ahdistus ja pelkotila lapsella onko muita?

Viestiketju alueella 'Erityislapset' , aloittaja florje, 12.02.2008.

  1. florje

    florje Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    21.04.2007
    Viestejä:
    110
    Saadut tykkäykset:
    0
    nähtiin naapurin pihalla pesästä tippunut harakan poika Kivasta söpöstä linnusta tuli tälläisiä juttuja, en tienny taas mitä sanoa.... Lapsen pelot tulevat nyt ulos piirroksin ja puheena...
    lapselta joka ei kato mitään aikuisten elokuvia tai pelaa mitään
    hurjia tietokone pelejä...

    tyttö sanoi autossa "Sille linnulle olisi voinut käydä ihan miten vaan,
    siinä alla olisi voinut olla vaikka terävä veitsi joka olisi halkaissu sen
    ja se olisi kuollut"
    totesin että vai veitsi? johon tyttö jatkoi "niin sillä lailla maahan
    työnnettynä, kärki pystyssä"
    sen jälkeen en osannut sanoa kuin että olipas hurja juttu.
    kertoi vielä miten veitsi olisi myös voinut katkoa linnulta jalat...

    ihan hyvä että on alkanut puhumaan pelkojaan ja ajatuksiaan ääneen, eivät
    mene uniin tai muuten päähän mutta on se kamalan pelottavaa eikä itte tiiä
    oiken mitä niihin sanoisi...
     
    #26
  2. florje

    florje Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    21.04.2007
    Viestejä:
    110
    Saadut tykkäykset:
    0
    psykologi kävi kotikäynnillä viime viikolla ja lähetti mi nulle jälkikäteen tälläisen viestin...
    Hei!
    Jäin miettimään vielä asioita, joita lapsi kertoili teillä käydessäni. Kysyit ovatko asiat ihan normaaleita. Sanoin ehkä liian vahvasti, että ovat ihan normaaleja juttuja. Mielumminkin voisi sanoa, että näitä asioita hän on aiemminkin tuonut esille, ettei tullut mitään yllättävää tällä kerralla. hän tuo pelkojaan ja mielenmaailmaansa jutuissaan hyvin esille, mutta sillä tavalla asiat eivät ole hänen ikäisilleen tavanomaisia, että ne voisi ohittaa ilman huomiota. Kuten tutkimusyhteenvedossa sanoin, tytöllä saattaa herkästi mennä sekaisin todellisuus ja mielikuvitus ja että hän tarvitsee paljon tukea tunteiden hallinnassa ja oman aktiivisuutensa kehittämiseksi. Hieno juttu on, että hän pystyy mieltään askarruttavia kysymyksiä sinulle ja vieraammillekin jo esittämään, eikä jää niitä yksin pohtimaan. Jäin myös miettimään tytön mahdollisia syyllisyyden tunteita. Oletko huomannut, että hän kokisi herkästi tekevänsä väärin, tai olevansa paha? Tälläisiä ajatuksia hänen tarinansa minussa herättivät, että pohdiskelee syyllisyyden tunteitaan ja tekemisiään, ovatko väärin. Tämä on vain ajatus joka jäi päähäni, en tiedä oletko huomannut arjessa hänen kohdalla. Jos olet, kannattaa jututtaa ja kysellä onko jotain erityistä asiaa, jossa kokee tekevänsä väärin / olevansa paha, ja sitten koittaa lieventää tätä ajatusta, sanomalla esim. että kaikki tekevät virheitä tai jotain muuta tilanteeseen sopivaa. Mutta en tiedä ovatko nämä asiat ajankohtaisia nyt.

    minun vastaus:
    Syyllisyyden tunteet ja pahan tekemiset ovat tytölle todella musertavia, hän sattui pikkusiskon kanssa vahingossa näkemään siskon synttärilahjan ulkovarastossa ja vaikka en mitenkään moittinut sinne menemisestä hän oli ihan murtunut, "mie tein väärin, ei oltaisi saatu mennä sinne" ja itki kovatsi ja sanoi "mie haluan kuolla kun mie tein niin" vaikka kuinka yritin selittää etteivä he voineet tietää ettei sinne saa mennä ja että sisko varmasti syyskuuhun mennessä kerkeää unohtaa koko jutun kun ei puhuta siitä oli hän aivan musertunut. tässä yksi esimerkki asiasta...

    Tuntuu että silloin kun asia on akuutti järki puhetta ei saa perille millään (pikemminkin vauhkoontuu lisää..) mutta miten ottaa asiat puheeksi hienovaraisesti jälkikäteen?


    Psykologin vastaus:
    tytön syyllisyyden kokemus kuulostaa raskaalta, hänen kokemus pienestäkin rikkomuksesta on noin musertava. Akuutissa tilanteessa kannattaa, vaikka sanotkin ettei järkipuhe tunnu menevän perille, silti rauhoitella. Olla aikuisena läsnä ja tuoda tosiasiat esille: ettei haittaa mitä on tapahtunut, ja ettei ole hätää. Ja taas sama tunteen sanoittaminen, josta ollaan puhuttukin, varmaan auttaisi. Eli sanoo hänelle, että ymmärtää hänen harmitustaan kun tapahtui vahinko / teki jotain vahingossa väärin / tms, mutta ettei se ole vaarallista. Ja voi myös rauhoitella ihan sylissäpitämällä ja ilman puhetta, jos tuntuu että on niin hysteerinen ettei puhe auta yhtään. Tilanteen jälkeen voi asiaa ottaa puheeksi vielä samoilla sanoilla, sanoa että sinua varmasti harmitti se äskeinen. Voi kysellä, mitä hän ajattelee että tapahtuu kun näki esim lahjan. Pelkääkö jotain rangaistusta tai mitä ajatuksia hänellä on. Siellähän voi taas taustalla olla jotain väärinkäsityksiä, lapsi on kuullut jotain, josta on vetänyt väärät johtopäätökset asioista

    Eilen illalla tyttö tuli kotiin aivan liti märkänä ja hoki taas jälleenkerran hokemaa,"mutta tärkeintä on että lapsilla on hauskaa" en ollut aijemmin kiinnittänyt hokemaan muuta huomiota kuin sanonut että niinhän se on. Nyt kysyin häneltä miksi hän sanoo niin ja pelkääkö hän että jotain tapahtuu.
    "mie pelkään että äiti suuttuu ja laittaa miut pesukoneeseen ja sitten kuolen."
    olen joskus saattanut leikkisästi sanoa että olette niin märkiä että teidät pitäisi laittaa pesukoneeseen... selvitin jutun...
    pitää tosiaan varoa sanmisiaan, mutta miten niitä kaikkia voi varoa? kun lapsi tuntuu ottavan pienetkin jutut ihan tosissaan
     
    #27
  3. florje

    florje Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    21.04.2007
    Viestejä:
    110
    Saadut tykkäykset:
    0
    pakko oli tulla taas tänne purkamaan tuntojaan kun pää ei kestä muuten. Tuntuu että nyt kotona ollessani tyttö on alkanut takertumaan minuun kuin pikkulapsi, imee oikein miuta kuiviin... mummolaan pariksi tunniksi hotoon jättö että pääsin perhetyö palaveriin oli yhtä tuskaa vaati mielettöntä etukäteen selittämistä ja jättötilanne oli kuin olisin lähdössä vuoden reissulle kaikkine "muista miut sitten" puheineen.

    Tänään pikkusiskon poli ja sinne tulikin sitten ylilääkäri puhumaan meidän kanssa ja tekemään peräsuoli tutkimusta no, ajattelin ettei se ole isomman silmille hyvästä ja sairaanhoitaja vei hänet odotushuoneeseen.(sairaanhoitaja tuli takaisin) sieltä tyttö sitten löytyikin itkeneen näköisenä ja loppupäivä oltiinkin ihan hysteeerinen ja taannuttiin ihan pienen lapsen tasolle.

    ehkäpä tämä taas tästä, kunhan jaksaa antaa huomiota..................................

     
    #28
  4. :hug:

    Jaksele, tähänkin saakka olet pärjännyt.
     
    #29
  5. florje

    florje Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    21.04.2007
    Viestejä:
    110
    Saadut tykkäykset:
    0
    ollaan saatu nyt vastaanotto aika lapsi- ja nuoriso psykiatrian polille, heinäkuun loppuun. Vähän jännittää etteivät taaskaan ymmärrä siellä asiaamme. Onneksi lähete on mennyt perheneuvolan tutkimuksien kautta, joskohan sillä olisi jotain painoarvoa?
     
    #30
  6. florje

    florje Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    21.04.2007
    Viestejä:
    110
    Saadut tykkäykset:
    0

    Lähdetään mökille puoleksi toista viikoksi ja sitten onkin jo se poli aika... Tytöllä taas heikompi kausi, jumittamista, pikku lapsi maista käytöstä ja kun sai naulasta pienen jäljen sormeensa, vinkui siihen laastaria. en antanut sanoin ettei se tarvitse, kaivoi ja tönki sormeaan niin pitkään että tuli verta ja tuli sitten näyttämään sitä. en olisi vieläkään antanut laastaria mutta kertakaikkiaan mikään ei lähtenyt sujumaan (oltiin kävelemään lähdössä, mökillä rantaan saunomaan ja uimaan ja ruokaa laittamaan) joten totesin ettei tästä nyt yli päästä ja lapsi ala "toimimaan" ennen kuin saa laastarin sormeensa. joten pakko se oli laittaa, vaikka oli taas varmaan kasvatuksellisesti niin väärin kuin olla voi. Samaan aikaan kun on ollut enemmän vaikeuksia ovat ääni yliherkkyydet tulleet takaisin, samoin kuvitteelliset jutut ja painajaiset. Perheneuvolassa kysyivät joskus aikaisemmin liittyvätkö ääniyliherkkyydet (vessan vetäsy, kattilan/vedenkeittimen kiehuminen kaikenlainen pilkkominen ja kohina...) saa lapsen hermostumaan ja laittamaan kädet korville.... sellaisiin jaksoihin kun on muitakin ongelmia, silloin en osannut vastata mutta nyt tiedän että liittyvät.
     
    #31
  7. florje

    florje Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    21.04.2007
    Viestejä:
    110
    Saadut tykkäykset:
    0
    puolitoista viikkoa koulua takana. takkusta on ollut... kukkaterapiasta löydettiin kuitenkin pieni apu sen nimiset tipat kuin rescui eli aputipat suomeksi, auttaa jännitys ja ahdistus tiloihi... pelkkää luonnon tavaraa, luontaistuotekaupasta ja selvästi huomaa eron!!! (osa varmaan henkistä, että on joku mihin turvata) siitä huolimatta ollut vaikeusia...

    soitin tänä aamuna opettajalle kun tyttö taas oksensi aamupala viilinsä ja
    ei tahtonut lähteä, kun kuulemma ei kukaan leiki hänen kanssaan. sain
    lähtemään sillä pelastus oljen korrella että joku koulukummin kaveri oli
    kysynyt eilen että onko hän tänään hänen kanssaan... että kait tahtoo
    lähteä katsomaan mitä tapahtuu...

    Opettaja sanoikin että on huomannut asian, siis että tyttö on välituntisin
    yksikseen ja koettaa kiinnittää asiaan oikein huomiota.

    Eilen meinasi oiken sydän särkyä kun tyttö niin murheellisen oloisena, pää
    riipuksissa ja masentuneena kertoi sitä kuinka muut olivat leikkineet ja hän
    oli vaan seisonut yksin. se kun on sellainen ettei se uskalla itte pyytää
    ketään... mutta joskohan se tästä... auttaisikohan tässäkin muutes ne
    roolileikit joilla sai päiväkodillakin kotileikissä haluamansa äidin osan...
    miten mie en sitä muistanutkaan!!!!! hei valoa tunnelin päässä!!!!!!!
     
    #32
  8. =)

    Helpolla ette selviä, mutta hienoa, että jaksat!
     
    #33
  9. florje

    florje Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    21.04.2007
    Viestejä:
    110
    Saadut tykkäykset:
    0
    kysyisin onko kyseessä koti psykologiaa vai turhaa vohotusta?

    Tyttö on alkanut oksentelemaan, aamuisin kouluun lähtiessä, kun kotona koulun jälkeen itkettää, riehaantumisesta ja myös kovasta nauramisesta sekä fyysisestä ponnistelusta. Astman oireita se ei ole pef-arvot hyvät, lähes 200. Olen tullut siihen päätelmään että kysessä on henkinen puoli. onkohan näin?

    Opettaja sanoi lapsen oksenteluista että jotkut oikein herkät lapset saattavat tehdä niin, mutta ei siihen kuole täytyy vain suhtautua tyynesti.
    Mutta nyt viikonlopun aikana on pääkoppaani noussut eräs ajatus, eikö voisi olettaa että oksentelun pelko lisää hänen jännitys tilaa entisestään, kun pitää "pidätellä" koulussa tunteitaan ja tekemisiään? ettei oksentaisi kavereiden nähden? eikö tälläinen tilanne lisää tunne lukkoja ja solmuja kun ei voikkaan olla ja tuntea vapaasti?
    Voisiko tilanteelle tehdä jotain?
    Kavereita ei vaan tunnu löytyvän, vaikka tyttö kirjoitti opettajalle kirjeen (minun avustuksella) viime viikolla kiusaamis asiasta ja kirje alkoi lauseella voitko auttaa etsimään minulle kaverin?

    Opettaja on ihan hyvä, kertoo tytön olevan tunnilla reipas. Mutta jotenkin tuntuu että kun koetan ottaa kaveri asiaa puheeksi hän välttelee ja ryhtyy puuhaamaan muuta, vanhempain illassakin kun yritin sen jälkeen jutella meni hän ihan kesken kaiken selittämään muille vanhemmille jotain sen verran saatiin puhetta aikaiseksi että hyvin tunnilla menee, mutta heti kun yritin ottaa puheeksi välitunnit ja sen ettei löydä kaveria laski opettajan mielenkiinto, ihan kuin vaikeasta asiasta ei voisi puha?
     
    #34
  10. florje

    florje Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    21.04.2007
    Viestejä:
    110
    Saadut tykkäykset:
    0
    No niin nyt on sitten takana muutama lapsten psyk. poli käynti ja ehdottivat sieltä 8 viikon osasto tutkimus jaksoa, vuoden vaihteen jälkeen.... että sellaista sitten odotellaan...

    Aloitettiin lääkitys nimeltä Rispedion ja voin sanoa että apua on ollut. Tyttö ottaa asiat rauhallisemmin ja tuntuu olevan paremmin "läsnä"
     
    #35
  11. uusavuton

    uusavuton Uusi jäsen

    Rekisteröitynyt:
    27.12.2007
    Viestejä:
    27
    Saadut tykkäykset:
    0
    Meille eskarilaiselle myös sama diagnoosi - itse asiassa monet kirjoittamasi asiat olivat kuin meidän psykologin suusta... juuri tuota tunnepuolen "kehittymättömyyttä", ahdistusta, sisäisiä pelkotiloja, syyllisyyttä omista tunteista ja ajatuksista, pelkoja mitä ajatuksilla voi saada aikaan jne. Samoin meillä kavereiden löytäminen on ollut vaikeaa - mielestäni tyttö ottaa muut tosi hyvin huomioon, yrittää sovitella leikkejä niin että homma toimisi, mutta minusta muut eivät pysty tähän (risuja siis muille!) - ongelma on vain, että minun tyttöni ei kestä asiasta nousevaa mielipahaa ja pettymystä, vaan "haluaisi mieluummin kuolla". Kovasti on myös toisten miellyttämisen tarvetta, ja samalla ei osaa suojata itseään (juuri nuo pusuleikit ym missä ei osaa sanoa ei). Erona kuitenkin, että meillä tyttö on hyvin tomera ja sanoo kyllä jos joku asia ei miellytä, ei siis ainakaan näkyvästi arka. Terapiaa (psykodynaaminen) meille on ehdotettu, siitä neuvottelut ovat vielä kesken, enkä oikein tiedä mitä ajatella - 2 kertaa viikossa usean vuoden ajan... voiko se itse asiassa traumatisoida enemmän, uhriuttaa tai jotain... saada kuvittelemaan että lapsuudessa on tapahtunut jotain mitä oikeasti ei ole. Meilläkään ei ole mitään traumatisoiva tapahtumaa menneisyydessä joka selittäisi tätä ahdistusta. Siksi tuntuukin kurjalta, kun pelkää että on tehnyt kaiken koko ajan tietämättään väärin, ja joutuu miettimään omia tekemisiään kaiken aikaa, ettei vain tulisi sanottua mitään minkä voisi ymmärtää väärin. Kuitenkin, teki niin tai näin, niin tuntuu silti että väärin menee. Oma riittämättömyyden tunne on valtaisa.
     
    #36
  12. :hug:

    Hyviä ihmisiä ja äitejä olette, kun jaksatte vaatia lepsenne parasta.
     
    #37
Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti