Aistiyliherkkyydet lapsella

Onko kuinka yleistä, että on aistiyliherkkyyksiä, muttei mitään neurologista "sairautta"? Vai onko niin, että jos on paljon aistiyliherkkyyksiä, niin saisi todennäköisesti jonkin diagnoosin? Meidän lapsella on siis aivan varmasti aistiyliherkkyksiä monella alueella, mutta tuosta adhd:sta en ole varma. Ei voida tutkia näin pienellä, kun on 3,5.

Miten jaksatte teidän aistiyliherkkiä lapsia, jotka käyttävät vain tiettyjä vaatteita, kaikki pitää olla just niinkun haluu tai lapsi ei kestä. Enkä todellakaan ole periksiantaja. Tuolla se on sen pitkähihaisen kanssa ja ollaan jo toista tuntia kiukuteltu vähän väliä samasta asiasta ja yrittää ottaa vaivihkaa paidan pois. Kuulemma kutittaa. Oikeasti ei vaan pidä pitkähihaisista ja annan aina vaihtoehdot. On kipeä ja haluaisi pelkässä kesämekossa oleilla.

 

Meillä 7 v pojalla yliherkkyyttä kuulon ja hajuaistin kanssa. Mitään diagnoosia ei ole, mutta erityisesti haju hankaloittaa olemista, sillä ei kerta kaikkiaan kestä voimakkaita hajuja. Esim. ruuanlaitto on välillä haastavaa, kun ei siedä sen käryjä. Usein laitan hänet ulos siksi aikaa.
Hyvästä hajuaistista on hyötyäkin, kun pystyy haistamaan kenen kaulaliina on jäänyt naulakkoon roikkumaan tai onko hoitoon jäänyt sukka hänen vai ei :-D

Mutta ap:lle sanoisin, että jos pitkähihaisen vaatteen käyttö ei esim. sisällä ole ihan must juttu, niin älä pakota. Ulos mennessä antaisin 3,5 vuotiaan valita, minkä pitkähihaisen vaatteen ottaa päälleen. Toivottavasti joku sopiva löytyy. Siis jos kyse on ihan oikeasta herkkyydestä, eikä vain kiukuttelusta. Mutta nämä nyt ovat itsestäänselvyyksiä, joita varmasti olet jo kokeillut.

 

Mun 6v on sekä yli-että aliherkkyyttä. Ja myös adhd-piirteitä. Diagnoosia ei ole, tutkiminenkin kesken. En tiedä tuleekokaan vai jäävätkö oireet sille tasolle.
Tunnen myös kaksoset joilla molemmilla diagnosoitu ADHD ja toisella on aisteissa yliherkkyyttä. Pukeminen aivan mahdotonta. Ensin oli tämä ja myöhemmin diagnoosi.
Mä en sano tuota vaatejuttua vaan kiukutteluksi, se paita voi oikeasti olla sellaselle lapselle pahantuntunen. Omani on herkkä kutiamiselle, riisuu kaik vaatteet jos vaan voi ja pitäs aina niin vähän päällä kun mahdollista jos on pakko pukea. Kosketusherkkä on myös, samalla hakee hyvin voimakkaita tuntemuksia eikä tajua että se sattuu toiseen mikä hänestä tuntuu hyvälle. Valot ja äänet ovat myös tätä häiriösarjaa.

 

Meidän pahimmalta puuttuu se diagnoosi, osin pidän sitä luonteenpiireenä. Kyllä itsellänikin menee vaatteiden kanssa niin, että se mukavuus ensin, sitten tulee muut kriteerit. Automaattisesti sitä ostaa tietynlaisia vaatteita, osaa katsella, ettei ole brodeeraustikkauksia tai paljon saumoja itse vaatteessa. Tuolla diagnoosin saaneella (hänellä on myös ollut puheterapian tarvetta) on käytössä tietynlaiset pitkähihaiset trikoopaidat. ADHD:tä meillä ei ole ainakaan koskaan epäilty. Trikoovuoritetut housut ovat myös kelvanneet hyvin. Sukat ovat olleet suurin ongelma, kun hyvä malli löytyy, niin sitten niitä samoja aina uudestaan ja uudestaan, isompina vaan. Suosikkivaatteita ostelen yleensä isommankin, jos sattuu esim. alesta löytymään.

Kannattaa ottaa tuo puheeksi neuvolassa, toimintaterapiasta voi löytyä apua, kunhan saatte sensorisen integraation kautta tapahtuvaa terapiaa.

Ja meidän pojat on yleensä pelkissä alkkareissa kotona.

Googlaa sensorisen integraation häiriö, niin saat lisätietoa noista aistiyli/aliherkkyyksistä.

 

Meidän 9v pojalla on toimitaterapeutin testeillä diagnisoima aistiyliherkkyys ja toisaalta taas hakee voimakkaita aistituntemuksia. Lisäksi mielestäni pojalla on hiukan aspergerpiirteitä, muttei siinä määrin jotta saisi/tarvitsisi jotain diagnoosia. Toimitaterapiaa sai jonkun verran 7-vuotiaana ja ne auttoivatkin hiukan.
Herkkyys näkyy nimenomaan vaatteissa eniten, pienestä saakka. On mieluiten alushousuissaan ilman muita vaatteita, riisuu heti muut vaatteet pois kun tulee koulusta kotiin (jos ollaan vain omalla porukalla). Monet vaatteet kutittavat tai "tuntuvat vaan tosi pahalle". Lisäksi ei pidä monistakaan ruuista, syö mieluiten puuroa
Hajut käy herkästi nenään ja poika saa helposti myös migreenin.
Vastaavasti kuitenkin rakastaa hyppiä, ottaa kovat vauhdit kiikussa, kiipeillä jne. Hakea voimakkaita liikekokemuksia.

 

Vauvana jo pojassa oli näkyvissä näitä si-häiriöjuttuja. Oli tosi herkkä häiriintymään ja hermostui helposti jos ihmisiä ja valoja oli yhtää liikaa. Riisuminen alkoi heti kun oppi sen tekemään, peitto ei oo koskaan pysyny päällä nukkuessa jne. Ruokailut meni haasteellisiksi parivuotiaana, sekin toimintaterapeutin mukaan liittyy asiaan- Rasvaaminen on pojasta ikävää, ei sietäisi sen tyylistä kosketusta jne muuta mukavaa. On se toki muuttunut iän myötä ja omalla painollaan edistynyt esim tuo ruokahomma. Usein se ikä muuttaa näitä herkkyyksiä ja sietämistä.

 

[QUOTE="zxc";29569741]Meillä 7 v pojalla yliherkkyyttä kuulon ja hajuaistin kanssa. Mitään diagnoosia ei ole, mutta erityisesti haju hankaloittaa olemista, sillä ei kerta kaikkiaan kestä voimakkaita hajuja. Esim. ruuanlaitto on välillä haastavaa, kun ei siedä sen käryjä. Usein laitan hänet ulos siksi aikaa.
Hyvästä hajuaistista on hyötyäkin, kun pystyy haistamaan kenen kaulaliina on jäänyt naulakkoon roikkumaan tai onko hoitoon jäänyt sukka hänen vai ei :-D

Mutta ap:lle sanoisin, että jos pitkähihaisen vaatteen käyttö ei esim. sisällä ole ihan must juttu, niin älä pakota. Ulos mennessä antaisin 3,5 vuotiaan valita, minkä pitkähihaisen vaatteen ottaa päälleen. Toivottavasti joku sopiva löytyy. Siis jos kyse on ihan oikeasta herkkyydestä, eikä vain kiukuttelusta. Mutta nämä nyt ovat itsestäänselvyyksiä, joita varmasti olet jo kokeillut.[/QUOTE]

t-paita tai joku vastaava olisikin ihan ok tai edes lämminkankainen lyhythihainen, mutta ei, kun se pitää olla se hyvin ohutkankainen kylmä kesämekko. Vähän kuin olisi sisällä ilman vaatteita. Meillä ei ole oikeasti edes mitenkään kovin lämmin sisällä ja lapsella on selvästi kylmä iho. Sukkia en pakota laittamaan, koska en oikeastaan itsekään niitä kotona pidä. Lapsi ei siis siedä niitäkään. Ulos mennessä pukee kyllä vaatteet, mutta heti kun päästään ovesta sisään, on hetkessä taas se kesämekkotyyli päällä. Ei ole kyse pelkästä kiukuttelusta, koska näen, että lapsi oikeasti kärsii. Siskoni ollut lapsena ihan samanlainen ja hän on ADD. En ole pitkään aikaan edes pakottanut pitämään kunnolla vaatteita, mutta kun lapsi on ollut jo niin pitkään flunssassa, niin pakko jotain yrittää.

Pukeminen sujuu suunnilleen näin "ei, en, yök, kutittaa, ää, eikä, en laita, hirveä, *itkua*, *vääntelyä* ja jotain ihmehykertelyä päällä koko ajan. Nyt ollut jo vähän aikaa rauhallinen paidan kanssa. Onko väärin, jos yritän totuttaa normaaleihin vaatteisiin aistiyliherkkää lasta? Sukissa olen antanut periksi, niin että saa käyttää ihan sileäpintaisia sukkia.

 

juu tuo vvieras myös ap. Yleensä siis yritän päästä helpoimmalla ja antaa lapselle aina ne vaatteet joista pitää. Ei meillä siis ihan mitä vaan laiteta uloskaan, mutta kuinkin ihan pitkähihainen ja housut. Tiedän, mitä lapsi suostuu laittamaan ja mitä ei. Tietyt värit ei käy yms. Tiedän kyllä, että on ihan normaalia, että lapsi tykkää valita vaatteita, mutta lapsi selvästi tuntuu "kärsivän" ja että tuntuu pahalle jotkut vaatteet.

Myös muita yliherkkyyksiä löytyy, mutta niitä en osaa oikein luetella. Esimerkiksi halusi omenan ja leikkasin palasen omenasta. Ei tietenkään näin sitä voinut syödä vaan ihan kauhea suuttuminen ja se omena syötiin loppujenlopuksi niin, että se palanen oli tungettu siihen kokonaiseen omenaan ja sitä sitten syötiin niin "kokonaisena". huoh. Sanoi vielä, että "äiti ei leikannut omenaa, tämä on kokonainen". En tiedä, että onko lapsi näissä asioissa vaan hankala, vai onko joku neurologinen juttu takana näissä jutuissa.

 

No ei tuo välttämättä ollut kyllä aistiyliherkkyyttä tuo äskeinen, mitä lie oli

Mutta esimerkiksi isoissa ryhmissä ja liiat virikkeet saavat lapsen ihan sekaisin. Käyttää myös kuulosuojaimia kotona välillä, koska pelkää naapurin poraajaa.

 

[QUOTE="aapee";29569821]No ei tuo välttämättä ollut kyllä aistiyliherkkyyttä tuo äskeinen, mitä lie oli

Mutta esimerkiksi isoissa ryhmissä ja liiat virikkeet saavat lapsen ihan sekaisin. Käyttää myös kuulosuojaimia kotona välillä, koska pelkää naapurin poraajaa.[/QUOTE]

tuttua...meillä esim imuria pakeni ekat 4v...ei yhtää sietäny. Päiväkodissa on hankalaa ja saa hepuleita jos menee yli sietokyvyn. Osaavat onneksi lukea lasta aika hyvin ja ottaa erilleen jos alkaa näkyä merkkejä siitä että kohta menee yli. Uimahalli ja hankala paikka äänimaailmansa takia ja piti löytää se vähiten kaikuva jne...Tarkkaavaisuuskin kärsii sellasessa ympäristössä missä ei saa selkoa ja menee sekasin äänet.

 

mun 2,5vuotias on just tollanen noiden vaatteiden ja ruokien kanssa kun aloittajan! Oon ajatellu sen olevan vain uhmaikää.. Ilman vaatteita olis sisällä aina, ei kyllä sano että ne ois pahat tai hankaavat mutta riisuu usein vaatteet pois päivän aikana, tosin pukee niitä myös välillä päällekin.. Mistä sitten erottaa uhman ja tälläisen aistiherkkyyden?

 

mun 2,5vuotias on just tollanen noiden vaatteiden ja ruokien kanssa kun aloittajan! Oon ajatellu sen olevan vain uhmaikää.. Ilman vaatteita olis sisällä aina, ei kyllä sano että ne ois pahat tai hankaavat mutta riisuu usein vaatteet pois päivän aikana, tosin pukee niitä myös välillä päällekin.. Mistä sitten erottaa uhman ja tälläisen aistiherkkyyden?

En kyllä tiedä, mutta meillä tämä kestänyt lapsen koko iän. Uhmaikä mennyt jo ohi selvästi, kesti kauan, mutta selvä muutos tullut siitä. Nyt kiukuttelee ja väittää vastaan vaan tietyissä asioissa. Ennen oli vastaan kaikkea, joka oli kai sitä uhmaa. Ja musta tuo vaatteiden pelkkä riisuminen ja pukeminen tuonikäisellä johtuu ihan siitä, että on oppinut itse sen vasta tekemään En siis huolestuisi ollenkaan. Ja tuo ruokajuttu voi olla ihan normaaliakin.

 

Täällä yhden aisityliherkän äiti.

Herkkyyttä kaikissa aisteissa.
Ruoissa ei saa olla kokkareita, ei mausteita juurikaan, ei myöskään liian makeasta. Ei liian kuumaa – mieluiten söisi kaiken kylmänä. Jos ruoka haisee ”pahalle”, sitä ei pysty syömään. Ei pysty myöskään syömään mitään ”rikkinäistä”, jos vaikka juustonpala ei ole täydellinen.
Vaatteissa laput eivät ole pahimmasta päästä, mutta saumat yms. rypyt. Pystyy käyttämään (raivoamatta) vain bambuisia pehmeitä alushousuja. Verkkarit aina hoidossa, nekin pitää olla fleeceä. Silloin kun pitää laittaa housut/farkut jalkaan, on aivan kamala vääntö. Pipo ei voi olla villaa tai edes fleeceä, kun kutittaa. Suihkussa mielestäni normaalilämpöinen vesi on hänestä liian kuumaa, ei pidä saunomisesta. Ei tykkää olla sylissä eikä pidä silittelystä. Silittelyn sijaan pitää vaikka kynsillä rapsuttamisesta.

Ei kestä voimakkaita pyöriviä liikkeitä (ei tykkää kauheasti keinua), voi huonosti usein autossa.

Taaperoikäisenä teki vastahuutoa kun imuroitiin ja piti korvasta kiinni. Ei kestä kuunnella musiikkia. Hermostuu jos sisar huutaa, ja keskittyminen menee muutenkin jos on jotain ääniä- Ei pysty nukahtamaan kovin helposti sadekelillä kun pisarat osuvat ikkunalautaan. Ei välttämättä reagoi nimeensä vaikka korvan juuressa sanoisi, mutta kuulee sisälle jonkun mielenkiintoisen äänen ulkoota.

Tuossa vaan osa, lista on aika pitkä. On todettu myös asperger & adhd piirteiseksi. SI-terapiassa käynyt 1,5 v.

Eilen muuten hyvä artikkeli ylen sivuilla: http://yle.fi/uutiset/kiristavatko_vaatteet_vai_pelottaako_keinussa__saatat_olla_aistiyliherkka/7087634

Toivottavasti lisäisi ymmärrystä aiheesta, ettei ne lapset ole tahallaan hankalia eikä niiden juttuihin mukaan lähteviä vanhempia pidettäisi huonoina. Mekin ollaan sen verran kamppailtu että tiedän tämän olevan oikea ongelma.

 

no minusta tuo ap:n lapsi kuulostaa ihan normaalilta, tahtoaan läpi haluavalta viisivuotiaalta. Jos yleensä vielä pääsee "helpoimman kautta" eli saa ne lempivaatteet ja saa syödä omenan "kokonaisena" jne.

 

[QUOTE="vvieras";29569791]
Pukeminen sujuu suunnilleen näin "ei, en, yök, kutittaa, ää, eikä, en laita, hirveä, *itkua*, *vääntelyä* ja jotain ihmehykertelyä päällä koko ajan. Nyt ollut jo vähän aikaa rauhallinen paidan kanssa. Onko väärin, jos yritän totuttaa normaaleihin vaatteisiin aistiyliherkkää lasta? Sukissa olen antanut periksi, niin että saa käyttää ihan sileäpintaisia sukkia.[/QUOTE]

Tietyssä määrin on oikein totuttaa normaaleihin vaatteisiin, mutta normaaleita vaatteitakin on monenlaisia. Jos joku kutittaa ja tuntuu oikeasti hirveältä päällä, niin ei sitä kannata pakottaa laittamaan. Ne hyvät tuntee kyllä itsekin käteen, joku tosi pehmeä puuvilla on hyvää, aistiyliherkkä murkku on ihastunut bambuun, sukat ja alusvaatteet ovat nykyään sitä. Muistan aikoinaan, kun ostin hänelle yhden paidan, ei erityisesti pitänyt ulkonäöstä, mutta kun käskin kokeilemaan miltä tuntuu, niin siitä tuli yksi suosikkipaidoista. Kaikki pesulaput ja muut on napsittu niskasta pois heti pienestä pitäen, jos minä olen unohtanut sen tehdä, niin ovat itse hyvin varhaisessa vaiheessa sen tehneet, kun ei tunnu hyvälle.

Tuntoaistin yliherkkyyttä voi auttaa reiluilla otteilla, joku kevyt silitys on pahimmasta päästä heillä. Meillä nukkumiseen esim auttoi painava isokokoinen peitto, muutenkin nuo ovat tykänneet kovasti peittoon tai petariin käärimisestä, toimintaterapeutti suositteli tuota syväaistin aktivoimiseen. Toimintaterapiaan kuului mm. pallomereen hautautuminen =)

 

Täällä yhden aisityliherkän äiti.

Herkkyyttä kaikissa aisteissa.
Ruoissa ei saa olla kokkareita, ei mausteita juurikaan, ei myöskään liian makeasta. Ei liian kuumaa – mieluiten söisi kaiken kylmänä. Jos ruoka haisee ”pahalle”, sitä ei pysty syömään. Ei pysty myöskään syömään mitään ”rikkinäistä”, jos vaikka juustonpala ei ole täydellinen.
Vaatteissa laput eivät ole pahimmasta päästä, mutta saumat yms. rypyt. Pystyy käyttämään (raivoamatta) vain bambuisia pehmeitä alushousuja. Verkkarit aina hoidossa, nekin pitää olla fleeceä. Silloin kun pitää laittaa housut/farkut jalkaan, on aivan kamala vääntö. Pipo ei voi olla villaa tai edes fleeceä, kun kutittaa. Suihkussa mielestäni normaalilämpöinen vesi on hänestä liian kuumaa, ei pidä saunomisesta. Ei tykkää olla sylissä eikä pidä silittelystä. Silittelyn sijaan pitää vaikka kynsillä rapsuttamisesta.

Ei kestä voimakkaita pyöriviä liikkeitä (ei tykkää kauheasti keinua), voi huonosti usein autossa.

Taaperoikäisenä teki vastahuutoa kun imuroitiin ja piti korvasta kiinni. Ei kestä kuunnella musiikkia. Hermostuu jos sisar huutaa, ja keskittyminen menee muutenkin jos on jotain ääniä- Ei pysty nukahtamaan kovin helposti sadekelillä kun pisarat osuvat ikkunalautaan. Ei välttämättä reagoi nimeensä vaikka korvan juuressa sanoisi, mutta kuulee sisälle jonkun mielenkiintoisen äänen ulkoota.

Tuossa vaan osa, lista on aika pitkä. On todettu myös asperger & adhd piirteiseksi. SI-terapiassa käynyt 1,5 v.

Eilen muuten hyvä artikkeli ylen sivuilla: Kiristävätkö vaatteet vai pelottaako keinussa? – Saatat olla aistiyliherkkä | Yle Uutiset | yle.fi

Toivottavasti lisäisi ymmärrystä aiheesta, ettei ne lapset ole tahallaan hankalia eikä niiden juttuihin mukaan lähteviä vanhempia pidettäisi huonoina. Mekin ollaan sen verran kamppailtu että tiedän tämän olevan oikea ongelma.

Ja kun asioista ei tiedetä, isketään se leima että laps on vaa huonost kasvatettu ja nirso. Edellisessä päiväkodissa näin kunnes kehiin astui ihminen joka näki että kyse on jostain muusta. Vaihto toiseen tarhaan pienryhmään ja lapsi on pärjännyt aivan eritavalla osaavissa käsissä. Ei ne jutut oo minnekään menneet mutta saanu tarpeellista tukea ja edistyy. On tutkittu ja testattu ja ja ja....Nyt pähkäillään sopivaa koulumuotoa sitten.

 

no minusta tuo ap:n lapsi kuulostaa ihan normaalilta, tahtoaan läpi haluavalta viisivuotiaalta. Jos yleensä vielä pääsee "helpoimman kautta" eli saa ne lempivaatteet ja saa syödä omenan "kokonaisena" jne.

Tottakai voi olla normaalikin, mutta sen omenan söi kokonaisena, en minä sitä hänelle laittanut kokonaisena. Itse tunki leikatun palasen siihen kun meni hermot ja kävelin toiseen huoneeseen. Takaisin tullessa söi omenaa "kokonaisena". Ja vaatteissa olen mennyt helpoimman kautta, koska kun ensin taistellen saa ne vääräkuvioiset pikkuhousut jalkaan, menen toiseen huoneeseen, on vaihtunut ne oikekuvioiset pikkuhousut jalkaan. Ja sama kaikissa vaatteissa. Ei pysy "väärät" vaatteet päällä, vaikka miten olisi tapeltu. Ja kyllä ollaan juu jäähylle viety kaikki mekot piiloon, kun on ärsyttänyt kun vaikka siivotaan ja viedään vaikka varastoon tavaraa, niin housut lähtee heti kun saa kengät jalasta ja ärsyttää joutua pukemaan lapselle koko ajan ne vaatteet takaisin päälle. Siksi olen yrittänyt totuttaa, ettei olla pelkissä pikkuhousuissa ja kesämekossa kotona, koska ikinä ei voi käydä nopeasti vaan vaikka pihalla viemässä roskia, kun ei ole koskaan tarpeeksi päällä. nyt ehkä olen luovuttaja ja annan vaan olla.

Ja se lapsi on muuten 3, ei 5 vuotias

Onko sinusta normaalia, että oltiin kylässä ja naapurissa joku sahasi puuta. Lapsi ei suostunut enään pihalle ennen kun luvattiin kuulosuojaimet päähän. Ja kyllä annettiin periksi ne kuulosuojaimet, kun lapsi huutaa hysteerisenä oikeasti pelosta kankeana sitä ääntä, jota ei edes kuulunut enään. Pelkää, että se tulee taas (eikä ollut oikeasti mikään kova ääni ja selitettiin mikä se on).

 

Ainiin...ne oikeakuvioiset pikkuhousut oli pyykkikorista haetut likaiset. Siksi käskin laittamaan ne toiset vaatekorista, jossa puhtaita vaatteita. Olen siksi siis ostanut niitä samankuvioisia kaapin täyteen (tai sama hahmo, eri väri, se hahmo pitää olla, onneksi niitä saa)

 

Meidän lapsella oli pienempänä monenlaisia aistiyliherkkyyksiä. Musiikkia ei kestänyt, ei kovia ääniä, esim. ohiajavia autoja/moottoripyöriä pelkäsi ja suojasi korvansa, liha ja tietyt muut ruoan koostumukset saivat yökkimään eikä pystynyt syömään, lapsiryhmissä liikaa meteliä ja muita ärsykkeitä jne. Osa aika lieviä ja pieniä juttuja kuitenkin.

Me ei ihan kamalasti lähdetty mukaan noihin lapsen herkkyyksiin, koska meillä on muitakin lapsia ja normaalisti pitää elää, esim. telkkaria pitää voida katsoa, samoin musiikkia kuunnella. Ja ihan normaalisti liikuttu ihmistenilmoilla ja osallistuttu kerhoihin jne. Ainoa oli tuo ruokapuoli, eli siinä täytyi välillä tehdä kompromisseja, koska lapsi ei vaan voinut laittaa suuhunsa tiettyjä ruokia.

Nyt lapsi on eskari-ikäinen ja kaikista yliherkkyyksistä ollaan päästy eroon. Sanotaan, että lapsi on kyllä melko herkkä ja ennakkoluuloinen uusia asioita kohtaan, eli ihan vaan luonne on sellainen. Meillä ei kyse ollut loppujen lopuksi mistään neurologisesta siinä mielessä että olisi jotain poikkeavaa tai sairautta ollut, vaikka välillä kyllä sitäkin epäiltiin ja pelättiin.

 

[QUOTE="aapee";29569821]No ei tuo välttämättä ollut kyllä aistiyliherkkyyttä tuo äskeinen, mitä lie oli

Mutta esimerkiksi isoissa ryhmissä ja liiat virikkeet saavat lapsen ihan sekaisin. Käyttää myös kuulosuojaimia kotona välillä, koska pelkää naapurin poraajaa.[/QUOTE]

Tulee tosta ompusta mieleen se vaihe meillä kun katkennut keksi tai banaani sai aikaan maailman kaatumisen suunnilleen. Joskus sielä 2-3v. Lieneekö joku tuon ikästen juttu. Ruoassa tää näkyy siten että lautasella pitää olla erillään ainekset. Soosi,perunat ja salaatti.Jotta lapsi näkee kunnolla mitä siinä on ja saa ne maut+rakenteet esille.
Jotkut maut ja rakenteet ja hajut on sellasia mitä ei kestä. Vähitellen totuttelee.

 

Omien lasten kohdalla olen miettinyt tuota aistien yli- tai aliherkkyyttä. Vanhimmalla ollut jo ihan pienestä asti nappi/merkkikammo, joka jatkuu teini-ikäisenäkin. Vaatteissa ei saa olla siis mitään merkkejä ja housujen napit ym on ollut aina kauhistus. Inhoaa myös karheita vaatteita, kuten farkkuja. Syömisen kanssa ollut ongelmaa sikäli, että tietyn tuntuiset ruoat ei mene alas, pienenä ei halunnut koskea mihinkään, mikä tuntui vähänkään limaiselta, siitä syystä päiväkodissa jäi sormiväriaskartelutkin tekemättä.

Toinen lapsi inhoaa nurmikkoa ja mattoja, pitäisi olla aina kengät jalassa ja ei suostunut viime kesänä edes käsin koskemaan nurmikkoa. Sukat pitää olla hyvin jalassa, pienikin kurttu sukassa pilaa koko päivän. Ei ole koskaan halunnut laittaa leluja suuhun, ei edes vauvana. On tosi tarkka siitä, että asiat pitää tehdä oikeassa järjestyksessä ja pitää olla siistiä, kerää aina lelut leikin jälkeen itse paikoilleen. Isomman sisaruksen lattialle jättämät ulkovaatteet saavat aikaan itkukohtauksen. On oikea äidin halivauva, muiden, jopa sisarusten halaukset usein torjuu. Ei hae kontaktia vieraisiin lapsiin, seuraa kyllä katseellaan.

Vauvana neuvolassa ihmeteltiin, kuuleeko mitään, kun ei reagoinut mitenkään koviin ääniin. Edes neuvolan vanhanajan "rääkkä" ei saanut hätkähtämään. Käänsi kuitenkin pään puheen suuntaan. On nyt reilu kaksivuotias ja puheenkehitys on viiveellistä, mutta kuulosta ei ole löydetty vikaa. Muuten on oikein reipas ja iloinen ja kaikki tuntuu olevan kunnossa, joten olen ajatellut niiden olevan vain luonteenpiirre. Silti äitinä vähän mietityttää, onko jostain aistien ylivirittymisestä kyse, kun nämä kaksi ovat aivan eri maata kuin muut sisarukset.

Tällä pienemmällä kiinnitin tiettyihin asioihin huomiota jo siis ihan vauvana, mutta neuvolasta ei ole osattu sanoa juuta eikä jaata. En sitten tiedä, pitäisikö olla jotenkin huolestunut ja itse enemmän asialla, kun nyt vaan odotellaan ja annetaan lapsen kasvaa omaa tahtiaan.