Äitejä Satakunnan alueelta?

20v. äiti ja 2,5kk poika kaipais enemmän perheellisiä ystäviä, joiden kaa vois vaihtaa kokemuksia, lenkkeillä tms. Periaattees ei oo väliä, et mistä päin, mut jos läheltä löytys ni ois kiva joskus nähdäkkin. :)
Löytyykö ketään? :)
 
Niin sä Liro olitkin siellä maalismussukoissa? Seurailin sitä ihan taustalla jonkin aikaa, ja olisin muistavinani sut sieltä :D Meilläkin oli LA maaliskuun lopussa, mut huhtikuun alussa vasta päätti poitsu tulla ulos. :D Mites teillä meni? (En oo nyt enää käyny kattelemassa, jos oot sinne jaksanu viel päivitellä)
 
Tasan kahen viikon päästä se olis, eli 4.7. Tässä vähän oottelen, et alkasko tulla jo :D Ja oikeestaan liiankin hyvin tää on tainnu mennä kun vaivoja ei oo juurikaan ollu, mitä nyt ekat kuukaudet huono olo ja puolesta välistä asti on nivusia särkeny. Vähän jännittää, et voisko synnytyskin olla helppo kun odotusaikakin on ollu ;D
 
Kaks viikkoo enää, aikas jännittävää. :D Mä en enää ees pysty muistaa millast se oli, kyll aika kultaa muistot, ja siitäki kuitenki on vast pari kuukaut. Mulla oli kyl synnytyskin helppo, vaikka lähes koko raskausaikaki suju ilman mitään ihmeellisiä vaivoja. Ainoo mikä oli ikävää, ni lopussa meinas iskee raskausmyrkytys ja käynnistettiin sit sen takia, ja lisäks oli kyll menny ylikin lasketun ajanki jo.
 
Mulla oli huonovointinen alku mutta muuten helppo raskaus. kyllä se synnytyskin suht helpolla meni. kestoks on merkattu 7 h kai. aamulla menin synnärille ja klo 13.12 tyttö oli maailmassa.

Mä asennoiduin siihen ylimenemiseen reippaasti mutta lopulta ei mennyt yli kun 5 päivää. kohta siitä onkin jo vuosi kun punnasin ton likan ulos.
 
Jipsu: Mua ei haittais ollenkaan vaikken muistais tätä enää parin kuukauden päästä. Vessassa saa juosta kokoajan ja öisinkin herään tunnin välein vessaan (hyvää harjotusta pientä varten kuulemma), oon niin iso, etten meinaa enää ees mahtua autoon ratin taakse silleen, et jalat ylttäis polkimille, saatika että mahtuisin omiin vaatteisiini. Kaiken muun lisäks odottaa vaan kokoajan, et josko se lapsivesi nyt menis tai supparit alkais.

Saa nähä, että kuinka paljon oman äidin synnytykset vaikuttaa siihen, miten ite synnyttää. Mein äitillä on takana kolme keisarinleikkausta, joista mä synnyin ensimäisessä. Olin perätilassa ja synnytys koitettiin käynnistää sen jälkeen kun oli menny sen melkein kaks viikkoo yli lasketunajan, mutta eipä vaan käynnistyny. Monen tunnin jälkeen oli auennu vaan kaks senttiä ja sektiohan siitä sit tuli. Tosin tos voi vaikuttaa aika paljon se, että mul oli pää ylhäällä eikä se ollu painamassa kohdunkaulaa.
Seuraavan kanssa kävi aivan samallalailla ja viimenen olis ollu sit pää edellä tulossa, mutta eipä saanu yrittää synnyttää alakautta ettei kohtu repee. Ja ihan hyvä niin, kun maailmaan saatettiin sitten leikkaukselle viis ja puoli kilonen lapsi. Meistä kolmesta kaikki on ollu ihan reilun kokosia ja mullekkin sanottiin neuvolassa, että jos ei kauheesti ennen laskettua-aikaa synny, niin alle kolme ja puoli kilosta on turha odottaa.

Noin. Tulipa kirjotettua sit äitinkin synnytyksistä, varmaan tosi mielenkiintosta luettavaa :D
 
meil äiti on ilman mitää ongelmia punnannu maailmaan n.3,5-4 kg lapsia kaksin kappalein. ei repeemii tai muutakaan. itse sitten sain nauttia epparin leikkaamisesta mutta onneks ihan itse sain punnata tuon pikkasen vajaa 4 kilosen maailmaan. varmaan eri tilanteessa olisin voinu isommankin punnertaa alakautta. ei ollu se koko ongelmana vaan se väsymys kun 30 h ei ollu kunnolla nukkunu ni ei oikee jaksanu enää.

meillä onneks se vessassa ravaaminen lopussa ei ollu harjotusta vauva heräämisiin kun tytsy nukku alusta asti sillä 2 heräämisellä/syötöllä yönsä niin minäkin sain nukkua.
 
Kyll toi sun kuvaus selkeesti palauttaa muistoja mieleen. :D ihan samat ongelmat oli mullakin, ja sit viel se ku koko aja olis tarvinnu sängys pääst kääntyilee, mut se oli nii vaikeet ku tartti noust ja sillee.

Mulla jouduttiin sit taas äitillä eppari leikkaa, mut itellä ei muuta ku pari repeemää vaikka synnytys oli sit loppupeleist melko nopee. Johtu varmaa siitä et jouduttiin käynnistää, mut synnytys kesti vajaa kuus tuntia. Ja olin oikeesti yllättyny siitä, miten helposti kaikki suju, kun odotin paljon pahempaa. Eli kannattaa varmaa asennoituu odottamaan pahinta, ni ei ainakaa järkyty. :D Ja mullakin poika oli inasen vajaa 4 kilonen. Ja ei meilläkään poika laskeutunu enne ku vast ponnistusvaiheessa, et ei sekää ain mitää tarkot.

Ja kyll mua ainaki kiinnostaa lukee, toisaalt tulee melkee ikävä raskausaikaa. Vaikka ne potkut oli sillo välil aika rasittaviiki ja toivo vaa et sais nukuttuu, ni kuitenki sitä mul on enite ikävä. :)
 
Jännä kyl, potkut ei oo pitäny mua hereillä ollenkaan :eek: Tai no nukun loppujenlopuks niin vähän enää öisin, että ei ne kerkee pitään mua hereil kun oon muutenkin silmät auki. Päivisin pystyssä ollessa ni potkut kyl tuntuu aika mojovasti. Ja nyt se on alkanu käsillään hakkaan mun oikeeta lonkkaluuta, ei tunnu kivalta :s

Tänään yks nainen sano vauva tulossa ohjelmassa, että viikolla 38 hänestä alko tuntuun siltä, et hän on loppuelämänsä raskaana. Jep, samat fiilikset mulla on kun ei mitään merkkiä oo että tää syntyis.
Anoppi sano, et kyl se ennen juhannusta tulee, oma äiti sano, et tän viikon perjantaina ja mies oli sitä mieltä, että tän viikon sunnuntaina. Ite oon kyl sitä mieltä, että tää synnytys ei ala ennenkun sit vasta, kun se käynnistetään kun on menny niin paljon yli lasketunajan. Saa nähä kuka osuu lähimmäs.
 
Mullahan sano miehen mummu pari viikkoa ennen laskettua ettei enää kauaa. mä tiesin että yli menee. Miehen mummu sano kanssa et poika tulis mutta tyttö yllätti. naurattaa kun kaikki ulkopuoliset merkit viittas poikaan mutta tyttö tuli.

Mulla murjottiin kaikki paikat kun olen jopa 157cm pitkä niin 50 cm tytöllä ei loppuaikana ollu oikee enää tilaa missään suunnassa oikoa itseään.
 
Nojuu ei muakaa potkut valvottanu sit ku sain nukahdettuu, mut ylees poitsu potkiki just ku yritin saad nukahdettuu eikä siit kyll sit tullu mitää. :D Kyll mä muistan iha selkeesti et ei se kivalt tuntunu mut ikävä sitä silti on.

Meil mun äiti veikkas vauvast aprillipilaa, mut syntyki vast seuraavan päivän. Mut aika lähellä se osu. Kaikki oli sitä mielet et enne laskettuu aikaa tulee, mut eipä tullu. Lähestulkoo kaikki oli sitä mielt et poika tulee, ja poikahan sieltä tuli, et meillä sattu se oikein. Mullekki o pituut suotu huimat 160cm ja poika oli 53cm syntyessää, et ei hänelläkää varmaa liikaa tilaa ollu, mut ei mul silti mitenkää ihmeellise ahdas olo ollu, onneks.

Ei välttämät kauheesti lohdut, mut ei se vauveli sisäänkää jää. Mä suhtauduin jo valmiiks et yli menee, ni ei tuntunu nii liia pitkält se odotus vaik tylsää oliki. :)
 
Ainoo mikä mua valvotti oli ne järkyt helteet ihan loppu aikana. sain oikee urakalla nauttia kun raskaana viimesillään ja sisällä on se 35-40 astetta lämmintä sekä ulkona 25-35 vuorokauden ympäri. Oli se kyllä sellanen mukava kokeilu et huh. mielellään seuraavan kerran talvi vauva et saa vaan pukea lisää päälle :D
 
En pysty ees kuvittelee kui kauheet ois ol raskaan kauheil helteil, niinku nytki oli pari viikkoo sit. Mul oli LA maaliskuun lopus ni se oli just hyvää aikaa. Talviki oli tosi kylmä ja ylees mä palelen iha järkyttävästi mut nyt oli vaa mukavaa. :)
 
Oon kyllä absoluuttisen samaa mieltä Pieniminän kans siitä, et seuraavaks vois sit talvivauvan pyöräyttää, oli noi parin viikon takaset helteet sen sortin kammotus, että ei enää uudestaan kiitos. Ei tarvinu kun sohvalla istua, niin hiki valu ottasta ja selästä. Onneks alko viileneen. Ja toivottavasti pysyykin suhteellisen viileenä. Nään jo kauhukuvat siitä, et lämmintä on hitosti yli tarpeellisen ja vauva huutaa kuumuutta. Mitä siinääkään paljon voit tehä sit muuta kun huolehtia, että pieni saa tarpeeks nestettä ja pitää se varjossa.

Piti sit mennä herään jo neljältä ja heittää mies töihin, et sain auton ja pääsen kaheksaks neuvolaan. Ei varmaan sais toivoo tällästä, mut toivompa silti, että olis vaik pissassa proteiinia ja verenpaineet sen verran koholla, että laittaisivat sairaalaan ja siel jos vaik voisivat käynnistää. Viikkoja on 38+2, että sen puoleen kaiken pitäs olla pienel valmista. Sais ainakin mamma maailman ensteks parhaan synttärilahjan, jos hän tänään tulis :D Mutta joo, oon kuitenkin edelleen sitä mieltä, että tää tulee vasta joskus kolmenviikon päästä.

Vähän huolettaa, että mitäköhän teen tol meitin haukulle sit kun joskus sinne sairaalaan päästään lähteen. Kyllä se muutaman tunnin yksinäänkin pärjää, mut siel sairaalas voi mennä vaiks kuinka ja kauan ennenkun mies pääsee takas kotiin :s Ehkä pistän sit miestä vaan välillä kotio päin jos tuntuu, ettei oikein mitään tapahdu.

Kannattaa tulla aamulla istuun koneelle aamusta kun sit meinaa myöhästyä kaikkialta :D Sinne neuvolaan MARS! ->
 
Jabbadaa hyvää synttäriä! :) Mitäs neuvolasta kuulu?

Meil ei kyll vauveli kauheesti kuumuudest pahastunu.. Mihinkää ei kyll oikee voinu mennä, ku turvakaukalos poitsu hikos iha mielettömästi ja vaunuissaki oli iha liian kuuma. Toisaalt oli iha kivaa ku oltii pihalla varjon alla ja poika sai olla ihan nakuna. :)

Mäki toivoi salaa et jotai ois tapahtunu, jotta käynnistäsivät sillo ku menin polil käymää, eli 40+5, ja niihä ne sit käynnistivät, ku oli v-paineet iha kauheet, ja proteiinii virtsas. Jos mul ois ollu iha hyvä olo, ni eivät olis käynnistäneet, mut mä oli alkanu voimaanki aika huonosti.

Mut eipä se käynnistäminenkää ain suju hyvi. Mä menin sin pe aamun ja alettii käynnistelee, ni synnytys käynnisty yöllä ja la aamusti mul oli pieni poika sylis. :) Mut sit siel oli semmone naine joka oli otettu mua enne sisää käynnistyst varte ja se jäi sinne vielä käynnisteltäväks ku me päästii poja kans jo kotii. Aiva kauheeta. :(

Me värvättii miehen veljestä koiravahti kun asuu ihan naapurissa, mut eipä me hänt sit loppue lopuks oikeesti tarvittu ku kaikki meni ni nopeesti.
 
Mitäs siel.. Verenpaineet oli 155/85 ja toisella mittauksella 161/86, ja vauvan pää, jonka sanottiin olevan jo laskeutunu, oli noussu takas pois lähtökuopistaan. Eniten ärsytti ehkä tää henkilö joka siel oli terkkana. Kaikki muut on jääny kesälomille niin sinne on otettu joku kouluterveydenhoitaja sijaiseks. Sydänääniä kuunnellessa, se ei saanu aluks mitään kuuluun ja mä sanoinkin sille, että olishan se hienoo kun jotain kuuluis. Kyl se sit loppujen lopuks onnistu saamaan ne äänet jotenkin kuuluviin, mut aika kehnosti. Kaippa siellä sit oli kaikki kunnossa, kerta ens viikolle uus aika kirjotettiin..

Olispa helppoo pyytää jommankumman veljee koiravahdiks, mut meil asuu miehen veli Espanjassa ja mun molemmat veljet Valkeekoskella :s
 
Voi että ois ärsyttävää ku terkka ei osaa asiaas. Ku ittel kuitenki kauhee huoli pienest ja sit toine viel vahvistaa niit epäilyit omal osaamattomuudellaa. Kyll mul silti vauvan tasaset liikkeet vahvisti mielikuvaa, et kaikki o ok.

Eipä tommosseet epäoleelliset asiat niinku omat synttärit, oo nii päällimmäisin mieles ku vauva o tulos. :)
 
onnea Jabbadaa

Ei niit synttäreitä noteeraa kun odottelee jotain noin suurta tapahtuvan. Eiköhän pienellä kaikki ole hyvin. inhottavaa kun on epäpäteviä ihmisiä tuollaisessa hommassa. mä en pidä yhtään meidän neuvola tätistä. se on todella rasittava tapaus. pian onneksi vaihtuu ja toivottavasti tulisi mukavampi tapaus.
 

Yhteistyössä