Äidiksi 44 vuotiaana?

Moikka, mitä mieltä olette, olisin 44 v ensisynnyttäjä jos jotain syntyisi? Ensimmäistä kertaa mies, jonka kanssa voisin lapsen hankkia. Olen koko ikäni voinut tulla ja mennä miten haluan.
Sopeutuisinko vauvaan? Ja kestäisikö pää kolmea, koska meillä on välillä aviomieheni pienet lapset ed. avioliitosta? En edes tiedä minkälaista olisi muunlainen elämä, vain työtä ja tulosta vuosikymmenet! Fyysisesti olen hyvässä kunnossa ja hoikka ja
ikäni arvataan yleensä 10 vuotta nuoremmaksi. Vietän oksettavan
tervettä elämää!! :-D
 
Kiitos naiset kannustuksesta! Harkitsen asiaa, mieheni lähtisi kyllä ajatukseen mukaan. On vaan jotenkin haikea olo: menimme naimisiin kaksi viikkoa sitten ja tuntuu haikealta, että minulla ei olisi mahdollisuus tulla äidiksi. Mietin vaan ankarasti sitä, että onko kohtuutonta vaatia mieheltäni taas isyyttä, hänellä on useampi lapsi ennestään. Edellinen vaimo hankki lapsia sillä perusteella että ei halunnut mennä takaisin töihin. Minusta käsittämätön peruste hankkia lapsia ja vielä ontuvaan avioliittoon...
 
Kerttu, mene gynelle ja ota fsh arvosi. Jokainen nainen on yksilö munasolujen kunnon suhteen. Arvo kertoo onko sinulla mahiksia omien munasolujen hedelmöittymisen kanssa vai tuletko raskaaksi vain luovutus-soluilla. Näin et joudu turhia kärsimään ja kestämään keskenmenoja. Kaikki tuo on rasite uudelle perheelle.
 
Kerttulle, jos onnistuu raskaaksi tulemaan ja synnyttää Suomeen uusia veronmaksajia, olipa se syy mikä hyvänsä, on se hyvä. Maailma pyörii omaa tahtiinsa ja kateilun kohteita on aina riittämiin jos niihin jää kiinni.

Tein lapseni yli nelikymppisenä koska kyllästyin alati kerran vuodessa tuleviin organisaatiouudistuksiin, joiden mukana työnkuvani hävisi. Vaki työntekijänä jouduin aina hakemaan kymmenien muiden mukana työtä yrityksen sisällä. Haastattelusta toiseen juokseminen ja pakkien saanti otti itsetunnolle. Olen korkeasti koulutettu ja ahkera ihminen. Halusin kokeilla jotakin pysyvämpää ja lasten yrittäminen tuntui luontevalta vaihtoehdolta, kun aiempi katras oli murkkuiässä. Halusin satsata kotiinpäin. Nyt minulla on ilon aiheita kerrakseen ja tunnen itseni enemmän naiseksi ja äidiksi kuin aikaisemmin. En ole mikään keski-ikäinen riivirauta, minulla on ilon aiheita kerrakseen.

Toimeentulostani en välitä liikoja. Olen tienannut hyvin ja kuulun hyvään ammattiliittoon. Jos töitä ei löydy minulla on ansiosidonnainen turvana ja aina vaihtoehto jäädä hoitamaan lapsia kotiin hoitovapaalle. Teen arvokasta työtä. Lapseni kasvavat ja rakentavat tulevaisuutta, antavat mahdollisuutta veromarkoillaan myös vanhusten ja terveydenhoitoon usalle lapsettomalle vanhukselle. Lapset ovat mielestäni luojan lahja. Jos oma osuus on jäänyt tekemättä on turha jossitella myöhemmin. Aina löytyy syitä puolesta ja vastaan, miksi ei kannata tai kannattaa synnyttää lapsia. Käsi sydämelle, mikä on ns. oikea syy lapsen tekoon. Jos olisin kuunnellut ulkopuolisten kommentteja olisin lapseton katkera akka. Yli 40 vuotta on hyvä aika vaikka aloittaa haaveiden toteuttaminen, onnea matkaan ja menoksi.
 
Kiva, kiitos kannustuksesta! Olen pitkälti samoilla linjoilla! Tuota juuri pelkään, että minusta tulee katkera vanha akka ja mikään ei riitä.
Usein inhottaa tämä itsekeskeisyyteni ja loppujen lopuksi, en näe mitään konkreettista asiaa, mistä joutuisin luopumaan lapsen hankittuani: en käy ravintoloissa enkä juhlimassa, mökkeilen, ulkoilen paljon koiran kanssa. Tuntuu että työelämäkin junnaa paikoillaan, ei jaksa ammentaa koko ajan uutta. Itsekin olen aikaisemmin joutunut tuuraamaan äitiyslomasijaisia ja aina lapsettomana tein pidempiä päiviä ja tuurasin niitä, jotka joutuivat lähtemään hakemaan lapsiaan hoidosta. Kerran edellisessä työpaikassani koirani ollessa vielä nuori, lähdin lepuuttamaan hermojani kotiin aikaisemmin iltapäivällä ja heitin keskukselle että "lapsellani taitaa olla nyt korvatulehdus.." Sinänsä vääristynyttä
tämä elämä muutenkin, että lässytän dobermannilleni ja pidän uusia työsuhdeautoja vauvoinani...
Niin, kerrankin olisi tietysti ihanaa olla vain kotona, tehdä ihan muita juttuja kuin tätä työelämää - ja olisi kai kiva joskus nauttia itsekin äitiyden tuomista etuisuuksista kuten äitiyslomasta ja -rahasta, mennä työntelemään päivällä vaunuja kauppakeskukseen ja että arvot
olisivat joskus ihan muuta kuin nyt.
 
En ymmärrä mitään noista munasolujutusista - juuri ja juuri tiedän mitä keskenmeno tarkoittaa...En ota paineita jutusta, olisihan se tietysti kiva nähdä tuleeko raskaaksi vai ei. Missään tapauksessa en tulisi epätoivoiseksi jos ei tärppäisi, pärjään hyvin ilman jälkikasvua.
Jos rehellisä ollaan, en ole kovinkaan lapsirakas, enkä hankkisi vauvaa että saisin sisältöä elämääni. Se ei ole oikea lähtökohta!!
 
Minä en suosittele. Olet niin tottunut omaan vapauteesi että lapsen saamisen kautta tuleva elämänympyröiden raju pieneneminen voi olla sinulle shokki.... Jos koet että olisi kiva välillä olla vaan kotona, nauttia äitiyspäivärahasta yms., kannattaa miettiä että onhan mahdollisuus muutenkin toteuttaa haave kotona olemisesta ja esim. sapattivuodesta kuin hankkimalla lapsi. Esim. vuorotteluvapaa on siihen oiva tilaisuus. Ei ole oikea motiivi hankkia lasta siksi että olisi kiva olla hoitovapaalla tms. Vanhemmat ovat lasta varten eikä lapsi vanhempia varten...
Ymmärrän toki haaveesi, ne ovat yhteisiä ja täysin luonnollisia meille kaikille naisille, mutta eivät riitä lapsentekomotiiviksi.

Toisaalta, jos olet täysin varma siitä että haluat pysyvän, voimia vaativan elämänmuutoksen, josta entiseen ei ole paluuta, ryhdy vaan lapsentekoon. Muista kuitenkin se tosiasia että lapsi vaatii paljon vaikka hän tuo myös iloa ja mielekkyyttä elämään ! :attn:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.11.2005 klo 21:24 Iltatähti kirjoitti:
Minä en suosittele. Olet niin tottunut omaan vapauteesi että lapsen saamisen kautta tuleva elämänympyröiden raju pieneneminen voi olla sinulle shokki.... Jos koet että olisi kiva välillä olla vaan kotona, nauttia äitiyspäivärahasta yms., kannattaa miettiä että onhan mahdollisuus muutenkin toteuttaa haave kotona olemisesta ja esim. sapattivuodesta kuin hankkimalla lapsi. Esim. vuorotteluvapaa on siihen oiva tilaisuus. Ei ole oikea motiivi hankkia lasta siksi että olisi kiva olla hoitovapaalla tms. Vanhemmat ovat lasta varten eikä lapsi vanhempia varten...
Ymmärrän toki haaveesi, ne ovat yhteisiä ja täysin luonnollisia meille kaikille naisille, mutta eivät riitä lapsentekomotiiviksi.

Toisaalta, jos olet täysin varma siitä että haluat pysyvän, voimia vaativan elämänmuutoksen, josta entiseen ei ole paluuta, ryhdy vaan lapsentekoon. Muista kuitenkin se tosiasia että lapsi vaatii paljon vaikka hän tuo myös iloa ja mielekkyyttä elämään ! :attn:
Peesaan!

Mutta jäin myös miettimään sitä ex-vaimo -juttua... Lapsia siksi, ettei tartte mennä töihin??? Minusta sanottiin ihan samaa(ex-mieheni!!!), vaikka se nyt ei kyllä ollut päällimmäinen syy lasten "tekemiseen".
(Mulla siis vain kuusi lasta.)

Uskotko kaikki, mitä miehesi sinulle sanoo??? Mitä hänen ex:nsä on tuosta syytöksestä mieltä?
 
muffe
Tosi paljon tsemppiä matkaan. Itse olen 43 ja tyttö 11 kk. Kovasti paljon olen kiitollinen yltiöinnostuneelle isukille, hän hoitaa tyttöä tosi paljon. Olen paljon väsyneempi kuin 3-kymppisenä jolloin sain 2 ekaa lastani. Mutta niin ihanaa tää on että tämän hinnan olen valmis maksamaan.

Oma lapsi antaa voimia myös ymmärtää miehesi isyyttä hänen suhteessaan omiinsa. Uskon että perhe tulee perheeksi yhteisellä lapsella ehkä hieman luonnollisemmin.

 
KYLLÄ!! Minulla oli lähes sama tilanne kuin sinulla. Olen 43, pienen pojan äiti, miehelläni useampia lapsia entuudestaan. Voin sanoa että elän elämäni onnellisinta aikaa. Kaikki on mennyt hyvin, raskauskin alkoi luomusti. Mikään entinen elämässä ei vertaudu tähän onneen. Suosittelen sinulle niin lämpimästi kuin ikinä osaan, että uskalla uskalla vaan!! Minäkin mietin että onko minusta jne jne... Voin sanoa, että kyllä luonto hoitaa sen puolen. Elämä on ihmeellisempää kuin koskaan osasi kuvitella.
 
Kertti
Kiitos paljon naiset vastauksista. Kuukautiset kestivät juuri pari viikkoa (kiitos kuparikierukan...) mutta en mennyt vielä poistattamaan sitä. Katsotaan seuraavalla kierrolla. Lapset tulevat tänään pitkästä aikaa meille, onneksi olen huomenna töissä... :x
 
Kiitos myös sinulle Iltatähti! Vuorotteluvapaa ei ole mahdollista ammatissani, olen miehisellä alalla ja provisiopalkkaisessa työssä, jossa saisin vuoden päästä aloittaa täysin alusta. Myöskään taloudellisesti se ei ole kannattavaa ja menettäisin työsuhdeautoni.
Kuullostaa kauhean materialistiselta - siksi olisi kiva saada vähän uusia ja erilaisia elämänarvoja! Että kaikki ei vaan aina pyörisi oman navan ympärillä.
 
Joo, tiedän aika loppuu, mutta en ole niin pahasti vauvakuumeessa että elämäni romahtaisi jos mitään ei syntyisikään. Pelkään vaan että jossain vaiheessa voi harmittaa tosissaan, että ei edes tullut kokeiltua syntyykö mitään :(
 
Mietittekö koskaan, minkä ikäisiä olette kun esim. lapsi täyttää 18v. Ainut lapsi ja vanhemmat jo aika vanhoja. Yksin tässä suuressa maailmassa!

Ette voi nauttia lastenlapsista ettekä ole tukena ja turvana lapsen ollessa aikuinen!!

Uskon, että olette hyviä äitejä, jopa parempia kuin nuoremmat, mutta ei se äitiys ja vanhemmuus lopu kun lapsi on esim. 18v
 
Jos lapsen hankkii vanhempana, ei varmastikaan kaipaa enää lapsenlapsia! Äitini oli 19 v kun synnyin ja kieltämättä nautin kun on aina ollut nuori äiti ja hyvä hän on fysiikaltaan ja mieleltään edelleen, yli 60-vuotiaana. Usein ihmiset hankkivat lapsia sosiaalisesta painostuksesta tai että kun kaikilla muillakin on. Minusta se on enemmän arveluttavaa kuin vanhempana lapsen hankkiminen, jolloin sille on ihan eri perusteet.
 
43 v
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.11.2005 klo 04:35 vieras kirjoitti:
Mietittekö koskaan, minkä ikäisiä olette kun esim. lapsi täyttää 18v. Ainut lapsi ja vanhemmat jo aika vanhoja. Yksin tässä suuressa maailmassa!

Ette voi nauttia lastenlapsista ettekä ole tukena ja turvana lapsen ollessa aikuinen!!

Uskon, että olette hyviä äitejä, jopa parempia kuin nuoremmat, mutta ei se äitiys ja vanhemmuus lopu kun lapsi on esim. 18v
Mietin tuota minäkin, 43 v odottaja, ei siis varmaan ole sisaruksia lapselle tulossa, mutta onneksi tulee olemaan liuta serkkuja, joista vanhinta pyydetään yhdeksi kummiksikin.

Ja jos tulen olemaan hyväkuntoinen eläkeläinen, niin saattaapa hyvinkin olla, että ehdin lapsenlapsenikin näkemään, jos lapseni saa jälkikasvua ennen 30 v. Mutta se ei taas ole se oleellinen pointti.

Ei ole kaikki nuoretkaan vanhemmat lastensa tukena näiden kasvussa, liikenneonnettomuudet ja tapaturmat jättävät lapsia ilman vanhempia, sairaudet eivät katso ikää jne.

Jos liikaa tuijottaa normeja ja vaaroja, niin mitään ei uskalla tehdä! Ja jokaisella on se oma elämänsä elettävänään, ei kannata mennä vaan sokeana joukon mukana.
 
Hyvä, 43 v! Mieheni ex-vaimo hankki liudan lapsia ihan vain sen takia, että halusi pois työelämästä. Eikä tosiaankaan mitään annettavaa niille lapsille eikä miehelleen, tässähän sen nyt näkee.
Ihmettelen kyllä että mieheni lähti siihen touhuun mukaan, siitä aina välillä juttelemmekin. Kun ihmiset eivät vaan koskaan opi, että lapset eivät pelasta kaatuvaa parisuhdetta/avioliittoa...
Itse en olisi ollut kypsä äidiksi alle 30-vuotiaana, en olisi pystynyt luopumaan niistä asioista vauvan kustannuksella, mitkä olivat minulle niin tärkeitä!
 
Jos lapsen hankkii vanhempana, ei varmastikaan kaipaa enää lapsenlapsia!


Mitäs jos lapsesi haluaisi sinun olevan tukena ja välillä auttamassa lapsenlapsestasi?? Tai ihan vaan olemaan onnellinen puolestaan?

Aika itsekeskeistä ajattelua!!!!!!!!

Jos lapsen tekee, on siitä oltava vastuussa myös 18v jälkeen!!!!!!!

:kieh: :kieh:
 
Kummitätini oli 41v. kun nuorin lapsensa syntyi, nyt tuo kuopus on 39v,
Tätini on terve ja jaksava, lastenlapsetkin ovat yli kaksikymppisiä!
Omilla lapsillani ei ole isänsä puolelta isovanhempia ollenkaan ja omatkin vanhempani asuvat kaukana.
 

Yhteistyössä