Aloitinko liian pian uuden suhteen?

Erosin lapseni äidistä ja pitkäaikaisesta puolisostani vuosi sitten. Melkein samantien tapasin uuden naisen ja vaikka en heti eron jälkeen hakenut pitkää suhdetta, olen nyt seurustellut tiiviisti tämän naisen kanssa. Meillä on hauskaa yhdessä, tykkäämme toisistamme niin paljon että se on mielestäni rakkautta, seksi on erittäin hyvää, meillä on yhteisiä harrastuksia jne.

Mutta, mutta....

Ainakin nyt tuntuu kuitenkin siltä, että hän ei ole "se oikea", elämäni rakkaus. Kukaan ei ole täydellinen, tiedän, mutta jotkut asiat tässä naisessa kuitenkin tekevät meidän yhteisen tulevaisuuden miettimisen vaikeaksi. Lisäksi aina välillä tulee fiilis, että eron jälkeen olisi pitänyt elää sinkkuna pidempään ja tapailla erilaisia naisia.

Voisin jatkaa tätä suhdetta ja nauttia kaikesta hyvästä mitä tästä saan, asenteella päivä kerrallaan. Onhan toki mahdollista, että kiintymyksemme tästä vielä syvenee ja pääsen yli tai unohdan nuo nyt haastavilta tuntuvat asiat.

Voisin aloittaa toisen suhteen tähän rinnalle ja siten tavallaan elää sitä eron jälkeen elämättä jäänyttä sinkkuaikaa ja samalla nähdä voisinko löytää itselleni vielä paremmin sopivan naisen. En kuitenkaan millään haluaisi mennä tähän, kaikki salailu ja säätäminen tuntuu vastenmieliseltä enkä missään tapauksessa haluaisi pettää tämän naisen luottamusta.

Toki voisin myös lopettaa tämän suhteen ja koittaa löytää sen elämäni rakkauden. Sitähän en välttämättä ikinä löydä ja tajuan ehkä vasta silloin, miten suuren aarteen annoin pois.

Last but not least; tämä nainen on hyvin kaunis ja vaikka ulkonäkö ei ole ihmisessä tärkein asia, niin kyllä silläkin on tässä merkitystä.

Kaikki ajatukset, näkemykset ja omat kokemukset vastaavasta tilanteesta olisi avuksi, kiitos jo etukäteen!
 
  • Tykkää
Reactions: miesvain
Lue vastaus loppuun asti, niin asia selviää, johdattelu on pitkä.
Mulla tuli ero 2015 helmikuussa. Maaliskuussa muutin kunnan vuokrayksiöön keskustaan. Nelisen kuukautta siinä meni, kattelin naisia, haaveilin, kahdella kävin vuorotellen kahvilla (minua nuormpi ja vanhempi), mutta kummassakaan ei oikein tuntunut olevan "sitä kipinää" vaikka naiset kovasti koittivat iskeä mua, tekivät siis kaikkensa. Mutta kun multa puuttu se kipinä heihin (vaikka toinen oli nuorempi ja ihan nättikin) aiheutti tämä "hakkailu" lähinnä vain pakokauhun :eek:

Sitten ex-vaimoni totesi, että hänellä ja lapsilla ei ole varaa asua isossa öljylämmitteisessä okt:ssa, 15km päässä keskustasta. Täälläpäin kun sitä ei saa edes myytyä, joten minä lunastin hänet ulos hänen lainojensa hinnalla ja pistin erään lehden 'Kirjoita minulle'-palstalle perinteisen seuranhakuilmoituksen. Sieltä yksi vastaus oli samoja asioita kuin minä, kokenut nainen (narsistin kanssa aviossa 15v). Nopeasti seurusteltiin muutama kuukausi ja pamautettiin naimisiin.:)

Nykyisin huomaan miettiväni joskus että millaista elämäni olisi ollut, jos olisin ottanut jonkun muun, esim sieltä kunnan yksiöstä jomman kumman minusta niin kiinnostuneen. Ihan mukavia he olivat. Tulen kyllä aina siihen tulokseen etten saa mistään näin hyvää sek..petoa(y):p

Tässä minun tarinani. Jotain näkökantaa, miettii näitä muutkin!
 
  • Tykkää
Reactions: pasivirt

Yhteistyössä