Aivolisäkekasvain

  • Viestiketjun aloittaja Sidney
  • Ensimmäinen viesti
Sidney
Onko täällä muita joilla olisi aivolisäkekasvain päässä? Mulla todettiin elokuussa 03 tuo aivolisäkekasvain oireiden perusteella, päänsärkyä, pyörtyilyä ja pahoinvointia oli ja sitten jouduin magneettikuviin ja siellähän se löydös oli :(
 
Sidney harmaana
\
Alkuperäinen kirjoittaja 28.10.2004 klo 09:15 Pullukka23 harmaana kirjoitti:
Ei ole.Mutta kuinka voit ja moten sitä hoidetaan? Kuulostaa pelottavalta :eek:
Hyvinhän mä tällähetkellä taas voin!! =) Välillä tietenkin on semmosia kausia, ettei oo hyvä olo ollenkaan, vaan pyörryttää ja oksettaa jatkuvasti eikä tee mieli nousta edes sängystä, mutta tähän on lääkkeetkin Parlodel niminen lääke jota käytetään myös raskaaksi tulemiseen joillakin...
Mutta nyt on kuitenkin niin hyvä tilanne, etten ole noita pillereitä nytten ollenkaan tarvinnut :)
Mutta viimeksi keväällä otetuissa magneettikuvissa kasvain oli pysynyt saman kokoisena joka kuulemma on hyvä asia, ettei ole suurentunut ;)
Mutta jatkuvia magneettikuvia ja pelkoa kokoajan kuitenkin on... :'(
 
kilppari
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.11.2004 klo 13:34 kilppari kirjoitti:
Saanko kysyä, että onko sulla ollut muita oireita kuin tuo pyörrytys ja oksetus?
Niin ja päänsäryn lisäksi vielä näemmä... Näköhäiriöitä tai muita aisteihin liittyviä?
 
Sidney
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.11.2004 klo 13:36 kilppari kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.11.2004 klo 13:34 kilppari kirjoitti:
Saanko kysyä, että onko sulla ollut muita oireita kuin tuo pyörrytys ja oksetus?
Niin ja päänsäryn lisäksi vielä näemmä... Näköhäiriöitä tai muita aisteihin liittyviä?
Näköhäiriöitä joskus on ollut, mutta nytten harvemmin kun nuo lääkkeet ( parlodel ) lopetettiin...Päänsärkyä ja tosiaan pyörtyilyä ja pahoinvointia on ollut, mutta ei oikeen mitään muuta :ashamed:
 
Sidney
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.11.2004 klo 12:16 harmaa äiti kirjoitti:
Mitenkä tuo sinulta löydettiin ja mikä sai sut lähtemään lääkäriin? Täällä kans yksi jolla jatkuva päänsärky :\|
Pyörtyilystä ja päänsärystä/ oksentelusta kyselin lekurilta kun sitä oli jatkunut viikon ja heti jouduin/ sain ajan magneettikuviin ja sillä tavoinhan sieltä tuo kasvain löydettiin :ashamed:
 
Minäkin kyselin tuossa patista rinnassa, jota ei ole vielä edes sen kummemmin tutkittu. Kuinkas sinä olet henkisesti jaksanut elellä tämän asian kanssa? Onko sulla pieniä lapsia? Niinpä koskaan ei näemmä tiedä mitä elämä tuo tullessaan ja mitä tuokin tullessaan on vain jaksettava elää sen kanssa päivä kerrallaan.
 
Sidney
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.11.2004 klo 14:03 Veera-Esteri kirjoitti:
Minäkin kyselin tuossa patista rinnassa, jota ei ole vielä edes sen kummemmin tutkittu. Kuinkas sinä olet henkisesti jaksanut elellä tämän asian kanssa? Onko sulla pieniä lapsia? Niinpä koskaan ei näemmä tiedä mitä elämä tuo tullessaan ja mitä tuokin tullessaan on vain jaksettava elää sen kanssa päivä kerrallaan.
No alkuun olin ihan sekasin, kun kuulin diagnoosin, mutta sitten ajattelin, että jos kauheasti masennun tuon takia se vaikuttaa 3 v tyttäreenikin, joten päivä kerrallaan ja nytten kun tuo on kuitenkin pysynyt samassa eikä ole pahentunut...niin edelleenkin päivä kerrallaan mennään...Ei paljoo uskalla suunnitella etukäteen jonkun verranhan aina pitää kuitenkin olla etukäteen suunnittelua =)
 
-bridget-
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.11.2004 klo 14:49 Sidney kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.11.2004 klo 14:03 Veera-Esteri kirjoitti:
Minäkin kyselin tuossa patista rinnassa, jota ei ole vielä edes sen kummemmin tutkittu. Kuinkas sinä olet henkisesti jaksanut elellä tämän asian kanssa? Onko sulla pieniä lapsia? Niinpä koskaan ei näemmä tiedä mitä elämä tuo tullessaan ja mitä tuokin tullessaan on vain jaksettava elää sen kanssa päivä kerrallaan.
No alkuun olin ihan sekasin, kun kuulin diagnoosin, mutta sitten ajattelin, että jos kauheasti masennun tuon takia se vaikuttaa 3 v tyttäreenikin, joten päivä kerrallaan ja nytten kun tuo on kuitenkin pysynyt samassa eikä ole pahentunut...niin edelleenkin päivä kerrallaan mennään...Ei paljoo uskalla suunnitella etukäteen jonkun verranhan aina pitää kuitenkin olla etukäteen suunnittelua =)
Voi että, tuo on niin surullista :'( voimia sinulle ja hyviä vointeja :hug:
 
Sidney
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.11.2004 klo 18:42 -bridget- kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.11.2004 klo 14:49 Sidney kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.11.2004 klo 14:03 Veera-Esteri kirjoitti:
Minäkin kyselin tuossa patista rinnassa, jota ei ole vielä edes sen kummemmin tutkittu. Kuinkas sinä olet henkisesti jaksanut elellä tämän asian kanssa? Onko sulla pieniä lapsia? Niinpä koskaan ei näemmä tiedä mitä elämä tuo tullessaan ja mitä tuokin tullessaan on vain jaksettava elää sen kanssa päivä kerrallaan.
No alkuun olin ihan sekasin, kun kuulin diagnoosin, mutta sitten ajattelin, että jos kauheasti masennun tuon takia se vaikuttaa 3 v tyttäreenikin, joten päivä kerrallaan ja nytten kun tuo on kuitenkin pysynyt samassa eikä ole pahentunut...niin edelleenkin päivä kerrallaan mennään...Ei paljoo uskalla suunnitella etukäteen jonkun verranhan aina pitää kuitenkin olla etukäteen suunnittelua =)
Voi että, tuo on niin surullista :'( voimia sinulle ja hyviä vointeja :hug:
Kiitos kiitos...Eiköhän tämä tästä?! Toivotaan ainakin...Sen kanssa vaan pitää oppia elämään :ashamed:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.11.2004 klo 14:49 Sidney kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.11.2004 klo 14:03 Veera-Esteri kirjoitti:
Minäkin kyselin tuossa patista rinnassa, jota ei ole vielä edes sen kummemmin tutkittu. Kuinkas sinä olet henkisesti jaksanut elellä tämän asian kanssa? Onko sulla pieniä lapsia? Niinpä koskaan ei näemmä tiedä mitä elämä tuo tullessaan ja mitä tuokin tullessaan on vain jaksettava elää sen kanssa päivä kerrallaan.
No alkuun olin ihan sekasin, kun kuulin diagnoosin, mutta sitten ajattelin, että jos kauheasti masennun tuon takia se vaikuttaa 3 v tyttäreenikin, joten päivä kerrallaan ja nytten kun tuo on kuitenkin pysynyt samassa eikä ole pahentunut...niin edelleenkin päivä kerrallaan mennään...Ei paljoo uskalla suunnitella etukäteen jonkun verranhan aina pitää kuitenkin olla etukäteen suunnittelua =)
Moi Sidney!
Kyselen vielä vähän sulta tosta aivokasvain jutusta. Itsellänihän on todettu nyt pahanlaatuinen rintasyöpä, joka on kerinnyt lähettää jo mahdollisia etäpesäkkeitä maksaan, muualla ei löydöksiä. Mutta tilanne jo paha näinkin ja tilanne yritetään nyt saada hallintaan ja vaurioita pienenemään aluksi tiukalla sytostaattihoidolla.
Voin kuulostaa pöllöltä kysymyksineni, mutta onko aivokasvaimesi hyvä vai pahanlaatuinen. Millaisia ennusteita sinulle on annettu kasvaimen suhteen? Käytettiinkö sinulla muita lääkityksiä alkuun kuin lääke mistä kerroit? Tilanteesi kuulostaa vaan niin toiveikkaalta omaa tilannettani ajatellen, jos vaan hoito toimii niinkuin toivotaan. Tilanteeni on kuitenkin vielä täysin auki ja elelen päivä kerrallaan kevättä kohti. Ehkä tilanteemme on täysin erilainen, mutta olen käsittänyt että aivokasvaimetkaan ei ole mitään helppohoitoisia juttuja. Mutta vastaile jos viitsit ja hyvää joulua sinulle ja perheellesi
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.12.2004 klo 19:23 hepsu kirjoitti:
tämmöset jutut koskettaa aina mua :'( kiinnostaisi tietää että minkä ikäisiä ootte kellä näitä sairauksia on vaikka eihän ne ikää katso...
moi!
Olen 38v. Juu ei ne näemmä ikää katso. Itse vielä jokunen aika kuvittelin, että 3 melko perättäistä raskautta ja imetykset suojaisivat rintasyövältä. Mutta toisaalta kuulun myös riskiryhmään yli 30v. ensisynnyttäjänä. Silti sanon kaikille että ei tälläisten asioiden takia kannata käydä panikoimaan ja pelkäämään, se osuu kohdalle jos on osuakseen. Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan. On vain opittava ottamaan vastaan vastoinkäymiset. Tosin parempi sanoa kuin toteuttaa, sillä ihmiset ottaa asiat eri tavalla.
 
vasta sairastunut
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.12.2004 klo 19:23 hepsu kirjoitti:
tämmöset jutut koskettaa aina mua :'( kiinnostaisi tietää että minkä ikäisiä ootte kellä näitä sairauksia on vaikka eihän ne ikää katso...

Minä olen vm72 ja olen nyt syksyllä sairastunut munasarjasyöpään.....minulla se selvisi kun aloin voida pahoin,oksentelua,jatkuvasti piti vessassa käydä kumpaakin tekemässä,ja se mikä sai kanssa minut liikkeelle oli närästys...en jaksanut sitä enää...en voinut olla mitenkäänpäin.

Sitten sain diaknoosin keskussairaalassa ja joka oli shokki.....itkin vain.
Mutta nyt porskutellaan sytostaatin voimin ja olo on kuin minulla ei olisi koko ko. sairautta....saan voimaa elää 4 vuotiaasta tytöstä ja ihanasta tuesta joita sukulaiset ja ystävät antavat.....Ja varsinkin mieheni on ollut ihana tuki....


Semmoisen haluaisin heittää muille sairastuneille että onko teillä tullut mitään sivu vaikutuksia sytostaatista???
Itselläni on mennyt ekan kerran ainaskin tähän mennessä ihan mahtavasti....ei mitään sivu vaikutuksia.

Koitetan elää lippu korkealla asian kanssa ja ei anneta periksi..... ;)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.12.2004 klo 12:14 vasta sairastunut kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.12.2004 klo 19:23 hepsu kirjoitti:
tämmöset jutut koskettaa aina mua :'( kiinnostaisi tietää että minkä ikäisiä ootte kellä näitä sairauksia on vaikka eihän ne ikää katso...

Minä olen vm72 ja olen nyt syksyllä sairastunut munasarjasyöpään.....minulla se selvisi kun aloin voida pahoin,oksentelua,jatkuvasti piti vessassa käydä kumpaakin tekemässä,ja se mikä sai kanssa minut liikkeelle oli närästys...en jaksanut sitä enää...en voinut olla mitenkäänpäin.

Sitten sain diaknoosin keskussairaalassa ja joka oli shokki.....itkin vain.
Mutta nyt porskutellaan sytostaatin voimin ja olo on kuin minulla ei olisi koko ko. sairautta....saan voimaa elää 4 vuotiaasta tytöstä ja ihanasta tuesta joita sukulaiset ja ystävät antavat.....Ja varsinkin mieheni on ollut ihana tuki....


Semmoisen haluaisin heittää muille sairastuneille että onko teillä tullut mitään sivu vaikutuksia sytostaatista???
Itselläni on mennyt ekan kerran ainaskin tähän mennessä ihan mahtavasti....ei mitään sivu vaikutuksia.

Koitetan elää lippu korkealla asian kanssa ja ei anneta periksi..... ;)
Moi! Olet varmaan palstalla jo tutustunut diagnoosiini. Sytostaattia saan kerran viikossa suoneen , viimeksi 2 plaatua ja isoilla annoksilla. Lisäksi syön päivittäin sytostaattia myös tabletteina. Toistaiseksi en ole huomannut mitään sivuoireita ("koputan puuta"). Lievää hiustenlähtöä, mutta aikaisempien raskauksien jälkeenkin sitä on lähtenyt paljon enemmän. Päinvastoin tunnen itseni todella pirteäksi ja energiseksi. Toivotaan kuitenkin että sytostaatit purisi syöpään paremmin kuin minuun.nim. kaljulookia odotellessa. P.S. Yksityisviestitkin kelpaa!

 
Mulla ei ole kasvaimia, mitä nyt jalassa oli hyvänlaatuinen kasvain joka leikattiin muutama vuosi sitten. Mutta ms-tautiini neurologi suositteli jotain syöpälääkettä. Kyseli tarkkaa onko suvussa syöpää ja sanoi, että tuo lääke voi aiheuttaa syöpää. Jäin miettimään, että uskaltaako tuollaista lääkettä edes aloittaa? Olen kokeillut jo kahta ms-lääkettä ja ne eivät ole minulla sopineet. Nyt olen kuukauden ajan kokeillut kolmatta ja ainakaan vielä ei ole nuhaa pahempia oireita. Mutta labrakokeet joulun jälkeen kertovat enemmän. Edellinen lääke nosti maksa-arvot ja jouduttiin siksi lopettamaan.
Ei tosiaankaan voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan. Kun vain terveet osaisivat olla kiitollisia terveydestään ja olla valittamatta pienistä. Itse jouduin hiljattain sairaalaan kun jaloista meni voima enkä pystynyt kävelemään. Tällä hetkellä suurin pelkoni on pyörätuoliin joutuminen ja tukehtumiskuolema. Sairaalassa ja sen jälkeen jouduin vähäksi aikaa pyörätuoliin mutta kortisoni onneksi palautti voiman jalkoihin ja pystyn kävelemään. Nielemisvaikeudet ovat arkipäivää ja muutaman kerran on ollut aika vaikea tilanne. On todella tuntunut, että tästä en selviä, nyt tukehdun. Ne on pelottavia nuo tilanteet. Voimia kaikille teille, joilla on jokin sairaus! Pidetään kaikesta huolimatta lippu korkealla ja tuetaan toisiamme. Kivaa joulun aikaa kaikille!!!
 
vasta sairastunut
Toivotaan kuitenkin että sytostaatit purisi syöpään paremmin kuin minuun.nim. kaljulookia odotellessa. P.S. Yksityisviestitkin kelpaa!
[/quote]


Kiitokset vastauksestasi...
Minulle annetaan vain kolmen viikon välein sytostaattia.Maanantaina oisi toinen kerta.ja ei mitään muuta tällä hetkellä, minullakin alkaa jo kaljuuntumisen seurauksia olla...hiuksia tippuu sinne tänne...mutta onneksi nehän kasvaa takaisin.
oisi kiva jutella tästä sairaudesta paljonkin mutta en pääse mitenkään kirjautumaan sivuille.... \|O ...
Mutta jos kiinnostaa niin ystävä puolella on kirjoitellaan osastolla niin nimim: piristettä päivään ..siellä on minusta ja mailiossu johon voit vastata lisää jos haluat...

Pidetään lippu vaan korkealla.... ;)
 

Yhteistyössä