Ahdistaako ketään muuta?

Viestiketju alueella 'Isovanhemmat' , aloittaja isovanhempi, 13.05.2007.

  1. isovanhempi

    isovanhempi Vieras

    Nämä juhlapyhät alkavat käydä painajaiseksi,meillä on yksi ihana lapsenlapsi. Olemme itse tottuneet juhlapyhinä käymään vanhempien luona kun omat lapset olivat pieniä. Nyt pitää vaan totutella elämään sen tietoisuuden kanssa, että meillä on ihana lapsenlapsi
     
    #1
  2. taustalla

    taustalla Aktiivinen jäsen

    Rekisteröitynyt:
    19.05.2004
    Viestejä:
    63 741
    Saadut tykkäykset:
    1
    Se on nykyisin niin, että lapsia on vähemmän kuin ennen, niin niistä on tullut haluttua tavaraa. Ennen kun lapsia oli riittämiin ja liikaakin, niin niiden hoitaminen koettiin pakkopullana. Nyt kun lapsia tehdään vain yksi, korkeintaan kaksi, niin lapsen omat vanhemmat haluavat ottaa itse tästä lapsestaan kaiken ilon irti, etteivät jäisi mistään paitsi. Sitäpaitsi kun vanhemmat käyvät työssä ja lapsi on päiväkodissa, ei heillä ole perheenä juuri ollenkaan yhteistä aikaa. Siksi he eivät voi jakaa lapsen aikaa muualle. Onneksi meillä oli aikanaan ne omat pienet, täytyy vaan muistella niitä ja iloita niistä nyt vielä aikuisinakin.
     
    #2
  3. mimi

    mimi Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    23.09.2004
    Viestejä:
    132
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hei, Etko voisi itse piipahtaa lapsenlasta katsomassa? Varmaan ilahtuisi jos on kyseessä hyvinkin pieni vauva nukkumisrytmistä pidetään tiukasti kiinni , ehkä sekin voi olla syy miksei viitsi pienten kanssa lähteä kyläilemään.
    Ainahan sitä voi varovasti pyytää kyläilemään ja laittaa jotain hemmotteluruokaa koko perheelle.
     
    #3
  4. ahdistaa

    ahdistaa Vieras

    ahdistaa, ahdistaa...

    itse olemme pyrkineet huomioimaan lapsemme parhaalla mahdollisella tavalla, heillä on lämpimät suhteet omiin isovanhempiinsa ja samoin meihin. kaikkina juhlapyhina on ollut perinteenä poiketa mummolassa ( matkat ei ennen , eikä nytkään esteenä) miniän perheessä ehkä toisin, en tiedä.
    lapsemme on saanut niin meiltä kuin isovanhemmiltaan, niin huomiota kuin lahjojakin... mutta meiltä isobvanhempina ei kelpaa kuin lahjat :(

    samoin minäkin tiedän että minulla on lapsenlapsi... eipä juuri muuta
     
    #4
  5. taustalla

    taustalla Aktiivinen jäsen

    Rekisteröitynyt:
    19.05.2004
    Viestejä:
    63 741
    Saadut tykkäykset:
    1
    Tiedän paljon kaltaisianne isovanhempia, jotka eivät näe mielestään tarpeeksi lastenlastaan, sellainen on nykyään tapana. Sosialistisista maista kopioitiin tänne päiväkodit 1970-luvulla ja mummot menetti hoidettavansa päiväkotien kasvatuskoulutetuille tädeille. Sosialististen maiden lastentarhojen tarkoitus oli vapauttaa naiset tehtaisiin työnsankareiksi ja vieroittaa lapset vanhempiensa ajattelusta, yhdenmukaistaa lastenkasvatus sosialistiseksi/Suomessa käytetään sanaa sosiaaliseksi. Vain yksi tuttuni näkee liikaakin lapsenlapsiaan ja hän ihmettelee, milloin oma elämä vihdoin alkaa ja pääsisi ikuisesta lapsikierteestä. Ei varmaan elä siihen asti.
     
    #5
  6. mummi

    mummi Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    05.10.2004
    Viestejä:
    81
    Saadut tykkäykset:
    0
    Onneksi kaikilla ei ole asiat yhtä huonolla mallilla. Minä tapaan lapsenlapseni vähintään joka viikko, yleensä kyllä enemmänkin. Onneksi asumme vain parin kilometrin päässä toisistamme, joten he käyvät todella usein ja kaikki pyhät vietämme yhdessä.
     
    #6
  7. sade

    sade Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    03.06.2004
    Viestejä:
    216
    Saadut tykkäykset:
    0
    Teillä on hyvällä mallilla asiat jos ette pakota heitä kylään.Minä olen pakolla joutunut anoppilaan heti synnytyksestä lähtien kylään,aina pitänyt olla näytillä jos joku naapuri tai mikälie sukulainen oli tulossa kylään,ja tokikaan sitä ei kysytty sopiiko,vaan sopivat muiden kanssa ja meille ilmoitettiin että silloin ja silloin paikalla.Kastajaisiin oli myös mennyt kutsumaan naapurit.Imetys yms.meni heti alusta lähtien päin metsää,kuinkas muutekaan jos ilmoitetaan että teidän pitää olla klo.13 täällä ja mies on sitä mieltä että pakko olla kun äiti käskee,ei auttanut kuin pulloa suuhun jos muksu halusikin ruokaa jne eikä alkaa koittamaan opetella imetystä,muutenkin lapsi söi kauan.Pyhät ollaan heillä,ei minun vanhempieni luona koskaan.Kaikkiin asuoihin puututaan,mikään ei ole pyhää.Mies on kokoajan töissä tai harrastuksissa,sen pari h jonka näkisin täytyy sitten olla anoppilassa,vaikka äitinsä sotittelee kokoajan ja hommaakin on jatkuvasti kotonansa jota pitää tehdä.Voitte kuvitella kuinka minua ahdistaa.
     
    #7
  8. mummi

    mummi Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    05.10.2004
    Viestejä:
    81
    Saadut tykkäykset:
    0
    \
    Minä kunnioitan lasten vanhempia ja ihan omasta tahdostaan tulevat meille. Pyytävät usein myös meitä sinne ja toki käymmekin. Lapset vain tulevat mielummin mummilaan, kun on erilaisia leluja ja aikaa heille. En koskaan pakottaisi heitä meille, enkä kyllä oikein ymmärrä, miten se olisi mahdollistakaan, aikuisia ihmisiä!
    Mielestäni sinun täytyy olla tiukempi, koska ei imetys saa epäonnistua isovanhempien takia, se on sen verran tärkeä asia. Täytyy aina ajatella lapsen parasta! :hug:
     
    #8
  9. sade

    sade Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    03.06.2004
    Viestejä:
    216
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kiitos sinulle :flower:
    Yritin kyllä olla tiukka mutta miehelle äidin sana on laki,silloin minut voi täysin ohittaa.Olen joskus avautunut jopa anopille että hänen täytyy löysätä otetta pojastaan ja ei me voida aina tehdä kuten käsketään,mutta siitäkös hän sai raivokohtauksen ja haukkui minut aivan täysin ja tottakai otti mieheni puolelleen ja kielsi tätä puhumasta kanssani.Mieheni sisko tietenkin meni myös sinne puolelle ja ehdotti miehelleni että ei kannata polttaa itseään loppuun vaan erota.Olen luonteeltani aika hiljainen,siitäkin minut tuomittiin,olen epäkohtelias ja itsekäs sen mukaan.Meille on tulossa toinen,ja nyt jo jännittää täytyykö taas kokoajan mennä ja kuinka imetyksen käy jne.Hoidan kodin ja lapsen 100%,mies menee menojaan ja juo viikonloput kavereidensa kanssa,kerran sitten ajattelin että kun mies aina niin kuuntelee äitiään,jospa hänelle sanoisin kuinka mies käyttäytyy..sain vain kuulla että sellaisia ne miehet on ja anoppi lähti pois.Eli ilmeisesti minä puhuin pahaa hänen pojastaan,ja varmasti olen taas entistäkin pahempi.Ennen tätä miestä pisin suhteeni oli 8 vuotta,eikä tälläistä ollut,tosin ei lapsiakaan,mutta mulla oli aivan ihana rakas anoppi :heart: ettei todellakaan ole kyse siitä että kun on anoppi on paha automaattisesti.Olen saanut myös kuulla koulutuksestani kuinka esim.kälyni on paremmin koulutettu jne.Tälläinen masentaa minua kun en kelpaa.Minulla on moni vuotinen koulukiusaamis tausta jne.ja on ollut vaikea hyväksyä itseään saati luottaa ihmisiin.Ja sitten kun vain haluaisi elää omaa elämäänsä saa kokoajan pelätä koska se loppuu kun miehen päähän lasketellaan kaikenlaista...anteeksi,menee ihan ohi aiheen...mutta tulipa purettua kun tämä möykky sisällä kasvaa ja kasvaa..ahdistaa.
     
    #9
  10. mummi

    mummi Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    05.10.2004
    Viestejä:
    81
    Saadut tykkäykset:
    0
    Todella kurja tilanne sinulla. Minulla olisi voinut itsellä olla samoin kuin sinulla, mutta olen sen verran kai kovempi luonne, että minua ei anopit jyrää :) Toivon, että itse olisin ja osaisin olla myös tulevalle miniälle hyvä anoppi. Ihmettelen kyllä miestäsi, kyllähän hänen täytyisi olla sinun "puolellasi" tässä asiassa. Minulla oli myös sellainen mies joka mennä huiteli missä milloinkin ja sain yksin hoitaa kodin ja lapset, joten tiedän mistä puhut. Toivottavasti sinulla on joku hyvä ystävä, kuuntelija, jolle voit puhua kaikki asiat. Itselläni oli ja se kyllä aina helpotti. Aikanaan minulla meni mies vaihtoon, mutta en toki toivo sinulle sitä. Jospa jaksaisit nyt ja toivotaan, että miehesi aikuistuu ja ottaa huomioon sinutkin ja toivon teille todella onnea! Jotkut miehet eivät, ikävä kyllä, aikuistu koskaan. Ole sinä se joka ajattelet lastesi parasta ja anna heille aikaasi ja hellyyttä, se tulee monin kerroin takaisin. Kokemusta on.
     
    #10
  11. sade

    sade Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    03.06.2004
    Viestejä:
    216
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kova luonne kyllä olen,mutta luonne ei auta siinä vaiheessa kun miehen nyrkki heilahtaa.Kerrankin hän pahoinpiteli minut ja häipyi kolmeksi päiväksi jonnekkin ja uhkasi jättää minut,syy=olin anopille sanonut ettei tarvitse kutsumatta tulla meille enää,en todellakaan pidä ihmisistä jotka puhuvat minusta pahaa jne.anoppi sitten kertoi miehelle.soitin sitten anopille ja kerroin että onko tyytyväinen kun poikasi hakkasi,kommennttina tuli vain että valehtelen ja tuliko edes jälkiä,enkä minä sitten saa lyödä miestä!?!että jollen tee kuten anoppi käskee mies suuttuu,lyö ja uhkaa jättää..haukkuu.Niin ja toki hän on aina valmis,jopa oli viikon vanhan vauvan viemään yksin anopille jos minä en lähde.kotona ei kyllä hoida,mutta äidilleenhän se lapsen veisi,ei itse siis huolehtisi.välillä kyllä käynyt mielessä että mitäs jos lähtisi...mies kyllä varmasti haluaisi sitten lasta luokseen,ihmettelen vain etteikö kannattaisi jo näin perheenä hoitaa lasta ja olla isä.eikä vasta niin että on pakko erota.kiitos sinulle kun jaksoit kuunnella! :hug: :hug:
     
    #11
  12. mummi

    mummi Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    05.10.2004
    Viestejä:
    81
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hei, tuli mieleen, että suostuisikohan miehesi lähtemään perheneuvolaan?
    Se voisi olla hyvä paikka puhua yhdessä ja erikseen. Minun miehelleni se ei kyllä auttanut, mutta suostui kuitenkin tulemaan. Ja eihän kaikki miehet ole samanlaisia! Muuten, lyömistä ei pidä hyväksyä mistään syystä. Saatko mitään tukea vanhemmiltasi?
     
    #12
  13. sade

    sade Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    03.06.2004
    Viestejä:
    216
    Saadut tykkäykset:
    0
    Olen ehdottanut että jos menisimme perheneuvolaan,mutta ei suostu lähtemään.
     
    #13
  14. äiti

    äiti Aktiivinen jäsen

    Rekisteröitynyt:
    20.01.2004
    Viestejä:
    3 643
    Saadut tykkäykset:
    0
    \
    Mikä niissä teidän juhlapyhissä on painajaista? Vaaditteko omia lapsia teille kylään juhlapyhiksi? Isovanhempien ei pidä sekaantua, jokaisella pitää olla oikeus omaan elämään.

    Suosittelisin kaikille isovanhemmille oman elämän hankkimista. Asia on kuulkaas mummot ja vaarit niin, että teidän aikuisilla lapsillanne ei ole mitään velvollisuutta viettää juhlapyhiä tai lomia teidän kanssa. Lapsenne osaavat itse päättää, missä he viettävät viikonloput, pyhät ja lomat.

    Ajatelkaapas asiaa toiseltakin kantilta. Kuinkahan moni isovanhempi on rättiväsynyt aikuisten lastensa ja lastenlastensa jatkuvaan passaamiseen? Mummola on kuin hotelli, johon aikuiset lapset perheineen laskeutuvat vaatimaan ilmaisia palveluksia. Kesälomalla asutaan mummolassa viikkokausia täysihoidossa. Ja mummo passaa, uupumukseen asti, kun ei uskalla tai osaa kieltäytyä uhrautujan roolista.

    Lapsia kuskataan isovanhemmille jatkuvasti hoitoon. Edes lomamatkoille ei viitsitä ottaa omia lapsia mukaan vaan kuskataan kersat mummojen riesaksi. Ja nämä äidit ja isät ovat nuoria ja terveitä ihmisiä. Sattuvat vaan olemaan niin laiskoja vanhempia, että lapset on saatava pois jaloista. Hävetkää!

    Mummot ja vaarit eivät ole mitään lapsenhoitoautomaatteja. Moni isovanhempi on todella väsynyt jatkuvaan lastenhoitoon ja aikuisten lastensa passaamiseen.

    Kyläily puolin ja toisin on Ok. En ymmärrä, miksi isovanhempien pitäisi jatkuvasti passata jälkikasvuaan? He ovat jo kasvatustyönsä tehneet.
     
    #14
  15. taustalla

    taustalla Aktiivinen jäsen

    Rekisteröitynyt:
    19.05.2004
    Viestejä:
    63 741
    Saadut tykkäykset:
    1
    Oletteko siis pyytäneet lastanne perheineen kylään, mutta eivät ehdi tai jaksa lähteä? Voisitteko te pistäytyä heillä, jos matkustaminen on teille helpompaa?

    Meillä on kolme lasta ja iso piha hoidettavana. Lapset tykkäisivät lähteä useamminkin mummolaan, mutta kun ne koti- ja pihahommatkin täytyy jonkun joskus tehdä. Aina ei jaksa iltaisin. Ja kahdet isovanhemmat, jotka haluaisivat että tulemme juhlapyhinä. Nykyään on kyllä helpompaa kun meidän lapset eivät enää ole ne ainoat lapsenlapset vaan serkut vierailevat myös välillä. Meillä ongelma on myös pitkä matka vanhempieni luokse. Kolmen tunnin automatka lasten kanssa ei innosta kovin usein, ainakaan jos täytyy heti seuraavana päivänä ajaa takaisin.

    Minä ainakin tykkään, jos isovanhemmat ehtivät välillä pistäytyä meillä, vaikka vaan päiväksi tai pariksi ihan vaan leikkimään lasten kanssa. Eiväthän ne usein ehdi, mutta pari kertaa vuodessa kuitenkin. Mummu jaksaa leikkiä ja pelata lasten kanssa, ukki taas tykkää lukea satuja. Toinen mummo usein kutsuu kaikki lapsenlapset kerralla luokseen ja yrittää sitten ehtiä tehdä jotain kaikkien (eri ikäisten) serkusten kanssa, mutta ei sitä aikaa mummon kanssa silloin paljon ole, enemmänkin toisten serkkujen kanssa leikitään. Kaikkein läheisimpiä näyttävät olevan isovanhemmista ne, joilla edes joskus on aikaa vain olla lasten kanssa.

    Minä itse kävin pienenä toisessa mummolassa muutaman kerran vuodessa ja mummu kävi myös meillä pari kertaa vuodessa, mutta silloin oli aina aikaa vain ja ainoastaan meille lapsenlapsille. Välit olivat oikein hyvät ja mummusta tykättiin kovasti, vaikka aika harvoin nähtiinkin. Toisessa mummolassa (matkaa lähes tuhat kilometria) käytiin suunnilleen kerran vuodessa tai sitten he kävivät meillä, ja mukana oli aina myös muita serkkuja ja sukulaisia. Sinne ei oikein kunnon suhdetta koskaan muodostunut. Yritän siis sanoa, että ei lasta joka pyhä tarvitse nähdä voidakseen olla hyvä mummo tai pappa. Yrittäkää kuitenkin sen verran nähdä, että lapsi oppii tuntemaan teidät. Ja isompanahan ne lapset osaavat kyläillä itsekseenkin, jos välimatka ei ole liian pitkä.
     
    #15
  16. Säteelle

    Säteelle Vieras

    Kerroit kaiken muun ohessa, että miehesi on väkivaltainen sinua kohtaan. Harkitset eroa, mutta pelkäät, että silloin anoppi hoitaa lapsiasi samaan omivaan tyyliin kuin tuppaa nykyisinkin hoitamaan. Mies ei siis itse hoitaisi lapsia, vaan työntäisi vuorollaan äidilleen.

    Jos kallistut eron kannalle, kannattaa sinun olla ovela. Voit kerätä todistusaineistoa miehesi väkivaltaisuudesta. Voitko esim nauhoittaa uhkaavia tilanteita? Pieniä, huomaamattomia sanelu tms nauhureita saa kaupoista. Jos tulee lyönnin jälkiä, niin mene heti näyttämään lääkärille, jotta ne tulevat kirjatuiksi sairaskertomukseesi (myös todistusaineistoa).

    Voit pyrkiä saamaan lastenne yksinhuoltajuuden. Ole valmis eroon, ainakin jos tilanteesi ja lasten tilanne ei korjaannu terapian keinoin. Oletko kertonut vanhemmillesi, että sinua rusennetaan kotona miehen toimesta? Sinuna kertoisin ainakin, jos välisi vanhempiisi ovat hyvät. Heistä voisi olla apua tilanteessasi.

    Kun uskoudut vanhemmillesi, niin samalla olet varmasti ottanut jo yhden henkisen askeleen eroon miehestäsi. Väkivalta vaan ei ole hyväksi lapsille, joten kai nyt mietit tarkkaan miten etenet. Vahva ihminen ymmärtää heti, että missä suhteessa mennään ja uskaltaan tehdä ratkaisunsa. Heikompi tai epävarmempi yrittää sopeutua, olla provosoimatta, ajatella asiat parhain päin, toivoa muutosta, kärsiä, pettyä, masentua ym pitkää tietä kulkien. Pahimmillaan lapset voivat menettää tasapainoisen tulevaisuutensa. Mitä rohkeammin asetat rajat miehesi käytökselle, sitä todennäköisemmin miehesikin joutuu miettimään tekojensa seurauksia ja sitä että muuttuuko vai eikö ihmisenä. Miehen perhetaustastahan nuo ongelmat kumpuavat, eikö? Pidä huolta fyysisestä turvallisuudestasi. Mieti omia kipupisteitäsikin, mutta älä takerru niihin.
     
    #16
  17. Lähde nyt hyvä ihminen. Hakattavana ei tarvitse kenenkään olla ja yksikin kerta on liikaa!
     
    #17
Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti