Annatko n. 3v:n määräillä, komentaa, huutaa sinulle?

laitoin äsken pikkusisarukselle lastenlevyn soimaan. 3v:n kanssa olin juuri aiemmin maalannut vesiväreillä ja hän oli keskittynyt leikkiinsä. Kun laitoin levyn soimaan, alkoi 3v riehua ja komentaa, huutaa että musiikki pitää laittaa pois. Sanoin lapselle, että lopeta se huutaminen, sinä et täällä aina määrää. Lapsi läppäisi minua, ja joutui jäähylle.

Tällaisia tilanteita on todella usein. Annatteko lapsenne komennella teitä?

 

En.

 

En anna. Mutta joskus annan helpommin periksi kuin joskus toiste. Eli siis jos lastenlevyä halusin vain minä (eikä pikkusisarus), niin sitten saatan laittaa sen pois, jos 3v haluaa. Mutta äitiä ei komennella, vaan pyydetään kauniisti ("laittaisitko levyn pois") ja jäähyä tulee lyömisestä.

Sillä on sitä uhmaa.. Semmoisia ne on. Koeta kestää. Ja kyllä meilläkin määräillään ja huudetaan ja suututaan ja harvoin jopa lyödään (enemmän kyllä löi 1-2-vuotiaana), vaikka selvä juttu on lapsellekin, että niin ei saisi tehdä.

 

Meillä myös kolmevuotiaan kanssa käydään tota taistoa. Oma tahto on vahva ja minä minä minä. On puhuttu kauniisti ja on huudettukin. Mutta niinpä huutaa tuokin, että hänen sohva, siihen ei saa muut istua... Kyllä on kovaa, kun saa jatkuvasti vääntää samoja asioita. Kyllä se siitä.

Eli en anna komennella. Mutta joskus kun olen väsynyt, jujutan jotenkin. Ei sitä jaksa 10 kertaa tunnissa ottaa yhteen...

 

Emme anna. Ei sillon 3v eikä nykyään. Nyt se yritti pomottaa ruokaa laittaessa ja päätyi aikalisän ottoon tonne miettimispaikkaan. Ellei lopeta keskustelun avulla niin joutuu miettimään.

 

Jatkanpa vielä, että jos lapsi oli maalaamassa, niin musiikki saattoi "häiritä" niin, että oli epävarma, haluaisiko jatkaa maalaamista vai haluaisiko tulla tanssimaan/laulamaan/soittamaan. Eli sikäli 3-vuotias voi tuollaisesta äkillisestä jutusta hämmentyä. Mutta sitten voi pyytää kauniisti, että äiti laittaisi sen pois. Ja yleensä ei siis tietenkään "tanssita lapsen pillin mukaan", mutta voi sitä lastakin joskus ymmärtää.

 

Teen aika paljon sitä, että en "huomaa" riehumista. Se tehoaa tosi hyvin. Lapsi vaihtaa äkkiä taktiikkaa ja tulee kiltisti näyttämään kirjaa, nukkea, autoa tms... Sitten huomioin ja kehun. Lapsi saa huomion, mutta positiivisella tavalla.

 

Huutamista on hankala estää, ja sopiihan sitä koettaa komentaakin minua.

Mutta en tottele 3-vuotiasta eikä talo elä hänen säännöillään. Myöskään lyömistä, ei edes vanhempiin kohdistuvaa, meillä ei sallita.

 

ihan normaalia tuo että 3v. pyrkii määräilemään,hyvä että yrität kitkeä tuon läpsimisen pois- Samalla tavalla minäkin toimin,ei tosin läpsi,karjuu vaan kuin palosireeni.

 

no en tietenkään anna komennella kompromisseja teen mutta jos noin määräilee..

 

Joskus omat taikka vieraat lapset ovat yrittäneet määräillä, komentaa, huutaa, lyödä.

En suostu sellaiseen, ei mene läpi. Sopii toki yrittää mutten alistu nassikan vallan alle.

Pettymyksen, kielteiset tunteet yms ovat toki omat lapset saaneet mulle näyttää. Vieraat lapset ei - ei mua esim. kaupassa tai bussissa kiinnosta olla vieraan muksun suuttumuksen purkajana. Omat vanhemmat on oikea kohde sellaiselle.

Ja yksikään lapsi ei mua lyö. Ei oma, eikä vieras. Omat sen tiesi pienestä asti, vieraita on pitänyt joskus vähän kouluttaa (esim. tytön pk:ssa oli aikoinaan yksi lapsi joka aina mäiski, ja sitä koulutin verbaalisesti ihan surutta vaikka oma äitikin olisi ollut vieressä töllöttämässä).

 

En todellakaan anna, joko yritän olla huomaamatta tai sitten ojennan että toisia ei saa komennella vaan pyytää nätisti ellei toinen kiusaa tai tee jotain tyhmää.

 

no ei meillä kolme vuotiaat määräile, eikä isommatkan.

 

En anna komennella, meillä kaksosista toinen on tossa komenteluiässä näköjään. Herkästi alkaa komentaa ja kiukutella, etenkin jos ei heti saa tahtoaan läpi. Joskus hermostuu niin että läpsii, josta pääsee kyllä jäähylle saman tien. Jos komentelee niin pyydän ensin pyytämään nätisti sitä mitä haluaa ja jos ei onnistu nätisti pyytäminen niin sitten sanon että äitin ei tarvii kuunnella tuollaista kiukuttelua, kerro sitten kun osaat puhua nätisti. Yleensä menee sitten sillä ohi kun tajuaa että ei se äiskä tottele jos ei ite oo kunnolla Toki ei aina saa nätistikään sanomalla tahtoaan läpi jos ihan hölmöjä ehdottelee, silloin tehoaa parhaiten harhautus johonkin muuhun hommaan. Etenki sillon kun oon ruokaa laittamassa alkaa se komentelu että anna leipää, anna purkkaa, anna jotain, ja kun kiellän että ei ennen ruokaa niin sitten vielä yrittää nätisti pyytää. Tällöin sitten kysyn että ottaisitko vettä ja sitten juo tai on juomatta ja sitten ehdotan jotain tekemistä siksi aikaa että on ruoka valmis. Eniten komentaa just mua, iskä ja veli saa olla aika rauhassa. Ja toinen kaksosista ei siis ole vielä yhtään kertaa komennellut, mutta on taas herkkä lyömään josta istuukin jäähyllä melko usein.