Ärsyttävät erinomaiset vanhemmat

Hei!

Minä olen "se ihana alkuopettaja", jota monet vanhemmat toivovat lapsillensa opettajaksi. Työkokemuksen lisäksi minulla on kolme omaa lasta. Jaksan suunnitella ja panostaa, askartelen ihania juttuja isän- ja äitienpäiväksi, vien lapset retkelle eläinmuseoon, käymme eväsretkillä luonnossa ja soitan erittäin hyvin pianoa. Jaksan kannustaa ja olla rakentava paitsi perheiden kesken, myös työyhteisössäni.

Yksi asia minua on kuitenkin alkanut viime aikoina suorastaan kyrpimään yhteiskunnan eriarvostuessa, nimittäin vanhemmat, jotka haluavat osoittaa olevansa parempia kuin muut. Varsinkin vanhempainvartit ovat yhtä tuskaa näiden vanhempien kanssa, jotka käyttävät koko ajan selittelemiseen, kuinka meillä EI IKINÄ lueta Seiskaa tai meillä EI IKINÄ katsota Salkkareita tai meillä EI IKINÄ hyväksytä rasismia tai homovastaisuutta. Voisin luetella satoja esimerkkejä, mitä nykyajan vanhemmat - tunnetaan myös käsitteellä MeandI-äidit tai IT-isät - kertovat opettajille vanhempainilloissa korostaakseen omaa erinomaisuuttaan!

Eivät minunkaan lapseni katso koskaan Salkkareita tai edes kolmosen lastenohjelmia. He ovat aina siisteissä vaatteissa ja harrastavat kivoja asioita. Perheemme arsenaaliin kuuluu myös pitkä kotihoito ja subjektiivisen päivähoidon välttely, pitkä imetys, kestovaipat, luomupainotteinen ruokavalio, täydellinen päihteettömyys lasten nähden jne jne.

Eli noissa "erinomaisuusknopeissa" ei ole itsessään yhtään pahaa. Mutta eniten minua raivostuttaa se läpinäkyvyys, mikä noihin sankaritarinoihin liittyy. Vanhemmat eivät kerro niitä minulle suinkaan objektiivisessa mielessä, vaan tarinoiden viestinä on osoittaa, kuinka erinomainen perhe me, Herra Isä sentään, olemme ellei jopa vähän parempia kuin muut.

Yrittäkää rakkaat äidit ja isät ymmärtää, että ette saa opettajilta yhtään irtopisteitä, vaikka kuinka kehuskelisitte perheenne kasvatusmeriiteillä, varsinkin niillä joita saa rahalla. Tuollaiset kertomukset ovat niiiiin nolojakin, sillä se kertoo pohjimmiltaan siitä, ettei äiti ole välttämättä kuitenkaan sinut äitiytensä kanssa. Valitettavan usein olen myös huomannut, että näissä yhden asian ideologian perheissä (esim. luomuruoka, eko-elämäntyyli, kiintymysvanhemmuus) saattaa kuitenkin perusasiat olla pielessä: vanhemmat puhuvat halveksuen "huonommista perheistä", lasten kuullen riidellään täysin sopimattomista asioista, perheessä ei ole mitään arkirutiineja eikä esimerkiksi lämmin päiväruoka ole itsestäänselvyys. Vastaavasti olen nähnyt, että "persu-perheistä" tai yksinhuoltajaäitien lapsista (vai mitä muita epäonnistujien stereotyyppejä niiden kermapeppujen jutuissa kulkeekaan) voi tulla upeita oppijoita ja reiluja kavereita, kun heille ei ole tolkutettu lapsesta lähtien, miten meidän perheessä osataan ajatella vähän laajemmin kuin naapurissa.

Eli kun sinne vanhempainiltaan seuraavan kerran tulette, niin jutellaan suosiolla siitä, miten lapsenne voi. Miten menee koulussa, mikä on helppo ja kiva oppiaine ja mikä ei, onko teillä kotona mukavaa keskenään, onko lapsella kavereita jne. Minulle opettajana on aivan sama, jos lapsenne katsoo silloin tällöin maikkarin lastenohjelmia tai syö Saarioisten nuggeteja. Tärkeintä on, että kotona lapsi saa lepoa, ruokaa, perushygienian ja turvallisuutta sekä myös, että kotona tuetaan lasta läksyjenteossa ja muissa opiskeluvelvollisuuksissa!

 

Ei tollasista "pätijöistä" pääse millään. Niitä kulkee vapaana tuolla ihan kaikkialla, muuallakin kuin vanhempainilloissa. he ovat oma rotunsa.

 

Jotenkin ärsyttävän mustavalkoinen ja kaikentietävä kommentti.

 

Ei tollasista "pätijöistä" pääse millään. Niitä kulkee vapaana tuolla ihan kaikkialla, muuallakin kuin vanhempainilloissa. he ovat oma rotunsa.

Näinhän se on, ja ehkä opettaja itsekin suhtautuu heihin vähän asenteellisesti, siis näihin kermapeppuihin. Toivottavasti ei näy opetuksen tasossa vaan opetus on samanlaista niin persujen lapsille kuin kermapersuille.

 

Ajattelitko nyt sitten tällä viestillä jotenkin muuttavasi tilanteen?

Kuule se on osa työtä, nuoret vanhemmat ovat usein epävarmoja ja haluavat olla pidettyjä ja hyväksyttyjä. Asiakaspalvelutyössä (jota opettajankin työ itse asiassa on), sitä voi vaikuttaa rauhoittavasti vanhempaan ja ohjata keskustelua. Pöljimmille vanhemmille ei voi mitään, heitä voi vain yrittää sietää, ja miettiä mitä lapsiraukka mahtaa kotona joutuakaan kokemaan.

Mutta, ammatinvalintakysymyksiä nämä. Muuta maailmaa ei niin kauheasti voi komentaa muuttumaan, omaan asenteeseen voi sentään vaikuttaa.

 

Jotenkin ärsyttävän mustavalkoinen ja kaikentietävä kommentti.

Kolahtiko omaan nilkkaan? Onko itseltä päässyt samanlaisia aivopieruja vanhempainillassa?

Sen verran olen vanhempia tapaillut, että minulla on jo kanttia kertoa, miten asiat ovat. Eli jokainen saa kyllä elää tavallaan, mutta oman erinomaisuuden korostaminen vanhempainilloissa on tosi säälittävää.

 

Toisaalta, vanhemmuus on aika haastavaa. Jos kermapersuilun alta kurkistaa epävarmuus omasta vanhemmuudesta niin ehkä opettaja voisi sanoa jotain hyvää heidän lapsistaan? Minusta kyllä tuossa tekstissä kurkisti vähän epävarmuutta myös opettajankin puolelta.

 

IT-isät? Onko IT lyhenne jostain muustakin kuin informaatioteknologiasta?

 

Toisaalta, vanhemmuus on aika haastavaa. Jos kermapersuilun alta kurkistaa epävarmuus omasta vanhemmuudesta niin ehkä opettaja voisi sanoa jotain hyvää heidän lapsistaan? Minusta kyllä tuossa tekstissä kurkisti vähän epävarmuutta myös opettajankin puolelta.

Ajattelen myös näin.

Mutta kokemustahan se kerää se opekin. Eipä täällä kukaan ole ihmistä kummempi.

 

Ajattelitko nyt sitten tällä viestillä jotenkin muuttavasi tilanteen?

Kuule se on osa työtä, nuoret vanhemmat ovat usein epävarmoja ja haluavat olla pidettyjä ja hyväksyttyjä. Asiakaspalvelutyössä (jota opettajankin työ itse asiassa on), sitä voi vaikuttaa rauhoittavasti vanhempaan ja ohjata keskustelua. Pöljimmille vanhemmille ei voi mitään, heitä voi vain yrittää sietää, ja miettiä mitä lapsiraukka mahtaa kotona joutuakaan kokemaan.

Mutta, ammatinvalintakysymyksiä nämä. Muuta maailmaa ei niin kauheasti voi komentaa muuttumaan, omaan asenteeseen voi sentään vaikuttaa.

Kannustaminen ja positiivinen asenne minulta ei kyllä lopu kesken. Mutta siinä vaiheessa hirttää kiinni ja pahasti, jos vanhempi haluaa opettajalta vahvistusta sille, että hänen lastansa kasvatetaan astetta paremmin kuin tuota naapuripulpetin Ristoa.

 

Kannustaminen ja positiivinen asenne minulta ei kyllä lopu kesken. Mutta siinä vaiheessa hirttää kiinni ja pahasti, jos vanhempi haluaa opettajalta vahvistusta sille, että hänen lastansa kasvatetaan astetta paremmin kuin tuota naapuripulpetin Ristoa.

Voitko kertoa ihan oikean esimerkin, miten tämä koulumaailmassa ilmenee?

 

Kannustaminen ja positiivinen asenne minulta ei kyllä lopu kesken. Mutta siinä vaiheessa hirttää kiinni ja pahasti, jos vanhempi haluaa opettajalta vahvistusta sille, että hänen lastansa kasvatetaan astetta paremmin kuin tuota naapuripulpetin Ristoa.

Rauhoitu nyt vähän, vaikka pyhäaamu onkin, etkä pääse kouluun reuhaamaan...

Tuskinpa tuollaista nyt kovinkaan paljon esiintyy.

Teet omasta elämästäsi raskasta, jos suhtaudut kielteisesti ja piikit pystyssä asiakkaisiisi...

 

Minusta aloittajan viesti on täyttä asiaa.

 

IT-isät? Onko IT lyhenne jostain muustakin kuin informaatioteknologiasta?

Vastasit jo itse tuohon kysymykseen. Minkäs minä opettajainhuoneslangille voin. Minullakin on muuten IT-mies.

 

Voitko kertoa ihan oikean esimerkin, miten tämä koulumaailmassa ilmenee?

No olen istunut eräänkin kerran sellaisessa keskustelussa, jossa vanhempi alkaa kertoa lapsen kavereista. Sitten tulee aiheeksi vaikkapa "se Ville", jonka kotona ei taida kaikki asiat olla ihan kunnossa. Aletaan kertoa, että Villen kanssa ne leikit tahtovat mennä aina vähän huonoon suuntaan ja niissä käytetään sellaista kieltä, mitä meidän perheessä ei suvaita. Mutta se taitaakin johtua siitä, että Villen yh-äidillä ei ole oikein aikaa antaa pojalleen kunnon virikkeitä ja siellä kuulemma se pelien pelaaminenkaan ei ole oikein kontrolloitua. Ja tietääkö muuten opettaja, missä se Villen isä asuu jne. Eli juttu lähtee aivan lapasesta!

Minusta on tosi raukkamaista, että vanhemmat puhuvat vihjailevasti muista perheistä, joilla ei taida mennä aivan yhtä hyvin kuin omassa perheessä! Ja usein tekisi mieli sanoa, että oppilaana "se Ville" on paljon miellyttävämpi kuin sinun tenavasi!

 

Toisaalta, vanhemmuus on aika haastavaa. Jos kermapersuilun alta kurkistaa epävarmuus omasta vanhemmuudesta niin ehkä opettaja voisi sanoa jotain hyvää heidän lapsistaan? Minusta kyllä tuossa tekstissä kurkisti vähän epävarmuutta myös opettajankin puolelta.

Vanhemmuus on aika haastavaa. Mutta miksi oma epävarmuus on tuotava esiin siten, että minä olen parempi kuin toiset? Miksi ei voi kysyä vaikka suoraan opettajalta, että mitä mieltä sinä olet tästä mielipiteestäni tai kasvatustyylistäni jne, jos kerta vahvistuksen tarvetta on. Se on taas eri juttu, onko opettaja kotikasvatuksen asiantuntija. Minä ainakaan en ole.

 

No olen istunut eräänkin kerran sellaisessa keskustelussa, jossa vanhempi alkaa kertoa lapsen kavereista. Sitten tulee aiheeksi vaikkapa "se Ville", jonka kotona ei taida kaikki asiat olla ihan kunnossa. Aletaan kertoa, että Villen kanssa ne leikit tahtovat mennä aina vähän huonoon suuntaan ja niissä käytetään sellaista kieltä, mitä meidän perheessä ei suvaita. Mutta se taitaakin johtua siitä, että Villen yh-äidillä ei ole oikein aikaa antaa pojalleen kunnon virikkeitä ja siellä kuulemma se pelien pelaaminenkaan ei ole oikein kontrolloitua. Ja tietääkö muuten opettaja, missä se Villen isä asuu jne. Eli juttu lähtee aivan lapasesta!

Minusta on tosi raukkamaista, että vanhemmat puhuvat vihjailevasti muista perheistä, joilla ei taida mennä aivan yhtä hyvin kuin omassa perheessä! Ja usein tekisi mieli sanoa, että oppilaana "se Ville" on paljon miellyttävämpi kuin sinun tenavasi!

Minustakin tuo on ihan oikeasti ongelma, en ehkä olisi maininnut äidin yksinhuoltajuutta mutta noin muuten. Jos jonkun kanssa aina meinaa leikit mennä huonoon suuntaan ja opitaan jotain mukavaa kieltäkin siinä sivussa niin mitä hittoa, eikö siitä saa mainita?

En kyllä odota innolla lasteni koulumaailmaan astumista, kun opettajilta sitä asenteellisuutta tuntuu löytyvän kermaperseitäkin (minusta marginaalinen ryhmä) enemmän.

 

Kolahtiko omaan nilkkaan? Onko itseltä päässyt samanlaisia aivopieruja vanhempainillassa?

Sen verran olen vanhempia tapaillut, että minulla on jo kanttia kertoa, miten asiat ovat. Eli jokainen saa kyllä elää tavallaan, mutta oman erinomaisuuden korostaminen vanhempainilloissa on tosi säälittävää.

Itse asiassa ei kyllä kolahtanut. Mielestäni tuossa sinun aloituksessasi on hirmuinen määrä asenteita, mustavalkoista ajattelua ja suvaitsemattomuutta, samoin kuin totaalista ymmärtämättömyyttä vanhempien, perheiden ja ihmisten erilaisuutta ja käyttäytäymistä kohtaan. Jospa jotkut vanhemmat korostavat omaa erinomaisuuttaan siksi että kokevat itsensä huonommiksi sinunkaltaisesi superopen ja -vanhemman kanssa keskustellessaan? Jospa sinusta kuultaakin läpi jonkinsortin ylemmyyttä tietynlaista vanhemmuutta kohdatessasi? Jospa vanhemmat haluavatkin kertoa omista arvoistaan ja kasvatuksestaan ja vapaa-ajan vietostaan opettajalle kertoessaan etteivät harrasta Seiskan tai Salkkareiden kaltaista viihdettä? Ehkäpä omissa päätelmissäsi ihmisten motiiveissa olisi vähän laajentamisen varaa? Ja juu, sen verran itsekin vanhempien kanssa olen keskustellut, että oma ymmärrys on kasvanut, ehkäpä enemmän kuin sinun, kenties?

 

Vanhemmuus on aika haastavaa. Mutta miksi oma epävarmuus on tuotava esiin siten, että minä olen parempi kuin toiset? Miksi ei voi kysyä vaikka suoraan opettajalta, että mitä mieltä sinä olet tästä mielipiteestäni tai kasvatustyylistäni jne, jos kerta vahvistuksen tarvetta on. Se on taas eri juttu, onko opettaja kotikasvatuksen asiantuntija. Minä ainakaan en ole.

Kaikki eivät osaa tai halua kysyä suoraan. Toiset taas hölöttävät sitä sun tätä itsestään tarkoittamatta silti mitään ihmeellistä. Ihmiset on erilaisia.

 

Juu, elämä on semmoista. Kaikenlaisia meitä tallaajia täällä on, ja kaikkien kanssa olis tultava toimeen, jos rupeaa yhteiskunnan palvelukseen.

Mitäs me palkolliset.

 

Minustakin tuo on ihan oikeasti ongelma, en ehkä olisi maininnut äidin yksinhuoltajuutta mutta noin muuten. Jos jonkun kanssa aina meinaa leikit mennä huonoon suuntaan ja opitaan jotain mukavaa kieltäkin siinä sivussa niin mitä hittoa, eikö siitä saa mainita?

En kyllä odota innolla lasteni koulumaailmaan astumista, kun opettajilta sitä asenteellisuutta tuntuu löytyvän kermaperseitäkin (minusta marginaalinen ryhmä) enemmän.

Sinä itse keskustelet lapsesi kanssa, miten sinä toivoisit hänen leikkivän ja puhuvan. Voin luoda luokkaan pelisäännöt ja kertoa hyvistä tavoista, mutta minä en valitettavasti ehdi olla oppilaiden selän takana kyttäämässä joka ikinen välitunti, kenen seurassa he ovat. Ja kotona ja koulumatkoilla tapahtuvat asiat eivät kuule minulle sitten millään tavalla. Minulla ei ole lain puitteissakaan oikeutta puuttua niihin, ellen sitten kuule jostakin todellisesta lastensuojelurikkomuksesta. Ja Salkkarit ei ole sellainen.

 

Sinä itse keskustelet lapsesi kanssa, miten sinä toivoisit hänen leikkivän ja puhuvan. Voin luoda luokkaan pelisäännöt ja kertoa hyvistä tavoista, mutta minä en valitettavasti ehdi olla oppilaiden selän takana kyttäämässä joka ikinen välitunti, kenen seurassa he ovat. Ja kotona ja koulumatkoilla tapahtuvat asiat eivät kuule minulle sitten millään tavalla. Minulla ei ole lain puitteissakaan oikeutta puuttua niihin, ellen sitten kuule jostakin todellisesta lastensuojelurikkomuksesta. Ja Salkkarit ei ole sellainen.

No sano se sitten niille vanhemmille, jotka kyllä minusta olivat enemmän huolissaan Villestä kuin omasta statuksestaan tuossa sinun esimerkissäsi.

 

Vastasit jo itse tuohon kysymykseen. Minkäs minä opettajainhuoneslangille voin. Minullakin on muuten IT-mies.

Ei se sen kummempi lyhenne ole kuin meandi-äidit Ehkä on kuitenkin hyvä tiedostaa että ilmaisulla voi olla tuollainenkin merkitys.

 

Ehkä sä voisit todella vielä harkita ammatin vaihtoa.

Minua on aina hämmästyttänyt, miten luokanopettaja, joka opettaa muutamaa kymmentä lasta vuodessa, samat lapset näkee päivittäin, voi ajatella etteivät näiden lasten kasvu ja kehitys ja henkilökohtaiset asiat hänelle mitenkään kuulu. Jopa olen tavannut opettajia jotka eivät oikein muista kaikkia oppilaitaan! Kun heitä on niin monta!!!

Mulla on aika paljon asiakkaita (enemmän kuin muutama kymmenen vuodessa), mutta jokainen niistä toivoo minun muistavan juuri hänet. En muista, mutta teen merkintöjä, ja yritän ainakin muistaa. Sekin auttaa, että on töissä siksi että on kiinnostunut ihmisistä, eikä siksi että saa itse päteä luokan edessä... Mutta ehkä opettajilla on jotenkin kehnompi muisti.

 

Juu, elämä on semmoista. Kaikenlaisia meitä tallaajia täällä on, ja kaikkien kanssa olis tultava toimeen, jos rupeaa yhteiskunnan palvelukseen.

Mitäs me palkolliset.

Toimeen tullaan, toimeen tullaan! Joskus jopa liiankin hyvin. Mutta minun mielestäni siinä ei ole mitään hienoa, että kieltäisin tietoisesti kaikki negatiiviset tunteet ja leikkisin, ettei mikään koskaan ärsytä minua.