Alkuraskaus ja Pahoinvointi

Loppuuko tää pahoinvointi kuin seinään, jos on loppuakseen? On aika epätoivoinen olo tällä hetkellä. Kertaakaa en ole vielä oksentanut. Ei ole ollut kaukana kuitenkaan. Pelkään muutenkin oksentamista niin oikein pidättelen sitä. Etoo päivästä toiseen. On välillä niin huono olo. Mistään ei tule mitään. Mitään ei jaksa tehdä. Tulee suurimmaksi osaksi maattua koko päivä sängyssä. Kotityöt tekemättä. Tuntuu jopa oman kodin kaikki hajut oudolle ja pahalle. Koti tuntuu jopa vieraalle. Ei haluu mennä edes ihmisten ilmoille, kun olo kokoajan kamala. Masentaa tää krapulainen olo 24/7. Joskus vaan miettii onko ite niin heikko, ettei kestä ja muut kestää tälläset olot Vertaistukea ? :cry:
 
  • Tykkää
Reactions: Unicorn
Sama täällä. Oon jo huutanut miehelle, että en tee tätä enää ikinä uudestaan. (Vuosien lapsettomuus takana...)
Ei hellitä pienintä vähää edes öisin. Hermot/voimat aika finaalissa, kun tää estää nukkumisenkin. :(o_O

Tsemppiä kovasti!
 
Onneksi siis en ole ainut. :LOL: Kyllä tää välillä on suoraan sanottuna ihan perseestä. Lapsi on todella toivottu, mut en ehkä olis uskonut, että alkuraskaus voi olla näin kamalaa. Toki lukenut kaikkea raskaudesta mitä voi tuoda tullessaan. Ja ollut sillain, että " no kyllähän ton nyt kestää, että ei se varmaan niin kamalaa ole. " Juu perun sanani. Tää on vaan hirveetä, että joka päivä pahaolo ja etoo. Ja tämä raskauspahoinvointi ei edes ole tällä hetkellä pahimmasta päästä mistä ihmiset kärsivät. Että sinänsä saa olla onnellinen. Kyllä sitä vaan miettii useasti ketkä oksentavat vaikka sen koko raskauden, että miten ne selviää ja pää pysyy kasassa. Kun tää on jo itelleen hirveetä. Odotellen sitä kuuluisaa päivää, kun pahoinvointi onkin joku aamu kaikonnut tiehensä ja pääsisi nauttimaan raskaudesta. Ei tunne olevansa onnensa kukkuloilla edes tämän etovan olon takia. Joskus vaan miettii, että mitäköhän tuli tehtyä. Mutta onneksi tää ei oo ikuista. :LOL:
 
  • Tykkää
Reactions: Unicorn
Mulla oli/on hyperemeesi. Ei loppunut, ennenkuin vaadin päästä ensiavussa tiputukseen. Oli viikkoa 19 muistaakseni. Painoa oli tippunut 10 kiloa, ja oli jopa kuukausi kun en ollut syönyt mitään kiinteää. Ja nestemäiset samantien oksentamalla. Neuvola ei neuvonut, tai auttanut mitenkään. Lässyttivät, että kaikilla voi olla hiukan pahaolo. En päässyt kahteen kuukauteen muualle, kuin sängystä vessaan. Oksentelu tapahtui sängyssä ämpäriin, kunto ei kestänyt mennä tunnin välein (tai useammin) vessaan oksentamaan. Loppuvaiheessa minusta ei edes tullut enää virtsaa ulos, kun keho oli niin nääntynyt. Puhuminen oli vaikeaa, ja käveleminen oli todella horjuvaa. Hakeutukaa tiputukseen, jos on jatkunut yhtään pidempään, tai keho on mennyt heikoksi. Muuten pahaolo ei parane. Kehossa ei ole tippaakaan ravinteita, että se voisi parantaa itseään. Kaikki ruoka ällötti, ja kaikki mitä sai ällötykseltä suuhun tuli oksennuksena ulos. Mulla on nyt rv 30, ja laskettuaika 11.11. Oli ihan mieletön onni kun olo alkoi pikkuhiljaa parantua tiputuksen jälkeen. Jälkeenpäin oikein suututtaa, ettei kukaan neuvolassa, tai lääkärit käskeneet mennä tiputukseen. Luulin, että se olisi vain radikaali "viimeinen" hätävara, ja sinnittelin. Aivan turhaan! Olisinpa tajunnut heti mennä. Tiputuksesta ei ole mitään haittaa, ja sitä ei voi tehdä ns. turhaan. Se korjaa nestetasapainoa, ja kesti vain muutaman tunnin. Ihan heti ei tee mieli tuon alkuraskauden takia hommata uutta lasta, mutta ensikerralla sentään tiedän, että sitä pahaaoloa ei ole pakko kärsiä. Luulin silloin, että kuolen kun en saanut syötyä, nukuttua, tai edes juotua vettä.
 
Viimeksi muokattu:
Mulla oli/on hyperemeesi. Ei loppunut, ennenkuin vaadin päästä ensiavussa tiputukseen. Oli viikkoa 19 muistaakseni. Painoa oli tippunut 10 kiloa, ja oli jopa kuukausi kun en ollut syönyt mitään kiinteää. Ja nestemäiset samantien oksentamalla. Neuvola ei neuvonut, tai auttanut mitenkään. Lässyttivät, että kaikilla voi olla hiukan pahaolo. En päässyt kahteen kuukauteen muualle, kuin sängystä vessaan. Oksentelu tapahtui sängyssä ämpäriin, kunto ei kestänyt mennä tunnin välein (tai useammin) vessaan oksentamaan. Loppuvaiheessa minusta ei edes tullut enää virtsaa ulos, kun keho oli niin nääntynyt. Puhuminen oli vaikeaa, ja käveleminen oli todella horjuvaa. Hakeutukaa tiputukseen, jos on jatkunut yhtään pidempään, tai keho on mennyt heikoksi. Muuten pahaolo ei parane. Kehossa ei ole tippaakaan ravinteita, että se voisi parantaa itseään. Kaikki ruoka ällötti, ja kaikki mitä sai ällötykseltä suuhun tuli oksennuksena ulos. Mulla on nyt rv 30, ja laskettuaika 11.11. Oli ihan mieletön onni kun olo alkoi pikkuhiljaa parantua tiputuksen jälkeen. Jälkeenpäin oikein suututtaa, ettei kukaan neuvolassa, tai lääkärit käskeneet mennä tiputukseen. Luulin, että se olisi vain radikaali "viimeinen" hätävara, ja sinnittelin. Aivan turhaan! Olisinpa tajunnut heti mennä. Tiputuksesta ei ole mitään haittaa, ja sitä ei voi tehdä ns. turhaan. Se korjaa nestetasapainoa, ja kesti vain muutaman tunnin. Ihan heti ei tee mieli tuon alkuraskauden takia hommata uutta lasta, mutta ensikerralla sentään tiedän, että sitä pahaaoloa ei ole pakko kärsiä. Luulin silloin, että kuolen kun en saanut syötyä, nukuttua, tai edes juotua vettä.
On kyllä hurjaa, että jonkun kunnan neuvolassa on oltu noin kädettömiä. Olen itse aika varma, että täälläkin jää uudet raskaudet tietoisesti väliin tän huonovointisuuden takia.
Onneksi sait hoitoa ja nyt menee paremmin.
 
  • Tykkää
Reactions: Cami~
On kyllä hurjaa, että jonkun kunnan neuvolassa on oltu noin kädettömiä. Olen itse aika varma, että täälläkin jää uudet raskaudet tietoisesti väliin tän huonovointisuuden takia.
Onneksi sait hoitoa ja nyt menee paremmin.
Kiitos paljon :) Oli tosi kauhea paikka kyllä. Eka raskaus vielä, niin ei osannut yhtään vaatia, tai odottaa parempaa apua sieltä. Kyseisellä neuvolatädillä on hieman mainettakin, ettei ole kovin pätevä henkilö. Ensikerralla tosiaan on itse fiksumpi. Jos nyt edes tulee seuraavaa kertaa. :cautious: Mitkään kotikikat, tai kikkakakkoset ei auttanut. Pelkästään tiputus. Mutta onneksi on jo takana sekin kokemus. Seuraavaksi jännätään lähestyvää synnytystä. :D
 
  • Tykkää
Reactions: Unicorn
Mites täällä menee?

Mulla on ehkä vähän helpottanut, kop kop kop... Vitamiinien jättö auttoi eniten. Ja normaalisti en syö juuri mtn rasvaista, mutta se tuntuu nyt olevan helpottava asia. Etenkin rauhallinen sipsien imeskely. Hiilihappojuomatkin helpottaa toisin kuin neuvotaan. En silti kokonaisia öitä nuku, mutta ehkä vähän inhimillisempää tällä hetkellä.
 
Kolme raskautta (yksi lapsi): ekassa järkyttävää pahoinvointia ja muutenkin pahaa oloa, tokassa ruokahaluttomuutta ja paljon lievempää pahoinvointia joka loppuikin hyvin ajoissa. Nyt meneillään olevassa raskaudessa järkyttävää pahoinvointia/huonoa oloa/närästystä, alkaa pikkuhiljaa helpottamaan nyt rv 11+3. Kestänyt viikolta 5+.

Voin sanoa, etten viime (helpon) raskauden jälkeen osannut pelätäkään tällaista, mitä nyt on ollut. Ajatukset on pahimmillaan olleet synkkiä, olen vain maannut sängyssä ja miettinyt, miten muka kestän ja pelännyt tämän jatkuvan loppuun asti. Olen vannonut, ettei enää raskauksia.
Koko asunto on löyhkännyt, myös auto ja jopa muut ihmiset, vaikkei oikeasti mitään erityistä pahaa hajua ole. En ole tehnyt mitään ja kerrankin kun täytin astianpesukoneen, niin oksensin lavuaariin.

Kaikki sympatiani ja empatiani kärsiville. Ja en yhtään ymmärrä, miten tuo hyperemeesi voi olla niin vähätelty vaiva. Itsellä ei onneksi sitä ole, vaikka pahimpina päivinä mietinkin, onko tämä enää normaalin rajoissakaan...
 
  • Tykkää
Reactions: Unicorn
No mä olen varautunut, että pahoinvointi voi kestää jopa koko raskauden, ainakin jonkin asteisena. Jää nähtäväksi. Tänäänkin ollut huonoa oloa kuten kaikkina muinakin päivinä, rv 15+3. Ei ole kauaa, kun tuli oksennuskin ja sen pidätykseen olenkin jo tottumassa melkein... Syömiset ja muut ei vaikuta oloon.
 
Se olis jo rv 29+3, eikä oloni ole vieläkään normaali...
Nyt toiveena on, että sektion jälkeen olo normalisoituu, eikä tarvitse lähteä lääkäriin tutkimaan missä vika :cautious: On siis pelkoja, ettei olo ole enää koskaan täysin OK, eli täysin pahoinvoinniton.

Miten menee muilla?
 
QUOTE="Poppie, post: 32397368, member: 140132"]Se olis jo rv 29+3, eikä oloni ole vieläkään normaali...
Nyt toiveena on, että sektion jälkeen olo normalisoituu, eikä tarvitse lähteä lääkäriin tutkimaan missä vika :cautious: On siis pelkoja, ettei olo ole enää koskaan täysin OK, eli täysin pahoinvoinniton.

Miten menee muilla?[/QUOTE]
löa

Mulla meni sinne noin viikolle 20, että pystyi syömään lämmintä jne. Ei vieläkään kyllä saa päästää vatsaa tyhjäksi, mutta ei enää mitään verrattuna aiempaan.

Tsemppiä!
 

Yhteistyössä