ammattiihmisten toiminta keskenmenoa hoitaessa

Hei!

Ajattelinpa minäkin kertoa oman kokemukseni keskenmenosta, joka tapahtui viime viikonloppuna. Torstaina rv 8+4 hakeuduin yksityiselle lääkärille alkuraskauden ultraan ihan vain rutiinimielessä ja näin enskertalaisena kun halusin tarkistaa, onko kaikki kunnossa.

Niinpä vain sitten kävi, että vanhempi kokenut naislääkäri totesi, että sydämensykettä ei kuulu ja sikiön koko ei vastaa viikkoja. Tuomio oli aika yksiselitteinen ja hänellä ei juurikaan ylimääräistä aikaa tuntunut olevan asian selittämiseen. Tosin, siinä vaiheessa olin niin typertynyt ja itkun partaalla, etten osannut kysyäkään juuri mitään. Ulos päästyäni soitin miehelleni, joka sattui olemaan siinä lähellä töissä ja saman tien kesken päivää lähdimme kotiin.

Hän vain talutti mua tukevasti käsi kädessä ja enkä juurikaan muista siitä kotimatkasta mitään.

Sain sitten lähetteen Jorviin ja seuraavana aamuna kävelin lähetteeni kanssa sinne vaikka vuotoa ei ollutkaan. Odottelin päivystyksessä vain pari tuntia ja pääsin sitten uudelleen ultraan, jossa mukana oli kaksi lääkäriä. Toinen selvästi kokeneempi, joka varmensi myös tilanteen heti.
Pyysin saada aikaa kaavinnalle tai lääkkeelliselle tyhjennykselle mahdollisimman pian ja he todella näkivät vaivaa siihen, että vielä samana päivänä sain mifegynen ja sunnuntaina aloitettiin lääkkeellinen hoito.

Hoito oli minun kokoiselleni hentoselle ihmiselle aikamoisen raskas. Supistuskivut tosi kovia ja pahoinvointi aluksi aika kovaa. Kätilö, joka meitä hoisi oli onneksi todella empaattinen ja asiallinen. Sain oikeanlaisen kivunlievityksen pian ja pahoinvointikin alkoi lievittyä nopeasti. Mies oli mukana koko ajan ja osasi auttaa parhaansa mukaan.

Parin tunnin päästä sain uuden annoksen Cytotecia ja sen jälkeen kaikki alkoikin vuotaa ulos ja olo sitä myöten helpottua. Vahvoista kipulääkkeistä oli pää sekaisin vielä jonkin aikaa, joten lepäilimme kaikessa rauhassa ennen kuin pystyin kävelemään autolle.

Kätilöille ja Jorvin sairaallalle pisteet kotiin hyvästä ja asiantuntevasta hoidosta! Tällä kertaa kunnallinen palvelu oli huomattavasti empaattisempaa ja läheisempää kuin yksityinen!!

 

meillä vähän erillainen tapaus raskaus lapsettomuus hoidoilla testi näytti plussaa noin viikolla 5 alkoi tiputtelu oli lauantai aamu hirveällä kiireellä lähdettiin päivystykseen siellä hoitaja sanoi että jos voisitte tulla parin tunnin päästä uudelleen kun päivystävä gynekologi ei ollut vielä tullut no palattiin parin tunnin päästä takaisin kuulin kun hoitaja soitti gynekologille ja sanoi että kun olis tämmöinen erikoistapaus ja sitten hoitaja tuli kertomaan että voit mennä synnytysosastolle että lääkäri tulee sinne menin sinne ja jäin odottamaan lääkäri tuli ja sitten mentiin ultraamaan tulos oli että 2 ehkä pilkkua mutta ei mitään hätää no otettiin mieheni kanssa isompi lapsemme (1,4v) jä lähdettiin kotia lääkäri sanoi ennen kuin lähdimme että jos vuoto pahenee tai tulee kipuja niin tulla takaisin suoraan synnytys osastolle hän merkitsee papereihin että lupa tulla ilman päivystystä no vuoto paheni seuraavana aamuna ja mentiin takaisin niin siellä ei tiedetty asiasta mitään ja intin vastaan niin sitten katsoivat koneelta että kyllä niin täällä lukee soittivat taas lääkärille joka määräsi verikokeet kätilö kävi välillä kysymässä että jaksanko istua vai haluanko makoilla päätin istua kun ei tuntunut pahalle sitten itse lääkäri tuli noin 1½ tunnin kuluttua ja taas mentiin ultrattavaksi nyt löytyi enää yksi pilkku ja lääkäri sanoi että todennäköisesti tulee pois sanoi kätilölle varaa uusi aika ultraan torstaiksi ja verikoe että nähdään laskeeko hormoonit ja höpisi jotain jälkitarkistuksesta, siinä kun odotin papereita kätilöltä niin lääkäri käveli ohi ja sanoi että noin 30% menee kesken ilman mitään syytä paljon kiinnostaa kun miettii onko se nyt kesken vai ei lähdettiin taas kotia sitten odotettiin piinalliset 3 päivää seraavaa tarkistusta soitin siinä odotellessa hoitopaikkaan missä raskaus sai alkunsa että miten nyt siellä oltiin todella ystävällisiä ja neuvottiin että miten voidaan yrittää uudestaan jos se tulee pois sitten koitti ultra päivä aamulla verikoe ja kotia sitten kohta uudestaan sairaalaan tarkistettavaksi siellä taas uusi lääkäri joka sanoi että hormoonit laskenut ja ultras kyllä keskenmeno sitten kysyi no miten jatkossa sanoin että yritetään uutta heti kun saadaan lupa hän tuumasi että selvä verikoe 2 viikon päähän nähdään onko hormoonit palautunut ei puhunut mitään jälkitarkistuksesta ei muuta kun verikoelappu ja päivämilloin käyt jos arvo ei laskenut me soitetaan ja se siitä

 

mä henk. koht sain kyllä hyvää palvelua kätilöopiston sairaalassa alle viikko sitten, ei voi valittaa todellakaan.

kätilökin ehti vaihtua siinä touhussa ja sain upeasta aamukätilöstä vielä upeamman kätilön jonka aikana sikiö syntyi sitten.
jotenkin jäi hyvä mieli koko jutusta, vaikka ikävän asian taki siellä olinkin :ashamed:

olen ollut pakottavista syistä abortissa (en lähi aikoina) ja muistan silloin kohtelun joka oli tosi julmaa ja ikävä olo jäi koko hommasta, vaikka sama siraala oli silloinkin kuin nyt.

joten voisin väittää että abortin tekevää kohdellaan eri tavalla kuin keskenmenon saanutta.
en tiedä.
sellainen olo jäi mulle vaan.. :/

 

Sain todella hyvää kohtelua meidän sairaalan väeltä !!!
Olin useamman eri henkilön kanssa tekemisissä ja kaikki hoitivat homman
hyvin.

Varmaan on paljon henkilöstäkin kiinni miten suhtautuu ammattilaisten
mahdollisiin neuvoihin, kun tilanne on päällä.

Itsellä pahoja tilanteita on tullut ihan muuten kun ammattilaisten taholta, mutta yritän päivän kerrallaan selvitä niistä. Ei onneksi ole ollut montaa : )

Odotan jo innolla niitä ekoja menkkoja, jonka jälkeen saadaan taas yrittää.

Tämänkin lääkäri kertoi johtuvan siitä että sikiön ulostuloa jouduttiin
auttamaan lääkkeillä. Luomu km:ssa ei kuulemma niin tarkkaa.
Nyt elimistö oli enemmän koetuksella.

Vaan kun malttaisi odottaa....

 

\

Odotan jo innolla niitä ekoja menkkoja, jonka jälkeen saadaan taas yrittää.

Tämänkin lääkäri kertoi johtuvan siitä että sikiön ulostuloa jouduttiin
auttamaan lääkkeillä. Luomu km:ssa ei kuulemma niin tarkkaa.
Nyt elimistö oli enemmän koetuksella.

Vaan kun malttaisi odottaa....

mulla aivan sama.
menkkoja odottelen kuin kuuta nousevaa. tänään vuotoa ollut todella niukasti, mutta en usko että VAAN 6 päivän vuodolla pääsisin pälkähästä- epäilen.
jäit tuolta elokuisista mieleen ja toivotaan että samasta ketjusta itsemme löydämme vielä odottamassa :wave:
iso :hug: :wave:

 

Ensiviikon keskiviikkona jälkitarkastus ja aion kyllä kysyä saisko jo alkaa yrittää : ) Mies on kyllä päättänyt uskoa lääkäriä, mutta itsellä ei olisi malttia yhtään.. Toivotaan että käy tuuri ja saadaan lupa !
Peukkuja muillekkin yrittäjille..ja Pulttiksen kanssa perustetaan uusi entistä ehompi pino.

 

\

Ensiviikon keskiviikkona jälkitarkastus ja aion kyllä kysyä saisko jo alkaa yrittää : ) Mies on kyllä päättänyt uskoa lääkäriä, mutta itsellä ei olisi malttia yhtään.. Toivotaan että käy tuuri ja saadaan lupa !
Peukkuja muillekkin yrittäjille..ja Pulttiksen kanssa perustetaan uusi entistä ehompi pino.

onnea ensi viikkoon, mulla vielä pari viikkoa jälkitarkastukseen.. tiedän että tulevat sanomaan että pitää odottaa menkkoja
mutta minkäs tekevät jos en odota- ultra on keksitty missä aionkin vierailla useasti seuraavassa odotuksessa. makso mitä maksoi :snotty:

ja toivottavsti saadaan uusi pino vielä kasaan jossa elmeri ja muut plussaa toivovat ovat.
halauksia kaikille :hug:

 

tarvii senverran kommentoida että itsellä km saatuani ,sairaalassa olin todella sokissa ja itkin ja tärisin eikä lääkäri pahemmin noteerannut.siinä se vaan höpötteli opiskelijalle ja opasti missa on kohdut ym kun tutki ja toinen hoitsu pyöri vieressä sanomatta sanaakaan.tämä opiskelijatyttö oli kyllä aivan ihana,taisi itse olla yhtä peloissaan kun minäkin joten keskittyi minun rauhoittelemiseen ja oli muutenkin ystävällinen ja ihana.,mutta lääkäri ei todella ollut.aika kylmän tuntuinen.

 

Mun on kyllä annettava Keski-Suomen keskussairaalan naistenpolille kymppi plus arvosana. Tässä oon viikon sairaslomalla ja odotan tietoa, onko pikkuinen varmasti oikeasti kuollu vai eikö viimeks vaan näkyny. Kivut ja vuoto toistaiseksi poissa.

Ensimmäinen raskaus ja ensimmäinen keskenmeno, viikko oli 7+0 maanantaina, kun supistukset ja vuoto alkoi. TK:sta sain heti lähetteen keskussairaalaan ja siellä oltiin ymmärtäväisiä ja auttavaisia. Tosin kivut olikin luokkaa kiroilua, huutoa, hyperventilaatiota ja seuraavaksi olis lähteny taju.

Lääkäri oli kiireinen, mutta lohdutti ja jätti (toisaalta ikävä kyllä) pienen toivonsiemenen, että ehkä ensi viikolla syke näkyy. Pääsin kipujen takia osastolle, pitkän matkan takia eivät uskaltaneet kotiuttaa. Hoitajat ja kätilöt jopa halas mua useampaan kertaan, eli sattu tosi empaattista sakkia. JA SIITÄ OLI ISO APU, OIKEASTI!

:flower:

Muita ohjeita ei saatu kuin tulla takaisin koska tahansa siltä tuntuu. Soittivat vielä veriryhmästä ja kysyivät vointia seuraavana päivänä. Vaikka pelkään, et joudun keskeytykseen (kivut oli jo viimeks #&%?$!*), en pelkää tätä henkilökuntaa. Helpottaa myös, kun muistaa kätilön nimen ja nyt osaan pyytää häntä tarvitessani apua.

Kiitos siis Keski-Suomen keskussairaalan hoitohenkilökunnalle.

 

Joku kertoi saaneensa Jorvissa hyvää kohtelua. Hyvä niin! Itse sain Jorvin päivystyksessä, jonne synnäriltä käskettiin heti mennä kun yöllä soitettiin kun verta tuli tosi paljon, todella tylyä kohtelua. Iskettiin nippu papereita käteen täytettäväksi, kukaan ei katsonut minua siis tutukinut mistä on kysymys, kukaan ei kertonut mitä seuraavaksi tapahtuu, lohdutuksesta puhumattakaan. Istuin siellä aamuyöllä klo5-8 yksin takki päällä kun kukaan ei antanut edes peittoa ja vuosin kuin seula. Siteitä annettiin lisää kun kävin sanomassa vähän väliä, että taas meni kahdesta synnytytsiteestä läpi. Kun sanoin, että on aika heikko olo, kommentti oli vaan, että älä laita vessan ovea lukkoon. Kuuntelin siellä yksikseni, kun hoitajat jutteli omista asioistaan eli kiirettä ei ollut, mutta kukaan ei tullut edes hetkeksi minua katsomaan. En mitään koko yön kädestä pitämistä olisi odottanutkaan, mutta mielestäni kuuluisi ihan alkeelliisiin ihmissuhdetaitoihin ymmärtää, että jos ihminen tulee päivystykseen niin hänellä on yleensä joku hätä ja silloin helpottaa jo se, että joku asiallisesti kertoo mitä seuraavaksi tapahtuu. Lisäksi olisi voinut vaikka kertoa, että keskenmenolle ei voi enää mitään ( vaikka sen tiesinkin, silloin vaan toivoi, että jotain olisi vielä tehtävissä tai vuodolle olisi joku muu syy) ja että ei kuitenkaan ole mitään hätää. Mutta ei.
Kun kävin hädissäni sanomassa, että tuntuu kuin koko kohtu olisi tulossa ulos, kommentti oli että "se on varmaan se sikiö kun sieltä pyrkii ulos", menin sitten tyrmistyneenä takaisin omalle paikalleni itkemään ja miettimään, että pitääkö mun sitten vaan istua täällä kuollut sikiö housuissa, kun ketään ei kiinnosta.

Aamulla tapaamani lääkäri oli ystävällinen ja asiallinen ja osastolla jonne pääsin seuraavaksi päiväksi lääkkeelliseen tyhjennykseen, hoitajat olivat todella empaattisia ja ystävällisiä, mutta päivystyksen toiminnasta jäi tosi paha mieli.

 

Mikkelin keskussairaala saa täyden kympin miun osalta tässä asiassa. Kaikki hoitui mallikkaasti ja tunsin todella olevani hyvässä hoidossa!

 

Tulipa mieleeni oma keskenmenoni kesällä 2005. Olin 15viikkoa raskaana ja aloin vuotaa niukasti verta. Soitin neuvolaan, sieltä täti sanoi ei hätää kattele vaan ja voihan se kesken mennä.
Parin päivän kuluttua aloin vuotaa todella runsaasti ja mieheni vei minut ensiapuun. Luulin että ensiapu on paikka missä olen turvassa ja saan apua.
Menin ilmoittautumaan kansliaan, jossa oli ainakin 5 hoitajaa(housuni olivat polviin saakka veressä) ,niin kaikki katsoivat minua pitkään ja yksi kysyi niin mikä oli? Selitin asian ja samalla minua alkoi huimata ja aloin olla sokissa. Hoitaja sanoi minulle että sinun täytyy mennä omalle aluelääkärille, sanoin että tulin ensiapuun ja tarviin apua nyt! Hoitaja sanoi no mee istuu tonne aulaan!! Pyysin päästä makuulle niin minulle vastattiin ai sä haluut makaamaan.
Lopulta ensiapulääkärin,(joka oli ihan pihalla kokemattomuutensa takia )tutkittua pääsin gynegologin hoitoon ja homma alkoi sujua inhimillisemmin.
Mutta kukaan ei katsonut lähdinkö yksin vai saattajan kanssa, minkäänlaista tukea en saanut , esim. kirjallisuutta aiheesta, juttelua. Työkaverini oli ensimmäinen, joka kysyi soittaessani sairaslomasta ,että onko sulla joku siellä kaverina ettet ole yksin. Onneksi minulla on ihana mies ja yhdessä selvittiin.

 

Pelkkää positiivista sanottavaa KÄTILÖOPISTOSTA,osasto 8! :flower:
Olin lukenut näitä nettipalstoja ja saanut sellaisen kuvan, että hoitajat ovat 100% kylmiä, tunteettomia harppuja ja tämä siis osottautui TÄYSIN vääräksi! Minua kohdeltiin asiallisesti, lämpimästi ja inhimillisen ymmärtäväisesti. Ei lässytelty(kuten jostain syystä aina neuvolassa?) vaan puhuttiin empaattisesti mutta kuin aikuiselle.HYVÄ!
Raskauteni keskeytyi siis rv 8.Neuvolasta tuttu "älä välitä tuhruvuodoista, sullahan on toi eka ultrakin "jo" 6 viikon päästä..." pas...at! menin siitä heti seuraavana päivänä yksityiselle femedaan(Myös aivan ihana,asiallinen naislääkäri), joka totesi ei sydänääniä. Lähete kättärille, jonne menin viime pe. Sain vasta maanantaille(toissapäivälle siis) ajan lääkkeelliseen keskeyt.keskenmenon hoitoon. ma rohnustin Kättärille eväät mukana, vaihtohousuja reppu täynnä ja syän sykkyrällä. Ottivat ihanasti vastaa,sain yksin oman huoneenkin(varmaan vaan hyvä säkä) ja lääkäri pyynnöstäni vielä varmisti, etti sydänääniä ollut.(varuiksi, kolmas kerta ja minäkin uskoin, ettn vahingossa enää "tappaisi" alkiota....)
Olin siis vuotaa tihkutellut nyt viikon, mutta todella tihkunut,ei mitään esim. menkkoihin verrattavaa.
Sain ekan lääkeannoksen suun kautta 2 tabl klo 8.30. Odottelin. Ei mitään. Seuraava annos samoin suun kautta klo 11.15. Odottelin. Kävelin rappuja 1-9 kerrokseen edestakaisin ja odottelin. Luin noin 100 akkainlehteä. Ei mitään.
Kello 14 sain kolmannen annoksen ja tällä kertaa emättimeen, sillä se vähäinenkin tihuttelu oli loppunut kuin seinään! Odottelin ja yritin kuvitella kramppeja. EI MITÄÄN!
Hoitsuni vaihtui ja tilalle tuli toinen, aivan yhtä kiva. Uudet pillerit emättimeen ja JO VAIN: kello 18.30 VIHDOIN JA VIIMEIN alkoi vuoto ja voi hyvänen aika, kuinka alkoikin; wc-pöntöllä istuessani ihmettelin, kuinka pönttö voi värjäytyä punaiseksi minuuteissa. Sain lähteä kotiin puoli kahdeksalta, kun mieheni :heart: :heart: tuli hakemaan minua.
ONNEKSI,todella ONNEKSI olin nyysinyt wc:stä niitä IIIISOJA siteitä 5 kpl mukaani, sillä mikään kaupan side ei olisi riittänyt siihen, mitä tuleman piti....
Noustessani autosta valahti ensimmäisen kerran kunnolla.Kunnolla tarkoittaa tässä sitä, että tunsin - siteestä huolimatta - veren valuvan säärille,joka paikkaan. Kotona totesin, että tuo hehtaarirätti(noin 10cmX35 cm) oli kuin uitettu ja tätä jatkui seuraavat 4 tuntia.
Pystyin kyllä istumaan ja katselemaan telkkaria(tuoli oli vuorattu pyyhkeillä,suosittelen),mutta joka kerta kun nousin ylös, valahti tuopillinen verta ja sellaisia kananmunankokoisia hyytymiä kerralla, että järkytti.Hämmästelimme, kuinka paljon tavaraa voi tyhjentyä greipin kokoisesta kohdusta?????(Hämmästelen edelleen...)
Yö meni hyvin, ei pisaraakaan enää, samoin eilinen päivä, jolloin lähdin illaksi jo töihin ja juu, treenaamaan....Vetäisin ihan normaalin aerobisen/punttisalitreenin 1,5 h ja en valunut, ei heikottanut.
Rautaa olen ottanut tabletteina, kipulääkitystä en ole kotona tarvinnut ja pääsin mielestäni helpolla, sillä missään vaiheessa en kokenut minkäänlaista kipua, ei krampin kramppia.
Eli hyvin hoitivat, tosin mitään veri-/raskaushormoniarvoja minulta ei sairaalassa otettu, jota vähän ihmettelen?
Tiedoksi lääkk.meneville: omia eväitä ei ainkaan Helsingin Kättärillä tarvitse, siteitä löytyy ja lukemista myös. Henkilökunta on inhimillistä ja mukavaa. KIITOS HEILLE! :saint:

 

Äiti unelmissaan: Lähetän myös kiitokset ihanalle henkilökunnalle K-S Keskussairaalaan :flower: Olin synnyttämässä siellä helmikuun 13 meidän pientä enkeliä joka kuoli kohtuuni. Niin lääkärit kuin kätilöt olivat todella mahtavia ja tämän vuoksi en minäkään pelkää jos joskus vielä kohtaan heidät(toivottavasti paremmissa merkeissä). Jäi kaikesta kaunis, lämmin ja hyvä mieli. Soitin jälkeenpäin kätilölle joka oli synnytyksessä ja kerroin tämän suoraan myös hänelle.

 

Sain hyvää hoitoa Lapin keskussairaalan ensiavussa, kun vauvani syntyi kesken rv 18, vaikka siellä ei ole erityistä kokemusta km:n hoidosta. Ensiapuun ehdin, kun runsasta verenvuotoa ja kipeitä supistuksia oli ollut jotain 19h, enkä kivuiltani pystynyt olemaan enää mitenkään päin. Vauva syntyi siitä alle tunnin päästä.

Luulin, etten ole tarpeeksi hädässä saamaan hoitoa, mutta minulle etsittiin heti naistenlääkäri paikalle ja vietiin ultraan. Lääkäri osasi ilmoittaa pahaenteiset uutiset myötätuntoisesti, eikä vienyt pientä toivoa, johon yritin tarttua. Pelkoa helpotti, kun sain hoitoa - myöhemmin olen lukenut, että kohtutulehdus ja istukan irtoaminen voi hoitamattomana joskus viedä äidinkin hengen. Minulle laitettiin tippa ja jättivaipat, varoitettiin erittäin runsaasta vuodosta ja valmisteltiin varalta verensiirtoa, seurattiin verenpainetta, peiteltiin lämpimästi, kyseltiin sairaustiedot. Kipulääkettä sain suoneen kun pyysin, samoin sain kupin kun oksetti. Jouduin makaamaan huoneessa yksin ja peräpään syntyessä en pystynyt hälyttämään apua, mutta seinän takanahan saattoi olla joku kuoleman kielissä, en odottanutkaan, että hoitajilla olisi aikaa pitää minulle seuraa. Hoitaja tuli tarkistamaan tilannettani ja hälytti lääkärin, lääkäri oli vieressä kun ponnistin pään ulos ja haki sitten erikoislääkärin. Kun vauva leikattiin kalvoista ulos, kyynel oli hoitajallakin silmässä, vaikka hän yritti sen kyllä salata. Vaan vauva olikin kaunis. Minulta kysyttiin, haluanko katsoa häntä ja haluammeko haudata hänet itse ja kerrottiin että patologi tutkii sikiön.

Minulle ja miehelleni järjestettiin oma huone yöksi, hoitaja kävi yöllä vahtimassa kuntoani, vaihtamassa tipan ja toi lisää kipulääkettä kun pyysin. Aamulla sain nenäliinoja kun itkin, kysyttiin, haluammeko puhua sairaalapastorin kanssa ja annettiin sairaalan infoesite keskenmenoista. Sairaslomaa sain 2 viikkoa.

Myöhemmässä vaiheessa patologi lupasi, että saan käydä hakemassa hänen ottamansa valokuvan vauvasta vaikka hänen luotaan kotoa, jos en ehtisi virka-aikana sairaalalle. Lisäkysymyksiin luvattiin vastata. Kun soitin ja sovin vauvan ruumiin hakemisesta puhelimessa, kuulin, miten toisessa päässä pidäteltiin itkua. Patologisella oli improvisoitu ruumiin pakkaamisessa, tarvikkeita heillä ei ole, mutta lääkelaatikosta ja pehmopaperista oli taiteiltu nätti paketti, jossa oli nähty vaivaa.

Neuvolassa oli jälkitapaaminen, kun sitä pyysin. Lääkärin jälkitarkastuksia oli kaksi, molemmissa myötätuntoiset lääkärit. Uutta raskautta on seurattu neuvolassa niin tunnollisesti ja ajan kanssa, että minulla on jo paha hoitoväsymys, labrassa käyn melkein päivittäin (huh!). Näin Lapissa, jossa vauvoista on pulaa.

 

Oma kokemukseni tältä viikolta.. Maanantaina lähdin kutsutusti käymään äitiyspolilla huimaavan oloni ja aiemman pyörrytyskohtauksen vuoksi. Olin viikolla 11+4. Ottivat samalla suostumuksellani myös NP-ultran. Olin iloinen hyvästä palvelusta, sillä meiltä on sairaalalle jonkin verran matkaa ja aiemmin oli sovittu np-ultra torstaille.

Istuin polilla 3.5h. Lopulta gynellä oli aikaa ultrata minut. Tuijotin monitoria kasvavan kauhun vallassa. En huomannut sykettä lainkaan. Noin parin minuutin kulttua lääkäri totesi kylmän rauhallisesti: "Nyt on surullista kerrottavaa". Kysyin paniikissa onko sikiö kuollut? Lääkäri vastasi vain, että on. Räjähdin itkuun. Mitään ennakkotuntemuksia, vuotoja tms. minulla ei ollut ollut. Yritin kysellä lääkäriltä hätäpäissäni mikä on vialla ja mistä se johtuu. Sanoi vain, että sydänääniä ei kuulu, ja sikiö on lakannut kasvamasta heti edellisen ultran (rvko 8+5)jälkeen.

Kysyin, että kuinka asia tutkitaan, johon lääkäri totesi, että ei tutkita ennen kuin kolmannen keskenmenon jälkeen. Pian hoitaja ohjasi minut tyhjään huoneeseen itkemään suruani ja poistui paikalta. Kohta huoneeseen tuli labranhoitaja, joka sanoi, ettei vielä tiedä mitä hänen pitää minusta ottaa ja poistui itkuni pelästyttämänä. Seuraavaksi hän palasi aiemman hoitajan kanssa, joka tyrkkäsi käteeni vesilasin ja pillerin ja käski niellä. Samalla hoitaja kertoi, että minulle varattiin paikka osastolle lääkkeelliseen tyhjennykseen parin päivän päähän. Kysyi voiko joku hakea minut polilta. Kerroin, etten tunne paikkakunnalta vielä ketään ja mieheni on ulkomailla työkomennuksella. Siihen ks.hoitaja totesi vain, että "se nyt ei sitten paljon auta". Kysyi onko minulla rahaa ja tilasi taksin. (kiire oli ilmeinen, koska heillä oli työpäivä päättymässä). Hoitaja saattoi minut taksille. Kysyin lähtiessäni, minkä pillerin olin syönyt ja mitä osastolla tapahtuu. Kertoi olevan "sellainen aloituspilleri ja sitten osastolla laitetaan emättimeen pari lisää, joiden avulla sikiön pitäisi tulla ulos". Tässä kaikki. Kukaan ei koskettanut, lohduttanut, kertonut faktoja.

Kahden päivän päästä olin onneksi saanut mieheni suomeen. Hän kyyditsi minut aamulla osastolle ja oli tukenani koko prosessin ajan. Naistentautien osastolla meidät otettiin todella empaattisesti vastaan. Minut ohjattiin huoneeseen, jossa saimme olla ensimmäiset tunnit kahden mieheni kanssa. Hoitaja kävi heti esittäytymässä, kertoi toimenpiteestä, jakoi kirjallista materiaalia, kosketti ja kehotti moneen otteeseen soittamaan heti kelloa, jos jotain asiaa on. Hän kävi säännöllisesti meitä katsomassa ja seurasi tilannetta. Hän myös kertoi oma-aloitteisesti, että patologi tutkii sikiön ja se tuhkataan ja viedään hautausmaalle erityisesti tarkoitettuun paikkaan. Vuoron päättyessä hän kävi hyvästelemässä meidät. Iltahoitajakin oli yhtä empaattinen ja huolehtiva. Minulle kannettiin ruokaa ja sitten jaffaa, koska oksentelin niin paljon. Miehestäkin huolehdittiin tarjoamalla kahvia ja kyselemällä olemmeko saaneet puhua asiasta kenenkään kanssa.

Lääkäriä en koko päivänä tavannut. Sikiön saimme ulos 6 sytotecin (p.o)kanssa. Illalla hoitaja kertoi meidän voivan lähteä kotiin, jos koen kuntoni sellaiseksi. Istukka ei ollut tullut ulos, mutta lääkäri oli kuulemma sanonut, että on niin pienet viikot ettei se haittaa...

Nyt on perjantai. Itse en ole osannut mahdollista istukkaa tunnistaa. Kyseessä oli ensimmäinen vuosia odotettu raskautemme. Vuotoakaan ei erityisen runsaasti ole. Sain kuitenkin pari puhelinnumeroa, johon voin soittaa jos jotain kysyttävää tulee. Hoitaja saattoi minut pyörätuolilla autollemme, halasi ja kehotti soittamaan halutessamme vaikka heti, kun kotiin pääsemme. Kertoi myös kuinka jälkitarkastuksen kanssa toimitaan. Samasta sairaalasta kylmä ja kalsea kokemus äitiyspolilta ja aivan ihana, lämmin kohtaaminen naistentaudeilla. Näin toimittiin TAYS:ssa täll viikolla. (Ja kukaan ei siellä tiedä ammattiani, he hoitivat surevaa potilasta ja hänen miestään)

 

Niin sairaslomasta vielä, äitiyspolilla asiaa ei edes otettu puheeksi, ja vasta osastolta sain saikkulapun hoitajan toimesta! Kaiken kaikkiaan tuntui, että tapaukseni oli vaan yksi ikävä rutiini polilla, jossa ei näemmä tajuttu, että sikiövauvani kuolema tuli minulle yllätyksenä. Ja lisäksi piti elää tiedon kanssa, että olin kantanut kuollutta lastani jo kolme viikkoa ja vielä piti kotona yksin pari päivää odotella! Todella vihaiseksi jäin äitiyspolin toiminnasta!

 

Ja ei liene yllätys, että kohdun tulehdushan siitä seurasi, että kotiutetaan istukka kohdussa! Uusi reissu sairaalaan ja tällä kertaa "sain" kyllä tavata lääkäriä useampaaankin otteeseen...

Loppuviimein, kun 8 uutta cytotecia ei auttanut, istukka revittiin pihdeillä ulos ilman kivunlievitystä... Yleensä heillä kuulemma kyllä annetaan toimenpidettä varten pieni narkoosi..

Luin jostain muualta, että sairaanhoitajan oltua potilaana häneltä oli myös revitty "materiaalia" kohdusta pihdeillä ilman kivunlievitystä. Tällöin hänen ammattinsa taisi kuitenkin olla tiedossa. Itse sain ainakin monta oppituntia viime viikolla sh:n toimintatapojen merkityksestä. Ja vanha totuus on, että jotkut lääkärit nyt ovat muutenkin sellaisia ##### .

 

\

\

Ensiviikon keskiviikkona jälkitarkastus ja aion kyllä kysyä saisko jo alkaa yrittää : ) Mies on kyllä päättänyt uskoa lääkäriä, mutta itsellä ei olisi malttia yhtään.. Toivotaan että käy tuuri ja saadaan lupa !
Peukkuja muillekkin yrittäjille..ja Pulttiksen kanssa perustetaan uusi entistä ehompi pino.

onnea ensi viikkoon, mulla vielä pari viikkoa jälkitarkastukseen.. tiedän että tulevat sanomaan että pitää odottaa menkkoja
mutta minkäs tekevät jos en odota- ultra on keksitty missä aionkin vierailla useasti seuraavassa odotuksessa. makso mitä maksoi :snotty:

ja toivottavsti saadaan uusi pino vielä kasaan jossa elmeri ja muut plussaa toivovat ovat.
halauksia kaikille :hug:

Äläkä nyt tällä kertaa hyvä ihminen lähde minnekään kaukolomille bakteereita keräämään vaan anna raskaudelle tällä kertaa aidosti mahdollisuus. Harmittaa että otetaan tällaisia riskejä, vaikka äidinkin henkinen hyvinvointi on tietysti tärkeää, mutta jos siitä on seurauksena vauvan kuolema kohtuun. Hyvä jos nyt saatte uuden vauvan sen kuolleen tilalle kuitenkin.

 

Viimeisin keskenmenoni oli rv 20. Ennestään meillä on erityislapsi, joka on pitkiä jaksoja ollut sairaalassa.
Kun henkilökunnalle selvisi, että meillä on kokemusta sairaalassa olosta oli kohtelu todella huonoa. Särkylääkettä ei saatu tarpeeksi ja ajoissa, vaikka sanoin että lapsi syntyy pian, siihen ei uskottu. Maidontuloa jatkui useamman viikon ja jälkitarkastuksessa todettiin vain että eihän tätä nyt tarvitsisi tehdä kun kyseessä on keskenmeno.
Lääkäri olisi ollut hyvä nähdä sairaalassa mutta ei.

Yksityisellä lääkärillä kun kävin vielä toisessa jälkitarkastuksessa sain vastauksia ja minua kuunneltiin. Tuntuu, että koko järjestelmä on täysin mätä, kun raskaus ja synnytys on monopolisoitu valtiolle ja mitään ei haluta tehdä asiakkaiden eteen.

 

\

Viimeisin keskenmenoni oli rv 20. Ennestään meillä on erityislapsi, joka on pitkiä jaksoja ollut sairaalassa.
Kun henkilökunnalle selvisi, että meillä on kokemusta sairaalassa olosta oli kohtelu todella huonoa. Särkylääkettä ei saatu tarpeeksi ja ajoissa, vaikka sanoin että lapsi syntyy pian, siihen ei uskottu. Maidontuloa jatkui useamman viikon ja jälkitarkastuksessa todettiin vain että eihän tätä nyt tarvitsisi tehdä kun kyseessä on keskenmeno.
Lääkäri olisi ollut hyvä nähdä sairaalassa mutta ei.

Yksityisellä lääkärillä kun kävin vielä toisessa jälkitarkastuksessa sain vastauksia ja minua kuunneltiin. Tuntuu, että koko järjestelmä on täysin mätä, kun raskaus ja synnytys on monopolisoitu valtiolle ja mitään ei haluta tehdä asiakkaiden eteen.

En oikein ymmärtänyt mikä tässä oli ongelma.