Aamupahoinvointi - työt

Lueskelin tuota aamupahoinvoinnin alkamisaika-ketjua, ja herää kysymys, miten odottavat äidit voi käydä töissä? Monilla pahoinvointi kuului kestävän viikkoja tai kuukausia, ja olevan lähes ympärivuorokautista. Itse en ainakaan voi mennä töihin siten, että vessaan täytyisi juosta vaikka tunnin välein tai sitäkin enemmän. Miten muut, oletteko olleet saikulla vai sinnitelleet vaan?

 

sinnittelin,juoksin vessaan välillä ja koitin nieleskellä olin siis töissä vanhusten palvelutalossa,ja kaikki ne hajut ( lääkkeet,ruoka,ulosteet) teki tositosi pahaa...

 

Sairaalassa olin silloin osastonhoitajana ja välillä pahaa teki, mutta pahoivointi rannekkeet pelasti päivät.

 

Ei auttanu ku kärsiä.. JOskus oli aika hankalaa 4kk kesti pahoinvointi. Etenkin pitkät leikkaukset, kun oli kiinni instrumenteissa.

 

Hui! Itse olen aina ajatellut että en kyllä viitsisi itseäni kiusata jos oikeasti sellainen pahoinvointi että oksentaa tarvii, mutta mitenköhän työterveydenhuolto tällaiseen suhtautuu. Nyt alkoi jännittämään

 

Lueskelin tuota aamupahoinvoinnin alkamisaika-ketjua, ja herää kysymys, miten odottavat äidit voi käydä töissä? Monilla pahoinvointi kuului kestävän viikkoja tai kuukausia, ja olevan lähes ympärivuorokautista. Itse en ainakaan voi mennä töihin siten, että vessaan täytyisi juosta vaikka tunnin välein tai sitäkin enemmän. Miten muut, oletteko olleet saikulla vai sinnitelleet vaan?

Aika pitkälle sinnittelin, oksensin kotona, joskus matkalla töihin ja takuuvarmasti viimeistään töissä.
Saikulle jäin vasta myöhemmin kun istuminen ei enää onnistunut kun vauva painoi johonkin suureen suoneen ja taju oli lähteä usein. Istumatyössä se oli pieni ongelma, kuten myös junamatkoilla. No olisihan tietysti junamatkan voinut seistä mutta jäinpä kuitenkin kun lääkäri niin määräsi.

 

Jouduin jäämään pois melkein heti, ja pahoinvointi kesti läpi raskauden... Onneksi tästä ei koidu muille harmia kuin itselleni, en ollut kenenkään palkkalistalla. En olisi vain voinut lähteä juoksemaan kesken kaiken oikeussalista oksentamaan.

 

Sinnittelin. Kaikki hajut teki tosi pahaa, töissä en voinut käydä syömässä muiden kanssa samaan aikaan kun heidän ruuat haisivat kamalalta, toisten hajusteet teki pahaa, jopa kahvin haju etoi. Onneksi työkaverit ymmärsi, kävin sitten vähän väliä puputtamassa jotain pientä ja väillä lepäämässä kahvihuoneessa. Ja vessassa oksentamassa.

 

riippuu siitä miten kova pahoinvointi on. Jos oksentaa todella usein, on parempi jäädä kotiin. Joku voi jopa joutua tiputukseen koska ei voi syödä mitään. Tapauskohtaista! Etukäteen ei voi tietää..

 

Oksensin takahuoneen roskikseen, jos olin yksin paikalla enkä päässyt vessaan. :snotty: Ihan kamalaahan se oli, oksentelu kesti 2kk. En syönyt aamulla mitään, niin ei ollut niin paljon oksennettavaa, pelkkiä mahanesteitä vain.

 

Sinnittelyä, sinnittelyä ja pyrkimystä oksentamaan vain kotona. Mulle neuvottiin että ylipäätään kannattaa oksentaa mahdollisimman harvoin, se kun ei oloa paranna, mutta oksentaminen tyhjentää elimistöä ja sitä kautta on haitallista itselle. Kahdesta raskaudesta olen nyt selvinnyt, toisella kertaa pyysin työtehtävien vaihtoa, kun tiesin sen onnistuvan helposti. Molemmissa raskauksissa pahoinvointi on kestänyt yli kaksikymmentä viikkoa, joten ei todellakaan voinut olla koko ajan pois. Kotiin jäin, jos kolmaskaan aamupala ei pysynyt sisällä, yleensä kaksi aamupalaa riitti.

 

olin yhen päivän kotona, totesin sitten ettei se kotona makaamalla parane ja menin töihin. en tiedä mikä juttu se oli että väkisin piti olla töissä ja käydä salaa oksentamassa. mitään en pystynyt syömään ja jos söin niin kohta oksensin. illat käytin sitten naposteluun ja nesteiden tankkaamiseen, kuuden maissa nukkumaan kun oli niin väsynyt koko ajan. paino laski ekat kolme kuukautta.
aivan typeräää, tiedän, mutta toisaalta se työnteko vei ajtuksia pois siitä pahasta olosta, ja ylipänsä vauvan odotuksesta, aika odottavalla oli todella pitkä esikoista odottaessa.. toista odottaessa olinkin sitten esikoisen kanssa kotona niin sujui paremmin

 

en oksentanut kertaakaan mutta 3 kk se tunne joka helvetin minuutti että nyt tulee...olisin vaikka oksentanut mielummin kuin kärsinyt tauotta siitä nyt tulee tunteesta. Ainoat hetket jolloin oli hyvä olla oli yö kun nukuin...muistan kuinka päivisin odotin vaan että tulisi yö että tämä helpottaisi. Sairaanhoitajana pitkäaikaisosastolla..jotenkin vaan sinnittelin, jälkeenpäin ihmettelen kyllä että miten, mutta kai ihminen vaan kestää kun on kestettävä.

 

Onneksi mulla oli töissä oma huone. Siellä säädin istuimen melkein makuuasentoon, pidin katseen katossa ja nieleskelin. Kamalaahan se oli. Mandariineja söin puolen tunnin välein. Se ei ollut hyväksi hampaille, mutta olo oli niin tuskainen, etten muuta vaihtoehtoa nähnyt.

Pahinta oli kuitenkin kaupassa käynti, kun silmiin osui joku ruoka, joka alkoi ällöttää ja sitten olikin puklussa pidättämistä. Ihan kuin olisi ollut mahatauti monta viikkoa. Onneksi en kertaakaan oksentanut, mutta olo oli juuri semmoinen, kuin mahataudissa ennen oksentamista.