äidin pelot

Kärsin ilmeisesti synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja olen kärsinyt koko ajan erilaisista peloista. Minun on vaikeaa omatahtoisen lapsen kanssa ja pelkään satuttavani häntä jos pidän tiukasti kiinni tms. Esim. syöttötuoliin tai turvaistuimeen laitto, jopa pukeminen on ajoittain vaikeaa jos lapsi vastustelee. Tällöin iskee kamala morkkis ja alan miettiä pidinkö liian lujaa tai teinkö jotain väärin. Tämä on ihan kauheaa ja en tiedä miten pääsen näistä eroon. Syytän itseäni jos edes mielessäni kiukustun ja joku tilanne ärsyttää. En hallitse näitä negatiivisia tunteita ollenkaan. Onko muita saman kokeneita?

 

<3

 

Niin kauan kun et huuda alspelle ja jätä häntä yksin itkemään lohduttomasti pitkäksi aikaa ja et käsittele häntä niin että jää jälki käteen/jalkaan/ym edes hetkeksi niin älä huoli. Äidinvaistot tekee noi pelot. Se joka väittää ettei pelkää lapsensa puolesta koko aikaa on valehtelija! Vauva kasvaa ja sinäkin huomaat ettei se avuton ihmistaimen mene rikki. Vajaan vuoden päästä huomaat syyttäväsi itseäsi siitä kun lapsi kaatui yirttäessään kävellä ja seinä tuli eteen, mustelmia alkaa karttumaan kropan joka puolella...vertakin saattaa vuotaa välillä. Siltikin vauva kasvaa lapseksi ja siitä aikuiseksi ja sinä kasvat ihan normaaliksi äidiksi

 

Mun mies on samallainen panikoija, pelkää että meille tapahtuu jotain todella kaameaa, kun hän on töissä. Toivottavasti ajan kanssa pelot helpottaa.

 

En ole koskaa huutanut/jättänyt huutamaan. Enkä tietenkään mitenkään kurittanut. Joskus on tullut esim. pestyä peppua normaalia kiivaammin tai olen vaikka nostanut syöttötuolista rivakammin kuin yleensä. Nämä saavat minut aivan pois tolaltaan. Tiedän, että pitäisi olla rauhallinen ja eihän minulla voi olla syytä hermostua. Ajattelen, ettei tällaista ole tapahtunut kenellekään muulle ja että muut jaksavat aina pysyä tyyninä.

 

[QUOTE="yksi";24342890]En ole koskaa huutanut/jättänyt huutamaan. Enkä tietenkään mitenkään kurittanut. Joskus on tullut esim. pestyä peppua normaalia kiivaammin tai olen vaikka nostanut syöttötuolista rivakammin kuin yleensä.[/QUOTE]

Onko lapsi reagoinut näissä tilanteissa jotenkin? Itkenyt, äännähtänyt?

Kaikilla menee hermo joskus jopa ihan pienen kanssa. Itse poistun toiseen huoneeseen ja lasken kymmeneen taikka paukutan sohvatyynyjä hetken. Jos lapsi huutaa sen aikaa niin huutakoot, parempi molemmille on että itse saan hermot kuriin.

 

Ei koskaan mitenkään!! Ei missään tapauksessa. Säikähdän omaa harmistumistani ja alan syytellä itseäni.

 

[QUOTE="yksi";24343076]Ei koskaan mitenkään!! Ei missään tapauksessa. Säikähdän omaa harmistumistani ja alan syytellä itseäni.[/QUOTE]

Jos lapsi ei edes huomaa että olet hermostunut niin ei ole mitään hätää. Tunteesi ovat ihan normaaleja ja kun joskus sitten hormonit tasoittuu niin mielikin vähän tasoittuu.

 

Eihän tässä oikein järkeä ole, mutta silti nämä ajatukset häiritsee mua jatkuvasti..