Adoptiolapsi biolasten sisaruksena?

Mietityttää kovin, että miten adoptiolapsi itse kokee asemansa perheessä, kun tulee perheeseen kolmen biolapsen sisarukseksi. Huolimatta siitä, että olisi yhtä rakastettu kuin perheen muutkin lapset, varmasti erilainen tausta vaikuttaa minäkuvaan ja aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta lapsessa ihan oman perheen sisällä. Kuinka kova psyykkinen taakka se lapselle voi olla. Täysin eri tilannehan on jos adoptiolapsi tulee ainoaksi lapseksi tai perheessä on jo muita adoptiolapsia.

Kovasti vaan pohdiskelen mahdollisuutta adoptioon omassa perheessämme, jossa on jo kolme biolasta. Että olemmeko oikeutettuja altistamaan mahdollisen adoptiolapsen tällaisille raskaille tunnekokemuksille? Ja tuleeko sellaisia tuntemuksia ylipäätään? Ja miten niistä selvitään? Olisiko jollain kokemuksia asiasta?

 

Juuri samaa pohtinut.

 

samoja aatteita on täälläkin ja ois kiva saada tietoa sellasilta jotka ovat jo käytännössä kokeneet miten on?

 

Ja ikäerosta, olisiko adoptio lapselle helpompi tulla perheeseen jossa biolapset jo isompia vaiko niin, että ei olisi kauhean suuri ikäero. Vaikeita asioita. Toisaalta sisarussuhteet voisi olla tulevaisuudessa paremmat, jos ei olisi kauhean suuri ikäero, toisaalta onko omaa aikaa tarpeeksi paljon jos ikäerot olisi pienemmät. (adoptio lapsi kuitenkin tarvitsee aikaa enempi)

 

En tarkoittanut omaa aikaa.....tarkoitin, että onko sille adoptio lapselle aikaa riittävästi, jos omat lapset vielä suht. pieniä.

 

Suurempi ikäero voisi siinä mielessä olla parempi, ettei ehkä tulisi niin suuria mustasukkaisuuden tunteita sisarusten välille. Mutta mikä se olisi se "suurempi ikäero"?
Meillä tilanne on se, että nuorimmainen ei vielä ole täyttänyt vuottakaan. Eli kun laskee, että koko adoptioprosessi voi viedä ainakin sen pari vuotta, ja Kiinasta (josta siis lasta harkitsemme) tulevat lapset ovat 0-2 vuotiaita, niin ikäero jäisi aika pieneksi. Missä taas on monta hyvääkin puolta.

 

Tarkoitinkin "aika pienellä ikäerolla" juuri tuota alle 5v ikäeroa, jolloin mustasukkaisuutta varmasti enemmän esiintyy kuin esim. kouluikäisen ja ihan pikkulapsen välillä.

 

Tämä adoptio asia on vaan koko ajan mielesä. Olenkin miettinyt, että jos kohta puolin varaamme ajan niin meillä nuorin lapsista olisi n. 6-7v lapsen tullessa, ehkä olisi ihan hyväkin ikäero. Onko muita ketkä ovat aloittaneet juuri neuvonnan tai aloittamassa...???

 

Käykö täällä enää ketään? Olisi kiva keskustella aiheesta. Meillä kaksi poikaa ja ihan alustavia adoptiopohdintoja. Miten te olette päätyneet ajatukseen adoptiosta?

Meillä on niin, että melko todennäköisesti haluaisimme vielä kolmannen lapsen (sekin siis pitää päättää vielä ennen kuin päätämme, yritetäänkö biologista vai adoptiota.. Eli tosi alussa ollaan.. ).

Mieheni heitti, ettei halua kansoittaa tätä maapalloa enempää jos kolmannen lapsen haluaisimme - että meidän pitäisi sitten adoptoida. Minullekaan biologinen vanhemmuus ei ole ihan must. Ja kun kerran maailmassa on lapsia, joiden hartain toive olisi saada omat vanhemmat ja hyvä koti.

Ymmärrän, että adoptio lähtee lapsen tarpeista. Ja tärkein syy tulikin jo edellä - haluaisimme olla vanhempia lapselle, jolla niitä ei ole. Mutta yksi pienempi syy adoptioharkintoihin on se, että haluaisimme tytön. Onko väärin ajatella niin..? Pitäisi olla tietenkin tyytyväinen kumpaan vain, mutta Kiinasta haluaisimme tytön, jos vain olisi mahdollista. Onko teille muille sukupuolella väliä? Karsittaisiinko meidät heti pois "kelvollisien" vanhempien listalta jos sen sanoisi ääneen...?

 

Kun adoptiota miettii, täytyy olla valmis ottamaan kumpaa sukupuolta vaan, sitähän ei voi itse päättää. Sieltä tulee tyttö tai poika. Toiveita voi joihinkin maihin esittää tietääkseni, mutta toiveet ei aina toteudu. Motiivina ei voi ainoastaan olla , että haluaa tytön, mutta varmasti meillä suurimmalla osalla on mielessä, että haluaa tytön jos on poikia ennestään ja toisinpäin. Ei siinä mitään väärää ole?? Samahan se on biolasten kohdalla, sitä voi toivoa jompaa kumpaa, mutta tuli sieltä kumpi vain, on lapsi yhtä rakastettu ja toivottu.

 

Kiitos vastauksestasi! Onkohan muuten Kiinasta käytännössä tullut yhtään poikia Suomeen?

Vielä sellainen asia, että missä vaiheessa oma päätös on "lukkoonlyöty"? Ensinhän on sitä neuvontaprosessia täällä päässä ennen kuin papereitakaan laitetaan eteenpäin. Pitääkö alusta asti olla täysin varma, että tämä on meidän juttu vai onko matkan varrella vielä mahdollista perääntyä tai lykätä ajatusta, jos haluaisikin vaikka jatkoaikaa miettiä asiaa??

 

Kimppa,

Kyllä ihan mukvasti tulee poikiakin Suomeen Kiinasta adoptiolapsina. En muista määrää, mutta itsekin olin yllättynyt kuullessani kuinka suuri osa Kiina-lapsista on poikia. Siihen saako tytön vai pojan ei voi vaikuttaa ja tietyissä maissa ei saa esittää edes toivetta. Suosittelisin pohtimaan asiaa tarkasti, jos sukupuoli on tärkeä asia. Sitä poikaa kun olisi haluttava yhtä paljon kuin tyttölastakin. Adoptio mistään tietystä maasta ei takaa haluttua sukupuolta, ei edes Kiinasta. Kiinalainen tyttö ajatuksena huokuttaa monia lähtemään adoptioon, mutta minusta juuri sellainen systeemi, jossa siihen ei voisi vaikuttaa olisi se oikea. On vain haluttava lapsi, ihan sama kumpaa sukupuolta.

 

Onpas paljon tullut poika kiinasta!

Tottakai voi itse keskeyttää adoptioprosessin ja miettiä vielä, ja täytyykin tehdä niin jos tuntee että haluaa vielä miettiä. Jos prosessi onkin edennyt jo pidemmälle ja ekat maksut maksettu, tietääkseni maksettuja rahoja ei palauteta jos prosesin keskeyttää.

 

Pelan kautta tulleiden tyttö/poikasuhde oli 21/2 vuonna 2006. Interpedialla vastaava vuonna 2007 oli 11/8. Interpedialla sukupuolitoivetta ei saa esittää. Nämä löytyivät netin tilastoista.

Ensimmäisen lapsen ollessa kyseessä tai vaikka toisenkin, ymmärrän hyvin, ettei sukupuolitoivetta saa sanoa. Kun haluaa _lapsen_, on se ihan sama kumpaa sukupuolta se on.

Mutta eikö se ole aika inhimillistä, jos kahden tai useamman pojan jälkeen toivoo kovasti tyttöä? Ja onko se joltain pois, jos joku sen tytön saa kun niin kovasti haluaa. Etenkin kun "lieventävänä asianhaarana" on ennestään olevat pojat.

Kiinasta kuitenkin varmasti tulevaisuudessakin tulee reilusti enemmän tyttöjä kuin poikia maan yhden lapsen politiikan vuoksi.

 

Ei kai se ole keltään pois jos toivoo ja saa tytön, mutta se ei saa olla motiivi numero 1. Eli lapsen etua kun ajattelee niin lapsen täytyy olla yhtä tervetullut perheeseen oli hän tyttö tai poika. Eli jos odottaa kovasti tyttöä ja saa pojan, täytyy siihen valmistautua niin , että lapsi ei tule koskaan tuntevansa olevan ei toivottu sukupuolen takia. Ja kun toivetta ei saa esittää kiinan kohdalla niin täytyy olla valmis ottamaan myös poika. Varmasti kiinasta enempi tyttöjä tulee, mutta myös poikia. Mutta kukapa lähtisi adoptoimaan vain ja ainoastaan työn takia.

 

Ei työn takia (hauska typo) Ei tosiaan ainoastaan tytön takia. Kyllä kolmas lapsi on tervetullut, on se sitten tyttö tai poika.

Ei tämä sukupuoliasia ole meillä ylikorostunut kriteeri, mutta kiinnostaa koska aiheesta on vähän ristiriitaista tietoa. Interpedialla toivetta ei saa esittää. Pelalla siis ilmeisesti saa. Mihin maihin sitten saa esittää sukupuolitoiveen, ellei Kiinaan saa?

 

Tietääkseni ainakaan Venäjälle ja Thaimaahan ei ole kielletty esittämästä sukupuolitoivetta, mutta molemmissa se pidentää odotusaikaa. Filippiineiltä ei saa enää toivoa tyttöä, mutta tyttöjä on silti tullut useita, vaikka poikia tuleekin Filippiineiltä enemmän. Siellä halutaan itse valita lapselle paras mahdollinen perhe ja mitä tiukemmat toiveet (esim. terveydentila ja tausta), sitä pitempi odotusaika. Jospa siellä katsottaisiin että pieni prinsessa kahden pojan perheessä saisi taatusti kaikkien hemmottelun ja voisivat hyvinkin teille tyttösen sijoittaa . Tosin siellä halutaan että lapsille tulee tuntuva ikäero, useita vuosia. Jos poikanne ovat vielä pieniä, voi odotusaika venyä.

 

Enpäs huomannu kirjoitusvirhettäni, olipas hauska...joo tyttöä siis tarkoitin. Meillä on kolme poikaa myös ja jos joskus adoptio lapsi saadaan, olisi toki toiveena tyttö. (mutta onhan ne pojatki ihania). Eli saako todella pelan kautta toivoa tyttöä/poikaa, tietääkö kukaan? (siis kiinasta jos adoptoi pelan kautta)Toiveita joihinkin maihin saa esittää. Mitään takeitahan ei voi antaa.

 

Olen myös ajatellut niin, että jos perheessä jo useampi poika, niin tavallaan voi olla aika luonnollista sijoittaa perheeseen poikalapsi. Kun katsotaan asiaa aina niin, että mikä voisi olla lapselle paras perhe. Jos suuri ikäero taas nuorimpaan niin ehkä silloin tyttö. Mutta asiaa voi toki pohtia monelta kantilta. Toisaalta jos samaa sukupuolta jo kolme ja tulee neljäs joka on adoptoitu ja myös poika. Voi tulla myös adoptio lapselle huonommuden tunne jos ei satukkaan olemaan esim. yhtä liikunnallinen tai lahjakas joissakin asioissa, missä veljet ovat...(toki voi olla sitten jossakin muussa asiassa), en tiedä...näitä asioita vaan tulee pohdittua. Mutta vanhempien tärkeinpiä tehtäviä on toki tehdä lapsuudesta/nuoruudesta niin tasapainoinen, ettei tälläisi ongelmia sitten pääsisisyntymään.

 

Kansku, minkä ikäiset pojat teillä on? Ollaan vähän samoissa mietteissä poikiemme kanssa Jotka siis nekin ovat aivan ihania. Tuo sukupuoliasia silti kiinnostaa ja toiveitahan ne siltikin olisivat. Kertokoot joku jos tietää oikeasti, miten menee. Eikö Kiinaan tosiaan saa esittää toivetta?

Meilläkin varmaan esikoinen olisi kouluiässä ja toinenkin melkein kun adolapsi tulisi. Jos siis esim tämän vuoden aikana aloittaisi prosessin. Ja vaihteleehan ne odotusajat tosi paljon maittainkin ja riippuu miten ensin neuvontaankin pääsisi..

Mutta musta kunnon ikäero kuopukseen (tyyliin neljä vuotta vähintään) olisi hyvä juuri siksi, että olisi sitten enemmän mahdollisuuksia keskittyä uuteen tulokkaaseen ja hänen erityistarpeisiinsa.

Olen vasta tilannut info-matskut, en ole edes selvittänyt, saako omassa kunnassa a-neuvontaa vai ostavatko sen lähikaupungista.. Ja tätä asiaa pureskellaan vielä kuukausia, ennen kuin tästä mihinkään edetäänkään.

 

Ja vielä tuohon "adoptiolapsi biologisten sisarena" -kysymykseen, että mä näkisin vahvuutena ainakin sen, että on jo kokemusta vanhemmuudesta. Ei olisi ainakaan kaikki ihan uutta ja niin paljon opittavana. Voisi voimakkaammin keskittyä juuri niihin erityistarpeisiin, joita adoptoidulla todennäköisesti on.

Mutta miettiihän ainakin sitä, että miten se rakkaus eroaisi ja eroaisikohan se sitten loppu viimein kun aikaa olisi kulunut vuosia. Ei tietenkään voi olettaa, että heti rakastuu lapseen ihan silmittömästi Niin kuin esikoiseen rakastui.. Toisesta lapsesta mulla taas rankan alun jälkeen rakkaus "heräsi" ekojen kuukausien jälkeen. Aluksi oli niin poikki, ettei ehtinyt semmoisia ajatella Tai kyllähän sitä heti rakasti, mutta oikein kovasti ja sillälailla sydäntäsärkevästi, miten lapsiaan nyt vain voi rakastaa. Luotin kyllä silloinkin, että "kyllä se sieltä tulee". Samoin ajattelen adoptiolapsenkin kohdalla.

 

Laitoin kimppa yv tä sinulle.

 

kansku, vastasin.

 

Tässä on Kiinan adoptiosta interpedia kautta:

http://www.interpedia.fi/adoptio/kiina.html

Mm. tässä linkissä pelan Kiinan adoptiosta:

http://www.pela.fi/assets/files/fi/kvadoptiopalvelu/CCAAn_vaatimukset_adoptionhakijoille.pdf

7700 euroa vuodessa tulot per henkilö mukaan lukien tuleva adoptiolapsi. Esim. jos adoption jälkeen perheessä on yhteensä 6 henkilöä, niin tulot on oltava 7700*6= 46200 euroa vuodessa. Käytännössä miehellä on oltava nuo tulot, jos nainen aikoo jäädä kotiin lapsen kanssa aluksi, sillä yhteiskunnan tukia ei huomioida. Lisäksi oltava varallisuutta reilu 60 000 euroa.

Mitä mä noita oon katellu, niin Kiinalla noi tulorajat näytti olevan suurimmat, en toki kaikkea ole varmaankaan katsonut/huomannut.

 

Meillä onneksi nuo tulo- ja varallisuuskriteerit täyttyvät jos Kiinaan päätyisimme. Samoin terveydentila, avioliiton kesto ja mitä niitä kaikkia vaatimuksia oli..

Ainut on tosiaan tuo pointti, että millaiset tulot on kun jää hoitovapaalle, ellei yhteiskunnan tukia oteta huomioon. Mulla olisi ansiosidonnaisella ihan hyvät tulot, mutta eikö sitä sitten huomioida ollenkaan..?