~*~ alkionsiirroista plussanneet ~*~

Mulla on kokemusta kiireellisestä sektiosta, vauva ei siis laskeutunut virheasennosta johtuen ja 30h käynnistys päättyi sektioon. Mä en kyllä todellakaan saanut mitään kipupumppua, osastolla jouduin oottaa pari tuntia edes yhtä morfiinikapselia kun hapan ja ylimielinen hoitsu priorisoi kaikki muut kun meillä ei ollut edes vauvaa mukana (vauva siis teholla)... Tosi paska maku jäi koko hommasta ja pahat traumat kun vielä voin niin huonosti että oksensin koko ajan ja mun verenpaine romahti täysin. Ei ollut mitään jälkitarkastuksia missään vaiheessa. Vieläkin kamala makkaralerpake punaisen arven päällä, koko alavatsa ihan kova, lihakset kiristää ja iso tunnoton aluekin on. Olisin sata kertaa mieluummin synnyttänyt alateitse jos se vain olisi ollut mahdollista. En halua pelotella mutta tällanen siis mun kokemus. Käynnistystä suosittelen välttämään viimeiseen asti, siinä 20-30% mahis että päättyy sektioon.

 

@Rusakkonen Ei se katetri alatiesynnytyksessä ainakaan miltään tuntunut. Tai siis sen jälkeenhän mulla sellainen oli.

@nyuu Voi olla ettei noilla viikoilla vielä neuvolassa kuunnella, riippuu vähän. Mulla etsittiin vielä rv14 ja rv19 aivan hiki hatussa sydänääniä, toisella kertaa 20 min. Mut riippuu monesta asiasta, mulla on kohtu voimakkaasti taaksepäin kallellaan.

@marrasmai 20-30% Apua, mulle sanottiin että lievästi kohonnut riski, kuinkakohan suuri osa normisti menee kiireelliseen sektioon. Mulla siis edessä käynnistys ellei vauva tule ennen LA:ta kun sit kohonnut kohtukuoleman riski. En tajua mitä toivoisin. 38+6 äitipoli missä arvioidaan käynnistystä. Esikoinen syntyi 38+4 ihan luonnollisesti, mutta joku sanoi että kakkoset menee helpommin yli. Kristallipallo tänne ja heti.

Ääh saisko nukkua kuukauden.

35+3

 

@marrasmai apua mikä kokemus ei ihmekään että jäi traumoja. Voisko tommosesta tehdä valituksen hoitovirheestä, jos arpikin jäi rumaksi

@gemmy voi olla... mut ehkä käyn kysymässä kuitenkin. Kokeilitko ite koskaan kotikoneilla? Mulla tosiaan se kohtu on eteenpäin kallellaan niin luulis tosiaan kaiken logiikan mukaan et kuuluis selkeesti, mut mene ja tiedä näistä tsemppiä sinne sulle odotteluun! Ei enää kauaa jäljellä!

@-dino- hui! Hyvä et kaikki oli kunnossa kuitenkin mä nyt päätin et menen avoimeen neuvolaan ensi viikolla kysäisemään, kun ei se mitään maksakaan. Ultraan meneminen nyt on vähän niin ja näin, kun kuitenkin järjellä ajateltuna se nt-ultra on niin pian, mut tässä jännityksessä elävälle se kaksi viikkoa on niin pitkään!!! >_<

@Aislinn83 joo käytiin 9+0 ultrassa ja kaikki oli hyvin mut ääh kun sitä kuitenkin tietää et kaikkee voi käydä. Pelottaa niin kovasti kaikki vaikka yrittää olla rennosti. Harmittaa että noita keskenmenoja pitää olla ”siunaantunut” taustalle noin monta. Jos meillä ei ois koskaan onnistunutkaan ja tää ois eka plussa ni en varmaan ois näin sekaisin mitä nyt vaikka varmasti pelkäisinkin. Ja hyvä et se veri jäi siihen! tosiaan ihan hyvin mahdollista et kyseessä oli vaan nirhauma!

@atvk87 joo sä oot kyl lähes aina oikeessa, mun vaan pitää saada ahdistua ja stressata aina miljoona asiaa läpi

 

Onko @marrasmai toi prosenttiluku koko maailman, Euroopan, Suomen vai Ruotsin? Jenkeissähän vissiin mieluummin sektioidaan kesken synnytyksen, kuin odotellaan yhtään.
Paljolta kyllä kuulostaa!
Tosi kamalaa, että sulla huono kokemus ja vieläkin jääneet vaivat.

 

@nyuu En ole koskaan kokeillut sykettä kotosalla. Tunnen itseni sen verran hyvin, että oisin sit koko ajan halunnut kokeilla, kokeillut monta kertaa päivässä ja hermostunut jos en olisi kuullut sykkeitä jo heti rv12 tms. Se olis aiheuttanut vaan ekstrahuolta mulle kun olen muutenkin hermoilija ja keskenmenopelkääjä. Mulla vielä pari viikkoa sitten neuvolassa etsittiin sykettä aika kauan ja tämän kaverin koko on jo vähän isompi kuin sulla.

 

Mä sain ne sydänäänet kuuluviin! Se oli tosi hankala se johto siinä dopplerissa, se oli ollut löysällä ja siks ei kuulunut mitään.

Mutta koska määrän on oltava vakio: mulla on tänään eka lääkkeetön päivä menossa ja nyt illalla pikkareissa ruskea tuhru. Just kun sain huokaistua sitä miten ihanalle tuntuu kun on menny puolitoista viikkoa ilman minkäänlaista tiputtelua. Nyt saa sit sydän syrjällään pelätä runsastuuko vuoto ja paheneeko se nyt ja oliko lääkkeiden lopettaminen yhtäkuin et raskaus päättyy ärsyttää tää kun aina käy kaikkee tämmöstä ettei edes viikkoa saa olla hyvillämielin ja rauhassa

 

@nyuu ihanaa että sydänäänet löytyi itse en sit jotenkin koskaan sitä doppleria tilannut, vaikka niin teki mieli, mutta ajattelin et ajasin itteni vielä hullummaksi sen kanssa. Ja ikävää toi tuhru, toivottavasti se nyt jäisi vaan pienee harmittomaan tuhruun..
@Jantzu miten nt-ultra?
Meillä oli viime viikolla neuvola, siellä oli nyt sit joku "kesätyttö" mutta ihan oli kiva ja ei mitään valittamista. Hän jopa nyt otti hemoglobiinin mitä ei ainakaan viimeks otettu ja se olikin vähän laskenut 117 oli nyt. 110 on kuulemma "raja", mutta sanoi että voin toki varuilta jo aloittaa rautalisän ja kävin sitä sit ostamassa, kun vielä muistaisi ottaa no ei oo tainnu kun vasta yhtänä päivänä unohtua.. Vauvan asennon tunnustelu ei taas vaan meinannut onnistua, tai siis tunnustelu kyllä mutta kukaan ei saa koskaan selvää miten päin hää siellä on tämä tosi huolella tunnusteli ja tunnusteli ja lopulta kysyi saako pyytää kolleegan kokeilemaan että haluaa tietää miten oikein on. Ja se oli mulle ihan ok. Tuli sit kokeneempi terkka jo suoraan ultralaitteen kanssa (opetti samalla sille "tytölle" sen käytön) Mutta hänkin tununsteli ja oli sit et no kyllä se saattas olla pää alaspäin.. (olin sanonut jo et viimeks oli pää tossa missä on "möykky" navan yläoikealla) Mutta kun paineli alhaalta niin oli et joo saattaa se pää olla alhaalla, mutta kun ultralla katsoi niin tadaaa yhä vaan pää ylhäällä oikealla, katse miunun kylkeen ja peppu vasemman lonkan päällä. Tästä nyt sit minun "täydellisesti" menneeseen raskauteen pieni varjo, en sitä heti siinä ajatellut niin vakavasti, aattelin vaan et kerkiihän tuo kääntyä. Mutta nyt sit on kahen viikon päästä seuraava neuvola missä katotaan asento ja jos yhä noin niin äippäpolille arvioon et koitetaanko kääntää tai jotain . Sit kun kotona lueskelin niin enää 15% on tässä vaiheessa noin päin.. Toki onhan vielä aikaa, mutta vähän se alkoi mietityttämään ja olenkin nyt sit vähän tehnyt niitä spinning baby liikkeitä millä voisi saada tilaa alas, että sit kääntyisi itsestään. Sitä ulkokääntöä en kyllä millään haluaisi, kerran on jollekkin tutulle tehty ja muistan kun sanoi et oli ihan kamaalaa, koski hurjasti ja kätilö/lääkäri ei vaan lopettanut vaikka hän sanoi (ja se kääntö ei muistaakseni edes onnistunut).. Vielä en usko et mun "venyttelyt" olisi tulosta tuonut.. yhä on se kova möykky (pää) samalla paikalla. Tosin eilen päivällä ajattelin et onko ihan poikittain, kun ekan kerran tuli kaksi "tyttömaha" kommenttia, vaikka tähän asti aina jos joku on "mahan muotoa" kommentoinut ni on ollut poika.. Mut ehkä johtuu kun kävin su hampparilla Synnytysvalmennuksessa käytiin kanssa, se oli noh, ihan ok, ei nyt mitenkään kauheesti mitään uutta ja ihmeellistä tullut, jotain toki. Mieskin selvisi hengissä pikku ahdistuksetko sille heitti kun tajus miten paljon siellä on populaa, olikin siis joku ennätys iso ryhmä (16 paria).. meidän tuuri.. Ei kyllä mitään pelkoja tullut tostakaan, enemmänkin innostus et jokos pääsis synnyttää (toki nyt tuo perätila vähän mietityttää, mutta toivotaan että kiepahtaa) Ja ehkä minua yhä vaan se vesisynnytys kiinnostaisi niistä eritteistä huolimatta .. (mm. repeämiä kuulemma tulee vähemmän) Toki siihen sit pitäisi olla optimaallinen tilanne, mutta jos niin hyvä tuuri on, niin voisin ainakin kokeilla aluksi.. Onko muilla "vuotanut tissit" näin aikasin. Mullahan siin parikertaa jo joskus puolessa välin tai ennen kastui paita kun olin ilman liivejä, mutta sit meni pitkään ettei mitään, nyt ollut jonkun aikaa et melkein joka ilta sänkyssä alkaa tihkumaan!!! (kirjotinkohan tästä jo aijemmin, sori jos toistan itseäni) Eilen oli liiviinkin tullut jonkun verran ja äsken ekaa kertaa tälleen aamulla.. Onkohan se ihan normaalia.. Neuvolasta muuten sainkin sellasen raskauden aikaisen lypsämisen paperin, se tuntuu vähän hassulta et rupeis jo ennen synnytystä tippoja säilömään, vaikka ilmeisesti onnistus kun nyt jo tihkuu..
Mitäs muille?

32+3

 

@nyuu ihanaa kun kuulit sydänäänet, itse oon kans miettinyt doplerin tilaamista mutta niitäkin on niin erilaisia että en tiedä yhtään mikä ois hyvä? Ja toisaalta kun en ole käynyt missään ultrassa tässä välissä sen 7+2 jälkeen en ainakaan ennen sitä nt-ultraa halua huolestuttaa itseäni.

Kommentoin teidän muiden juttuihin myöhemmin, nyt vaan pikainen päivitys että listalle saa lisätä:
- 20.8 nt-ultra
- 9.9 terveydenhoitaja laaja
- 25.9 lääkäri laaja

Ehkä toki noi th ja lääkäriajat kerkiää sitte laittaa jos nt-ultran jälkeen ees on mitään laittamista...

 

@nyuu Mullakin tuli vähän yhtenä päivänä rusehtavaa kun lopetin lääkkeet. Paniikissa mietin että jatkan lääkkeitä, mutta en jatkanut, ajattelin että se kuuluu asiaan, kuten kuuluikin

@Domi Oh no, toivottavasti hän kääntyy vielä. Se näyttää ja kuulostaa tosi kipeältä, siis ulkokääntö Meidän neiti on ollut koko ajan pää alaspäin, valmiina lähtöön! Nyt on maha laskenut, ja vauvan pää painaa ihan alhaalla niin että kävely on tuskaa.

Sain muuten sektiopäivän Mutta jos jotain menee sitä ennen pieleen/arvot huononee niin sitä aikaistetaan. Sektioon olisi nyt 6 vkoa 6 yötä. Mun raskausmyrkytysoireet pahenee koko ajan, pissa tosin on ok, mutta silti neuvolasta käskettiin tänään verikokeille tarkistamaan arvot.

Dopplereista, mulla on doppleri, tilasin rv 8+ sen. Ollut mahtava laite kun tulee fiilis että täytyy tarkistaa. Ennen vauvan jokapäiväisiä liikkeitä tarkistin sydänäänet kerran viikossa. Nyt tarkistan jos hän ei liiku yöllä tai aamulla. Eli harvemmin, mutta mielestäni edelleen oli hyvä ostos

@Aislinn83 Kannattaa ostaa sellanen doppleri jossa se mahaan asetettava osio on sellanen "puikko", ne on tarkempia kuin sellaset littanat tai miten sen selittäis, tietokoneen hiiren malliset. Itse tilasin Raskauskeijulta, tuli nopeasti, oisko ollut 2-3 päivää. Tilasin heti lisänä sellasen geelin, koska sitä kuitenkin menee. Otin sellasen setin jossa oli sukupuolitesti, doppleri sekä lisägeeli. Testi näytti tyttöä, eli oli oikeassa

Mukavaa päivää kaikille, mä lompsin labraan!

32+2

 

@Domi tsekkaas netistä semmoinen kuin Spinning Babies. Ajatuksena että pystyt harjoittamalla tiettyjä asentoja itse saada vauvan kääntymään. Mä meuhkasin täällä omassa raskaudessa siitä kun oli poikittain väärinpäin. Yksi asento mitä tein oli sellanen että olin polvillaan sohvan reunalla ja laskeuduin lattialle kyynärpäiden varaan vähäksi aikaa. Olihan se koomista mutta varmaan edesauttoi. Nuo kaikki on neuvottu ja kannattaa lukea tarkkaan. Toivottavasti hän tajuaa kääntyä!

 

@Domi jo kyselikin ultrakuulumisien perään. Me saatiin eilen hyviä ultrakuulumisia! Oli tosi hyvä ja mukava käynti. Kätilö oli tosi kokeneenoloinen ja ultralaite oli hieno ja uusi; kuulema viime vuonna hankittu ja tavallisesti se laite on lääkärin käytössä. Kätilö oli ominut sen lääkärin loman ajaksi käyttöön. Tyyppi vastasi kooltaan täysin viikkoja ja niskaturvotusta mitattiin 1,3mm. Seulojen tuloksia ei olla vielä saatu, mutta kaikki ultrassa nähtävillä osin ainakin kunnossa. Kätilö kertoi, että istukka on takaseinässä ja arveli, että lähiviikkoina alan tuntea liikkeitä. Jotain pientä olen tuntenut silloin tällöin, kun olen ollut paikallaan ja kippurassa. Vaikeaa tajuta, että sisälläni joku jumppaa

Doppleri on ollut kyllä mulle mielenterveyden pelastus!! Melko varhainhan aloin kuulemaan sydänäänet, mikä varmasti johtuu myös tuosta istukan sijainnista. Tosin silloin alussa vaati välillä paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, kun tyyppi oli niin pieni ja majaili jossain piilossa. Ihana, että @nyuu kuulit sydänäänet! Tsemppiä!

 

@Mandala joo siis juuri tuota oon nyt harrastanut tässä muutoman päivän.. mutta nyt JO alkaa usko loppua moiseen.. ei taida tahtoa kääntyä, tai kääntyy sit jos tahtoo.. mutta kai se pitää varuilta pyllistellä..

32+4

 

Pahoittelut pitkästä hiljaisuudesta! Vauva käytännössä asuu rinnalla / sylissä, puhelimella pystyn lukemaan palstaa mutta tekstien kirjoittaminen siinä on sen verran hankalaa että olen odottanut hetkeä, jolloin pääsen koneelle. Nyt ihme kyllä nukkuu pikku sängyssään, joten pääsen ainakin aloittamaan.

@Rusakkonen kyseli sektiosta toipumisesta. Esikoisen kiireellisen sektion jälkeen toivuin älyttömän hyvin, en tarvinnut Buranaa kummempaa edes osastolla (tosin sain morfiinia epiduraalikatetriin leikkaussalissa, joka antaa kai n. 18 tunnin kivunhoidon), toki alkuun liikkeellelähtö teki aina vähän kipeää mutta se oli ihan pientä avautumisvaiheen tuskiin verrattuna (kun yritettiin käynnistää), lepokipua ei ollut muistaakseni juurikaan. Imetys lähti ihan hyvin käyntiin silloin myös. Mulla on tosiaan sellainen alavatsaröllykkä joka tekee poimun juuri siihen sektioviiltokohtaan. Molemmissa sektioissa mulle laitettiin siihen haavan päälle alipainesidos, eli eräänlainen tiukka teippi johon oli yhdistetty taskukokoinen imulaite (Pico tuotenimeltään), joka piti siinä pientä alipainetta koko ajan estäen tulehdusta kehittymästä. Se imulaitteen patteriosa oli pitkällä letkulla sidoksessa kiinni ja välillä vähän rasittava kun ei meinannut pysyä pikkuhousujen sisäpuolella lantion sivussa, jossa sitä jemmailin, vaan saattoi aina valahtaa alas housunlahkeeseen ja sitä kautta lattiallekin. Suihkussa käynti vaati vähän säätöä kun se patteriosa ei saanut kastua. Mutta nämä epämukavuudet olivat sen arvoisia, että haava sai siellä poimussa parantua viikon ajan rauhassa. Tosiaan ekasta sektiosta haava parani ilman minkäänlaisia ongelmia, kaikin puolin hyvä kokemus siis.

Nyt tästä toisesta sektiosta vasta toipuminen kesken, joten lopullista arviota en tietenkään voi sanoa, mutta toistaiseksi on mennyt samalla kaavalla. Sairaalassa Burana+Panadol riittivät, liikkeellelähtiessä ja asentoa vaihtaessa sekä kävellessä tuntui haavakipua, ei levossa. Maidonnousun suhteen ei erityistä ongelmaa. Kotona Buranaa edelleen satunnaisesti olen käyttänyt, mutta en enää säännöllisesti. Haavakipua ei näin reilun viikon kohdalla juuri enää ole. Samanlainen imulaite oli, se ja tikit poistettiin toissapäivänä eli viikon kohdalla sektiosta, haava hyvin kiinni, ei tulehduksen merkkejä. Toki paraneminen vielä kesken.

Pissakatetri: mua katetroitiin kertakatetrilla toistuvasti jo synnytyssalissa, kun olin joko niin kipeä tai niin puudutettu etten olisi itse pystynyt menemään vessaan (plus jossain vaiheessa vauvan sydänäänet eivät enää kestäneet sitä että olin yhtään pystyasennossa). Siinä tohinassa ei haitannut katetrointi yhtään, ei sattunut tms. Tiheiden supistusten aikana tehdyt sisätutkimukset olivat paljon epämiellyttävämpiä. Leikkauksessa sitten laitettiin kestokatetri, sen laittoa en oikeastaan enää tuntenutkaan koska leikkauspuudutus oli alkanut jo vaikuttaa. Kestokatetri otettiin pois vasta leikkauksen jälkeisenä aamuyönä, mikä oli helpottavaa, kun ei tarvinnut heti pystyä nousemaan sängystä jalkeille. Katetrin poiston jälkeen oli alkuun vähän vaikeutta saada normaali virtsaaminen käyntiin, mutta sain siihen jonkin lääkkeen ja yllätyksekseni lääkemukillisen (25 ml) lääkekonjakkia (!), ihan 40% brandyä, kätilöiden mukaan rentouttamaan. Kauhistelin, että minähän tässä imetän 1 vrk ikäistä vauvaa, mutta se määrä joka tuosta maitoon meni, oli niin mitätön ettei sillä ollut vauvaan vaikutusta. Koko ruljanssin (36 h käynnistysyritys, siinä runsaat puudutukset ja vielä sektio päälle) vielä suolisto lopetti toimintansa täysin, mutta kyllä se lopulta käynnistyi, kertaalleen otin suolta stimuloivaa laksatiivia ja nyt olen päivittäin käyttänyt pehmittävää, ei ole vielä ihan normaaliksi palautunut mutta toimii kuitenkin.

Sitten kerron tarkemmin tämänkertaisesta synnytyksestä. Piiiiitkä tarina, en pahastu jos ei jaksa lukea, mutta joitakin voi synnytyskertomukset kiinnostaa. Homma alkoi siis sillä että 1,5 viikkoa sitten lauantaina verensekaista lapsivettä holahti housuun. Sitä ei kuitenkaan tullut järjettömän paljon, joten en ollut ihan varma mistä oli kyse. Käynnistyshän oli varattu maanantaille eli 2 päivän päähän ja olin ilahtunut, että jotain alkoi tapahtua jo ennen sitä. Soitin synnärille ja käskettiin seurailla, tuleeko lisää. Jotain sieltä tihkutteli pitkin alkuiltaa ja koska tiesin, että minulla on GBS-bakteeri positiivinen, soitin synnärille uudestaan ja sinne otettiin tarkistukseen. Olin siellä kai joskus klo 20-21 maissa. Tehtiin lapsivesitesti ja kyllä se sitä oli, joten kalvoihin oli tullut reikä. Aloitettiin antibiootti ja päätettiin käynnistää synnytys. Laitettiin ballonki, jota jännitin aika lailla, mutta sen laitto ei ollutkaan sisätutkimusta kummempi juttu. Tosin sen paikoillaan olo tuntui vähän epämukavalta. Se alkoi tehdä jonkinlaisia minisupistuksia, vähän kuin menkkatuntemuksia, ei varsinaista kipua. Neljän tunnin kuluttua vessakäynnillä se tipahti ulos, eli olin laajentunut 4 cm:n. Lääkäri tuli tutkimaan ja vetäisi loputkin kalvot kunnolla auki. Tästä noin tunnin päästä alkoivat kivuliaat supistukset, ensin 4-5 min välein ja siitä tihentyen. Olin osastolla (en salissa) ja vieruskaverilla taisi olla vähän sama tilanne, koska aamuyöstä huudettiin molemmat ääneen vuoronperään. Sunnuntaiaamuna minut siirrettiin synnytyssaliin oksitosiinitipan aloitukseen ja siellä oli myös mahdollisuus kivunlievitykseen. Sain ilokaasua ja fentanyyli-kipulääkettä selkäydinnestetilaan (samalla laitettiin epiduraalikatetri paikoilleen mutta ei vielä puudutettu). Supistuksia tuli sen verran hyvin alkuun että oksitosiinia viivytettiin pari tuntia, mutta sitten se käynnistettiin ja samalla sain ekan puudutuksen. Oksitosiinia jatkettiin ja nostettiin koko päivä ja ilta, puolenyön lähestyessä oltiin päästy jo 7 cm:n mutta vauvalle tuli muutamaan kertaan sykelaskuja, erityisesti mun asennonvaihtoihin liittyen. Jossain vaiheessa oli lupa maata vain toisella kyljellä. Supistusten voimakkuuden selvittämiseksi mulle laitettiin vielä painemittari kohdun sisään ja sitten vielä lisättiin oksitosiinia. Kun oksitosiini oli yhtäjaksoisesti mennyt 13 tuntia, päätettiin pitää tauko ja alettiin jo miettiä sektiota. Mulla oli ihan voimat loppu, olin synnytyssalissa pelkällä mehulla ja vedellä, välillä en saanut niitäkään kun mietittiin että pitää mennä leikkaussaliin. Kivut oli kovat aina kun puudutus hävisi ja kätilöillä tietysti paljon töitä, joten yleensä joutui aina vähän (puolesta tunnista tuntiin) odottamaan että pääsivät antamaan uutta annosta. No yöksi tilanne rauhoitettiin, ja ma-aamuna jatkettiin taas. Sitten kuitenkin synnytyslääkäri tuli puhumaan ja sanoi että olivat tulleet siihen tulokseen, että parempi leikata. Olin tässä vaiheessa siihen ihan valmis. Sairaalaan saapumisesta ja ballonkin laitosta oli kulunut tässä kohtaa jo 36 tuntia. Saliin päästiinkin hyvin nopeasti, puuduin hienosti epiduraalikatetrin kautta ja alku meni tavanomaisesti. Sitten tuli leikkaajalle yllätys vastaan: vanha kohtuarpi oli mennyt todella huonoon kuntoon, siinä oli enää pelkkä kalvo, ei kohdun lihaskerrosta ollenkaan. Se kalvo aukesi siinä leikkaajan silmien edessä itsestään ja siitä vauva nostettiin ulos. Leikkaussalissa siis ilmeni, että katastrofi olisi voinut olla edessä synnytyssalissa ihan millä hetkellä hyvänsä, jos supistuksia olisi ajettu eteenpäin, eli kohtu olisi voinut revetä koska tahansa ja siinä olisi ollut hengenhätä sekä minulla että vauvalla. Vauva oli erittäin terhakkaassa kunnossa ja päästi kunnon parkaisut saman tien. Pian vauvan ulosauton jälkeen leikkausalueelle tuli vuoto, ja verta hulahti nopeaan tahtiin paljon. Huomasin itse että silmissä sumenee, näin ruudulta että verenpaineeni tippuvat ja molempiin käsiini alettiin laittaa lisää kanyyleja. Verta meni yhteensä 1700 ml, mutta leikkaava lääkäri sai kyllä aika nopeasti vuotokohdan paikattua. Sitten mulle tiputettiin verta ja nesteitä, olo oli tosi heikko, ja valitettavasti en pystynyt pitelemään vauvaa rintakehäni päällä koska voimia ei ollut. Säikähdin tuota vuototilannetta aika tavalla, vaikka se saatiin lopulta hyvällä ammattitaidolla nopeasti hallintaan. Olin monta tuntia heräämössä seurannassa.

Sitten tuli sellainen juttu joka vaatii vähän pureksintaa edelleen: leikkauksen jälkeen leikannut lääkäri sanoi, että kohdun lihasseinämän kunto on niin huono siinä leikkaushaavan tienoilla, että hän ei suosittele minulle uutta raskautta enää koskaan. No, minä olen 44 ja meillä on nyt 2 ihanaa lasta, ja varmaankin lapsilukumme joka tapauksessa on nyt tässä, mutta meillä on olemassa vielä yksi blasto ja en ollut ihan poissulkenut sitä ajatusta, että sitä yrittäisi vielä reilun vuoden päästä istuttaa. Uusiin hoitoihin ei ole aikomusta kyllä lähteä ja epätodennäköistä olisi että tuo blasto edes tarttuisi, kun yleensä tuppaavat negaksi tai kemiallisiksi jäämään. Silti tuntuu karulta, etten voisi edes salaa mieleni sopukoissa pitää tätä etäistä mahdollisuutta. Olen loputtoman kiitollinen siitä mitä minulla on, tiedän että on suoranainen ihme että olemme tämän onnen perheeseemme saaneet ja sanoisin että todennäköisesti muutenkaan emme enää yrittäisi enempää lapsia, mutta tällainen ehdoton kielto tuli vähän puskista.

Tästä tuli nyt ihan täysin omanapainen, pitkä kirjoitus. Sohvalla imetyksen ohella kyllä puhelimesta seuraan teidän vaiheitanne ja elän niissä mukana, ja yritän jatkossa päästä jopa kommentoimaan, mutta vastasyntyneen kanssa elo on aika intensiivistä, varsinkin kun 2-vuotias vauhdikas ja ajoittain hyvin uhmakas pikkuneiti on mukana menossa.

Jos joku vauvaketjulainen lukee tätä: kunhan arki tästä (lähiviikkoina?) tasoittuu, tulen sinne puolelle mukaan kirjoittelemaan!

 

@Katti75 huh mikä kokemus! Mullakin ihan alkoi heikottaa kun luin mitä kaikkea ehti tapahtumaan! Onneksi kaikki päättyi hyvin eikä sitä katastrofia käynyt! Onnea vielä kerran pienestä

Ja ymmärrän tuon surun tuosta, ettei enää voi lisää lapsia edes haaveilla. Vaikka kuinka ajattelee että lapsiluku on täynnä, niin onhan se mukavaa kun voi olla joku ”takaportti”, että mitäs jos sittenkin. Ja jos se nyt on viety pois ihan siis täysin ymmärrettävää et tuntuu kurjalle.

 

@Katti75
Onneksi oot kunnossa ja äitinä ihanalle vauvalle. Odotellaan sua vauvapuolella myös.

 

Hui @Katti75 olipa tarina, mutta todellakin loppu hyvin kaikki hyvin
Varmaan tuo uuden raskauden yrityksen kielto siihen lisäksi tarjoaa tosiaan paljon pureskeltavaa synnytyksen jälkeisten hormonien ryydittämänä! Onnea ihan todella paljon pienestä ja siitä että olet täällä kirjoittamassa siitä!

 

Onnea @Katti75 Aika hurjan kuuloinen tuo sinun synnytystarinasi! Ihan varmasti harmittaa kun tulee tuollainen ehdoton kielto. Se on kuitenkin ihan eri kun jos itse päättää ettei enempää

Tuohon @Rusakkonen pohdintaan sektiosta täytyy sanoa sen vertaa, että mulle on taas tullut pelko jos lapsi olisikin perätilassa enkä pääsisi synnyttämään alakautta. Mulla esikoisen synnytys on elämän upein ja ehdottomasti paras kokemus, vaikkakin myös kivuliain ja ehdottomasti haluan synnyttää uudelleen Se ajatus alkoi ihan tosissaan n.viikko sitten pelottamaan, että mitä jos ei pääsekään enää synnyttämään. Olen tainnut pitää sitä vähän liian itsestään selvänä, että alateitse mennään piste. Vielä kun @Domi nkin vauva nyt majailee väärinpäin, tuli tuo oma pelkokin taas enemmän mieleen.. Onneksi sentään on noita spinning babies juttuja, joista voi olla hyötyä jos vauva onkin väärin perin..

Toivottavasti tuhruttelu loppuu pian @nyuu ja on ihan harmitonta.

Onnea @Jantzu hyvistä nt ultra kuulumisista

Täällä kaikki hyvin. Issias kivut kiusaa, mutta muuten ei ole mitään vaivoja. Ne kestän sillä niistä tiedän ettei ole haittaa kuin minulle ja vauvalla on kaikki hyvin Maha on kovin iso verrattuna aiempaan raskauteen. Nyt kukaan ei voi erehtyä kun minut näkee, viimeksi rv 20 ei näkynyt vielä mitään

Tänään siis 20+4 ja maanantaina vihdoin rakenneultra

 

@Katti75 Onnea vauvasta ja onneksi kaikki päättyi hyvin! Esikoinen oli täälläkin aikoinaan kovin innokas syömäri joten nojatuolista ei kovinkaan kauas päivän aikana ehtinyt. Yritin silloin kantoreppua mut ei tykännyt siitäkään minun kanssa, isänsä kyytiin taas rauhottu hyvin tyytyväisenä. Olisko maidon tuoksu häirinnyt liikaa.

@Jantzu hyvältä kuulosti nt-ultra! samanmoiset turvotukset täälläkin oli. Ja kirje tuli muutamassa päivässä postissa. Kaikki hyvin!

@Domi toivotaan et kääntyis pian. Eihän se perätilasynnytyskään mahdoton ole, vaikkei ihanteellinen. Oon ymmärtänyt et turhaan pelotellaan. Mut toi kääntämis yritys kuulostaa inhottavalta. Muutenkin paikat hellänä ja lapsikin jo iso.

Itse olen vahvasti samoilla linjoilla @BlackCat kanssa. Tahtoisin niin kokea synnytyksen uudestaan. Jäi muutama juttu hampaan koloon edellisellä kerralla et tahtoisin kokeilla uudestaan josko homma sujuis paremmin kun tietää mitä tulossa. Mutta ongelma on tällä kertaa kaksosraskaus joten esim erilaisia synnytysasentoja ei kuulemma helposti pääse kokeilemaan vaan ainoa vaihtoehto on se prkleen sänky. Ja se taas on vihonviimeenen paikka missä haluan olla. No josko sais sit siin edes k8ntallaan olla tms. Se puolimakaava asento on hirveä kun tuntuu ettei saa maata jalkojen alle.

Aika tuntuu matelevan ja odotan kovasti jo kunnon liikkeitä. Tuntuu et seuraavaan ultraan on miljoona vuotta. Maanantaina neuvola, toivottavasti jo kuunneltais sydänääniä. Mitenköhän nekin sit erottaa et kumpi siel jumputtaa. Välillä olen tuntevinani jotain tökkimistä ja muljahtelua. Harkkasupistuksiakin tulee jolloin kohtu tuntuu jo pitkällä navan yläpuolella perjantaina sokerirasitukseen yök

Millionnea ja mukulat 15+5

 

@Katti75 hui kuin hurja kokemus sinulla ollut, onneksi sinä ja pieni olette kuitenkin kunnossa, sinäkin toivottavasti toivut nopeasti ja hyvin leikkauksesta. Onnea vielä! <3

Mulla nyt törkeä omanapa, hetki sitten huomasin että pikkuhousunsuojaan oli tullut noin teelusikallinen täysin ihmeen ruskean väristä vuotoa, nyt sitä ei kylläkään tule, säikähdin kovin että enteileekö tää nyt huonoa. Tukka pystyssä oon että mitä tarkoittaa.

 

Soitin nyt neuvolaan kumminkin kun vaivasi tuo vuoto ja pääsen huomenna lähetteellä ultraan varmuudeksi. Oon kipeenä ja myös virtsasta löytynyt joku streptokokkibakteeri johka ehkä saan ab-kuurin. Onko kellään kokemusta tuosta? Täälä tukka pystyssä peläten että onko nyt joku kohtutulehdus ja sikiö kuollut... jännittää se huominenkin... se neuvolatäti kyllä lohdutti ettei tota bakteeria kannata murehtia että ois yleistä?

 

Voi kökkö @Aislinn83 ! Mepä täällä nyt ollaan tämmöset kiintiömurehtijat ja -vuotajat. Mut varmasti ihan harmitonta. <3 hyvä et sait ajan ultraan, mut varmasti on kaikki ok, jos on ollut vähäistä ja ruskeaa ja jos sulla ei niitä kipuja ole.

 

Kiitos kovasti @Katti75 synnytyskertomuksesta - olipa hurja kokemus loppua kohti, kun nait jopa niiden mittarien laskevan ja sitten silmissa sumeni... Ihanaa, etta kaikki meni lopulta hyvin, ja on ihana vauva sylissa!

Kiitos myos, kun kerroit erityisesti kahdesta sektiokokemuksistasi. En olekaan koskaan kuullut Pico-alipainelaitteesta; kuulostaa hienolta! Mahtaakohan taalla olla sellaisia. Ja tosiaan toisen lapsen ollessa kyseessa ensimmaisen synnyttya keisarinleikkauksella on tosiaan varmaan aina tuo arven kayttaytymisriski... Pitaa painaa mieleen. Ja varmaan tosiaan laakarin ehdoton raskautumiskielto tuntui hurjalta. Meillakin on niita alkioita pakkasessa, niin mielessa kay, etta ehtisiko siina viela toistakin ennen kuin alkiot heitetaan pakolla pois... Tosin, jos nyt tosiaan taman yhdenkin saisi elossa ja terveena syliin, niin onni olisi taydellinen! Meilla ei ehka olisi edes mitaan mahdollisuutta toiseen plussaan, eika ehka isanta edes valttamatta haluaisi toista lasta - taytyy nyt ensin nahda, miten menee yhden kullannupun kanssa; voi olla, etta ollaan jo yhden kanssa ihan helisemassa!

 

Mulla on kokemusta kiireellisestä sektiosta, vauva ei siis laskeutunut virheasennosta johtuen ja 30h käynnistys päättyi sektioon. Mä en kyllä todellakaan saanut mitään kipupumppua, osastolla jouduin oottaa pari tuntia edes yhtä morfiinikapselia kun hapan ja ylimielinen hoitsu priorisoi kaikki muut kun meillä ei ollut edes vauvaa mukana (vauva siis teholla)... Tosi paska maku jäi koko hommasta ja pahat traumat kun vielä voin niin huonosti että oksensin koko ajan ja mun verenpaine romahti täysin. Ei ollut mitään jälkitarkastuksia missään vaiheessa. Vieläkin kamala makkaralerpake punaisen arven päällä, koko alavatsa ihan kova, lihakset kiristää ja iso tunnoton aluekin on. Olisin sata kertaa mieluummin synnyttänyt alateitse jos se vain olisi ollut mahdollista. En halua pelotella mutta tällanen siis mun kokemus. Käynnistystä suosittelen välttämään viimeiseen asti, siinä 20-30% mahis että päättyy sektioon.

Kiitos @marrasmai - on kylla kamalaa, kun hoitohenkilokunta jattaa huomiotta!! Tuo kaynnistys nayttaa kylla olevan tietyssa mielin arvaamaton juttu myos.

 

Kiva kyllä lukea teidän pidemmällä olevien tuntemuksia ja kokemuksia aiemmista raskauksista ja synnytyksistä. Antaa paljon kallisarvoista tietoa.

Mä kävin sielä ultrassa, nopea vilkaisu vaan kun tunkivat mut pieneen tyhjään rakoon. Mutta siis verenvuotoa ei näkynyt missään ja sikiöllä kaikki hyvin, näkyi päätä ja jalkaa ja vastaa 10+4 mikä nyt meneillään. Huh mikä helpotus taas hetkeksi!

Nyt vaan odottelen sitä nt-ultraa 20.8.

 

@Katti75 Onnea vauvasta ja onneksi olette molemmat kunnossa. Kuulostaa hurjalta tuo vanha arpi.

@Domi Onko sun vauva missään vaiheessa susta ollut toisin päin? Mun vauva kävi perätilassa vielä rv34 lopulla, mutta on kyllä kääntyillyt koko ajan välillä toisin päin. Nyt on jo ollut rt eikä toivottavasti enää käänny.

Kävin neuvolassa. Kaikki silleen ihan ok, mutta vähän purskahdin itkuun kun niin kovasti pelottaa tämä loppuraskaus/synnytys. Oon nyt sinnitellyt ja pyysin th:lta, että voisin ehkä vielä käydä pari kertaa juttelemassa synnytyksestä esim. neuvolapsykologin tai jonkun kanssa. Teki lähetteen ja äitipolilta tuli lääkärin aika maanantaille. En oikein tiedä miksi se on lääkärin aika, myös mun sf-mittani oli vähän hintsu, että johtuisiko sitten kuitenkin siitä. On se sentään 2 kuukaudessa kasvanut 1,5 cm ollen nyt 36+0 28,5 cm. On se vähän alakäyrällä tosiaan vissiin. Alkoi pelottaa, että onko istukka ja kaikki ihan kunnossa. Vauvakin on välillä kovin kovin vaisu.

Oon nyt ollut runsaan viikon äitiyslomalla. Alan olla tosi poikki kun en saa nukuttua juurikaan. Varasin kirppispöydän alkamaan viikon päästä, varmaan sillä tilasin synnytyksen siihen.

36+1