anopin vihamielisyys...

heippa....
olemme mieheni kanssa tunteneet 5v joista yhdessä olemme olleet 3v ja kihloissa 2v...meillä on suloinen 8kk tyttö. asumme yhdessä ja olemme suht onnellisia...

anopilla on aina ollut jotain minua vastaan...milloin hän on arvostellut vaatetusta, milloin lastenhoito taitoja jne...
raskauden aikana hän ei ollut kiinnostunut minun tai vauvan voinnista, ei koskaan kysellyt mtn tai tarjonnut apuaan missään...kännissä kyllä tultiin lääppimään mahaa ja sänköttämään ties mitä....

hänen talonsa oli remontin alla jo ennen vauvan syntymää. sanoin että, mieheni voi auttaa häntä siihen asti kunnes vauva syntyy--- mitään ei tapahtunut, muuta kuin sitten kun vauva syntyi, niin johan alkoi pyynnöt rempontin pariin.
olin vauvani kanssa usein yksin , kun mies auttoi äitiään.
miehelläni ja minulla meni sukset ristiin...erosimme.
muutin vauvan kanssa pois, palasimme yhteen...

ja siitähän anoppi riemastui...
taas alkanut kysellyt remonttiin ja pyytelee tahaa meiltä (itse hän käy töissä, asuu yksin)...milloin pitää tankata auto hänelle milloin antaa rahaa...keksii aina jotain millä saisi poikansa kotiin tekemään hänelle jotain, ettei vaan vietä aikaa perheensä kanssa.

tämä "mummo" ei käy lastamme katsomassa usein, ehkä 1 kerran kk, vaikka asuu n. 10km päässä meistä. silloin kun tyttömme oli vauva, hän kävi vain tuputtamssa nauvojaan ja suuttui kun vauva nukkui, eikä hän nähnyt sitä kunnolla.
sukulaisilleen haukkunut minut, ja heidän sitten haukkuessa minut.

mieheni ja minun välit taas menossa påahasti ristiin---en jaksa enään. miksi tuon anopin pitää sekoittaa pakkaa aina, kun asiat järjestyy?

meillä ei tosiaankaan ole ylimääräistä rahaa...miksi hän sitä meiltä pyyttää? saadakseen meidän välit kiristymään?
miehellä 1000e tulot kk ja minulla minimi äp-raha, joten ylimääräristä ei todellakaan ole.

en ymmräärä anoppia...silti aina puhaa kuinka lapsella pitää olla molemmat vanhemmat, muuten ei kuulema kasva normaalia lasta, koska hänenkin lapsilla on ollut molemmat vanhemmat (hänen miehensä kuollut vuosia sitten).

onko anoppi todella vihamielinen minulle? miksi? siksikö että olen saanut hänen poikansa kanssa iahanan lapsen?

sitten...hänelle en ole tyttöämme antanut hoitoon (koska ei siivoa koskaan, kämpässä lentelee valehtelematta ainakin 100 kärpästä, pikku sekä isokokoisia) ja hänen lastenhoidoista on monen monbta vuotta...ja lisäksi alkohoooooli maistuu hänelle ja omistaa kaksi elukkaa; kissa ja koira. ja kun hänen luonnaan olimme koira murisi tytöllemme.
mummo ei ymmärrä tätä, ja varsinkaan kun hän ei udein käy tyttöä edes katsomassa...miksi antaisin hoitoon...olen kyllä sanonut että meille voi kotiin tulla hoitamaan...

mutta ei...
'
mitä mä teen...erotakko miehestä jotta naoppi saa poikansa omiin hoiviinsa...vai elääkkö tässä' sukuhelvetissä...

 

ja vielä lisään, että hänen vanhimmalla tyttärellään ei ole viellä lapsia ja kerran minulle sanoi että " kun se, sanotaan nyt vaikka hanna saa lapsia, sitten hän voi olla oikea mummo sille lapselle".
olin todella hämmentynyt...missään vaiheessa en ole häneltä kieltänyt tms. hotaa tai tapaamasta lastamme, mutta hänelle, hänen kotiinsa en lasta hoitoon anna.

vauva olisi jo 1kk ikäisenä pitänyt viedä sinne hoitoon ja monesti hän minulle puhelimeessa jankkasi kuina "sinun on jo päästettävä irti lapsesta"
heidän puoleltaan (siis miehen) ei tullut minkäänlaista tukea minulle tai mielle...vaan kaikki suurinpirtein hyökkäsi kimppuun vauvan synnytyyä ja koitiivat riistää sitä minulta...en saanut rauhassa opetella äitiyttä...mikä harmittaa...stressasin vain koko ajan. ja masennuin....
oikein itku tulee silmään, miten ahdistavaa se vauva-aika oli, kun miehen suku koitti omia vauvaani...nyt ketään ei kiinnosta koko lapsi...

 

Meillä on vähän samantapainen tilanne. Anoppi ei vähääkään arvosta minua ja löytää aina jotain huomautettavaa siitä, miten meidän lapsia hoidetaan. Ja on myöskin ihan alusta asti halunnut viedä lapset jonnekin pois näkyvistä, että saa "rauhassa" hoitaa niitä. On esimerkiksi tullut pojan synttäreille, pukenut pojalle ullkovaatteet päälle ja vienyt tämän metsään kävelylle. Mitään kysymättä keneltäkään, ja muu suku odottaa sisällä että saisi kakkua ja kahvia

Alkoholionglemaa anopilla ei ole, mutta ei myöskään ymmärrystä siitä minne pikkulapset voi päästää yksinään. Aina vaan antaa lasten vaikkapa keikkua keskenään laiturilla, vaikka kuinka monta kertaa on sanottu että se ei käy. Ja toisaalta kauhistelee sukulaisille, kun 3-vuotias oli kellukeilla uimassa laiturin lähellä ihan minun vieressäni, että häntä niin pelotti että se kyllä hukkuu sinne syvään veteen. Laiturilta pudotessa kai ei voi hukkua, tai ehkä ne lapset eivät putoa kun eivät ennenkään ole siitä pudonneet... paitsi yksi kyllä on jo, mutta silloin ei onneksi ollut siellä yksin.

Minusta olisi miehen asia selvittää asia äitinsä kanssa, mutta eipä se meillä ainakaan ole onnistunut. Minä olen ratkaissut asian niin, että pieniä en jätä yksin kylään ja muutenkaan ei turhan usein nähdä.

 

valitettavasti olen kokenut samaa..Meillä ei miehen äitiä kiinnosta lapsenlapsi ollenkaa, odottaa vaan kun tyttönsä saisi lapsia..Silloin kun olin raskaana hehkutettii vauvasta, että saa tulla koska vaa hoitoo ja apua saa pyytää..Mutta kun lapsi syntyi niin ei kiinnostanu enää yhtää. Kerran oli hoidossa mut anoppi oli kännis, ni piti hakea keskellä yötä kotii..

Eikä siinä vielä kaikki miehellä on kaksi mukavaa siskoa, jotka mielellää hoitaisivat lastani tarpeen vaatiessa, mutta anoppi estää sen kaikin keinoin..Ja nykyää kyselee, että millon jätät ton miehes..

appiukko on sentä ihan eri maata..tulee niin hyvin toimeen lapsen kanssa ja viitti touhuta sen kanssa..onneksi..

Kauhulla jo odotan kommetit kun saadaan toinen lapsi..

 

Mulla on ihan kamala anoppi.
Ei osaa mitään muuta tehdä kun haukkua minua kaikille.Mitään pahaa en mielestäni ole hänelle tehnyt, mutta jostain syystä hän ei minusta pidä.
Olen yrittänyt hänen kanssaan keskustella mistä tämmöinen pahanpuhuminen johtuu mutta turhaan.Hän ei halua keskutella eikä selvitää asioita vaan jatkaa.Olen ihan väsynyt jo tähän tilanteeseen ja olenkin jo miettinyt lähteväni lapsen kanssa jotta mies saa palata äitinsä helmoihin.Tämä tilanne on jatkunut jo niin kauan ettei kukaan tämmöstä ikuisesti jaksa.Emme ole siellä käyneet kun ei siellä voi käydä ja mulle on aikoinaan tehty selväksi etten ole sinne tervetullut.joten en sitten nokkaani sinne pistä.Tämä vaan raastaa aika paljon minun ja miehenikin suhdetta...vaikka hän onkin samaa mieltä kanssani ja puolustaa minua.On vaan niin ikävää kun koko miehen suku inhoaa minua ja minä en edes kaikkia tunne joten ovat omat johtopäätöksensä tehneet ihan vain anoppini puheiden perusteella.Ja kun edes ymmärtäisin mitä pahaa hänelle olen tehnyt.Kai se on tarpeeksi paha asia että olen vienyt häneltä hänen poikansa...en muuta syytä keksi.Olisiko jäänyt "napanuora" leikkaamatta...en tiedä.

ymmärrän tosi paljon teitä jotka joudutte olemaan ja elämään tämmöisten anoppien kanssa.