Me siis itse asumme Hollannissa ja täällä prosessi kestää kauan. Meillä reilut viisi vuotta, joista reilut kaksi vuotta odotimme lasta kotiin nimeämisen jälkeen.
Lapsemme on niin vaikeavammainen, että ammattilaisten mukaan hän on sopeutunut hyvin ja kehittynyt kovasti ja oma kokemus on, että hän ei ole yhtään sopeutunut eikä yhtään kehittynyt (siis niin merkittävästi, että sen varsinaisesti huomaisi jokapäiväisessä elämässä).
Onnellisempia tarinoita voi lukea vaikka Verkkoklinikan adoptiopalstalta ja meidän tapaus on varsin harvinainen. Tällaisia lapsia ei pitäisi tulla ollenkaan adoptioon, mitä meidän lapsemme on eli näin vammaisia lapsia ei annaeta adoptioon eikä varsinkaan, jos heidän on erityisen vaikea sopeutua perhe-elämään. Adoptiossa on tarkoitus, että lapsella on mahdollisimman sopiva koti ja että lapsi hyötyy kotona asumisesta. Meidän lapsemme paikka on kuitenkin ehkä ennemmin mielenterveyden ja kehitysvammojen erikoistuneessa laitoksessa, jossa saa hoitoa 24 tuntia vuorokaudessa.