Ai että mä "vihaan" mun "ystävää"

  • Viestiketjun aloittaja ystävä
  • Ensimmäinen viesti
ystävä
Turha on kertoa sille mitään mistään, naljailee ja keljuilee ja piikittelee jatkuvasti ja naureskelee. Tosi mielialaa kohottavaa, ja itse kun en osaa antaa samalla mitalla takaisin eikä mun mielestä ystävien pitäisikään. Minulla on alakuloisuutta (en kutsuisi tätä vielä masennukseksi) ja siitä olen kertonut niin silti tekee tuota, argh!
 
minttu
Mun itsetunto romahti teininä samanlaisesta. En ole asiasta kaverilleni maininnut vieläkään mutta olen jättänyt yhteyden pidon, enkä ole katunut hetkeäkään. Olo paranee kummasti kun ei ole tuollaisten "ystävien" kanssa tekemisissä.
 
ystävä
Niin ja siis kun itse järjellä ajattelen niin varmaan monikin tuollaista vitsillä herjaamista ja naureskelua kestääkin, varmaan itsekin jos olisi itsetunto ja pää kunnossa, mutta kun ei ole.. Tulee vaan paha mieli ja yritän siinä sitten naureskella mukana :( Eikä mulla oikeastaan ole muita ystäviä :(
 
vierailija
Mulla sama tilanne, mun "kaveri" on idiootti, inhoan häntä. Hän sanoo että olen sen paras ystävä vaikka aina tuntuu kuin kaikki muut olisivat tärkeämpiä kuin mä. Ja mun ainut kaveri se on, tekisi mieli laittaa välit poikki mutta sitten jäisin yksin
 
vierailija
No aika raskaita kavereita on tollaset herkkänahkaiset nillittäjätkin, itsellä oli joskus kaveriporukassa 1 sellanen ja voi luoja, pieniki sarkastisuus tai vastoinkäyminen ni naama oli solmussa heti. Vanhempiensa piloille lellimä tapaus mut kun ei sitä raaskinu porukan ulkopuolellekkaan jättää, oman säväyksensä toi kuitenkin sakkiin.
 

Yhteistyössä