ota lapset ja jätä miehesi. Se saattaa saada miehen tajuamaan, että alkoholinkäytön loputtava, mutta todennäköistä on, että hän ei siihen pysty, vaikka haluaisikin. Lähtemällä turvaat lapsuuden lapsillesi ja itsellesi paremman tulevaisuuden. Miehellesi teet palveluksen, kun annat mahdollisuuden ymmärtää asian.

 

Hei!

Yritänpäs nyt jotain vastailla teille näihin kysymyksiin, kun ei näytä muut miehet kovin aktiivisesti mukana olevan olleetkaan.

Itse olen alkoholin sävyttämässä kodissa kasvanut ja nyt sitten pienen lapsen isänä itse yritän tasapainoilla näiden samojen ongelmien kanssa kuin omat vanhempani aikoinaan.

1. Jos mies lupaa lopettaa juomisen ja jonkin aikaa juomatta pysyy, ennen kuin taas alkaa juoda on kyse siitä, että miehellä alkaisi olla halua olla ilman viinaa, mutta kiintiö ei vielä ole niin täynnä, että siihen pystyisi. Tämän kiintiön täyttymiseen voi mennä kuukausi tai vuosi tai kaksikymmentä vuotta. Riippuu tapauksesta ja siitä miten paljon sitä ehtinyt tehdä. Kiintiö voi kyllä täyttyä ainakin väliaikaisesti jollakin muullakin tavalla kuin juomalla. Esim. uskoon tulolla, jollakin muulla riippuvuudella (huumeet, uhkapelit), perheen menettämisen pelko voi auttaa yms. Näissä ongelmana on vaan helposti se, että jos tämä korvaava "aktiviteetti" jostakin syystä loppuu on se viinan juonti sitten hyvin helposti taas kuvioissa mukana.
2. Jos mies ei edes lupaa yrittävänsä lopettaa/kieltää ongelman ei kiintiön täyttyminen ole luvassa ihan heti voi olla ettei koskaan.
3. Sitten on niitä joiden kiintiö on jo täynnä ja ollut jonkin aikaa, mutta fyysiset/sosiaaliset syyt on niin voimakkaat, ettei vielä ole eroon päässyt. Näillä on paras halu päästä eroon viinasta ja helposti hoitoihinkin suostuvat, kun vaan se oikea hoito löytyy. Näille apu voi olla viinan himon vievien lääkkeiden syönti tai kaveripiirin vaihto. Ehkä jopa muutto toiselle paikkakunnalle.
4. Sitten vielä on kavereita (kuten minä) jotka eivät vaimon pyynnöstä/käskystä tai muun ympäristön painostuksesta johtuen käytä viinaa lähes ollenkaan vaan tämä viinan himo alkaa kasaantua kunnes jonain päivänä sitten siirrytään tuohon ryhmä nro.2.
5. Ja tietenkin nämä kaverit jotka eivät omasta tahdostaan käytä viinaa ollenkaan tai sitten käyttävät hyvin vähän. Näille sitten kokonaisuudessakin riittää pienempi kiintiö.

Neuvottomalle vaimolle: sinun miehesi kuuluu tähän ensimmäiseen ryhmään, joka on jo alkanut funtsimaan juomatta olemista ja joka varmaan jossakin vaiheessa myös juomatta tulee olemaan. Sitä milloin näin käy ei vaan oikein voi sanoa. Jos siihen ei olisi pitkä aika, niin tuo erolla uhkaaminen voi auttaa, mutta jos kaveri on vielä liian kaukana kiintiön täyttymisestä, niin sitten todennäköisesti juominen karkaa käsistä ainakin toistaiseksi.

Tuosta tuskan hukuttamisesta juomiseen sen verran, että monella miehellä se juominen on niitä ainoita hyviä keinoja rentoutua. On olemassa myös naisia joilla sama pätee, mutta ilmiselvästi tämä on enemmän miesten tapa ja on ihan selkeä ero miehen ja naisen välillä. Siksi tämä niin hankala kai onkin naisen ymmärtää, kun nainen ei asiaa samalla tavalla käsittele. No, toisaalta en minäkään ymmärrä vaimoni shoppailu intoa ja myönnän ymmärtämättömyyteni ihan reilusti.

 

Meillä painiskellaan tämän ongelman kanssa.Miehellä ollut masennusta jo vuosia, apuakin on haettu mutta ei ole jaksanut kulkea terapiassa.Nyt tänä vuonna kun alotti reissuhommat helmikuussa, alko ilmeisesti viikkojuominenkin.Ikinä ennen ei ole juonut viikolla, huhtikuussa sit repesi ja tunnusti saunaillan päätteeksi.Ukko on aina ollut kova ottamaan, siis viikonloppusin mutta ei mitenkään säännöllisesti.Eilen taas kuulin äänestä että kaljaa on taas juotu.Repesin jo viikonloppuna että tuo viikkojuominen on loputtava.Hän alkoi sitten jauhaa eroamisesta, että ota tai jätä.Jos jättäsin sen niin sehän vain jois ja tekis jossain vaihees itsarin, itsetuhoajatuksia sille tulee kännissä.Ennen piisas sikspakki mut nykysin aina mäyräkoira!Eikä pakosta sekään piisaa.Tänään olen sitten soitellu tk, mielenterveyspoliklinikalle ja psykiatriselle polillekin.Olemme hakeneet apua huhtikuussa ja olen soitellut toukokuussa.Koko ajan ootettu apua, mies ei enää välitä mistään.Huhtikuussa vielä itse puhui että tarvitsee apua.Hän hoitaa työnsä mutta ei jaksa muuta.Meillä avuntuloa hidastaa se kun pitäis hoitaa toi juomisongelma ensin.Nyt sit sain kaupungille ajan päihdehuollon ohjaajalle, menemme sinne huomenna jos mies tänään tulee kotiin töistä. Mä olin niin raivona kun paperit on jääny junnaan toukokuussa, tieto ei mee perille.Aattelee että ollaan oltu päivystyksenä psykiatrian polilla huhtikuun puolivälissä, sieltä lähete A-klinikalle ja mielenterveystoimistoon.Mistään ei kuulunut mitään ja mies oli juomatta.Sit soittelin uuden ajan tk:n ja ne laitto lähetteen mttoimistoon.Koko ajan vain on ootettu aikaa!Sit asia oli tökänny ja päihdehuollosta ei tullu aikaa vaikka olisi pitänyt.Katotaan mitä huominen tuo tullessaan, meille tulee pian ero jos ei saada apua.Mä en jaksa, ja kun on pienet lapsetkin! Ottakaa yhteyttä kuntanne päihdehuoltoon, taitaa olla sosiaalipuolen alla puhelinluettelossa.Hakekaa apua.Jos en olisi saanut tonne aikaa niin sit olisin ottanu yhteyden A-klinikalle.Pakko hoitaa toi juominen, hetken päästä pian juo joka päivä, ja sitä mä en enää kattele.

 

Kuulostaa tosi tutulta, se on yhtä helvettiä elää alkoholistin kanssa kun mihinkään toisen sanomaan ei voi luottaa. Kukaan muu kuin miehesi itse ei voi tilannetta auttaa, se vain pahentaa jos koitat paikkailla hänen tekemiään mokia jne.
Se on vaikea päätös, lähteä kävelemään jos lapsiakin on - loppujen lopuksi lasten takia minä lähdin. Turha niiden antaa kärsiä!
Ero oli miehelle kova paikka mutta tilanne ei korjaantunu, päinvastoin. Työnkin menetti. Kuitenkin hän tiesi että jos lopettaisi saisi perheensä takaisin..tyhjiä lupauksia on kyllä kuultu.
Nyt eletään erillään, mies välillä soittelee perään muttei tapaa lapsiaan...omasta tahdostaan. Ei kuulema pysty kun tuntuu niin pahalta...ja juominen jatkuu.
Tiedän miltä tuntuu valvoa kolmatta yötä peräkkäin kun miehestä ei ole tietoakaan. Stressistä voi sairastua, kokemusta on.
Mieti voisitko koskaan enää luottaa siihen ihmiseen? Rakkaus ei aina yksin riitä...onko se rakkautta edes enää vai sääliä ja halua pitää huolta raukasta joka ei yksin pärjää? Loputtomiin ei voi rakastaa ihmistä joka tahallaan loukkaa jatkuvasti. Sitten tulee viha ja katkeruus.
Toivon sulle paljon voimaa kestää tulevaa!
:hug:

 

Hämmästyttävää huomata kuinka samanlaisia ajatuksia muillakin saman ongelman kanssa painivilla läheisillä on. Sinä Isä vm-78, todella avarsit silmiäni, varsinaisen kypsää ajattelua,mieheltä
Meidän tilanne kärjistyi nyt huippuunsa viime viikon loppuna,kun mies oli taas ollut lähes viikon pois ja juonut päänsä sekaisin. Otin lapset lauantaina ja lähdin. Eilen annoin miehen kuitenkin tulla hakemaan meidät kotiin koko viikon suostuttelun jälkeen.Mies murtui täysin tullessaan hakemaan meitä ja itki poilvillaan,tunnusti tehneensä viimeisen virheen,oli pettänyt sitten kaiken kukkuraksi.Mies todella sitten itki koko eilisen anoen anteeksi ja vannoi ettei milloinkaan enää koskisi pulloon.Ja vakavissaanhan tuo tuntuu olevan,on selvästi ajatellut asioita perin pohjaisesti näiden muutaman päivän aikana mitkä on ollut yksinään.hokee että ei halua menettää minua ja lapsia.
Mulla on kyllä vaikea sulattaa tuota pettämistä,ja mitään muutakaan enää, mutta annan arvoa sille että mies oli rehellinen ja tunnusti pettäneensä vaikka kiinnijäämisen pelkoa ei ollut (ts. jos mies ei olisi kertonut en olisi saanut koskaan tietää).Ajattelin koko viime yön asioita ja tulin siihen tulokseen että annan miehelle vielä tämän mahdollisuuden, koska tuntuu vihdoin tajunneen asiain laidan. Olenkin miettinyt aiemmin että mitä pitää vielä tapahtua että mies pysähtyy,ja toivottavasti se on nyt sitten tapahtunut.
Onneksi meillä on vielä rakkautta, muuten tämä laiva uppoaisi takuuvarmasti. Katsotaan nyt vielä tämä näytös loppuun,tiedä vaikka päättyisi onnellisesti...

 

Terve kaikille.
tTuttua kuin mikä. Meillä minä (naisena ja vaimona ja äitinä) olen absolutisti, miehelle maistui jo seurusteluaikana. En edes yrittänytkään koskaan ymmärtää, riitelimme ja sovimme, teimme sääntöjä, joita rikottiin. Aloin olla melkoinen kyttääjä, tiesin minne pullot piilotettiin, osasin etsiä, syyttää, syyllistää ja vaatia. Ajoin miehen juomaan enemmän 'piiloon' - kuvioon astui rattijuopumukset jopa itsemurhayritys.

Muistan sen päivän, kun yrityksessään epäonnistunut mies makaa kotona - sitä vihan tunteen määrää - ei sääliä ei rakkautta. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että viha on hieno tunne, ja mulla on näinä vuosina ollut siihen oikeus, mun täytyy vaan tietää mitä mä teen sellaiselle tunteelle.

Mieheni on hakenut apua, siksi olen jaksanut nämä vuodet. Perheessämme on kolme alle kouluikäistä lasta, joten tuntuu että joskus naisena on ollut paikalla, jossa vaaditaan liikaa. Ensimmäiset käynnit perheasianneuvottelukeskuksessa ei tuottanut mitään, mies ei kokenut paikaa omakseen. Vasta neljä vuotta itsemurhatsyydemin jälkeen löytyi nykyinen lääkäri, joka ohjasi paikallisen tk:n päihdehoitajalle. Kaksi kuntoutusjaksoa on takana ja nyt asiat ovat hyvin.

Tuntui todella hyvältä, kun viimeisen kuntoutusjakson jälkeen mies tuntui tajuavan minkälaisen helvetin olen hänen rinnallaan käynyt. Luottamus ja avoimuus ovat ainoat keinot pelastaa karille ajautunut suhde, hienoa ap että olette pystyneet keskustelemaan vaietuista ja kipeistä asioista. Joskus kriisit eivät hajota vaan yhdistävät. Rakastan miestäni enemmän nyt kuin avioiduttaessamme. Vieläkin nousee kipuja välillä mutta nyt niistä voi täällä kotona puhua. Tukiverkko on myös tärkeä - nyt mulla on se lääkäri ja päihdehoitaja, joille voin ottaa yhteyttä, kun tuntuu ettei tilanne ole hallinnassa. Viimeksi tänä keväänä pidimme 'verkostopalaverin', jossa oli em.työntekijät ja me puolisoina. Kyllä oli tärkeää kuulla, miten lääkäri kuvaili miehen edistysaskeleita - minäkin aloin huomata, että asiat eivät olleetkaan ihna niin suuria kun ne tuntuivat.

Sinä tarvitset apua omalle matkallesi alkoholistin rinnalla, etsi kanavia, luotettavia henkilöitä, joille puhua. Mulla se lääkäri on ollut pelastus, koska se on voinut auttaa myös sairasloma-asioissa. Kerrankin vein terveitä lapsia korvien tarkastukseen, sanoin, että ovat kipeitä, kun lääkäri katsoi mua silmiin ja kysyi, tarttiskohan mun nyt levätä itse. Mä änkytin, etten oikeen tiedä... lääkäri vastasi mutta minäpä tiedän. Kyllä tuli viikon s-loma tarpeeseen, että jaksoin olla äiti.

Ja niin, sekavaan sepustukseen lisään vielä, että kyllä niinä hulluinpina aikoina hyvin jaksaa, kun tietää et on pakko. Mutta kun toinen alkaa tulla vastaan, onkin luhistumisen vaara itsellä suuri...

Siunausta koko perheelle.

 

Kerron tässä miten meidän tämä päivä sujui.Mies tuli eilen kotiin ja oli paremmalla päällä kuin viikkoihin.Kysyinkin mikä nyt on kun tuntui niin hyvältä.Leikki lastenkin kanssa.Tänään sitten mentiin sinne päihdehuollon ohjaajan juttusille ja hän oli kyllä hyvä, ainakin minun mielestäni.Sai mieheni tajuamaan että mitä hän menettää ja miten asiat paranee, jättämällä sen kaljan kanssa läträämisen.Sitten kävimme lääkärin juttusilla ja hän päätti että vaihdetaan nukahtamislääkettä ja aloittaa sit ens viikolla masennuslääkitys.Tuntui että asiat menee nopeesti parempaan suuntaan.Mieheni kyllä puhui että hän aloittaa vasta reilun viikon päästä masennuslääkityksen kun meillä on saunailta sovittuna ensi viikonlopuksi.Sitten pitäisi olla melkein absolutisti masennuslääkityksen takia.Kysyin lääkäriltä voiko ottaa kaljaa, sanoi että maksimissa 1-2.Mieluummin ei yhtään.Ymmärtääkin kun on kyse keskushermostoon vaikuttavasta lääkkeestä.Kun mieheni nyt vain pystyisi käsittelemään tunteitaan eikä heti vastoinkäymisen tai seuran takia joisi.Kun yhtään en tiedä mitä viikolla töissä tapahtuu. Toivon vain että suunta olisi nyt vain parempaan.Tää päihdehuollon mies sanoi että voidaan katsoa mullekin aikaa, että voidaan jutella asioista.Ensi viikolla miehelläni on aika tälle miehelle ja sitten lääkärille.Nyt ei saa antaa periksi tai juominen riistäytyy lopullisesti käsistä...

 

\

Kerron tässä miten meidän tämä päivä sujui.Mies tuli eilen kotiin ja oli paremmalla päällä kuin viikkoihin.Kysyinkin mikä nyt on kun tuntui niin hyvältä.Leikki lastenkin kanssa.Tänään sitten mentiin sinne päihdehuollon ohjaajan juttusille ja hän oli kyllä hyvä, ainakin minun mielestäni.Sai mieheni tajuamaan että mitä hän menettää ja miten asiat paranee, jättämällä sen kaljan kanssa läträämisen.Sitten kävimme lääkärin juttusilla ja hän päätti että vaihdetaan nukahtamislääkettä ja aloittaa sit ens viikolla masennuslääkitys.Tuntui että asiat menee nopeesti parempaan suuntaan.Mieheni kyllä puhui että hän aloittaa vasta reilun viikon päästä masennuslääkityksen kun meillä on saunailta sovittuna ensi viikonlopuksi.Sitten pitäisi olla melkein absolutisti masennuslääkityksen takia.Kysyin lääkäriltä voiko ottaa kaljaa, sanoi että maksimissa 1-2.Mieluummin ei yhtään.Ymmärtääkin kun on kyse keskushermostoon vaikuttavasta lääkkeestä.Kun mieheni nyt vain pystyisi käsittelemään tunteitaan eikä heti vastoinkäymisen tai seuran takia joisi.Kun yhtään en tiedä mitä viikolla töissä tapahtuu. Toivon vain että suunta olisi nyt vain parempaan.Tää päihdehuollon mies sanoi että voidaan katsoa mullekin aikaa, että voidaan jutella asioista.Ensi viikolla miehelläni on aika tälle miehelle ja sitten lääkärille.Nyt ei saa antaa periksi tai juominen riistäytyy lopullisesti käsistä...

meillä patistin miehen A-klinikalle ja menin itse mukaan.Mies sai antabukset.Vahdin joka aamu että mies ottaa lääkkeensä.Vain sillä konstilla lopetti juomisen.Puoli vuotta söi antabusta joka päivä.

 

Meillä kun ei onnistu tuo.Mies lähtee sunnuntai-öisin Espoota kohti reissuhommiin ja tulee takaisin torstai-iltaisin.Eli ei tuu mun vahtimisesta mitää!Nyt oli juonut viikon aikana kolme kaljaa.Tänään just nyt taas käymäs päihdehuollon ohjaajalla ja lääkärissä.Jäin kotiin lasten kanssa, saas nähä mitä siellä on juteltu.

 

Oh hoh, kuulkaa ystävät rakkaat, tehoaako ne miehen anteeksipyytelyt kerta toisensa jälkeen??? Lupaus muutoksesta jota ei tapahdu, viikkojen ja kuukausien odotusta, välillä iloa mutta lopuksi suurta pettymystä! Mää tiedän mistä kirjoitan, vanhempieni suhteesta nimittäin. Äiti ajatteli että yhdessä pysytään kun lapsiakin on ja talo hankittu.
Mutta sitä hää ei aatellu mitkä traumat meille jäi. :/ Sitä riitojen kuuntelua öisin, humalaisen isän pelottava olemus ja turvattomuuden tunne, sitä ei kenenkään lapsen pitäisi joutua kokemaan!
Että miettikää nyt kuitenkin sitä elämää pitkällä tähtäimellä, teidän kirjoituksista kuultaa läpi pelko siitä että mitä mies tekkee kun/jos eroatte, eihän se kuulkaa ole teidän tehtävä pelastaa miestä, ettekä te siihen edes pysty, ei kukaan muu kuin alkoholisti itse pysty, ammattiavun kanssa!
Meiän perheessä ei enää isää ole, joi itsensä hengiltä.
Ja äiti totesi että vaikka suru on suuri niin kokee hän tietynlaista vapautta nyt, mää ymmärrän häntä vaikka lapsuuesta huonoja ja pelottavia muistoja jäikin ja terapiassa olen joutunut käymään.
Että älkää jääkö koukkuun niihin tyhjiin lupauksiin. Siunausta kaikille.

 

Meillä vähän samankaltainen tilanne. Mies pelleillyt viinan kanssa, kunnes viime syksynä tajusi itse, että nyt kannattaa tilanne rauhoittaa. Sai masennuslääkkeet, koska oli masentunut. Kävi psykologilla yms juttelemassa masennuksesta.
Meillä on mennyt mielestäni hyvin, mies on ollut ihana isä ja kaikki ollut ok. tiistaina mieheni veti mäyräkoiran kaljaa, ja oli eilen krapulassa. Jätin kuitenkin lapset miehelle, kun lähdin kauppaan, koska aina ennenkin on pärjännyt. Tämä ei ollut antanut lapsille ruokaa, koska oli nukahtanut. Valehteli vain mulle, että oli antanut.
Mies löi mua eilen, toisen kerran.
Ihmettelen teitä, miten te jaksatte huolehtia miehestänne? Mä huolehdin aina ne ryyppyreissut, ja lupasin olla tukena masennuksen hoidossa. Mutta kun alkaa tilanne taas lipsumaan, niin miten sitä jaksaa itsekään enää?
Koko ajan tulee lähemmäksi ja lähemmäksi se piste, että lähden. Mutta vielä ei oo mun mitta täynnä. Kuinkahan monta kertaa otan selkääni, ennen kuin tajuan? Tyhmänä toivon, että tilanne muuttuis vielä, koska kuitenkin rakastan edelleen miestä, ja haluaisin lapsieni saavan pitää isänsä luonaan.
Mies on ihana selvinpäin. Mutta kun sillä alkaa olla jo muitakin mielenterveysongelmia, ongelmanratkaisu on aina viina.
Kaipaisin itsekin apua..

 

Meillä myös ukko juo. Yhteinen lapsemme on vuoden vanha. Aikaisemmasta suhteestä hällä on myös lapsi, hieman vanhempi. Tuntuu, että juominen on tänä kesänä pahentunut huomattavasti. Kuukauden aikana on enää muutama päivä, jolloin hän on selvinpäin. A-klinikasta ei ole ollut koskaan apua. Antabuksia on saatu, mutta ei se estänyt juomista, mitä nyt naama vähän punotti, mutta silti baariin. Lapsemme kanssa hän ei vietä aikaa ollenkaan. Kännissä asia kääntyy niin, että minä en anna hänen viettää aikaa lapsen kanssa. Vanhempaa lastansa näkee harvoin. Mutta kun näkee, niin silloin ollaan niin kilttiä isiä, joka vaan ostaa kaupasta kaiken mitä poika haluaa. Pojan edessä ollaan selvänä, mutta pienen tyttömme edessä ei. Yöt meillä usein valvotaan ja yritän silti jaksaa. Olen sanonut, että ukko pakkaisi tavarat ja lähtis, mutta se ei mene perille. Ei sitten millään. Lastensuojeluun otin itse yhteyden ja kerroin tilanteesta, mutta asia jäi siihen. Nyt luulen, että meidän ainoa vaihtoehto on hankkia uusi asunto ja "karata" tästä. Kaikessa hiljaisuudessa lähteä vain pois.

 

meillä kans miehellä a-ongelma!

odotin esikoista 8.kuulla kun mies tajusi mikä tilanne oli, joko lopettaa tai juoda itsensä hengiltä!

hän kävi kuukauden päihdekuntoutuskeskuksessa ja siihen loppu juominen! edelleen käy kerran viikossa alfa-ryhmässä keksustelemassa kohtalotovereiden kans.

jos olisin jättäny miehen sillon kun juominen oli pahimmillaan niin hän ei olisi sitä lopettanut!
mutta, jos ap sinun mies ei tajua tilannetta ja hae hoitoon niin pakko sinulla on siitä lähteä! sinun lisäksi tilanteesta kärsii lapset, vaikka ehkä luulet ettei heillä ole tilanteesta mitään hajua! lapset ymmärtää enemmän kun kuvittelemme, sen sain tietää kun kävin miehen luona siellä kuntoutuksessa ja osallistuin ryhmäkeskusteluihin!

voimia ja jaksamista, elämäntilanteesi on todella raskas!! :hug: :hug:

 

www.minnesota.fi
käykääs tutustumassa sivuihin... :hug:
mulla on päihdeongelmainen mies, juuri tuolla tällä hetkellä hoidossa. eilen käytiin katsomassa, tuntuu että nyt mies on ymmärtänyt oman sairautensa. tästä lähtien kaikki on toivottavasti vain positiivista ja ylöspäin

 

Olin täysi juoppo. Minä tajusin että en pysty enää elää itseni kanssa, kun mokailin kokoajan. Lopetin kokonaan, mutta nykyään otan joskus vähän, ja minulla on aina kaveri baarissa, koska muuten se lipsuu. Absolutisti en ole, mutta jos kerrankin vielä mokaisin, ryhtyisin semmoiseksi. Pelkäsin menettäväni perheeni, joten tiesin, että on lopetettava. Ei kannata katsella alkoholistia, on oltava tosi tiukka ja päättää suhde, jos toinen ei todella lopeta.
Se on niin ikävä sairaus, että sitä valehtelee ja pilaa muidenkin elämän, vaikka itselläkin on tosi paha olla. Luonne muuttuu niin pahasti alkoholistilla, että aina on toivoa, kunhan pääsee viinasta eroon. Jos ei toinen suostu menemään hoitoon, eikä parane, ei voi mitään. Silloin hän jää yksin. älkää katsoko sitä menoa enää! Itse en halua koskaan satuttaa enää perhettäni! Onhan se hölmöä, että aikuista ihmistä holhotaan, kun juomistani välillä pelätään, mutta kun osaan näyttää, että join vaan lasillisen, olen itse ylpeä. Mutta kaikilla ei toimi...

 

Mun avomies juo myös, mun mielestä liikaa. Onneksi lapsia ei ole. Musta on tullut sellanen, että vahtaan joka paikassa silmä tarkkana, jos alkoholia vaan on saatavana. Juomattomuuslupauksia oon kuullu ihan tarpeeksi, kuuntelen ne kyllä, mutta en oo vähään aikaan enää uskonut.
Bissepäivä saattaa olla millon vaan, kiva saada töihin tekstari, et "mä kävin ostaan bissee..." Koska harvoin se yhteen sixpäckiin jää. Dokauspäivän/päivien jälkeen nyt on ollu sit sellaset viitisen päivää kummankin välinpitoa, en anna ees tilaisuutta selitellä, en jaksa kuunnella paskanjauhantaa. Mulle passais hyvin, että mies muuttais pois, mutta milläs muuttaa oikeestaan kumpikaan kun ei oo liiemmälti rahaa...
Eletään yhdessä, seksi on pariks kuukaudeks jääny, minkäänlaista himoa ei ole. Enemmänkin ollaan kämppiksiä, kumpikin alottaa kohta opiskelut, yhteistä tulevaisuutta, lapsia tms. en oo pitkään aikaan ajatellut tämän ihmisen kanssa, vaikka vauvakuume vaivaakin. Ei lapsia tolle alkoholistille!