"äitipuoli"

  • Viestiketjun aloittaja onneton
  • Ensimmäinen viesti
onneton
hei! :wave:

kaipaisin kuumasti vinkkejä/neuvoja/mielipiteitä sellaiseen asiaan kun en pysty hyväksymään mieheni tytärtä..
tässä on hieman taustaa:
tyttö on 1.5vuotias , olemme olleet yhdessä 10kk,muuten menee hyvin mutta lapsen takia riidellään hyvin paljon,lapsi on joka toinen viikonloppu meillä ja joskus useamminkin,en yksinkertaisesti pysty hyväksymään sitä että miehelläni on lapsi toisen naisen kanssa,niin ja meidän iät ovat 19 ja 22.lapsista tykkään hirveästi mutten tästä lapsesta,haluisin oppia välittämään hänestä,tuntuu pahalta kun lapsi on viaton koko asiaan enkä pysty välittämään hänestä.asiaan vaikuttaa varmasti sekin että exän kanssa on ollut hankaluuksia ja hän yritti alkuvaiheessa saada miestäni takaisin..
Kaipaisin teiltä mielipiteitä asiasta.. :'(
 
vanhempi äiti
Mulla on ikää enemmän kuin sulla, mun ja miehen edell. liiton lapsilla niinikään ikää huomattavasti enemmän kuin miehesi lapsella, olemme olleet yhdessä n. 4 v.
Riitoja tulee nimenomaan miehen vkl-lapsista. Jostain syystä en jaksa heitä. He ovat ihan kivoja lapsia, mutta.. en tiedä. Jos osaisin selittää itselleni mikä näissä lapsissa niin ärsyttää, työstäisin sen pois. Nyt vain joku ottaa niin päähän että alan riitelemään.

Ja ikää siis on, omia lapsia on.

EN ole mustasukkainen miehen exälle tai exästä. Onhan minullakin menneisyyteni. EN ole mustasukkainen lapsista tai lapsille. En siis ole mustis ajasta jonka mies antaa lapsilleen. EN EN EN.

Mutta: mikä siinä lapsessa sinua ärsyttää? Miehen menneisyys? Että hän on joskus rakastanut sen lapsen äitiä, ja nyt se lapsi muistuttaa koko ajan siitä asiasta?

Muutama neuvo näin äitinä, eronneena ja etäisän ikävää seuranneena:
- älä ikinä aseta miestä valintatilanteeseen: minä tai lapsi. Vaikka mies valitsisi sinut, hän kaipaisi ja surisi lastaan aina.
- Mies on vastuullinen ihminen ja isä, koska tapaa lastaan. Se on positiivista.
- Rakkaus lapseen ja rakkaus aikuiseen ihmiseen on ihan eri asia. Vaikka mies rakastaa lastaan, se ei ole pois sinulta, rakkaus on erilaista.
- lapsen ja isän välinen suhde on hyvin tärkeä, lapsen kehityksen kannalta.
- exä yritti siis saada miestä talaisin luokseen mutta mies ei tarttunut tilaisuuteen? Minusta se kertoo, että miehen tunteet exää kohtaan ovat kuolleet (mutta exällä on vielä jotain tunteita ja siksi on hankala).
- rakkaus ihan oikeasti kuolee pois ja kuihtuu. Sitä ei enää ole. Muistaa kyllä joitakin hyviä hetkiä sen entisen kanssa, mutta se on historiaa. Niitä tunteita ei vaan ole enää. Tunteet uutta kumppani kohtaan voivat olla syvempiä, "oikeampia" kuin edelliseen. Niitä tunteita ei voi oikeastaan verrata, koska kumppani on erilainen, itsekin on vuosien ja eron myötä muuttunut. AInakaan meillä ei samoja hellyttelyjä käytetä kuin exien kanssa, ei missän nimessä!

Jokaisella on menneisyytemme. Jos et kestä miehesi menneisyyttä, joka tulee teille joka toinen vkl, se syö suhteenne eikä semmosta suhdetta kannata ylläpitää.
Lapsi on pieni, hurjan pieni!!! Vauva vielä. Sinulla on mahdollisuus luoda häneen mitä parhain suhde. Vaikka lapsen äiti sinua inhoasisikin, lapsi on niin pieni ettei osaa sitä käytöksellään tuoda sinulle. Hän on valmis tykkäämään sinusta, jos sinä olet siihen valmis.
Lapsen äidillä saattaa olla pelko että sinä "ryhdyt äidiksi" hänen lapselleen, on siis mustasukkainen. Se on luonnollista. Äiti sinä et ole, mutta kiva täti voisit olla.
Vastuu lapsen hoidosta yms., on kuitenkin isällä, ei sinulla.
Ja muista: jos ja kun exä inhoaa sinua, hän ei inhoa juuri sinua. Se ei siis ole henkilökohtaista. Sinun paikallasi voisi olla kuka tahansa, hänen reaktionsa olisi täysin sama.

Onko miehesi sinun ensimmäisesi? onko sinulla ollut muista suhteita tai seurustelukumppaneita? Näilläkin on merkitystä.
 
been there
hei,kannattaisko suhde lopettaa heti alkuunsa jos on noin vaikeaa????Mitä sitä itseään kiusaa,yleensä ihminen joku hyväksyy lapsen/lapset heti kättelyssä,eli asenneongelmaa ei oo,taikka sitten sitä hyväksymistä on ihan turha odottaa ellei ole tosi kehittynyt ihminen joka sen osaa työstää,ja siitäkään ei tule luonnollista vaan teeskenneltyä,ja sekö sitten on kellekkääön hyväksi!!Mun neuvo siis:älä kiusaa itseesi jos nyt jo hankalaa,hankalammaks menee kun lapsi kasvaa,alkaa puhua äidistä,muistuttaa äitiään,isäänsä,on kuin kirkuva huutomerkki siitä suhteesta.MIETI!!!!!!
 
anne-68
Mä oon sitä mieltä et kun noin varhaisessa vaiheessa teidän suhde on,ja noin rankasti jo tökkii pieni lapsi,ota ihmeessä sellainen mies jolla EI ole lasta.Meinaan niit on paaaaljon tossa ikäluokassa vielä.
 
Näin
Samaa mieltä kuin edelliset. Jos nyt tökkii niin vaikee muuttaa asennetta kuin lapsi kasvaa.
Itse olen yrittänyt, vasta nyt vähän helpottaa kun miehen lapsi jo lähes täysi ikäinen ja käy harvoin. Poissa silmistä poissa mielestä!
Yrittänyt olen ja yhteisiä lapsiakin on, en vaan pysty hyväksymään.
Harkitse vakavasti pysyvää sitoutumista mieheen jolla jo lapsi.
 
kääk
Olet ehkä juuri siinä iässä että haluat tulla ja olla ja mennä oman mielesi mukaan mutta eipäs olekaan helppoa kun on Lapsi vkloppu hoidossa. Lapsesta tulee kuluja ja menoja ja yhteinen vapaa-aika on rajallinen. Ihan varmasti jokaisessa uusperheesä on tappeluita lapsista omista ja toisen, siihen pitää vaan tottua ja puhua asiat läpi ja jos ei tule ratkaisua niin sinun on vielä helppo lähteä kun teillä ei ole yhteistä lasta.

JOs oikeasti rakastat "poikaystävääsi" niin opit kyllä pitämään lapsestakin jopa mahdollisesti rakastamaankin lasta. Sinuna miettisin onko vika lapsessa vaiko siinä että vihaat miehesi ex:ää niin paljon ettet voi sulattaa lapsen olemassa oloa vai etkö rakasta poikaystävääsi.

Miehelläni on kaksi lasta ex:n kanssa ja olihan siinä opeteltavaa nuorella iällä vastuunottamista muistakin kuin itsestäni. Aluksi tuntui vaikealta kun kokoajan mieheni ex haukkui minua ja sai aluksi jopa lapsetkin minua vastaan kun sanoi ettei äiti ja isi voi olla yhdessä kun isin uusi tyttöystävä ei anna.. mieheni ei ex:n yrityksistä huolimatta ottanut häntä takaisin eikä paiskannut minua pihalle vaikka ex sanoi että et näe ikinä lapsia jos otat uuden. He olivat eronneet vuosia aeimmin ennekuin ilmestyin kuvioon ja mieheni ex oli jo siihe mennessä kerennyt olla suhteessa nykyiseen isäpuolen kanssa jo monta vuotta. Kyllä tilanne rauhhoittui kun ex näki ja koki etten lähe mihinkään ja on nykyään tyytyväinen kun hänen lapsillaan on hyvä äitipuoli hänen mielestään. Vaan on ne lapset siunaus on ne omia tai toisten!
 
olet kovin nuori ja kun sinulla ei ole lapsia et ymmärettävästikään hyväksy miehesi lasta. Annan kultaisen neuvon: anna ajna kulua, aika auttaa sopeutumaan niin sinua kuin lastakin. Nuo tunteet ovat tuttuja, mustasukkaisuus miehen entiselle elämälle jne... näin se vaan on , mutta mitä enemmän aikaa kuluu ja kun särmärt vähän hioutuvat , kaikki tulee tutuksi niin pikku hiljaa, hitaasti elämä tasaantuu ja muotoutuu oikeisiin uomiin ja huomaat jo pitäväsikin miehesi lapsesta. Aivan heti ei kaikki muutu hyväksi on taisteltava ja yritettävä. jos suhteesi on mieheesi kunnossa ja parisuhde voi hyvin teillä on mahdollisuuksia vaikka mihin. Muista että lapsi on syytön, ja miehesi on lapsen isä... sinun ei tarvitse olla äiti, ei edes äitipuoli... oli tuki ja turva lapselle, seuraa hänen kehitystään ja ota osaa hänen hoitoonsa. Lykkyä tykö!
 
en ymmärrä
miksi nuorten ihmisten pitäisi väkisin vääntää parisuhteessaan. Yhteisiä lapsia ei ole, ei yhteistä velkaa ja niin edelleen. Yhdessä on kivaa, mutta sitten on jotain isoa välissä mikä kaihertaa, esim. edellisen liiton lapsi. Miksi ihmeessä pitää olla ja pysyä siinä??!! Ikää on justjust se 20, eli täysi-ikäiseksi ollaan päästy ja sitten pitäisi sitoutua niin vahvasti, olla kotona vaikkei halua, hoitaa lasta jota ei halua ja joka ei oma ole, vaan puolison.. hei haloo! Minä en vaan ymmärrä!?! Onhan vaihtoehtoja, lapsettomiakin miehiä löytyy.
 

Yhteistyössä