~*~ alkionsiirroista plussanneet ~*~

Onnea Cerezah, ja tervetuloa!

Hullabullalle voimia, ja peukut pystyssä että kaikki menee hyvin. Hyvä että saat ottaa nyt iisisti!

Mitäs muuta, nyt en meinaa muistaakaan mitä kaikkea tossa äsken luin.. Jasminalla oli ainakin hyviä ultrakuulumisia! Ihanaa!

Ja Lullabylle tietenkin tsemppiä viimemetreille! Alkaa kyllä olemaan muitakin ihanan pitkällä!

Mun täytyy nyt vähän purkaa näitä omia mietteitä. Jotenkin mä kuvittelin että jos plussan saan, niin se on näiden vuosien jälkeen jo niin iso voitto että se riittää, Ja jos käy huonosti, niin onpahan ainakin jotain toivoa. Mutta mutta.. eihän se niin mene. Tästähän on tullut aivan järkyttävää piinaa! Mulla ei siis ole mitään oireita. Tosin ei ole kuulemma ollut äidilläkään, enkä muista että siskolla olisi ollut, ainakaan mainittavaksi asti, eli ehkä se on ihan normaalia. Mutta milläs tuon pään saisi sen uskomaan. Ultraan tekisi mieli mennä nyt uudestaan, mutta mitenköhän pitkälle sekään riittäisi. Eniten kuitenkin ahdistaa se että tiistaina pitäisi mennä neuvolaan! Mitä ihmettä mä sinne menen, kun en usko edes että oon raskaana, sitä paitsi mä en koskaan vapaaehtosesti puhu terveydenhoitohenkilökunnalle mitään, niin meen sinne sitten kiemurtelemaan (mulla taitaa olla terveydenhuollon ammattilaisia suvussa vähän liikaa..). Tuon vuoksi meillä kesti hoitoihin lähtökin niin pitkään, ja mentiin suoraan yksityiselle kun ajattelin että siellä päästään helpommalla. Jotenkin koko neuvolasysteemissä alkoi tympimään lähtökohtasesti se, että ajanvaraukselle oli tunnin aika aamulla, eikä sinne tietty läpi meinannut päästä. Taisi olla vasta kolmas päivä kun puhelun sain läpi (ei tietenkään koko tuntia ollut joka aamu aikaa soitella). Tiedän että tympiintyminen taitaa johtua siitä että on tottunut oman klinikan palveluun, eli ehkä tähänkin tottuu.

Jep, pienet on murheet mulla, varsinkin jos kaikki on hyvin. Täytyy nyt sitä "mielenterveysultraa" miettiä ihan tosissaan vielä ennen tiistaita. Mut josko sitä nyt hetkeksi keskittyisi töihin.

Tsempit kaikille vielä tasapuolisesti!

8+1

 

Mar, mä tunnistan noita samoja fiiliksiä. En olisi uskonut, kuinka paljon murehdin raskausaikana, vaikka olenkin murehtijatyyppiä. Varsinkin alussa se oli vaikeaa, kun raskaudesta ei halunnut kertoa juuri kenellekään. Meillä alkuraskauteen kuului monta ultraa, kun pikkuisen kasvu alkoi hitaasti. Niistä sai mielenrauhaa hetkeksi, mutta parempihan se olisi ollut, jos olisi pystynyt keskittymään muuhun. Mä hankin myös dopplerin, johon olin tosi tyytyväinen. Kaiken kaikkiaan olen ollut tyytyväinen neuvolaan, mutta ensimmäinen käynti oli pettymys. Pääpaino oli tietojen täyttämisessä heidän systeeminsä, ei siinä, miltä minusta tai meistä tuntuu. Myöhemmin koen, että olen saanut ihan hyvin tukea. Meillä oli tosi huonot kokemukset julkisen lapsettomuushoidoista ennen kuin siirryttiin yksityiselle. Mulla ne fiilikset ovat siirtyneet synnytyspeloksi. Täällä tunnin soittoajan kanssa on pärjännyt kohtalaisesti, kun ei soita heti tasalta. Tsemppiä! Toivottavasti säästyt raskausvaivoilta myöhemminkin kyllä nyt kun olen kärsinyt liikkumista rajoittavista liitoskivuista 4 kk ja nukkunut yhtä kauan max 3h pätkissä, toivon, että olisin osannut nauttia enemmän helpohkosta alkuraskaudesta.

Peppermint 37+1

 

Mar80 tuttuja fiiliksiä, usko pois. Mä olin aina kuvitellut, että sitten kun joskus näen kaksi viivaa testissä niin varmaan purskahdan itkuun onnesta. Mutta todellisuudessa eka ajatus mun päässä oli "tää testi on pakosti viallinen", siltä musta oikeasti tuntui. Mulla ei myöskään mitään oireen oirettakaan testien aikaan. No tämä eka plussa vaihtui kemialliseksi, mutta aivan yhtä epötodelliset fiilikset oli kun tämä nykyinen plussa ilmestyi testiin. Ja siihen päälle vielä fiilikset, että "no joo kuinkahan nopeasti tämäkin plussa meiltä otetaan pois..". Ja vaikka aluksi ajattelin just samoin, että ainakin mahdollisuus raskauteen on kun toinen viiva ilmestyi testiin niin yhtäkkiä tajuaakin miten korkeat panokset on alkaneen raskauden myötä eikä pelkkä tieto kiinnittymisen yrityksestä riitä ollenkaan - ja piinaava alkuraskauden paniikki on valloillaan!

Mä kävin omalla klinikalla kaksi kertaa varhaisultrassa, ekassa 6+4 ultrassa lääkäri oikein ehdotti toista viikolle 8+. Se taitaa olla toinen herkkä kasvuvaihe alkioilla, joten oli hyvä oman mielenterveyden kannalta käydä pientä uudestaan katsomassa. Ja varsinkin tsekkaamassa mikä sen meidän toisen alkion tilanne oli, ekassa ultrassa ei toiselta löytynyt sykettä.
Ja vaikka olin käynyt kahdessa ultrassa niin kyllä sinne neuvolaan meno tuntui hölmöltä "mitä MÄ neuvolaan menen, sinne menee onnellisesti raskaana olevat ihmiset". Mutta mitä pidemmälle tässä on menty niin tuo sama tunne on takaraivossa muistutellut tyyliin "mitä MÄ nyt jotain hoitopöytää ostan, jos sitä ei vaikka tarvitsisi kuitenkaan" jne.

Kyllä lapsettomuus jättää ihan omanlaisensa jäljen eikä alkanut raskauskaan sitä usein poista tai hälvennä. Mä en ainakaan tunnista olevani yhtään samassa veneessä tämän forumin Odotus-puolen naisten kanssa. Sen takia tämä meidän ketju on ihan paras koska täällä voi purkaa ahdistavia tuntojaan kun joku muu on aivan varmasti käynyt samaa läpi jossain vaiheessa. Ja tietty yhdistäähän meitä jo hoidotkin mistä normaalisti raskautuvat eivät ymmärrä yhtään mitään.

Eikä sitä vieläkään tajua yhtään että viimeisiä viikkoja viedään

36+4

 

Tervetuloa cerezah myös täältä

Noista raskausfiiliksistä - kun hoksasin rv 22-23 että vauvan potkuthan tuntuu käteen asti, niin NYT tuntuu, että olen raskaana. Ja menin heti ostamaan ne ekat 50 cm yökkärit. Tähän asti ollut silleen melkein raskaana

Mandala, juu ei tuo Odotus-puolen kuukausiketju kohtaa omien ajatuksien kanssa yhtään! Jos siellä olis "Alkionsiirrosta plussanneet" -ketju, niin siellä voisin kirjoitella.

23+1

 

Mar! Niin tuttuja on nuo fiilikset. Osaan ehkä vähän aikuismaisemmin nyt suhtautua ja ajatella enemmän niin, että asiat menee miten menee. En minä sitä pikkusta pysty pelastamaan, jos jotain tapahtuu. Ei ultrat sitä pysty pelastamaan. Tottakai siitä saa mielenrauhaa, mutta ei se kauan kestä se rauha. Kun hyvien uutisten jälkeen nukkuu yön yli, on seuraavana aamuna sama huoli. Niin
raastavaa tämä on. Onneksi me emme ole yksin, vaan saamme täällä purkaa näitä tuntemuksia. Niin ymmärrän sinua ja varmasti kaikki meistä ymmärtää. Samassa paatissa ollaan ja pelätään, tippuuko kyydistä. Toivottavasti ENÄÄ ei kukaan tipu!! Kyllä nää surulliset uutiset jo riittää.

Mandala! Joo, juurikin noin sitä ajattelee. Ei usko mihinkään. Vaikka on kuinka yrittänyt kuvitella kuinka sitten plussan saatuani olen vain onnellinen ja kiitollinen, niin joo....onhan sitä, jossain tuolla sisimmässä, mutta ei sitä usko mihinkään, ei luota hetkeäkään, että se olisi pysyvää. Mutta ei se menettämisen pelko kokonaan hellitä lapsen synnyttyä. Se muuttaa muotoaan, mutta edelleen sitä miettii, että miten kestän jos kotain tapahtuu. Jos tämä kaikki nyt vietäis pois. Onneksi nyt osaa enemmän iloita ja nauttia kaikesta, kuin pelätä.

Nämä omat fiilikset on niin ristiriitaiset. Se ultra lähestyy, totuus kaikesta. En oikeen tiedä miten siitä ajattelin. En hirveesti odota sitä, mutta kuitenkin haluaa selvyyden tähän epätietoisuuteen. Ristiriitaistako!?

Peppermint! Mulla oli tytöstä koko odotusajan nukkumisongelmia. Nyytkin valvon illalla pari tuntia, ennenku saaan unen päästä kiinni. Sitte hyvin usein herään 3-4 välillä tunniksi valvomaan. Ei vaan saa unta. Tätä samaa oli viimeksikkin. Sitte tuli myöhemmin jakso että nukkui paremmin, mutta loppuraskaus oli taas ihan surkeeta. Oli se jäätävä kutina+ levottomat jalat+ ei vaan löydy hyvää nukkumisasentoa ku ihan vaakataso tuntui huonolta ja ku laittoi enemmän tyynyjä, niin niskat meni ihan jumiin. Jotenkin sen vaan sinnitteli ja tyhmä tein vielä töitä loppuun saakka

 

Mar, mä oon itse terveydenhuollossa töissä, mut nautin ihan suunnattomasti terkkarilla ja lääkärillä käymisestä ja huomion keskipisteenä olemisesta, varmaan joku pieni narsisti minussa asuu Mutta inhoan kyllä puhelimella jonottamista ja on tympeää, jos pitää tiettyyn aikaan soittaa eikä pääse läpi. Oireettomuus on varmasti stressaavaa, mutta toisaalta ei ne oireet tee ainakaan minua yhtään sen varmemmaksi tästä raskaudesta. Oon jo kolmesti käynyt ultrassa ja lauantain työvuorossa voisin kuvitella etsiväni tyhjän ultrahuoneen töissä ja hiippailevani sinne ultrailemaan Siida nuo sinun ajatukset on ihan järkeviä, että ei se ultraaminen sitä raskautta pelasta eikä vielä huolia kuin pariksi päiväksi, mutta mulla on se hyvä (tai huono puoli), että työn puolesta on mahdollista käyttää ultraa, ja luonteeltani olen niin hysteriaan taipuvainen, että kun olen sanaut päähäni, että siellä mahassa ei ole ketään, mun on ihan pakko saada heti tietää! Ja kun oma doppler ei vielä anna sydänääniä kuuluville, olen käyttänyt tilaisuuksia hyväksi ja käynyt ultrassa.

Mulla ei ole nukahtamisongelmia, vaan ongelmana on se, että nukkuisin 10-11 tuntia yössä päiväunineen. Ja kun pitäis tehdä kotitöitä ja olla taaperon ja puolison kanssa... Tehdä ruokaa ja aloittaa jumpassa käyminen... Ja mihinkään ei riitä energiaa, haluaisin vaan vedellä sikeitä!

Viimeksi se plussanneiden ketju oli tuolla odotus-puolella, mutta sen nimi oli "IVF/ICSI-hoidoista plussanneet", siinä mielessä se oli hyvä, että se sijaitsi psykologisesti minusta paremmassa osiossa (Odotus), koska siitä lapsettomuudesta pitää mun mielestä pikkuisen alkaa jo irroittautua tässä vaiheessa, kun lasta odottaa. Mutta asiasta voi olla monta mielipidettä. Itsellä tulee välillä liikaakin nyt seurattua hoitoketjua ym muita lapsettomuushoito-ketjuja ja sijaiskärsittyä sitten muiden puolesta... Vois olla ihan hyvä keskittyä nyt odotuksen onnellisiin puoliin ja käsitellä omaa lapsettomuutta pienissä annoksissa ajan kanssa.

 

Niin paska fiilis. Piti miehenkin kanssa tapella, no asia on jo kunnossa, mutta silti jäi niin kehno fiilis ku huusin pää punaisena Mulla on ollu nyt plussauksen jälkeen tosi kiteellä hermo Johtuuko sitte tästä epävarmuudesta, vaikko hormonaalista. Ärsyttävää ku ei tullu laitettua tuntemuksia ylös ku tyttöä odotin. Tuntunut tänään, ettei tästä raskaudesta tuu mitään. Tyttökin on vielä niin räkäinen, että taitaa olla turhaa edes haaveilla meikkaukseen pääsystä

Sulla on kyllä Tupsuli ihan huikee työsuhde-etu. Kyllä minäkin ultrailisin, jos vain olisi mahdollista. Käytä vaan tilaisuutta hyväksi aina ku mahdollista

Oon itsekkin miettinyt, että kuinka järkevää tää palstoilla roikkuminen oikeastaan on. Miksi on edelleen tarve "roikkua" tämän lapsettomuusaiheen ympärillä. Onko oikeesti niin, että kerran lapseton, on joltain osin aina lapseton, vaikka lapsia olisikin. Onko se niin iso naisellinen kolaus, kun ei ole luomusti voinut raskautua ja kantaa jollain tavoin sitä oman kehon pettämisen tuskaa ja taakkaa, vai mistä se tarve vertaistukeen edelleen vaan on!?

 

Kiitos teille, ootte ihania . Eiköhän tässä taas eteenpäin mennä, yksi päivähän taas on jo voiton puolella .

Voi Siida, riitely on kyllä ikävää. Mä voin vaan kuvitella kuinka paljon mies saisi osakseen tästä epävarmuudesta, mutta meillä kävi niin "onnellisesti" että mieshän on jo toista viikkoa työreissulla, ja vielä kolmas menee ennenkuin palaa kotiin, joten aika helpolla on päässyt.

Tupsulilla on tosiaan huikea työsuhde-etu!

 

Tervetuloa cerezah, hienoa että saadaan uusiakin taas tälle puolen ikävien aikojen jälkeen!
Kuuntelin tossa alkuillasta jonkun naapuripariskunnan äänekästä riitelyä.. tuli sit mieleen et ei kai maailma ois niin pieni että te Siida asuisitte samassa talossa (siis jos asutte kerrostalossa)...no ei kai sentään ikäviä tosiaan riitelyt, mut hyvä että nyt kuitenkin kaikki taas ok!
Tupsulilla kyllä mahtava työpaikkaetu, mä ravaisin salaa varmaan harva se päivä ultrailemassa...!

Tänne palstallehan tää ketju aikanaan tuli laitettua, kun se Odotus-puolelle hyppäys ois tuntunu jotenkin liian suurelta.. oishan sinne myöhemmillä viikoilla voinu jonkun toisen perustaakin mut tänne sitä on vaan jämähtäny ja onhan se toisaalta käytännössä helpompaa kun kuitenkin tulee seurattua edelleen tota hoitoketjuakin ja muutamaa muuta, niin ei tarvi vaihdella eri palstojen välillä kun kaikki näkee samasta.

Täällä hieman jonkinlaista epämäärästä tukalaa oloo ollu tänään, etomista ja tolkutonta väsymystä. Supistuksia tulee iltasin pari kolme tunnissa ja kyllähän ne useimmat tuntee sellasena kireenä jännitteenä mut ei voi varsinaisesti kipeiks sanoo. Enhän mä tosin tiedä edes miltä käynnistämättömän synnytyksen supistukset tuntuis, sen tiedän että käynnistetyssä ei voi erehtyä...ne ON kipeitä! Että eipä varmaan ens yönäkään tuu lähtöö vaikka jotenkin kokoajan nyt on sellanen levoton olo, valmiudessa ja lähtökuopissa. Huomenna sitten taas neuvolaan.

Vanhan kansan viisaushan synnytyksen käynnistykseen on että sillä se sieltä lähtee poiskin tuleen millä on laitettukin (joo, spermassa on prostaglandiinia), mutta sehän ei nyt ihan päde näissä hoitoalkuisissa ja mulla ei nyt harmi kyllä taida löytyä ketään tarkotukseen sopivaa just tähän "hätään"....

40+1

 

Haikara matkalla

nimim. ... hoito ... monesko tulossa ... LA

lullaby ... 4.IVF PAS ... toinen ... 27.4.2016
Caro87 ... 2.IVF ... ensimmäinen ... 11.5.2016
kop kop ... 1.ICSI/IVF 2.PAS ... toinen ... 18.5.2016
Peppermint ... 1.IVF/ICSI ... ensimmäinen ... 18.5.2016
Mandala ... 2.IVF 1.PAS ... ensimmäinen ... 22.5.2016
Henrietta- ... 2.ICSI 2.PAS ... ensimmäinen ... 6.6.2016
flow^ ... 2.IVF ... ensimmäinen+toinen ... 14.7.2016
Kiisuli80 ... 1.ICSI/IVF ... ensimmäinen … 20.7.2016
grey83 ... 1.ICSI 3.PAS ... ensimmäinen ... 24.7.2016
Suvipilvi ... 1.IVF ... ensimmäinen ... 9.8.2016
Lottainen ... 2.IVF ... toinen ... 12.8.2016
frankie ...1. IVF ... toinen ... 24.8.2016
JONPA77 ...3.IVF 1.siirto ... ensimmäinen+toinen (2 sijaislasta) ... 29.10.2016
Jasmina20 ... 1.ICSI 1.PAS ... ensimmäinen ... 7.11.2016
Rizu ... 1.IVF 3.PAS ... toinen ... 7.11.2016
kiia-s ... 1.IVF 3.PAS ... ensimmäinen ... 8.11.2016
Elika ... 2. IVF/ICSI ... ensimmäinen ... 14.11.2016
Nenna81 ...2.IVF 3.PAS ... kolmas (ensimmäinen yhteinen) ...
Mari32 ... 5.ICSI 1.PAS ... ensimmäinen ... 20.11.2016
Tupsuli ... 4.IVF ... toinen ... 30.11.2016
Hullabulla ... 2.IVF 2.PAS ... toinen ... 3.12.2016
mar80 ... 1.IVF 1.PAS ... ensimmäinen ... 7.12.2016
Siida ... 1.ICSI 6.PAS ... toinen ... 10.12.2016
cerezah ... 1.IVF ... ensimmäinen ... 1.1.2017


Tapahtumia tulossa

Kiisuli80 - neuvolalääkäri 29.4. - rv28+2
Mandala - neuvola 2.5. - rv37+1
Siida - varhaisultra 2.5.
Lottainen - seurantaultra 2.5. rv25+3
lullaby - äitiyspoli+käynnistys? 2.5. - rv40+5
mar80 - neuvola 3.5.
Caro87 - äitiyspoli 4.5. - rv39+0
Mari32 - np-ultra 9.5. - rv12
Jasmina20 - neuvola-lääkäri? 12.5.
Elika - neuvola 13.5.
grey83 - kontrolliuä 16.5.
cerezah - varhaisultra 16.5.
Lottainen - neuvola 18.5. - rv27+5
Tupsuli - np-ultra 23.5.
Lottainen - pelkopoli2 1.6. - rv29+5
JONPA77 - rakenneultra 14.6.
Jasmina20 - rakenneultra 21.6.
Lottainen - synnytystapa-arvio 18.7. rv36+3


Myöhemmin onnistuvat
Kesäheinä-78 (3.IVF 3.PAS - tm)
Maria_V (luomu - km)
Rusina80 (1.IVF 2.PAS? - kem)
haunoora (3.ICSI 2.PAS - km)
Mintikka (1.IVF 2.PAS - kem)
Hipsunpöpsy (1.IVF - kkm)
Bridge (2.IVF/1.siirto - tm)
annila (5.ICSI - kkm)
Mari32 (5.ICSI - kem)
Vilijonkka_ (1.IVF 4.PAS - tm)
SalamaT (2.IVF - kkm)
Toiveikas81 (1.ICSI - myöh. km)
Lia_ (2.ICSI - keskeytys rv22+1)
Tinnu (3.hoito/4.alkio - kkm)
Mamido (1.IVF 1.PAS - kkm)
SalamaT (2.IVF 1.PAS - km)


Maaliin päässeet


*************
Mites JONPA77n neuvola ja Elikan np-ultra tänään..?! = )
Siirsin cerazahin ultran tonne ajallisesti oikeaan kohtaan listalla.. jee, eka LA ensvuodelle!!
Ne QUOTE-hakasulkeiset kannattaa tosiaan poistella alusta ja lopusta, ainakaan mä en pystyny kopioimaan tuota kopioitua listaa enää uudelleen "vastattavaks" (ruutu jäi tyhjäks)..

 

Lullaby! Onneksi ei asuta kerrostalossa Olis varmasti mun avautuminen kuulunut naapurillekkin! Omakotitalossa asutaan. 5vuotta sitte rakennettiin tähän Tampereen kupeeseen. Sun oireet on kyllä lupaavia. Toivottavasti pian alkaa tapahtumaan. Voimia!!

kohta pitäs lähtä tyttöä kanssa anestesialääkärin juttusilla. Saapa nähdä mikä tuomio saadaan leikkauksen suhteen. Mun arvio on, että ei taideta vieläkään pystyä operoimaan. Sen verran on räkänen edelleen. Onhan tässä pari päivää toki vielä aikaa parantua ennen maanantaita, mutta mutta....


Eilisen morkkispäivän jälkeen taas vähän valoisampi fiilis. Väsyttää ihan hirveesti ja huono olokin nostaa taas päätään.

 

Oi vitsi, eka rv40 saavutettu tässä ketjussa oon niin onnellinen sun puolesta lullaby että kaikki on kuitenkin mennyt hyvin vaikka pieniä säikähdyksiä alussa olikin! Muistatkin sitten tulla tänne ilmoittamaan jo kun lähdet synnärille, niin osataan jännittää täällä hurjasti Sama juttu Carolla, että sinne synnärille ei sitte karata ilman, että meitä muistetaan informoida

Siida toivottavasti menee hyvin lääkärissä pikku likan kanssa, onhan tuo vähän tuollaista ylimääräistä mitä ei varmasti tarvitsisi alkuraskauden "iloisissa" tunnelmissa

Onpa jotenkin über pirteä ja mukava fiilis tänään kun aurinko paistaa. Jotenkin tuntuu, että noi synkät (sade)päivät tällai raskaana vaikuttaa jotenkin vielä synkemmiltä kuin normaalisti taas vähän kepillä kokeiltiin jäätä ja pirteän päivän kunniaksi siivoilin. Tosin nyt en muuta kuin imuroinut, niin ehkäpä en ole sitten ihan kuollut loppu päivää niinku viimeks

36+5

 

Niinhän siinä kävi, että lapsen operaatio siirtyi taas tulevaisuuteen. Hyvähän se on ettei sairasta lasta lähetä nukuttamaan. Harmittaa, mutta eipä tällä enää väliä ku siirtyny jo niin monesti. Jospa kolmas kerta toden sanoisi

Tänään on tapahtunut muutakin....sain kauhean itku/morkkiskohtauksen aamulla ja soitin polille, että en usko oikeaan raskauteen ja jos maanantaina on leikkaus, niin haluan pillerit jo viikonlopuksi ja tyhjennyksien alta pois....siis itkin siihen puhelimeen Hän sanoi että soittaa takaisin, että aikoja ei ole, mutta voi yrittää järjestää. Lääkäri soitti ku oltiin tayssissa ja pääsin ultraan 12.30. Kiitos Tampereen yliopistollisen sairaalan

Siellä oli pieni ihminen, vahva syke. Koko vastasi viikkoja ja huomenna on tasan 8 + 0 LA 10.12

 

Siida, mulla oli kanssa alkuraskaudessa pinna välillä tosi kireellä. Ja kun hermot meni niin sille ei voinu yhtään mitään, tuntu kun olis ollu joku toinen persoona hetken aikaa ja jälkeenpäin hävetti vaikka en mieheen hirveesti purkanukkaan. Jospa sunkin mies ymmärtää että raskaus on aikamoista myllerrystä hormoonien ja muiden huolien kanssa

Mandala, täällä taas sataa ja mulla ihan hirvee päivä joo pitää tulla toki kertomaan kun lähtö tulee

Neuvolassa kävin ja ei siellä mitään ihmeellistä. Terkan painoarvio vauvan koosta syntyessä oli +- 3kg, ihan kiva jos saa tommosen pikkusen pusertaa. Samaa sano että vauva on jo niin alhaalla ja kiinnittyny lantiossa kun vaan voi. Ei pää liiku yhtään. Vihlovat kivut joita mulla on paljonki ollu kun vauva punkee päällään kuulemma edesauttavat kohdunkaulan kypsymistä. Kiva et niistä on hyötyä, ovat niin kipeitä välillä. Kovasti odotan ens ke polikäyntiä ja josko edistystä olis tapahtunu. Edes niin hyvin että vois miettiä käynnistystä jos vauva ei tunnu muuten tajuavan tulla ulos.

38+2

 

Caro! Mies on onneksi sellanen, että ymmärtää. Sanoi mulle suoraan yks päivä, että ei ihmettele, että on hermo kireellä. En oo onneksi hänen silmille hyppiny ku eilen. Oli varmaan vaan kuppi niin täynnä tätä epävarmuutta raskaudesta ja sitte tuon lapsen operaatiosta. Tänä aamuna se sitte purkautu itkuna. Mutta rasittavaa on, ku päästä kiristää. Tippu veitsi lattialle, niin puoliääneen latasin kaikki pahat sanat mitä osaan. Sitte tulee ihan hölmö fiilis, että pikkusen liian herkässä on turhautuminen. Jospa tää menis ohi. Helpottavaa kuulla, että voi hormoneja syyttää....se en siis ole minä, vaan hormonihirviö, joka sisälläni asuu.

 

Siida onneksi olkoon Mä kokoajan tiesin, että siellä on joku! Mä ymmärrän tollasen romahduksen tänä aamuna mikä sulla on ollut... Mulla on ollut noita samoja ja käynyt samantien ultrassa, ei sitä epävarmuutta vaan jaksa kestää! Mielialat kans heittelee, eilen ärsytti ihan hirveesti kun tulin töistä ja astianpesukone oli tyhjentämättä ja allas täynnä likaisia astioita, eiköhän mullakin napsahtanut ja valitin siitä heti ensimmäiseksi... Onneksi ne puolisot ymmärtää, ettei raskaana olevalta voi odottaa aina sosiaalista käyttäytymistä ja tapoja.... Mekin sovittiin se riita heti alkuunsa, mutta kyllä ne itseä harmittaa jälkeenpäin!

Onnea kaikille loppusuoralle päässeille! Mä muistan tuon fiiliksen, kun toisaalta toivoo, että synnytys käynnistyis tai ainakaan yliajalle ei menis mut sitten kauhuissaan kuulostelee kaikkea, ettei ei kai se vaan vielä ala..! Mut sitten kun lapsivedet meni 38+4, oli jotenkin ihan huippufiilis ja sellanen mukava varmuus, että nyt tämä on menoa ja kohta meillä on lapsi, kyllä se luonto hoitaa alusta loppuun niin mielen kuin fysiikan siinä synnytyksen eri vaiheissa. Ja jos ei luonto niin kätilöt ja gynekologi, kuten meidän tapauksessa

Sama pätee vauvan hoitoon, se hirvitti meitäkin aluksi tosi paljon, mua vielä enemmän kuin puolisoa, jolla oli jo kokemusta pienistä vauvoista. Mutta sitten sitä jonkun vaiston varassa menee ja kaikki sujuu hyvin ja omat vanhemmat osaa parhaiten hoitaa omaa vauvaa ja oppii tuntemaan sen yksilöllisyydet. Itse ainakin alussa huomasin, että vauvan itkulle on neljä syytä: nälkä, märkä vaippa, sylin kaipuu tai väsymys ja kaikki on helppo hoitaa. Toki on vauvoja, jotka ovat vaateliaampia ja jossain vaiheessa voi ilmavaivat ja koliikki vaivata, mutta kipuitku on selkeästi erilaista kuin muut itkut ja senkin oppii pian tuntemaan. Mä uskon, että jokainen mamma täällä selviää erinomaisesti vauvan hoidosta!

Onpa tosiaan jännää kuulla kuka ja milloin ensimmäinen lähtee tositoimiin! Tsemppiä viimeisille metreille!

 

Heh, oiskin ollu aikamoinen sattuma Siida jos naapureina ois asuttu..! Harmillista se lapsen leikkauksen siirtyminen, mut taatusti sitä harmia hälvensi toi toinen tieto! nyt vaan viikonloppua ja vappua viettään helpottuneilla mielin! Mulla on kyl kokoajan ollu se tunne et kyllä siellä mukana ollaan ja vahvasti

Neuvolassa täällä kans ihan peruskäynti, paino oli tippunu kilon viime kerrasta, liekö nyt turvotusta vähän vähemmän ja verenpaine oli 97 mutta sekin kuulema normaalia näin lopussa. Seuraava aika ois ollu 3.5. mutta peruttiin se kun arveli että mut otetaan sillon maanantaina jo sisälle sairaalaan, tai jokatapauksessa jatkot on siellä. Seuraavan kerran sano että nähdäänkin sitten kun ollaan jakauduttu..huh! Kehotti myös viikonloppuna oleen herkästi yhteydessä sairaalaan jos tulee mitään erikoista.

Tässä vaiheessa jo Riehakasta Vappua kaikille ja rentouttavaa viikonloppua!

 

Oikein ihanaa vappua kaikille! On kyllä ihana olo nyt ku tuntuu että palikat taas enempi järjestyksessä

Kiitos teille ystävät ku jaksatte tukea ja kannustaa ja luottaa hyvään, vaikka ittellä se luotto oli tosi loppu!

 

Onnea Cerezah ja tervetuloa! Siidalle myös onnittelut hyvistä ultrakuulumisista!

Itellä myös edelleen epävarma olo tästä raskaudesta. Tai pikemminkin ailahtelee. Välillä tuntuu että kaikki on hyvin ja hetken päästä saa itkupotkuraivarit kun tuntuu ettei siellä enää elämää ole.

Eka neuvola takana. Sydänääniä ei edes kokeiltu kuunnella, sillä ei sieltä mitään ois kuulunut kumminkaan (taaksepäin kallistunut kohtu). Kysyi kyllä oisinko halunnut, mutta en halunnut pahoittaa omaa mieltä. Normaalisti ultraisivat, mut mun tuurilla ultralaite oli rikki. Paperintäyttöä ja sensemmoista. 16.5-10.6 pitäisi käydä sokerirasituksessa. Laaja terveystarkastus ois 2.5 rv 14+4 ja lääkärineuvola 22.6 rv 17+3. NT-ultraan odottelen vielä aikaa. Ollaan toukokuun lopussa muuttamassa pysyvästi toiselle paikkakunnalle (ollaan rakennettu sinne), mutta onneksi saan käydä vielä entisellä paikkakunnalla nuo kaksi käyntiä.

Tsemppiä sinne loppuraskauteen. Täälläkin jännäillään että kuka lähtee ensimmäisenä synnärille

 

Haikara matkalla

nimim. ... hoito ... monesko tulossa ... LA

lullaby ... 4.IVF PAS ... toinen ... 27.4.2016
Caro87 ... 2.IVF ... ensimmäinen ... 11.5.2016
kop kop ... 1.ICSI/IVF 2.PAS ... toinen ... 18.5.2016
Peppermint ... 1.IVF/ICSI ... ensimmäinen ... 18.5.2016
Mandala ... 2.IVF 1.PAS ... ensimmäinen ... 22.5.2016
Henrietta- ... 2.ICSI 2.PAS ... ensimmäinen ... 6.6.2016
flow^ ... 2.IVF ... ensimmäinen+toinen ... 14.7.2016
Kiisuli80 ... 1.ICSI/IVF ... ensimmäinen … 20.7.2016
grey83 ... 1.ICSI 3.PAS ... ensimmäinen ... 24.7.2016
Suvipilvi ... 1.IVF ... ensimmäinen ... 9.8.2016
Lottainen ... 2.IVF ... toinen ... 12.8.2016
frankie ...1. IVF ... toinen ... 24.8.2016
JONPA77 ...3.IVF 1.siirto ... ensimmäinen+toinen (2 sijaislasta) ... 29.10.2016
Jasmina20 ... 1.ICSI 1.PAS ... ensimmäinen ... 7.11.2016
Rizu ... 1.IVF 3.PAS ... toinen ... 7.11.2016
kiia-s ... 1.IVF 3.PAS ... ensimmäinen ... 8.11.2016
Elika ... 2. IVF/ICSI ... ensimmäinen ... 14.11.2016
Mari32 ... 5.ICSI 1.PAS ... ensimmäinen ... 20.11.2016
Nenna81 ...2.IVF 3.PAS ... ensimmäinen yhteinen ...27.11.2016
Tupsuli ... 4.IVF ... toinen ... 30.11.2016
Hullabulla ... 2.IVF 2.PAS ... toinen ... 3.12.2016
mar80 ... 1.IVF 1.PAS ... ensimmäinen ... 7.12.2016
Siida ... 1.ICSI 6.PAS ... toinen ... 10.12.2016
cerezah ... 1.IVF ... ensimmäinen ... 1.1.2017


Tapahtumia tulossa

Kiisuli80 - neuvolalääkäri 29.4. - rv28+2
Mandala - neuvola 2.5. - rv37+1
Siida - varhaisultra 2.5.
Nenna81 - neuvola 2.5 - rv 14+4
Lottainen - seurantaultra 2.5. rv25+3
lullaby - äitiyspoli+käynnistys? 2.5. - rv40+5
mar80 - neuvola 3.5.
Caro87 - äitiyspoli 4.5. - rv39+0
Mari32 - np-ultra 9.5. - rv12
Jasmina20 - neuvola-lääkäri? 12.5.
Elika - neuvola 13.5.
grey83 - kontrolliuä 16.5.
cerezah - varhaisultra 16.5.
Lottainen - neuvola 18.5. - rv27+5
Tupsuli - np-ultra 23.5.
Lottainen - pelkopoli2 1.6. - rv29+5
JONPA77 - rakenneultra 14.6.
Jasmina20 - rakenneultra 21.6.
Nenna81 - lääkärineuvola 22.6 - rv 17+3
Lottainen - synnytystapa-arvio 18.7. rv36+3


Myöhemmin onnistuvat
Kesäheinä-78 (3.IVF 3.PAS - tm)
Maria_V (luomu - km)
Rusina80 (1.IVF 2.PAS? - kem)
haunoora (3.ICSI 2.PAS - km)
Mintikka (1.IVF 2.PAS - kem)
Hipsunpöpsy (1.IVF - kkm)
Bridge (2.IVF/1.siirto - tm)
annila (5.ICSI - kkm)
Mari32 (5.ICSI - kem)
Vilijonkka_ (1.IVF 4.PAS - tm)
SalamaT (2.IVF - kkm)
Toiveikas81 (1.ICSI - myöh. km)
Lia_ (2.ICSI - keskeytys rv22+1)
Tinnu (3.hoito/4.alkio - kkm)
Mamido (1.IVF 1.PAS - kkm)
SalamaT (2.IVF 1.PAS - km)


Maaliin päässeet


*************

 

Iih joo täälläkin jännitetään teidän loppusuoralla olevien puolesta
Omasta puolesta jännitetään maanantaita ja np ultraa. Muuten on alkuraskaus menny yllättävän nopeasti,mutta tää viimesin viikko on maaadellu kun on ensin odotellu rv 12 täyttymistä ja nyt np ultraa.

Tuota tunteiden herkkyyttä on kyllä täälläkin saanut ihmetellä vähintään kerran illassa tv:tä katsellessa pitää pyyhkiä silmiä kun aina tuntuu tulevan jotain kauheaa tai liikuttavaa tv:stä. Eilen sain kauheat lapselliset raivarit kun yritin kattoa dvd:tä pleikkarilla ja oli vaan rikkinäinen ohjain käytössä ja se tilttas alko vaan itsestään painaa jotain nappulaa enkä päässy kattomaan ja miehellä toinen ohjain käytössä kun pelas niin kylläpäs ärsytti kun ei voinut sen vertaa auttaa et lainais ohjainta Tuli se sit hetken päästä lainaamaan kun tuhisin kiukuissani sohvalla..
Joskus kun pahoinvointi oli pahimmillaan ja ajatuskin ruuan laitosta sai yökkimään ja mies sit yritti laittaa mua tekemään välillä ruuan nii itkuhan siinäki tuli ku mies ei voinu ymmärtää et en mä tahallaan laiskottele se on vaan niin kamala se ruuanlaiton haju.
Jälkeenpäin naurattaa ja vähän hävettää reaktiot, mut sillä hetkellä ne asiat vaan tuntuu niin kauheilta

 

Kuvittelin, että mun osuuteni vaivoista ois tässä ja olen tsempannut itseäni jaksamaan vielä viimeiset viikot. Eilen pullahti peräpukama ja kivut ovat aivan hirveät. Ja mulla sentään on krooninen kipusairaus. Puuduttava voide ei auta yhtään enkä voi oikein kuin maata paikoillani. Mies on aamusta iltaan koko vapun töissä. Itkettää vain koko ajan. Neuvolaan voi soittaa tiistaina, jos ei ole helpottanut.

 

Voi, lullaby mittari jo täynnä toivottavasti lähtee käynnistymään kohta omalla painollaan

Mä lueskelen kyllä päivittäin mutta en vaan osaa jotenkaan kirjoitella Muutaman tunnin breikkejä pahoinvointiin tullu tällä viikolla joten jospa tämä pikkuhiljaa alkaisi helpottamaan! Dobbleri tuonut vähä mielenrauhaa mutta en mä vaan jotenkaan osaa vielä "suhtautua" asiaan mitenkään..ens vkolla pitäs tulla nipt:n tulokset jo..

Iloista vappua kaikille täällä maistuu kulmät nakit ja simaa oon vetäny viikon jo

 

Peppermint voi harmi että vielä pukamatkin toivottavasti saat apua pian siihen!

Mari pidän niiiiin sulle kaikki sormet ja varpaat ristissä sitä nipt tulosta varten!!! Ja kelaa tiedätte jo pian pikkuisen sukupuolenkin!

Mulla oli yhdessä vaiheessa myös niin että pinna paloi saman tien. Jos vaikka joku purkki ei auennut tai potkaisin jalan tuoliin niin ai hitto miten kirosanat raikas muuten itse sanoisin olevani ollut aika tasainen. Mieheltä vois kyllä kysyä onko samaa mieltä
Itkua ei ole tarvinnut vääntää juuri ollenkaan mutta nyt viime aikoina kun olen lukenut synnytykseen liittyvistä asioista niin siitä tuntuu silmäkulma kostuvan ja alkaa itkettää. Oiskohan jotain pelkoja alitajunnasta siinä.

Mukavan rentoa vappua mammat!

 

Mandala! Itse tulin siihen tulokseen ku synnytystarinoita tuli aika paljon loppuraskaudessa luettua ja lähes joka tarinalle piti vähä tirauttaa, että jännityksestä se johtui.

Lohduttavaa kuulla, että teillä useammalla on ollu hermot kireellä!

Meille pahoinvoiville yks vinkki, jonka kuulin ja jota oon nyt kokeillu ja mun mielestä auttanut. Ostin apteekista neurobionforte nimistä b-vitamiinia ja oon ottanu yhen illalla ja yhen aamulla ja uskaltaisin väittää, että pahoinvointi on pysynyt kohtuullisena ja on päiviä, ettei sitä ole laisinkaan. Kannattaa ainakin kokeilla ja nimenomaan tuo kyseinen valmiste näyttää toimivan paremmin kuin luontaistuottekaupasta ostettu.