Itselläni on myös samanlainen "ongelma"! Minulla on 4 lasta joista vanhin on 22-vuotias tyttö, sitten on 18-vuotias tyttö, 12-vuotias poika ja 11-vuotias tyttö. Avopuolisollani on 13-vuotias poika ja 11-vuotias tyttö. Olemme olleet yhdessä 5 vuotta ja haluaisin yhteisen lapsen. Olin alkukesästä raskaana ja raskaus osoittautui tuulimunaksi. Sitä ei oltu suunniteltu mitenkään, joten sekavat tunteet oli odottaa ja vielä sekavammat, kun tuulimuna kaavittiin pois 25.6.07. Jotenkin jäi sellaine tunne, että haluaisin vielä yhden lapsen. Tuntuu, kuin se jotenkin täydentäisi perhettä. Olisi yhteinen pieni vielä kaikkien kuuden lapsen lisäksi. Mutta... kun yritin puhua miehelle lapsesta, hän sanoi, ettei enää välttämättä halua lasta! Tunsin itseni loukatuksi. Yritin puhua ja puhua ja perustella, miksi olisi meidän perheessä vauvan aika. Ei auttanut puheet eikä perustelut. Hän sanoi, että hänellä on huonoja kokemuksia lapsista, tarkoitti edellisessä liitossaan. Minä sanoin, että ei kaikki lapset ja liitot ole samanlaisia. Minulla on 4 lasta, eikä yhdestäkään ole huonoja kokemuksia.Siihen se onnistui vielä vääntämään lauseen, että nyt sitten on tilastollisesti mahdollista, että tulee ongelma lapsi. Siihen en voinut muuta sanoa, kun että ei mitään sellaisia tilastoja ole olemassakaan. Naiset ja miehet ajattelevat asioista ihan eri tavalla. Nainen haluaisi yhteisiä lapsia jo olemassa olevien lisäksi, mutta mies kokee sen jotenkin ongelmana. Tai ehkä se jotenkin vaan pelottaa aloittaa kaikki alusta pienen vauvan kanssa. Vaan ei sitä voi yleistää, koska kaikki miehet ei ajattele niin. Kadehdin sellaisia uusioperheitä, sinänsä hassu sana...,jotka haluavat ja suunnittelevat yhdessä perheenlisäystä.
Tietysti parasta olisi, jos miehesi vakavasti harkitsisi yhteistä lasta. Se on tärkeä asia ja koskettaa molempia osapuolia. Ja jos ja kun nainen kerran haluaa yrittää raskautta, pitäisi siihen suoda mahdollisuus. Se mahdollisuus on vain kerran kuukaudessa ja 12 kertaa vuoden aikana. Ja joka ikinen kuukausi ilman raskaaksi tulemisen mahdollisuutta vähentää onnistumista!!! Yritin omalle miehelleni puhua "järkeä", mutta taisi puheet olla vain tuulen helinää. Jos nainen ei saa sitä mahdollisuutta, sitä katuu lopun elämäänsä, miksi ei tehnyt kaikkea ja yrittänyt sitä. Sinun täytyy vaan puhua miehellesi, miten tärkeästä asiasta on kysymys ja kuinka suuri merkitys sillä on sinulle. Omalta kohdaltani voin vain sanoa, etten aio luovuttaa, vaan yritän taivutella mieheni mukaan vauva hankkeeseen. Meilläkin on asiat kunnossa niin, että yksi pieni voisi vielä varttua meidän perheessä. Eikä meillä olisi mitään hätää. Sanoin kerran miehelleni, että minä haluan vielä lapsen, enkä halua kylältä lähteä hakemaan isä ehdokasta, vaan haluaisin lapsen miehen kanssa, jota rakastan ja jonka kanssa elän saman katon alla. Siihen se tokaisi, ettei kai sitä nyt ihan noin vaan voi tehdä, että kylältä lähtee isää etsimään. En tietenkään tarkoittanut sitä kirjaimellisesti. Älä luovuta! Puhukaa asiasta. Ja vaikka joutuisit moneen kertaan puhumaan asiasta, niin ehkä miehesi alkaisi miettiä asioita toisella tavalla. Toivon, että pääsette yhteisymmärrykseen! Lapset ei ole itsestäänselvä asia. Ei niitä tehdä, vaan ne saadaan jos saadaan ja jokainen uusi elämä on ihme. Ja jo se elämän ihme on sellainen asia, jonka vuoksi kannattaa yrittää. Siinä näkee, mitä kaksi aikuista ihmistä voivat saada aikaiseksi. UUden elämän, pienen ihmisen, joka on ihmeellinen. Toivon, että voisin pian lukea, että miehesi on "antanut periksi" ja saisitte vauvan. Ja toivon myös. että voisin itsekin kertoa pian kuuluvani onnellisiin odottajiin. Vielä ei niin ole, mutta ehkä jonain päivänä. Aurinkoista syksyä!
(niin kuin Ullukka =) ), se jää nähtäväksi.