~*~ alkionsiirroista plussanneet ~*~

Moikka kaikki ❤

Elossa ollaan, on vaan ollut niin paljon komplikaatioita ym. raskaudessa, koko aika synnärin päivystyksessä juoksemista jne. ja ongelmia & huolia & murheita perheessä, etten ole vaan yksinkertaisesti jaksanut käydä täällä, tai olla muutenkaan "mukana maailman menossa". Alan olemaan henkisesti ja fyysisesti niin loppu etten vaan ole jaksanut mitään. Supistuksistakin olen kärsinyt jo yli viikon, kohdunkaulaa oli 2 cm jäljellä ja kohdunsuu pehmeä jo viime viikon puolessa välissä. Joka aamu ja aamupäivä supistelee säännöllisesti muutaman tunnin, 5-10 min välein, loppupäivä ja illat epäsäännöllisesti. Ja supparit on siis välillä jo kipeitä, ei vaan mahan kiristystä kovaksi palloksi. Ollaan mietittykin että ehditäänkö suunniteltuun sektioon, mutta se on ylihuomenna, että eiköhän sinne asti mennä ;)

Anteeksi kaikille etten ole käynyt, en vaan ole pystynyt. Nyt väkisin "raahasin" itseni tänne.

Onnea uusille, ja jo vauvan saaneille :love:

38+6
 
Moikka kaikki ❤

Elossa ollaan, on vaan ollut niin paljon komplikaatioita ym. raskaudessa, koko aika synnärin päivystyksessä juoksemista jne. ja ongelmia & huolia & murheita perheessä, etten ole vaan yksinkertaisesti jaksanut käydä täällä, tai olla muutenkaan "mukana maailman menossa". Alan olemaan henkisesti ja fyysisesti niin loppu etten vaan ole jaksanut mitään. Supistuksistakin olen kärsinyt jo yli viikon, kohdunkaulaa oli 2 cm jäljellä ja kohdunsuu pehmeä jo viime viikon puolessa välissä. Joka aamu ja aamupäivä supistelee säännöllisesti muutaman tunnin, 5-10 min välein, loppupäivä ja illat epäsäännöllisesti. Ja supparit on siis välillä jo kipeitä, ei vaan mahan kiristystä kovaksi palloksi. Ollaan mietittykin että ehditäänkö suunniteltuun sektioon, mutta se on ylihuomenna, että eiköhän sinne asti mennä ;)

Anteeksi kaikille etten ole käynyt, en vaan ole pystynyt. Nyt väkisin "raahasin" itseni tänne.

Onnea uusille, ja jo vauvan saaneille :love:

38+6
Ihanaa @Ramiina kuulla Sinusta!!!!! Hyva, etta kaikki raskauden kanssa etenee. Voimia Sinulle kaikkeen meneilla olevaan, ja Onnea sektioon ylihuomenna!!!
 
Oi kiitos, @Äiti seiskanelonen! On tämä kyllä ihmeiden ihme, että meitsikin sai lopultakin oman nyyttinsä! Pitkä oli taival siitä, kun Sahristen sun muiden kanssa kirjoiteltiin. Mutta uskotaan, että kaikelle on aina oikea aikansa! <3

@Sukkis, mä taas olin aivan varma pojasta, ja kun rakenneultrassa kuulin, että melko varmasti on tyttö, olin ihan pihalla pitkän aikaa. Oikeestaan syntymään saakka. Oli jo nimi pojalle, ja kun esikoinen on poika, en oikein osannut ajatella edes tyttöä. Nyt toki, kun typykkä tässä on, se tuntuu juuri siltä oikealta, joka pitikin tulla!

@Ramiina, kovasti voimia ja tsemppiä!!
 
Ihana @Ramiina kuulla sun kuulumisia ja että kaikki on hyvin! Loppusuoralla menet ja olet selvinnyt näin pitkälle!! <3 <3 Paljon tsemppiä ja onnea vielä viimeisille metreille ja synnytykseen! :love:

Mä en vieläkään tunne liikkeitä.:unsure: Vaikka viikko sitten oli kaikki uä:ssä hyvin silti aina hiipii pelko että mitä jos..mun läheinen sai viime vkolla tietää että sikiöllä on down ja on ollut keskeytyksessä. Aivan kauheeta ja epäreilua.:cry: Ja samalla myös omat pelot kasvoi, me kun ei sitten mitään niptiä ostettu.(n)

Kerroin nyt töissäkin kun ajattelin ettei auta jännittää miten sopimukset menee, en nyt sille sitten itse mahda mitään. Esimies aikoo ottaa selvää miten tässä toimitaan, no ainakin hyvä se että ottaa selvää, katsotaan mikä on lopputulema..

Viikon päästä lähdetään Roomaan vähän tuulettumaan. :) Mulla ollu tän vkon kauheat sokerinhimot ja tullu syötyä tosi huonosti. Onneks sentään pari hölkkälenkkiä ja salitreeniä mahtunut kans tähän viikkoon.

@Domi pakkasitko laukkua jo valmiiksi? :love: Sinäkin jo näin pitkällä. Ei enää mene kauaa kun pieni on täällä. Muistan kun olikos se tänne vai jopa ivf-ketjuun kun tulit kirjoittamaan sun kuulumiset raskaaksi tulon jälkeen, se oli niin onnellista luettavaa. :)

Ihanaa sunnuntaita kaikille!!
 
@Aislinn83 Mä oon muutaman päivän pidemmällä ku sä eikä täälläkään liikkeitä tunnu :D juttelin neuvolalääkärinkin kans ja hänkin totes et kyllä se helposti menee sinne rv20 asti ennenkuin niitä liikkeitä alkaa tuntemaan. Yhden tai kaks liikettä olen sattanut (paino sanalla saattanut) tuntea kun makoilin illalla sängyllä ja kuuntelin rentoutusharjoitusta:D mut ymmärrän et stressittää, mäkin haluisin jo alkaa tuntee liikkeet!
 
@Ramiina oih, olet sittenkin vielä "yhdessä osassa", olin kyllä varma että vauva jo on syntynyt. Ikävää nuo komplikaatiot ja murheet (toki muutkin murheet elämässä) Mutta pääasia että mitään totaalisen kamalaa ja peruuttamatonta ei olo tapahtunut, kiitos kun jaksoit kuulumiset kertoa. Mutta siis että huomenna!!! :love: Siten hän on täällä!!! Tsemppiä! (y) Sektiota ei ilmeisesti aikastettu missään vaiheessa, vaikka sitä toivoit?

@Aislinn83 no viimein eilen sinne laukkuun jotain laittelin :) Kyllä tämä on ollut niin onnellista aikaa kun vaan.. tai siis niin ei toki aluksi voinut antaa onnelle valtaa.. vaan just se pelko mistä itsekkin puhuit.. tosiaan mullakin sit se selkeiden liikkeiden tuntuminen alkoi vähitellen luoda uskoa että ehkä sittenkin. Mutta muistan kyllä oikein hyvin tuon ajan kun just ehkä pariksi päiväksi ultra helpotti mutta sit taas paniikki.. tsemppiä teille @nyuu kanssa tuohon aikaan ja toivottavasti liikkeet pian alkaisi tuntumaan!!!

Täälläpä ei olossa juuri muutokisa.. aavistuksen jotain jomottelua alavatsalla, mutta en tiiä onko ne supistuksia :LOL: kun ei ne oo mitään selkeitä nyt alkaa ja nyt loppuu.. vähän sellanen hellä ehkä ollut pari päivää (akupunktion jälkeen) just ihan alaosa kohdusta.. mutta voi olla että kuvittelenkin. Eilen kävin 50 min ja jotain melkein 3,5km käppäilemässä tuolla lähi metsässä. Ei ollut ihan niin pitkään tarkotus, vähän virahti, kun siis siellä on ihan sellanen pururata, mutta en suinkaan sitä pitkin vaan siellä keskellä metsää polkuja pitkin :D niin vähän ehkä "eksyin", mutta se on turvallinen paikka eksyä, kun tiiät et oot sillä tietyllä alueella ja lopulta tuut siihen radalle. Vähän meinas käydä mielessä (siis oli tietty yksin) et entä jos nyt tuliskin jotain saakutin kovia supistuksia ja en kykenis liikkuu.. :rolleyes: No työnsin ne ajatukset pois ja luotin kroppaani et eihän se nyt yhen äkin sellasta! Ja ei tullut mitään lenkillä eikä sen jälkeenkään kummempaa.. Laukkuun tosiaan viimein eilen jotain laitoin. Itelle jotain vaatteita, lähinnä kotiutumiseen ja samoin vauvalle, liikaa, kun en osaa päättää mitä :LOL: Sit kirjan, liivisuojia.. shampoo, hoitoaine, hammastahnaa (harjaa en vielä kun on sähkö, niin pitää sit napata kun lähtö tulee, samoin dödön jos sit muistas) En tiiä mitä sitä muuta laittas, ehkä otan jotain neulonta juttuu sit mut kattoo mitä sit on meneillään. Kun oon vähän väkisin naulonut vaikka nää kädet onkin koko ajan puutuneet ja se on aika tuskaista välillä. Eilen sain muksun huoneeseen verhot, mutta pesin ne niin nyt sit pitäs silittää ja sais nekin paikoilleen :love:
En muista onko ollut täällä millon puhetta niistä vaavi-sängyistä? Siis mitä saa netistä vuokrattua.. kun luulen et olis aika kätevä ja ei se hinta kyllä miun mielestä mikään kauhee ole. Mutta toisaalta kun meillä jo 2 sänkyä on (toinen kapea tulee miun viereen sängyn viereen laita alhaalla yö käyttöön ja toinen on muksun "omassa" huoneessa) :ROFLMAO: JA Doomoo sitteri/säkkituoli missä voi nukkua.. niin ois kyllä varmaan liiottelua.. Tänään meen varmaan illalla uudestaan akupunktioon jos ei päivän aikaan mitään erikoista tapahdu.. ei mulla ees kyllä sinällään mikään kiire ole sen synnytyksen suhteen, onhan "viellä" melkein viikko laskettuunkin.. :cool:

39+1
 
  • Tykkää
Reactions: millionnea
Tein ovis testin tänään kp 22... Ja selkee punanen viiva, vieres on sit ylieilen ottettu, ja siin on haamujen haamu joka ei kameraan näy. Tiiän ettei oo virallinen raskaus testi, mut kuulemma yleensä enteilee hyvää vai (?) menkkohen pitäs alkaa viikonpäästä, tekiis kyl mieli tehä heti r testi mut huomiseen aamuun oottelen
 

Attachments

Käynnistin tietokoneen ekaa kertaa miljoonaan vuoteen ni nyt vois yrittää saada tännekin vähän paremminluettavaa tekstiä :')

@Domi jännittävää milloinkohan teillä se lähdön hetki koittaa! Muistanko oikein et te ette sukupuolta halunneet tietää? Onko mitään etiäistä kumpi sieltä mahdollisesti tulis? :)

ON: Täällä tosiaan rv18 käynnissä. Mä pääsin sinne terapiaan neuvolan kautta, mikä tosiaan tulee tarpeeseen. Mulla on ollut ne pelkotilat tosi vahvoina (ja kuulostaa muuten @Aislinn83 et sullakin on vähän turhan paljon stressiä vauvasta ja raskaudesta, että suosittelen sunkin ottamaan puheeksi, ehkä säkin saisit jutteluajan!) ja nyt sitten nää lahjasoluajatukset. Ehkä tästä pitäis enempi kirjoitella tonne lahjisryhmään mut oksennampa nää ajatukset nyt tänne, kun kuitenkin nää on pulpahdellut tässä raskausaikana esiin ja liittyy odotukseen.

Mä oon ihan sinut lahjasolun kanssa. Eikä mua harmita se että näillä alkuun saatiin meidän ihana pieni rakas vauva. Joka tuntuu niin omalta kuin voi ja en epäile sekuntiakaan ettenkö muka kiintyis pieneen. Ongelmat tulee vaan ulkopuolelta. Pitäis mennä jollekin itsensä kehittämisen kurssille tai jotain, että oppisi karaistumaan ja olemaan välittämättä mitä muut sanoo. Tosi paljon on artikkeleja, joissa käsitellään lahjasoluja. Mutta niissäkin ihan aina, yhtä poikkeusta lukuunottamatta, nostetaan esiin kuinka ongelmallista lahjasolujen käyttö on, mitä ne lapsen psyykkelle aiheuttaa, miten on kyseenalaista käyttää muita kuin omia soluja ja kuinka lapsen saaminen ei ole ihmisoikeus ja lapsenteosta on tehty puhtaasti tiedettä ja bisnestä. Kyllä nää vaan sattuu. Ja tuntuu että näiden ajatusten kanssa on ihan yksin, ja sitten kun lisää päälle vielä sen että muutenkin raskauden jatkuminen (tai jatkumattomuus) pelottaa, niin käy tosi raskaaksi. Miehen mielestä ei pitäis miettiä ja vatvoa ja murehtia ja hänen neuvonsa on vaan että "kaikenlaisia ääliöitä löytyy aina joten anna olla" tai "ne ei nyt muuenkaan tiedä mistään niin älä lue niitä". Ystävät ei oikein tajua, mutta eipä heillä lahjoista kokemusta olekaan, saati sitten välttämättä edes raskaudesta/lapsen yrittämisestä. Vanhemmilleni en juuri oo puhunut, mutta ne nyt suhtautuu lahjasoluihin vähän hassusti, siis ihan positiivisesti kyllä, mut eivät vaan ymmärrä mikä siinä on niin big deal että sitä nyt tartteis sille lapsellekaan välttämättä kertoa.

Itselle tulee se olo et oma lapsi on eri viivalla muiden kanssa. Muiden raskaudet on tärkeämpiä ja muiden vauvat on parempia. Uskonnollisesta näkökulmasta meidän vauva on tosi syntinen ja ei ole "rakkauden hedelmä", koska mieheni ei rakasta sitä ihmistä jonka munasoluun hänen siittiönsä on tyrkätty. Kirkko ei hyväksy lahjasolujen käyttöä virallisessa linjauksessa. Ääriliikkeisiin en edes menekään, ja ne taitaa kyllä vastustaa hyvässä lykyssä omasoluhoitojakin.

Sitten jos mennään maallikoiden mielipiteisiin niin sieltäkin löytyy vaikka minkälaista änkyrää, ja suurimman osan mielipide tuntuu olevan se, että a)lapsia ei tartte väkisin tehdä, että lahjasolut voidaan unohtaa ja iskeä laittomiksi tai b)luovuttaja on se oikea äiti. Tuo oikea äiti-asia nyt on ehkä vähän menneen talven lumia, se ei mua vaivaa enää niin mitä jokunen aika sitten, mutta onhan se nyt väsyttävää, kun joudun mun äidin asemasta taistelemaan parhaimmillaan lopun ikääni, kun muut saa ihan rauhassa olla 100% äitejä lapsilleen.

Lapsettomuusryhmissäkin on vähän asennetta että lahjasolulapset/-raskaudet ei nyt oo ihan sama asia kuin "oma" lapsi. Oon nyt muutamankin kerran käynyt keskustelua siitä lapsettomuusryhmissä, että onko lahjasolulapsi oma vai ei, ja tuntunut että ne keskustelut on päättynyt siihen että on ite jäänyt alakynteen, kun omasoluyrittäjät tulleet kertomaan mulle kuinka siinä on vissi ero onko lapsi oma vai jonkun toisen. Raskaana voi olla saamatta silti omaa lasta.

Mä oon itekin aika väsynyt tähän oman pääni toimintaan. Kaikki on nyt hyvin. Meillä on ihana reipas pieni poika masussa kasvamassa just niinkuin pitääkin. Mulla on ihana ja rakas mies joka rakastaa meidän vauvaa ja mua ja meillä menee hyvin. Mut sitten mun pitää antaa muiden pahoittaa mun mieli, ja sitten kun muut ei mun mieltä pahoita menen lukemaan lahjasoluartikkeleja netistä ja itken peitonalla kuinka pahalle tuntuu kun meidän ainoaa tapaa saada lapsi pidetään vääränä ja eettisesti arveluttavana. Ja tää pelko mitä vauvalle käy ja jos kaikki ei ookaan hyvin on myös ihan typerää. Joka päivä on päivä eteenpäin, ja neuvolalääkärilläkin saatiin hyviä uutisia; kohdunsuu tiukasti kiinni, vauva kasvaa, voin hyvin, ja niistä pienistä protskujen nousemisista ei tarvitse tässä vaiheessa välittää. Silti. Nyt oon alkanut näkemään painajaisiakin että meille soitetaan kromosomipoikkeavuudesta tms.

Että tällaista tänne. Oikeasti siis menee tosi hyvin. Henkisesti on vaan rankkaa. Meillä töissä ne YT:t vaan jatkuu ja ehkä salaa jollain tasolla toivon että saisin kenkää että voisin sit vaan nollata kotona ja ehkä kasata itsestäni jonkinlaisen ihmisen :')

Jaaa jos jaksoitte lukea loppuun niin annan virtuaalimitalin teille kaikille! <3

Nyuu ja rv18
 
Käynnistin tietokoneen ekaa kertaa miljoonaan vuoteen ni nyt vois yrittää saada tännekin vähän paremminluettavaa tekstiä :')

@Domi jännittävää milloinkohan teillä se lähdön hetki koittaa! Muistanko oikein et te ette sukupuolta halunneet tietää? Onko mitään etiäistä kumpi sieltä mahdollisesti tulis? :)

ON: Täällä tosiaan rv18 käynnissä. Mä pääsin sinne terapiaan neuvolan kautta, mikä tosiaan tulee tarpeeseen. Mulla on ollut ne pelkotilat tosi vahvoina (ja kuulostaa muuten @Aislinn83 et sullakin on vähän turhan paljon stressiä vauvasta ja raskaudesta, että suosittelen sunkin ottamaan puheeksi, ehkä säkin saisit jutteluajan!) ja nyt sitten nää lahjasoluajatukset. Ehkä tästä pitäis enempi kirjoitella tonne lahjisryhmään mut oksennampa nää ajatukset nyt tänne, kun kuitenkin nää on pulpahdellut tässä raskausaikana esiin ja liittyy odotukseen.

Mä oon ihan sinut lahjasolun kanssa. Eikä mua harmita se että näillä alkuun saatiin meidän ihana pieni rakas vauva. Joka tuntuu niin omalta kuin voi ja en epäile sekuntiakaan ettenkö muka kiintyis pieneen. Ongelmat tulee vaan ulkopuolelta. Pitäis mennä jollekin itsensä kehittämisen kurssille tai jotain, että oppisi karaistumaan ja olemaan välittämättä mitä muut sanoo. Tosi paljon on artikkeleja, joissa käsitellään lahjasoluja. Mutta niissäkin ihan aina, yhtä poikkeusta lukuunottamatta, nostetaan esiin kuinka ongelmallista lahjasolujen käyttö on, mitä ne lapsen psyykkelle aiheuttaa, miten on kyseenalaista käyttää muita kuin omia soluja ja kuinka lapsen saaminen ei ole ihmisoikeus ja lapsenteosta on tehty puhtaasti tiedettä ja bisnestä. Kyllä nää vaan sattuu. Ja tuntuu että näiden ajatusten kanssa on ihan yksin, ja sitten kun lisää päälle vielä sen että muutenkin raskauden jatkuminen (tai jatkumattomuus) pelottaa, niin käy tosi raskaaksi. Miehen mielestä ei pitäis miettiä ja vatvoa ja murehtia ja hänen neuvonsa on vaan että "kaikenlaisia ääliöitä löytyy aina joten anna olla" tai "ne ei nyt muuenkaan tiedä mistään niin älä lue niitä". Ystävät ei oikein tajua, mutta eipä heillä lahjoista kokemusta olekaan, saati sitten välttämättä edes raskaudesta/lapsen yrittämisestä. Vanhemmilleni en juuri oo puhunut, mutta ne nyt suhtautuu lahjasoluihin vähän hassusti, siis ihan positiivisesti kyllä, mut eivät vaan ymmärrä mikä siinä on niin big deal että sitä nyt tartteis sille lapsellekaan välttämättä kertoa.

Itselle tulee se olo et oma lapsi on eri viivalla muiden kanssa. Muiden raskaudet on tärkeämpiä ja muiden vauvat on parempia. Uskonnollisesta näkökulmasta meidän vauva on tosi syntinen ja ei ole "rakkauden hedelmä", koska mieheni ei rakasta sitä ihmistä jonka munasoluun hänen siittiönsä on tyrkätty. Kirkko ei hyväksy lahjasolujen käyttöä virallisessa linjauksessa. Ääriliikkeisiin en edes menekään, ja ne taitaa kyllä vastustaa hyvässä lykyssä omasoluhoitojakin.

Sitten jos mennään maallikoiden mielipiteisiin niin sieltäkin löytyy vaikka minkälaista änkyrää, ja suurimman osan mielipide tuntuu olevan se, että a)lapsia ei tartte väkisin tehdä, että lahjasolut voidaan unohtaa ja iskeä laittomiksi tai b)luovuttaja on se oikea äiti. Tuo oikea äiti-asia nyt on ehkä vähän menneen talven lumia, se ei mua vaivaa enää niin mitä jokunen aika sitten, mutta onhan se nyt väsyttävää, kun joudun mun äidin asemasta taistelemaan parhaimmillaan lopun ikääni, kun muut saa ihan rauhassa olla 100% äitejä lapsilleen.

Lapsettomuusryhmissäkin on vähän asennetta että lahjasolulapset/-raskaudet ei nyt oo ihan sama asia kuin "oma" lapsi. Oon nyt muutamankin kerran käynyt keskustelua siitä lapsettomuusryhmissä, että onko lahjasolulapsi oma vai ei, ja tuntunut että ne keskustelut on päättynyt siihen että on ite jäänyt alakynteen, kun omasoluyrittäjät tulleet kertomaan mulle kuinka siinä on vissi ero onko lapsi oma vai jonkun toisen. Raskaana voi olla saamatta silti omaa lasta.

Mä oon itekin aika väsynyt tähän oman pääni toimintaan. Kaikki on nyt hyvin. Meillä on ihana reipas pieni poika masussa kasvamassa just niinkuin pitääkin. Mulla on ihana ja rakas mies joka rakastaa meidän vauvaa ja mua ja meillä menee hyvin. Mut sitten mun pitää antaa muiden pahoittaa mun mieli, ja sitten kun muut ei mun mieltä pahoita menen lukemaan lahjasoluartikkeleja netistä ja itken peitonalla kuinka pahalle tuntuu kun meidän ainoaa tapaa saada lapsi pidetään vääränä ja eettisesti arveluttavana. Ja tää pelko mitä vauvalle käy ja jos kaikki ei ookaan hyvin on myös ihan typerää. Joka päivä on päivä eteenpäin, ja neuvolalääkärilläkin saatiin hyviä uutisia; kohdunsuu tiukasti kiinni, vauva kasvaa, voin hyvin, ja niistä pienistä protskujen nousemisista ei tarvitse tässä vaiheessa välittää. Silti. Nyt oon alkanut näkemään painajaisiakin että meille soitetaan kromosomipoikkeavuudesta tms.

Että tällaista tänne. Oikeasti siis menee tosi hyvin. Henkisesti on vaan rankkaa. Meillä töissä ne YT:t vaan jatkuu ja ehkä salaa jollain tasolla toivon että saisin kenkää että voisin sit vaan nollata kotona ja ehkä kasata itsestäni jonkinlaisen ihmisen :')

Jaaa jos jaksoitte lukea loppuun niin annan virtuaalimitalin teille kaikille! <3

Nyuu ja rv18
@nyuu, lahetan Sinulle ison halin. :) Yhta kohtaa kommentoin. Menin oikein katsomaan, etta mita nyt sitten se Suomen evankelis-luterilainen kirkko on sitten taas sanonut lahjasoluista, kun mielestani joskus luin enka nahnyt mitaan kovin negatiivista. Tassa (https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Hedelmöityshoidot) sanottiin, etta “Siinä tapauksessa, jos käytetään luovutettuja sukusoluja, molempien puolisoiden tulee sitoutua lapsen vanhemmiksi ja vanhempien on tärkeä kertoa lapselle hänen alkuperästään.” Tuokin on tietysti mielipide eika mikaan Raamatusta suoraan tuleva asia, vaikka itse uskonkin, etta ainakin meidan perheen yhteydessa tuo on varmaan ihan sopiva lahestymistapa sitten, kun lapsi on tarpeeksi vanha ja tuollaisista asioista yhtaan kiinnostunut. Varmaankin mielipiteita kylla kaikenlaisia siis kirkon jasenten keskuudesta loytyy, mutta taytyy muistaa, etta kirkkohan on ihan ihmisista tehty. (Katolinen kirkko kylla varmaankin vastustaa sukusolujen luovuttamista, mutta siellahan nyt vastustetaan monia asioita muutenkin, eivatka silti kaikki katolisetkaan ajattele kaikista asioista samalla tavalla. Ja kun kerran ihmisiahan tassa kaikki ollaan. Ei Jeesus ainakaan varmana vastusta luovutettuja soluja. :) ) Kylla mina ainakin uskon, etta Jumala on meidan lapsiemme tarkoittanut syntyvan, ei Han muuten niiden olisi antanut hedelmoittya ja kehittya. Uskon, etta talla minunkin kohdussani kehittyvalla on ihan erityinen siunaus, hanenlaisensa geeniyhdistelma ei olisi kylla muuten mitenkaan voinut syntya ja varmaan on tarpeellinen juuri siihen tehtavaan, mika hanella on. Sama tietty myos teidan lapsella.

Joskus tietty taytyy vahan miettia, mita sanoo, kun esim. eilen mun toisen tyopaikan pomo sanoi jotain, etta varmaan sun poikasi sitten on sellainen ja tallainen (siis positiivisia ominaisuuksia), kun on sinun poikasi. Mietin sekunnin murto-osan, etta mitahan tuohon sanoisi, etta kun oli kyse ominaisuuksista, joita ei ehka epigeneettisesti voi peria. Tama pomo/tyopaikka ei tieda lahjasoluista. Mutta sitten paatin, etta niin just on, niin varmaan se periikin nuo ominaisuudet. :) Ja voi siis tulla aviomieheltakin kaytannossa. :)

NIPT ei siis muuten ole se ainoa autuudeksitekija, meillahan ei koko NIPT onnistunut painoindeksini takia. Mutta niskaturvotusultrassa tulee niita lukuja, taytyy luottaa sitten niihin, jos ovat hyvin. En muista, joko teilla oli NT-ultra?

Janna juttu kylla on, etta olen kyllä siihen tyytyvainen, etta geneettisesti lapsi on puoliksi suomalainen (siis tamahan nyt on sellaista hakuammuntaa, omatkin geenit voivat olla tietty mita vaan ja samoin luovuttajan, mutta varmaan ymmarratte; luovuttaja nyt kuitenkin siis oli suomalainen, ja jopa siis vaalea; itse olen hyvin vaaleaihoinen mutta ruskeatukkainen). Mies oli pienena blondi kiharapaa (mieheni on englantilainen mutta varmaan joidenkin viikinkien jalkelainen, kun on ihan skandinaavin nakoinen; miehen veljen poika on ihan suomalaisen pikkupojan nakoinen) joten odottelen vauvan olevan varmaan sellainen mini-mieheni. :)

26+1
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: millionnea
@Ramiina, ilahduin viestistäsi, vaikka tietysti kurja kuulla, että on ollut paljn ylimääräistä huolta. Siunausta sinulle ja perheellesi ja onnea huomiseen syntymään <3

@Domi kanssa poksahtaa kohta, jännää :)

Minulla oli veljen pojat yökylässä ja otin molempina päivinä päikkärit. On se vaan noiden "pienten" kanssa vaan erilaista kuin omien teinien ja aikuisten :) Ajatukset vaihtelee onnellisuudesta epäilykseen, että mitä hemmettiä olen mennyt tekemään! Tulla nyt vauvan äidiksi 46-vuotiaana, kun lapset jo isoja ja elämä helppoa. No, tällaisilla ajatuksilla. On samalla todella ruusuisia ajatuksia vauvasta ja arjesta, ihana pitää tauko työelämään.
 
@nyuu en tiedä kuinka uskonnollinen olet ja minun puolesta jokainen saa uskoa jumaliin ja ykssarvisiin ja keijuihin tai mihin lie, itse kun en mitään uskontokuntaa edusta niin näen ain niin punasta kun 'kirkolta' tai miltä milloinkin tulee ohjetta ja neuvoa miten meidän tulisi elää. Niin paljon mielipahaa ja riitaa saadaan aikaan uskonnon varjolla. Mulla on hyvä ystävä joka teki lapsen yksin, plus hän on lesbo ja kaiken lisäks seurakunnassa töissä. Ja jotenkin aivan käsittämätöntä et viel tänä päivänä hän ja muut ei heterot joutuvat piilottelemaan omaan suuntaustaan työpaikallaan! Kuinka kukaan haluaa kuulua tuollaisen instituuttiin joka ei hyväksyä ihmistä sellaisena kuin on. Hedelmöityshoidot on mielestäni samalla viivalla kuin mikä tahansa leikkaus, syöpähoito, elinsiirto tms. Jos joku jumala täs maailmas on niin jos hän hyväksyy elinsiirron niin miksei myös hedelmöityshoitoa lahjasoluilla tai omilla. Ja jos lastaan rakastaa ja elämänsä hyvin elää niin kumma jumala jos ei taivaaseen päästä.
Mun neuvo on sulle ihan sama kuin miehesikin. Sä olet sen lapsen äiti. Sä oot sen halunnut, kantanut ja rakastat. Ei kukaan muu. Olisko sun mahdollista jutella j8nkun luovuttajan kanssa. Et mikä heidän ajatuksensa on tästä ns äitiydestään. Mulla on kaveri joka on luovuttanut munasolujaan ja sit itse myöhemmin saanut hoidoilla omat lapsensa. Eikä hän pidä itseään kuin noiden kahden pojan äitinä. Älä lue enää niitä artikkeleita ja keskustelupalstoja joissa sun oikeutta sun lapseen kyseenalaistetaan.

Anteeksi jos tuli hiukan tiukkaa tekstiä. Ei ole ketään tarkoitus loukata. Tuli vain niin paha mieli nyuun puolesta kun tietää millaisen tien kulkenut ja toivon et löytäis sen raskauden onnen joka uslle kuuluu :love:

Mä lähden uimahallin kautta isoon cityyn kaupoille ja äippäpolille kattelemaan noit mukuloit :)

Millionnea ja pikkukakkoset rv22+3
 
@nyuu joo ei haluttu kysyä sukupuolta. Ja ei kyllä oikeen oo kunnolla ollut missään vaiheessa sellasta tunnetta sukupuolesta.. Jossain välin tavallaan vähän pojan puolella ehkä, mutta tiedän siihen vaikuttaneen sen kun niin paljon saanut sitä "poikamaha" kommenttia ja linnea negra menee navan yli, mikä kans on olevinaan "poikajuttu". Niin siis vaikka en itse noihin uskokkaan, niin luulen että ne sen verran siihen vaikuttanut. Mutta sit jossain välin huomasin että ajatuksissani pari kertaa "tytöttelin" häntä :D joten sillon kai oli sit tyttö fiilis. Mieshän sanoi pitkään että tyttö se on. Mutta hänkin joku aika sit sanoi et ei ookkaan enää varma. Joten ihan on 50/50 tunteet niinkun faktatkin :LOL:
Ikävä kun sulla on noita ajatuksia mieltä painamassa. En lähde sen enempää aiheesta jauhamaan, mielestäni @millionnea asian aikaslailla hyvin sanoiksi toi.. yhtenä mm. just se et eikös tyyliin kaikki lääketiede sit ole "jumalan tahdon vastustamista".. no joo en tosiaan itsekkään mikään uskovainen ole, vaikka kirkkoon kuulunkin (en oikein tiedä miksi en ole eronnut). Ja ymmärrän tavallaan tuon kun miehesi kommentointi, voi olla hmm.. ärsyttävä :D Meillä käy hyvin useassa asiassa niin.. siis minä mietin ja pähkäilen ja vatvon ja sit se van heittää jonkun raivostuttavan yksinkertaisen ja jyrkänkin mielipiteen, joka usein on minunkin miestä "järkevä".. mutta kun en vaan pysty ajattelemaan niin suoraviivaisesti ja laittamaan aivojen vatvontaa pauselle!!! Mutta miehesi on oikeassa! :D Sori!!!

39+2
 
@hillan_kukka onnittelut pikkuisesta!
@Ramiina hienoa oli kuulla sinustakin ja kohta saa sinuakin onnitella
Nopeasti vaan kommentoin. Pitää taas ajan kanssa lukea ja kommentoida.
ON: tänään oli lrineuvola. Ultrattiin ja kaikki hyvin. Ahtaat oltavat kuulemma. Istukka edessä ja näytti aika isolta. Saan rv 30 lähetteen lapsiveden määrän tsekkaukseen. Viimeksi käynnistettiin rv 37+6 niukan lapsiveden määrän vuoksi. Nyt alkoi kauhea jännitys et syntyykö meille tällä kertaa pikkukeskonen... voi ku osais olla stressaamatta asiasta. Viikon päästä rakenneultra.

Rv 20+0
 
  • Tykkää
Reactions: Domi
Voi @nyuu :unsure: Tuli niin surku sun puolesta tota sun tekstiä lukiessa. On varmasti kovin tavallista että näitä hengellis-eettis-moraalisia pohdintoja joutuu läpi käymään hoidoissa ja varsinkin lahjasoluhoidoissa. Niin varmasti joutuu ylipäätään jokainen, joka toimii jostain syystä jotenkin valtavirrasta poikkeavalla tavalla ja joutuuhan sitä ainakin mielessään ikäänkuin itselleen perustelemaan. V 98 kun aloitin kasvissyönnin niin jouduin kyllä ihan jatkuvasti perustelemaan asiaa ulkopuolisille, nythän se ei ole mikään juttu enää. Sehän on toisaalta vain hyvä asia että asiaa miettii ja mielessään prosessoi, kunhan ei vaan itselle tulis liian raskaaksi.

Teidän lapsi ei todellakaan ole mitenkään syntinen, ei kirkon, ei Jumalan eikä yhtään kenenkään mielestä. Lapsi ja uusi elämä on aina puhdas ja viaton, erityisesti kristilliseltä katsontakannalta.

Myös tuo Rusakkoisen ote kirkon ajatuksista ei ollut mielestäni mitenkään lahjasoluja vastaan.

Teidän lapsi se nyt varsinkin on rakkauden hedelmä, te kaksi olette yhdessä niin paljon tätä lasta halunneet ja yritykseen ja hoitoihin ja toisiinne sitoutuneet että ei kai enempää voisikaan. Mikä voisi olla lapselle parempi lähtökohta kun lasta kovasti haluavat ja toisiinsa ja lapseen sitoutuneet vanhemmat. Sitäpaitsi tämä teidän rakkautenne hedelmä on sinun miehesi siittiön hedelmöittämä ja sinun kohdussasi kasvaa.

Onko joku kertap*nosta hedelmöittynyt sitten jotenkin enemmän rakkauden hedelmä? Rakkauden hedelmä on lapsi joka saa alkunsa kahden ihmisen rakkaudesta. Juuri niin kuin teidän lapsi. Joka tapauksessa jokainen vauva on yhtä arvokas kuin kaikki muutkin vauvat maailmassa. Jokainen tietysti omille vanhemmilleen kaikkein arvokkain.

Ihmiset on ihmisiä ja toiset ymmärtävät elämää luonnostaan, monien täytyy elämän kautta oppia ymmärtämään elämää. On niin helppo tuomita ja arvostella toisten valintoja silloin kun itse ei ole samassa tilanteessa vaan on vain tallaillut sitä tasaista tietä. On helppoa sanoa että homot eivät saa adoptoida jos ei itse ole vauvakuumeinen homo. On helppoa sanoa ettei yksinäiset naiset saa tehdä lapsia jos itse on heterosuhteessa elävä lapsiperheen äiti. On myös äärimmäisen helppo sanoa että kyllä lapset on tehtävä nuorena, jos ei itse ole juuri unelmiensa miehen nainut nelikymppinen vauvakuumeessa. Kuitenkin, elämä ei aina tai useinkaan mene niinkuin elokuvissa ja silloin on tehtävä ratkaisuja, mahd sellaisiakin, jotka eivät näiden elämän tasaisten tallaajien, mieleen sovi.

Lahjasolujen käyttö ei ole väärin laissakaan, kuten itse sanoitkin. Eikös tämä ole jo aika selvä viesti (niille pöllömmillekin) siitä, että asia on ihan ok. Nykyaikana niin kovasti vaan kauhistellaan kaikkea, kuinka traumoja syntyy vähän joka asiasta. Ennen vanhaanhan käsittääkseni saattoi olla että lapseton nainen sai esim sisarensa lapsen kasvatettavakseen, eikä tätä varmasti nähty mitenkään kauheana ja ihan kelpo ihmisiä lapsista kasvoi. Mummoni veli siirtyi omasta perheestä pikkupoikana kylän vanhemmalle lapsettomalle parille kun viihtyi siellä hyvin eikä niinkään oman monilapsisen perheen hälinässä. En tiedä tuliko traumoja mutta ihan normaalisti menestyneeksi aikuiseksi kasvoi.

En ole lahjasolukeskusteluja juuri seurannut mutta mieleeni on tullut, että kohdistuuko tämä ankarampi pohdinta enemmän juurikin lahjamunasoluihin kuin -siittiöihin. En tiedä mutta sopisi hyvin kuvaan taas kerran että lisääntymisasioissa aina ”naisten asioista” nousee meteli.

Miehesi sanat ovat mielestäni ihan osuvat ettei ”ne tiedä mistään mitään” - ei ne tiedäkään! Toivottavasti pohdiskelet asiaa aikasi ja sitten pääset asian kanssa sinuiksi. Teidän vauva on ihan maailman arvokkain vauva, niin kuin kaikki muutkin. Jos joku muuta vihjaa, on väärässä. Älä anna niille valtaa, haluavat vaan itseään pönkittää tai ovat muuten vaan vähän kapealla ajatusmaailmalla varustettuja.

Kannattaa ehkä kyllä itseään suojella eikä kauheasti selailla netissä niitä juttuja, rajoittaa vaikka vaan johonkin tiettyyn päivään jos tuntuu ettei voi pysyä erossa sieltä.

Mä oon jotenkin aina vähän ajatellut (vaikka ei kyllä ole lahjasoluhoidot) että nää meijän raskausasiat on vähän tällaisia hyvällä tavalla spesiaaleja. Mun mielestä teidän vauva on Spesiaalivauva ja pitkää nenää vaan niille pöllöille jotka ei tiedä mistään mitään!

Tsemppiä ja voimia!
 
Viimeksi muokattu:
Minulla on oksettava olo jo helpottanut. Jätteiden kanssa on ongelmia ja kahvia voin juoda vain yhden kupin päivässä. Toivottavasti te nyt onnistutte! Itselle oli rajapyykkejä ne aikaisemmat keskenmenopäivien ylittämiset. Nyt on jo luottavainen olo.

Tänään intralipid-tiputus ja ylimääräinmen ultra. Onkohan sintti jo ihmisen näköinen? Ajattelin vielä yhden tiputuksen varata, kun sitä suositellaan 12 viikolle.

Voi, @Ramiina lla on jo prinsessa mailmassa <3

Kirsi ja pikkupeikko 8+5
 
Mäkin oon @nyuu ta jonku verran tylyttäny tästä, että miks pitää tahallaan lukea niitä juttuja, ku ei siitä tuu ku surulliseks. :D Mut ymmärrän kyllä, että ylipäätään raskaus ja vanhemmaksi tuleminen on niin isoja myllerryksiä, niin saa miettimään kaikennäköstä.
Tsemppiä ja hyvä tosiaan ku pääset juttelee! :)

Ai onko tänään @Ramiina suunniteltu sektio? Onnea matkaan siinä tapauksessa! :)
 
Tilanne meni toissa niin mahdottomaksi, ettei raskauden jatkumisen kannalta uskaltanut leikkia terveydella enaa - kun ei oikein enaa ehtinyt edes nukkumaan ollenkaan, ja olen siis tehnyt toita aamuneljasta ainakin iltakymmeneen ja toisinaan pikkutunneille. Ja kuutena paivana viikossa, siis tuohon samaan tyopaikkaan. Sairaalassa tehdessani sokerirasitusta avauduin sairaanhoitajalle ja siella kauhistuttiin tata eilen - haettiin johtava katilo (matron), joka keskusteli kanssani ja maarasi hakemaan sairaslomaa, koska mina itse ja vauva olimme vaarassa tuollaisen tyoskentelyn ja jatkuvan superpaineen takia. Nyt siis sairaslomalla ainakin kaksi viikkoa. Jos jopa nyt voisi ihan nukkua normaalit younet joskus...

Kasittamatonta, ettei tyonantaja kuunnellut lainkaan hatahuutojani. Varmaan yrittivat ja yrittavat savustaa minua pois, etteivat joutuisi maksamaan aitiyslomaa.

26+3
 
@nyuu moni jo vastannutkin sun kirjoitukseen ja olen samaa mieltä heidän kanssaan, en toista samoja asioita mitä fiksummat kirjoitti. Halaus täältä sulle ja vauvalle, ois aika että saisit nauttia tästä ajasta. :love: Toivon että et anna kenenkään ulkopuolisen määrittää tätä ihmettä joka sulla kasvaa masussa.

Ja olen samaa mieltä mitä laitoit siitä että ehkä itselläkin liikaa pelkoja tästä raskaudesta. Enkä oikein löydä ulospääsyä..:unsure: soitin tänään neuvolaan kysyäkseni pissatestistä kun mulla löyty silloin se gbs ( näyte nyt puhdas) ja oisin halunnu kysyä samalla saisko tulla kuunteleen sydänääniä, en vaan saanu sanottua sitä suusta ulos. o_O

@Karhurouvanen miten sun raskaus etenee? Mitenkä voit? :love:

@Rusakkonen herranenaika mitä työpäiviä olet tehnyt!! Apua! Siis aina vaan säikähdän vaikka olet tuosta kirjoittanut kyllä aiemminkin. Ja töissä ei sitten sua kuunneltu? Todella todella törkeätä!:mad: Onneksi olet nyt saikulla ja saat todellakin levätä!
 
  • Tykkää
Reactions: Rusakkonen

Yhteistyössä