Annettu nimi kaduttaa

Tuntuuko kenestäkään samalta, että ristiäisten jälkeen vauvalle annettu nimi kaduttaa? Ristiäiset painoivat päälle, eikä mikään vapaana ollut nimi tuntunut vauvalle ihan "oikealta". Lopulta oli pakko valita yksi nimi vaikka tiesin että jokin siinä hiertää, eikä vauva näyttänyt sen nimiseltä. Teimme sen virheen, että kuvittelimme oikean nimen tipahtavan jostain sitten, kun syntymän jälkeen näemme vauvan. Olisin tarvinnut pidemmän harkinta-ajan kuin 2kk.

Annettu nimi on sinänsä ihan hyvä, mutta kun kuulen sitä käytettävän, tuntuu että se vain on väärä. Tunnen itseni epäonnistuneeksi. Nimen pitäisi olla harkittu lahja lapselle ja haluaisin olla siitä ylpeä. Ristiäiset olivat enemmän ahdistava, kuin onnellinen juhla.

En tiennyt, että näin voi käydä normaalijärkiselle ihmiselle. Osaan sanoa itsekin itselleni, että olisit ajatellut etukäteen. Ne joilla on vauva ja käyvät töissä, ehkä tietävät että se 2kk. menee aika nopeasti, kun nimiasia ei ole ainut hoidettava juttu.

En tiedä mitä tehdä, vai annanko vain ajan kulua ja totuttelen nimeen.. :/

 

Nimen voi kyllä vaihtaa ihan virallista tietä, jos ei siihen kertakaikkiaan totu ja on sopivampi löytynyt. En nyt tähän hätään valitettavasti muista, mikä se virallinen tie on.

 

Mikä nimi?

 

Ehkä nyt vaan odottelet että lapsi alkaa näyttää nimiseltään. Tai nimi lapselta???

 

Mä luulisin että totutte kyllä nimeen ja tuo alun outous unohtuu. Kyllä se vaan tuntui itsestäkin oudolta alkaa käyttää vauvasta sitä oikeaa nimeä... Vai onko annettu nimi mielestäsi jotenkin ruma tai onko nyt mielessä joku parempi, johtuuko siitä tuo katuminen?

 

Nomen est omen, nimi on omena (tai siis enne) sanoivat jo muinaiset roomalaiset.

 

Etunimen vaihtaminen on ilmoitusasia, menet maistraattiin ja täytät lomakkeen. Etunimenmuutosta ei tarvitse perustella, eikä eka vaihto maksa mitään.

 

Kauanko on ristiäisissä?siihen tottuu kyllä..

 

Kyllä se siitä ohi menee, meillä oli miehen kanssa monta nimi vaihtoehtoa joista oli pakko karsia hyviä nimiä(koska mieheni ei pitänyt nimistä) tyttövauvalle nimi oli jo valittu ja se miellitty molempia, poikavauvalle oli monta nimeä ja valinta oli erittäin vaikea ja kun nimi oli valittava päätös oli vaikea, enkä minä ainakaan tottunut heti pojan nimeen mutta nyt kun pieni vauvamme on jo 7kk olen tyytyväinen nimivalintaan vaikka se ensin surettikin.

 

Kyllä maksaa! tarkistakaa vaikka maistraatin sivuilta mutta mitä sitten jos kerran nimenvaihto helpottanee oloa.

 

Kannattaa keksiä jotain oikeaa tekemistä ja lakata vatkaamasta tota nimijuttua.

 

vastaus 11. minkä takia sun piti ylipäätänsä kirjoittaa tänne kun et osaa anta minkäänlaista vastausta?
Ennen ei ainakaan maksanut etunimen ensimmäinen vaihto, sukunimen vaihto kyllä.
Jos nimeen ei totu vaihda toki se

 

Samoin kävi täällä ap!
Siinä oli kaikenlaista muutakin (takkuinen imetyksen alku, mulla kohtutulehdusta ym ja väsymystä jne) eikä ehtinyt niin tarkkaan keskittyä nimen valintaan.
Pyöriteltiin eri nimiä ja lopulta mies sanoi "nimi on nyt sit tää, ei enää muuteta sitä" yhden vaihtoehdon kohdalla. Nimi kirjoitettiin rekisteröimispaperiin ja päätettiin että nyt se on siinä ja näillä mennään. Tämä muutamaa päivää ennen ristiäisiä. Vielä ristiäispäivänä mielessä kävi että ehkä olisi voinut löytyä joku parempi, mutta että nimi on nyt päätetty ja piste.

Muistan, että jossain vaiheessa kun lapsen nimeä kysyttiin, ei olis tehnyt mieli vastata tai olis tehnyt mieli sanoa joku muu nimi.

No, se mikä tässä on hyvä niin lapsi on jo 10v+ ja itse pitää nimeään ihan kivana. Monet muut meidän miettimistä ehdotuksista ovat hänen mielestään karseita. Eli täytyy sanoa, että hyvin valittu sitten kuitenkin. Tosin kyllä lapsi keksisi vieläkin kivempia nimiä kuin mikä itsellään on, mutta tykkää ihan siitäkin.

Toiselle lapselle saatiinkin sitten sellainen nimi jota ei ole tarvinnut katua!

 

Kuopukseni nimi ei tunnu vieläkään omalta. Lapsi on 9v.

 

Etunimi sinäänsä oli selvä, mutta ihastuin myös toiseen harvinaisempaan nimeen jota mies ei halunnut kutsumanimeksi. Annoimme sitten näiden yhdistelmä nimen, vaikka lasta kutsuttiinkin vain ensimmäisellä.
Nimien yhdistämistä kaduin vähän aikaa. Se tuntuikin käytännössä hankalalta. Tunne on kyllä mennyt koko nimeä käyttäessä ohi.
Vieraille osaa jo sanoa lapsen koko nimen (vaikka jäkimmäistä on selvennettävä). Lapsikin 3v kertoo sen sujuvast,i vaikka muuten puhuu itsestään etummaisella nimellä.

 

tässä vaiheessa ehdit vielä hyvin vaihtaa, kun lapsi ei ole tottonut nimeen eikä lähipiiri.
uskoisin kuitenkin, että ajan kanssa sopeudut nimeen & siitä tulee lapsesi näköinen
mie painin aikoinaan hyvin samanlaisten tunteiden kanssa: kaikki nimet, joita ehdotin esikoisellemme olivat liian imeliä, liian outoja, liian sitä ja liian tätä.. lopulta löytyi nimi, johon mies rakastui heti mutta itse epäröin sillä nimi ei ollut yhtään vauvamme näköinen eikä muutenkaan tuntunut oikealta. se kuitenkin tytölle pistettiin ja pitkään harmitti, suututti sekä kadutti. nyt nelivuotiaana tyttö on kuitenkin kasvanut nimensä kanssa yhteen ja omakin mieli on muuttunut, nyt olen ylpeä nimestä jonka valitsimme

ja nuoremman nimi taas ei kaduta yhtään, vaikka kyseessä on ns " muodikas listanimi"
joita vastustin ennen henkeen ja vereen jos saisimme kolmennen, nimi varmaan valittaisiin vain tökkäämällä silmät kiinni sormi johonkin nimikirjan sivulle!

 

Me päätettiin molempien lasten nimet jo rakenneultran jälkeen ja syntymän jälkeen pistettiin heti paperit maistraattiin ja Kela-korttikin saatiin jo muutaman viikon ikäiselle vauvalle. Siinä kohtaa tuli molempien lasten kohdalla olo, että onkohan hyvä nimi ja muutamat ekat kuukaudet nimi ei tuntunut ihan hyvältä. Nykyään molemmat nimet on juuri ne oikeat eikä kaduta vähääkään. Olen sitä mieltä, että kaikkiin nimiin kyllä tottuu, jos siis ei nyt sokkona ole valinnut jostain kalenterista.

 

Tuntuu tosi oudolta että jotkut ei ole päättänyt tai tiedä lapsensa nimeä vielä vähän ennen ristiäisiä! Me ollaan miehen kanssa päätetty meidän lasten nimet jo pari vuotta ennen ku lapsia alettiin edes tekemään ja ollaan oltu niin varmoja niistä nimistä ettei muita nimivaihtoehtoja ees oo käynyi mielessä, meille oli vaan niin selvää että sen nimiset lapset meille tulee ja niin tuli

 

[QUOTE="vierailija";28000623]Tuntuu tosi oudolta että jotkut ei ole päättänyt tai tiedä lapsensa nimeä vielä vähän ennen ristiäisiä! Me ollaan miehen kanssa päätetty meidän lasten nimet jo pari vuotta ennen ku lapsia alettiin edes tekemään ja ollaan oltu niin varmoja niistä nimistä ettei muita nimivaihtoehtoja ees oo käynyi mielessä, meille oli vaan niin selvää että sen nimiset lapset meille tulee ja niin tuli [/QUOTE]

meidän esikoisen nimen keksi kumminsa ristiäisten lähestyessä. Sukunimi valittiin sen mukaan kumman sointui paremmin nimeen. Keskimmäiselle valitsi ristiäisväki nimen kolmesta ehdotuksesta. Nuorimman nimen päättämisessä auttoi sitten tämä palsta

Toiset nimet sentään on itse päätetty ilman apuja..

 

Tiedän tunteen. Meillä mikään ehdottamani nimi käynyt miehelle. Nimi päätettiinkin sitten just ennen ristiäisiä kun oli vaan joku kompromissi pakko valita. Nimi on minusta tosi kiva ja ihan tavallinen, mutta ei tunnu just siltä täydelliseltä nimeltä.

 

Etunimen vaihtaminen on ilmoitusasia, menet maistraattiin ja täytät lomakkeen. Etunimenmuutosta ei tarvitse perustella, eikä eka vaihto maksa mitään.

Kyllä etunimenkin vaihtaminen maksaa jo ensimmäisellä kerralla. Muistaakseni 30€

 

Mun vanhemmat päätti aikoinaan mun nimen ilmeisesti aika viime tingassa. Mulla oli sairaalan hätäkastepapereissa ihan eri nimi, joka oli siis aluksi tarkoitus laittaa myös mun oikeaksi nimeksi, mutta viime hetkellä isä päätti että se ei ookaan hyvä, koska se muistuttaa liikaa mummin toista nimeä joka kiersi suvussa toisina niminä. Mulle laitettiin sitten kokonaan ihan eri nimi. Se oli virhepäätös. Mä itse en oo nimittäin koskaan pitänyt tästä nimestä joka mulle lopulta annettiin, ja se sairaalan papereissa ollut nimi ois ollut minusta ihana, ja minusta ois ollut vaan kiva että siinä oli mummin toinen nimi mukana. Myös toinen mietitty vaihtoehto oli parempi, kuin se joka mulle lopulta annettiin.

Mutta pointti tässä oli se että jos vanhemmat ois laittaneet tuon niille lopulta epämieluisan nimen, niin minä olisin siihen nykyään tosi tyytyväinen, mutta sen sijaan ne päättikin toisin ja laittoi mulle lopulta nimen joka on niistä itsestä hyvä, mutta ei minusta. Äitillä on tapana usein sanoa eri asioiden suhteen että se on aina oikein mikä tulee ensimmäisenä mieleen. Harmi ettei se noudattanut tuota periaatetta tuossa nimiasiassa aikoinaan.

 

Kiinnostaisi tietää, että päädyittekö vaihtamaan ja minkälaisen reaktion aiheutti tuttavapiirissä? Vaikka minä kyllä ajattelen, ettei asia muille kuulu. Meillä oli miehen kanssa todella vaikea päätyä yhteisymmärrykseen nimestä ja viime tingassa kirjoitettiin maistraatin paperiin nimi, joka ei ollut kummankaan ehdoton suosikki. Lapsi on nyt 8 kk:tta, eikä nimi tunnu yhtään hyvältä. Lapsi ei tunnista vielä nimeään, sillä kaikki kutsuvat häntä lempinimellä. Mietin myös vaihtamista, mutta ei se aivan helpolta päätökseltä tunnu.

 

meidän esikoisen nimen keksi kumminsa ristiäisten lähestyessä. Sukunimi valittiin sen mukaan kumman sointui paremmin nimeen. Keskimmäiselle valitsi ristiäisväki nimen kolmesta ehdotuksesta. Nuorimman nimen päättämisessä auttoi sitten tämä palsta

Toiset nimet sentään on itse päätetty ilman apuja..

Mulla hiertää tosi paljon vauvan sukunimi. Miehen sukunimi kävis paljon paremmin, mutta en anna sitä laittaa.