psykologi kävi kotikäynnillä viime viikolla ja lähetti mi nulle jälkikäteen tälläisen viestin...
Hei!
Jäin miettimään vielä asioita, joita lapsi kertoili teillä käydessäni. Kysyit ovatko asiat ihan normaaleita. Sanoin ehkä liian vahvasti, että ovat ihan normaaleja juttuja. Mielumminkin voisi sanoa, että näitä asioita hän on aiemminkin tuonut esille, ettei tullut mitään yllättävää tällä kerralla. hän tuo pelkojaan ja mielenmaailmaansa jutuissaan hyvin esille, mutta sillä tavalla asiat eivät ole hänen ikäisilleen tavanomaisia, että ne voisi ohittaa ilman huomiota. Kuten tutkimusyhteenvedossa sanoin, tytöllä saattaa herkästi mennä sekaisin todellisuus ja mielikuvitus ja että hän tarvitsee paljon tukea tunteiden hallinnassa ja oman aktiivisuutensa kehittämiseksi. Hieno juttu on, että hän pystyy mieltään askarruttavia kysymyksiä sinulle ja vieraammillekin jo esittämään, eikä jää niitä yksin pohtimaan. Jäin myös miettimään tytön mahdollisia syyllisyyden tunteita. Oletko huomannut, että hän kokisi herkästi tekevänsä väärin, tai olevansa paha? Tälläisiä ajatuksia hänen tarinansa minussa herättivät, että pohdiskelee syyllisyyden tunteitaan ja tekemisiään, ovatko väärin. Tämä on vain ajatus joka jäi päähäni, en tiedä oletko huomannut arjessa hänen kohdalla. Jos olet, kannattaa jututtaa ja kysellä onko jotain erityistä asiaa, jossa kokee tekevänsä väärin / olevansa paha, ja sitten koittaa lieventää tätä ajatusta, sanomalla esim. että kaikki tekevät virheitä tai jotain muuta tilanteeseen sopivaa. Mutta en tiedä ovatko nämä asiat ajankohtaisia nyt.
minun vastaus:
Syyllisyyden tunteet ja pahan tekemiset ovat tytölle todella musertavia, hän sattui pikkusiskon kanssa vahingossa näkemään siskon synttärilahjan ulkovarastossa ja vaikka en mitenkään moittinut sinne menemisestä hän oli ihan murtunut, "mie tein väärin, ei oltaisi saatu mennä sinne" ja itki kovatsi ja sanoi "mie haluan kuolla kun mie tein niin" vaikka kuinka yritin selittää etteivä he voineet tietää ettei sinne saa mennä ja että sisko varmasti syyskuuhun mennessä kerkeää unohtaa koko jutun kun ei puhuta siitä oli hän aivan musertunut. tässä yksi esimerkki asiasta...
Tuntuu että silloin kun asia on akuutti järki puhetta ei saa perille millään (pikemminkin vauhkoontuu lisää..) mutta miten ottaa asiat puheeksi hienovaraisesti jälkikäteen?
Psykologin vastaus:
tytön syyllisyyden kokemus kuulostaa raskaalta, hänen kokemus pienestäkin rikkomuksesta on noin musertava. Akuutissa tilanteessa kannattaa, vaikka sanotkin ettei järkipuhe tunnu menevän perille, silti rauhoitella. Olla aikuisena läsnä ja tuoda tosiasiat esille: ettei haittaa mitä on tapahtunut, ja ettei ole hätää. Ja taas sama tunteen sanoittaminen, josta ollaan puhuttukin, varmaan auttaisi. Eli sanoo hänelle, että ymmärtää hänen harmitustaan kun tapahtui vahinko / teki jotain vahingossa väärin / tms, mutta ettei se ole vaarallista. Ja voi myös rauhoitella ihan sylissäpitämällä ja ilman puhetta, jos tuntuu että on niin hysteerinen ettei puhe auta yhtään. Tilanteen jälkeen voi asiaa ottaa puheeksi vielä samoilla sanoilla, sanoa että sinua varmasti harmitti se äskeinen. Voi kysellä, mitä hän ajattelee että tapahtuu kun näki esim lahjan. Pelkääkö jotain rangaistusta tai mitä ajatuksia hänellä on. Siellähän voi taas taustalla olla jotain väärinkäsityksiä, lapsi on kuullut jotain, josta on vetänyt väärät johtopäätökset asioista
Eilen illalla tyttö tuli kotiin aivan liti märkänä ja hoki taas jälleenkerran hokemaa,"mutta tärkeintä on että lapsilla on hauskaa" en ollut aijemmin kiinnittänyt hokemaan muuta huomiota kuin sanonut että niinhän se on. Nyt kysyin häneltä miksi hän sanoo niin ja pelkääkö hän että jotain tapahtuu.
"mie pelkään että äiti suuttuu ja laittaa miut pesukoneeseen ja sitten kuolen."
olen joskus saattanut leikkisästi sanoa että olette niin märkiä että teidät pitäisi laittaa pesukoneeseen... selvitin jutun...
pitää tosiaan varoa sanmisiaan, mutta miten niitä kaikkia voi varoa? kun lapsi tuntuu ottavan pienetkin jutut ihan tosissaan
